-Kerro tekstistä oma mielipide
KAPTEENI HARRISON
Upea alus komeili sataman edessä.Se oli nimetty Kaunis Madonnaksi (beautiful Madonna),eikä syyttä.Alus oli tehty hienoimmasta puusta ja muotoilu ja keula olivat parhaimpien veistäjien tekosia.Englannin paarhaimmat rakentajat ja räätälit olivat tehneet yli kymmen-metriset mastot ,joissa oli valkoiset purjeet.Laivan sisäpuolella kalustus oli upeaa.Kaikki huonekalut olivat jalopuuta.Seinissä oli moni värisiä tapetteja ja lattialla hienoja kokolattia mattoja.Seinillä oli monien kuuluisien taiteilijoiden maalauksia.
Katselin tätä kokonaisuutta hillittyneenä.Kapteenina tulisin pitämään siitä todella hyvää huolta.(Laiva oli myös saanut Englannin kuningattarelta siunauksensa).Miehistö lastasi ruokia ja tarvittavia tavaroita laivaan.Heidän joukossaan oli monia ystäviäni ,kuten tutkija Jacky Heiveröinen ,joka oli vanha kouluystäväni ja kokki Räynä Partasuu.Räynän olin omakätisesti kutsunut laivan pääkokiksi.Hän piti Englannissa ravintolaa,jossa jokainen sai syödä niin paljon kuin halusi, kohtuu hintaan ja ruuat olivat tietenkin tosi hyviä.-Kapteeni, olemme lastanneet kaikki tavarat laivaan ja olemme valmiita lähtöön,laivapoika ilmoitti.-Mikä sinun nimesi on, sanoi kapteeni.-Jaakko.-Jaakko,ilmoita kaikille ,että nyt lähdetään seikkailuun.-Selvä!
Miehistö lähetti viimeiset terveisensä laivasta heiluttaen ja suukotellen omaisilleen,kun laiva lähti satamasta.Purjeisiin tarttui heti oikea tuuli ja laiva halkoi aalttojen poikki hyvää vauhtia.-Kapteenina ilmoitan ,että olemme päässeet onnistuneesti matkaan.Miehistö hurrasi.-Otamme nyt ensimmäiseksi kurssin kohti,kapteeni keskeytettiin.-Niin siitä kurssin ottamisesta, laivan suuntaexpertti sanoi.-Olimme saaneet kirjeen juuri ennen lähtöämme englannin kuningattarelta.-Kanteen oli kirjoitetettu:Madonnan ensimmäinen matka.-Tässä.-Luenkin sen ääneen teille kaikille,sanoin kun avasin kirjeen:Hyvä laivastonväki ja kapteeni Ferninand Harrison.Haluaisin ,että te matkaisitte ja tutkisitte ensimmäiseksi salaperäistä Bermuudan kolmiota.Sinne laivat ovat hävinneet monesti, eikä siitä paikasta ole muutenkaan ollut kovin tarkkaa tietoa muuten kuin joidenkin merimiehien tarinoissa.Siksi toivoisin Englannin laivojen kulmakiven Madonnan ja sen urhean miehistön matkaavan ensimmäiseksi Bermuudankolmioon ja selvittävän sen arvoituksen T:Englannin kuningatar.
Miehistön keskuudessa nousi mekkala.-Haluaako kuningatar tappaa meidät kaikki?joku huusi.-Se olisi pelkkää hulluutta!-Rauhoittukaa ,rauhoittukaa,kapteeni sanoi.
-Miettikää siltä kannalta ,että minkä kunnian me saisimme.-Ensimmäinen laiva maailmassa ,joka on selvittänyt bermuudankolmion arvoitutksen.-Jokainen ihminen tuntisi meidät Englannissa.-Olisimme kuuluisia koko maailman keskuudessa.-Mutta mitä iloa siitä olisi ,jos emme edes pääsisi takaisin Englantiin?-Mistä tuo epävarmuus,sillä tietenkin me pääsemme takaisin Englantiin ,sillä olemmehan me Maailman parhain merimiehistö maailman parhaimmalla laivalla.-Niin olemme!miehistö huusi.Eli otamme suunnan kohti Bermuudankolmiota.
