Miten tästä syyllisyydestä

Tiedän tunteen ja luulen, että kaikki terveellä järjellä varustetut äidit kantavat huonoa omaatuntoa asioista kun asioista. Koko ikänsä.
Nyt kun olen jo isoäiti, voin sanoa, että turhempaa tunnetta ei ole olemassakaan. Tarkoitan itsensä syyttäminen asioista joille ei voinut MITÄÄN.
Emme me ole jumalia, emme ennustajia tai kaikkivoipia. Me ollaan vain ihmisiä jotka yrittävät parhaansa, eikö?
Mene peilin eteen ja sano itsellesi, ettei se ollut sinun syysi. Sitten kun se tulee sydämestä, voit lakata syytämästä itseäsi. Voisit lakata jo nyt oikeastaan.

Minä syyttelin vielä muutama vuosi sitten itseäni kaikesta mahdollisesta, siis aivan kaikesta. Ja kun ottaa huomioon, että lapseni lensivät pesästä jo noin 10-v sitten ja ovat ihan täyspäisiä aikuisia ja omiakin lapsia jo heillä. Ja kaikki hyvin!
Tulin siihen tulokseen, että taidan olla maailman itsekkäin otus kun luulen omaavani NIIN suuren vaikutusvallan, että kaikki pikkujututkin (isoja kun ei ollut) ovat minun syytäni...

Se on se freudilainen oppi, että kaikki johtuu lapsuudesta ja varsinkin äidistä, sitähän me saamme kuulla joka paikasta. HÖPÖ HÖPÖ, sanon minä!

Jos et muuten voi omaatuntoasi hillitä, opettele antamaan itsellesi armo. En tarkoita mitään kristillistä vaan esim. "voin jo lakata syytämästä itseäni, olen kuitenkin hyvä äiti".
Armon antaminen itselle on miettimisen arvoinen asia, kuka sen milläkin tavalla sitten miettiikin.
Hyvää äitiyttä sulle, eikö olekin mahtava asia.

Kukaan ei voi suojella lastaan kaikelta. Ajattele minua, miten selviän minä...Minulta kuoli vauva myös kotitapaturman seurauksena ja syytän itseäni loppuelämän vaikka tilannetta ei olisi voinut ennakoida. Olin myös yksin kotona. Tuntuu, että tuska ei lopu ikinä. Aikaa tuosta on vasta 3kk.

En ole itse äiti mutta minusta on todella kuvottavaa tuo miten äitejä aina syyllistetään.
Jos lapsesta tulee sairas tai vammainen, tai vaihtoehtoisesti pahantekijä ja pikkurikollinen, tai vaikka murhaaja, aina äidit ovat ensimmäisenä syytettyjen penkillä.
Miksi? Äidithän rakastavat lastaan enemmän kuin kukaan muu? Miten joku kehtaa vielä syyllistää????????

niin juuri, että pahemminkin olisi voinut käydä. uskon kohtaloon, ja sanonkin että määrättyjä asioita ei vaan voi välttää. siksi en viitsikään laittaa laskuvarjoa lentokoneesta hypätessäni koska luotan "onneeni". tuo oli vain vertauskuva.
tietysti pistää miettimään, että olisiko voinut päästä vähemmilläkin vammpoilla. no. ei. kohtalo on määrätty ennaltaan.
en siis kokonaan kuitenkaan usko kohtaloon. kyllähän sitä pystyy kaikenlaista olemaan tapahtumattakin. mutta hei, vahingosta viisastuu.