Merimiehet menivät omille paikoilleen.Heillä kaikilla oli jokin tietty tehtävä laivassa, kuten minulla laivan kapteenillakin.Tarkkailin,että kaikki hommat hoituivat ajallaan ja oikein.Ohjasin myös laivaa aina kun pystyin,mutta vaikein tehtävä oli mielestäni valita turvallisin reitti Bermuudankolmioon. Myrskyt olivat aina sotkeenet monien matkan.Siksi tarkkailin koko ajan ilmanlämpöä,tuulisuutta,vedenlämpöä,pilviä ja lintujen liikkeitä ,sillä niistä saattoi päätellä myrskyn ja sen voimakkuuden melkotarkasti.Lisäksi matalikkoja piti välttää,jotta laiva ei olisi törmännyt pohjaan tai karille.Oikeat tuulet olivat tärkeitä ,jotta laiva pääsisi matkaamaan hyvällä nopeudella kohti määränpäätänsä.
Sää oli hyvä noin viikon ajan,mutta koko ajan lähestyessämme Bermuudankolmiota ilman merkit alkoivat viittaamaan myrskyä.Olin huolestuneena.Ilma oli kuuma ja hiostava ,eikä ilmassa ollut tuulenvirettäkään.Ilmoitin huoleni tutkijalle.Hänestäkin ilman merkit viittasivat tulevaan myrskyyn.Kerroin asiasta yhteisesti kaikille miehille.-Taivashan on pilvetön ja täysin kirkas,joku miehistä sanoi.-Mutta juuri tälläinen ilma on aina ennen myrskyn alkua,sanoin.-Mitä huolta meillä muka voisi olla kun meillä on tälläinen laiva ,joka kestää myrskyn kuin myrskyn,laivapoika sanoi.
Olimme matkanneet kaksi viikkoa,eikä myrskyä ollut näkynyt.Toivoa saattoi vain,että olin väärässä.-Kapteeni,kapteeni!merimies huusi.Kaukana keulan edessä näkyy mustia myrsky pilviä.-Ei saamari.Tätä olin juuri pelännyt.Olimme yhden päivämatkan päässä bermuudankolmiosta ja juuri silloin piti puhjeta myrsky.-Laiva poika ilmoita merimiehille ,että he lopettavat heti ruokailun ja tulevat tänne!-Kyllä kapteeni.-Mitä asiaa kapteeni ,merimiehet sanoivat,kun he tulivat ruumasta.-Katsokaa keulasta eteenpäin.Merimiehet kääntyivät.-Onpas siellä mustia pilviä.-Niin mustia pilviä.-Tänään illalla puhkeaa kauhea myrsky ja teidän kaikkien pitää olla varautuneita siihen.-Kukaan ei tänä yönä nuku ,sen tiedätte!Hengähdin ja jatkoin puhettani--Koska useat laivat ovat uponneet Bermuudankolmion lähellä juuri myrskyn takia,niin meidän pitää olla valmiimpia kuin ikinä.Merimiehet katselivat toisiaan.-Kapteeni taitaa lulla ,että me olemme vellihousuja,yksi merimiehistä sanoi.-Monet meistä ovat kestäneet pahoja myrskyjä ja varsinkin tällä laivalla,jossa kaikki on tehty niin täydellisesti ja hyvin,niin kestämme minkälaisen myrskyn vaan.-Hurraa!Hurraa!-Hyvä,illalla sitten kaikki ovat valmiita.
Ilta tuli nopeammin kuin arvasikaan ja niin myrskykin.Ensiksi yltyi tuuli,sitten alkoi satamaan ja pikku hiljaa aallot kohosivat.Nyt se alkaa,ajattelin.Ensimmäinen salama välähti horisontissa.Laiva keinui laineelta toiselle.Toinen salama välähti ja taas toinen.-Laskekaa purjeet!huusin.Laiva keinui entistä kiivaammin.Kaksi muuta auttamaan Jaakkoa ohjaamisessa,jotta kurssi säilyisi.-Heiveröinen mene laittamaan arvotavarat turvaan ja Partasuu ruuat turvaan,sillä nyt kaikkeen pitää varautua.Tuuli yltyi yltymistään ja sade piiskasi laivaa.Aallokko nousi koko ajan korkeammaksi ja korkeammaksi.-Sitokaa kaikki irtotarava kiinni köydellä!Silloin juuri kohosi suuri aalto ,joka riuskaisi minut laidan yli.-Kapteeni laidan yli!Jaakko huusi.-Heittäkää nopeasti naru kapteenille.Ajauduin yhä kauemmas laivasta.-Kapteeni!!merimiehet huusivat,mutta turhaan sillä olin liian kaukana.Näin viimeisillä silmän iskuilla välähdyksen, johon laiva hävisi.
-Herää kapteeni,herää.Kuka siellä,ajattelin mielessäni.Avasin silmäni.-Jaakko,mutta miten?-Tapahtui jotain outoa.-Sinun pudottuasi kaiteelta veteen niin, niin.
-Niin mitä,sain sanotuksi.-Myrskyn keskellä tapahtui jokin outo välähdys,jonka voimasta laiva ja me jouduimme tähän outoon maailmaan,mutta en tajua ,miten sinä pääsit tänne,koska tipuit veteen?-En tiedä.-Ehkä sama välähdys otti minutkin mukaansa.-Laiva säilyi täysin vaurioitta ja se on tuolla vähän matkaa rannasta.Katsoin rannalta pois päin.Siellä se oli ilman mitään vaurioita.-Merimiehet lähtivät tutkimaan tätä saarta,Jaakko sanoi.Istahdin ja katselin ympärilleni.-Tämähän näyttää ihan satumaalta, sanoin.-Niin näyttää.- Minäkin olin tutkimassa saarta muun miehistön ,kunnes löysin jotain outoa ,mikä sinun kyllä pitää nyt nähdä.-Tule kapteeni.
Minä ja Jaakko lähdimme rannalta kävelemään kohti metsää ,jonka puut olivat kauniita ja erikoisia.Puissa kasvoi erilaisia hedelmä- ,salmiakki-,laku-,minttu- karkkeja.Juurilla oli tikkukaramelleja.Puiden lehdiltä tippui suklaa ja tooffee tippoja maahan.Voika tämä olla totta ajattelin.-Eikö olekkin outoa kapteeni?-No on,sanoin.Jatkoimme matkaa.Kuuletko kuinka puu ja maa puhuvat keskenään,sanoin hiljaa.-Kyllä ,puhuvatkohan he, meistä Jaakko mumisi?Pian metsä loppui ja eteemme levittäyti suuri aavaniitty.Tuhannet erilaiset kauniit kasvit olivat edessämme.Kävelimme niityn läpi kasvien myötäillessä ihoamme.Ne tuntuivat lämpimiltä ja pehmeiltä.-Ne laulavat,sanoin.-Kyllä kapteeni ja miten kaunista laulua ne laulavatkaan.Niitty loppui.Edessämme oli suuri kallio.Kallion päällä oli jättimäinen linna.-Tätä minä tarkoitin,sanoi Jaakko.-Onpa outoa?Linna oli tehty melkein kokonaan valkoisesta marmorista.Siinä oli kultaisetkupolit ja hopeiset tornit.
-Salaperäistä,sanoin.-Etkö ole käynyt vielä linnassa?kysyin Jaakolta.-En.-Palasin heti saamaa reittiä takaisin rannalle.-Rannalla minä istustelin vähän aikaa ja huomasin ,että sinä olitkin ilmestynyt hietikolle.Nyt sitten näytin sinulle linnan ja saat päättää ,että menemmekö sinne?-No kerran kun nyt olemme täällä niin menemme, sanoin varmalla äänellä.-Kyllä kapteeni,Jaakko sanoi.Katsoimme ympärillemme.-Jaakko,näetkö tuolla vähän kauempana olevan sillan.-Sitä pitkin pääsemme suoraan linnaan.Jatkoimme matkaa salaperäisessä saaressa.Pian olimme sillan luona.Astuimme rohkeasti puuaskelille ,mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.Sillan siitä päästä,missä me olimme,poikkesivat narut.Roikuimme puulankkujen varassa loputon rotko alapuolellamme ja jos olisimme pudoneet niin se olisi ollut varma kuolema.-En kestä enää kauaa!Jaakko huusi.Jaakko otti jalastani kiinni.Huusimme ja huusimme apuaa,mutta kuin taikaiskusta olimme toisella puolella ja silta oli ehjä.Makasimme maassa melkein sydämmet pysähtyneinä.Yhtäkkiä maa alkoi järisemään.-Juokse!huusin Jaakolle.Maa jalkojemme alla alkoi halkeilemaan ja yläpuoleltamme tippui jättimäisiä kivenlohkareita.-Olen liian nuori tälläiseen!Jaakko huusi.Juoksimme henki hieverissä kohti linnaa ja porttia.Suuri ovi aukeni ja juoksimme sisään.
Ovi sulkeutui heti kun olimme linnassa.
Olimme suuressa sisäpihassa ,jossa kasvoi täydellisesti sommiteltuja kuusen näköisiä kasveja.Nurmella juoksenteli satoja pieniä eläimiä:possuja,ankkoja,kaniineja,
hiiriä,rottia ja taivaalla oli vielä enemmän lintuja.Eläimet juoksivat meitä kohti.Painauduimme ovea vasten.Ne näyttivät jotenkin sairailta.Linnut lensivät naamallemme ja piipittivät ja kakkasivat päällemme.Kaniinit taas pomppivat edessämme kuin olisivat halunneet sanoa jotain.Muut eläimet vain olivat jaloissamme.Ihan yhtäkkiä eläimet lähtivät piiloon.
-Hyvät herrat,sanoi jokin naisellinen ääni.-Antakaa anteeksi eläinteni töykeys.Kuvan kaunis nainen astui vähän matkaa meistä olevasta kultaisesta ovesta ,josta pääsi linnan sisätiloihin.-Olen Viviliina ja tämä on linnani.Olimme hiljaa ja katsoimme naista.-Olen nyt vähän töykeä ja kysyn ,että mikä tämä saari oikein on?kapteeni sanoi.-Ei viitsitä puhua vielä siitä vaan tulkaa, olen kattanut teille pöydän valmiiksi täyteen herkkuja.-Olette varmasti nälkäisiä.Mustan kiiltelevä tukka,täydellinen kroppa,todella kaunis ja pehmeä ääni.Kukaan ei voinut vastustaa tuollaista naista.Seurasimme häntä sisälle.Kaikki sisällä oli joko kullattua tai hopeattua.
kävelimme punaista mattoa pitkin.Kysyin vielä Viviliinalta,että mikä tämä saari oli?Hän sanoi ,että kohta hän kertoisi.Saavuimme huoneeseen,jossa oli pöytä täynnä herkkuja.-Käykää vain kimppuun,Viviliina sanoi.Pöydässä oli erilaisia:laatikoita,possua,kanaa,lihaa,ankkaa,kasviksia,hedelmiä ja viiniä.Jälkiruokina:kakkua,keksejä,pullia ja torttuja.Emme olleet viitsineet syödä puista karkkeja siinä pelossa ,että puut olisivat hyökänneet kimppuume.Siksi olimme nälkäisiä.Kävimme Jaakon kanssa heti käsiksi ruokiin.Söimme ja joimme niin kauan kunnes olimme täynnä.-Olipa hyvää,sanoimme.-Hyvä ,että ystävänne maistuivat.Ystävänne.-Taisin paistaa pari miehistön jäsentä teille ruuaksi.-Mutta ne olivat eläimiä!Jaakko huusi.-Niin olette kohta tekin.Nainen muutti olomuotoansa
kuvan kauniista naisesta rumaksi kauheaksi noidaksi.Luuta huoneen nurkassa muuttui pitkäksi taikasauvaksi ,jonka päässä oli punainen smaragdi.Minä loihdin ne kaikki esteet matkaanne,noita nauroi.Minä ja Jaakko katsoimme toisiamme.Noita heilutti taikasauvaansa,jonka smaragdi hehkui kirkkaan punaisena.-Ennen kun sinä taijot meidät eläimiksi niin kerro ,että mikä tämä saari oikein on,sanoin.Sillä oletan,että olet sanasi mittainen nainen,sanoin rauhallisesti.Noita nauroi kauheata nauruansa.-Niin todellakin taisin sanoa.-Pidän sanani,noita sanoi.Hän lopetti loihtimisen ja taikoi meidät johonkin huoneeseen.Huone oli täysin pimeä ,joten mitään ei nähnyt.Hän taikoi itselleen tuolin ja lausui taikasanan ,jolla smaradgi laukaisi valoloitsun.Noita mykisti minut ja ja Jaakon loitsulla ja taikoi meidät huoneen nurkaan.-Aloittanen tarinani sillä ,että olen koko noituus ikäni ollut hulluna pieniin laivoihin.-Siksi taijoin taikasauvan avulla oman saaren bermuudankolmioon.-Ajatella miten rankkaa oli tehdä saari pelkistä taijoista,noita päivitteli.-Olin varma ,että monet laivat matkaisivat tänne seikkailun ja kuuluisuuden perässä.-Siksi tein todellisuuteen portin ,joka johdatti laivat ja miehistöt tähän maailmaan.Noita taikoi meidät taas johonkin huoneeseen.Huoneessa oli jättimäinen hylly täynnä pieniä laivoja.-Olen kutistanut kaikki laivat,jotka tänne ovat tulleet.-Täällä huoneessa minä voin nitä ihailla,noita huokaisi käheällä äänellä.Huomasin ,että noidan taika alkoi loppumaan.Missä Jaakko oli? ihmettelin.Lattialla kiemurteli pieni käärme.-Nyt on sinunkin vuorosi noita sanoi.-Ei vielä,sanoin.-Noita rääkäisi.-Mitä vielä!noita huusi.Näin kuinka Jaakko kiemurteli noidan housun lahkeesta sisään.-Nyt minä taijon sinut sammakoksi!noita huusi.Samalla Jaakko puraisi noitaa jalkaan housun sisällä.Noita vaikeroi ja tiputti sauvansa.Taika oli rauennut.Juoksin ja otin sauvan maasta.-Älä ota sitä ,noita vaikeroi.-Annat sen jos kerrot mitä käy,jos rikon smaragdin ja sauvan?-Kaikki taijat raukeavat!noita huusi.Katkaisin luudan ja heitin smaragdin lattialle,joka hajosi tuhansiksi sirpaleiksi.-Eiiiiiii!!noita huusi.
Samalla noita muuttui tomuksiJaakko oli taas ihminen.-Kiitos Jaakko,tuota urheaa tekoasi en unohda koskaan.-Niin ,mutta pahoin pelkään ,että olemme mennyttä,Jaakko sanoi.Samalla päässäni alkoi pyörimään ja kaikki sumeni.
Kerroin lapsenlapsilleni tämän tarinan aina kun he olivat kyläilemässä minulla.,vaikka eivät sitä uskoneetkaan ,mutta se oli aivan totta.
en paljastanut loppua ,mutta paljastan sen nyt.Heräsin Madonnalla heti kun olimme kotimatkalla.Miehistö iloitsi ja meillä oli juhlat.Mutta uskomattominta oli kuitenkin se ,että kaikki laivat ja miehistö ,mitkä olivat hävinneet Bermuudankolmioon,tulivat meidän vierellämme seilaten kohti Englantia.Niissä kaikissa laivoissa vietettiin yhtä suuria juhlia kuin meidänkin laivassamme.
KAPTEENI HARRISON
Upea alus komeili sataman edessä.Se oli nimetty Kaunis Madonnaksi (beautiful Madonna),eikä syyttä.Alus oli tehty hienoimmasta puusta ja muotoilu ja keula olivat parhaimpien veistäjien tekosia.Englannin paarhaimmat rakentajat ja räätälit olivat tehneet yli kymmen-metriset mastot ,joissa oli valkoiset purjeet.Laivan sisäpuolella kalustus oli upeaa.Kaikki huonekalut olivat jalopuuta.Seinissä oli moni värisiä tapetteja ja lattialla hienoja kokolattia mattoja.Seinillä oli monien kuuluisien taiteilijoiden maalauksia.
Katselin tätä kokonaisuutta hillittyneenä.Kapteenina tulisin pitämään siitä todella hyvää huolta.(Laiva oli myös saanut Englannin kuningattarelta siunauksensa).Miehistö lastasi ruokia ja tarvittavia tavaroita laivaan.Heidän joukossaan oli monia ystäviäni ,kuten tutkija Jacky Heiveröinen ,joka oli vanha kouluystäväni ja kokki Räynä Partasuu.Räynän olin omakätisesti kutsunut laivan pääkokiksi.Hän piti Englannissa ravintolaa,jossa jokainen sai syödä niin paljon kuin halusi, kohtuu hintaan ja ruuat olivat tietenkin tosi hyviä.-Kapteeni, olemme lastanneet kaikki tavarat laivaan ja olemme valmiita lähtöön,laivapoika ilmoitti.-Mikä sinun nimesi on, sanoi kapteeni.-Jaakko.-Jaakko,ilmoita kaikille ,että nyt lähdetään seikkailuun.-Selvä!
Miehistö lähetti viimeiset terveisensä laivasta heiluttaen ja suukotellen omaisilleen,kun laiva lähti satamasta.Purjeisiin tarttui heti oikea tuuli ja laiva halkoi aalttojen poikki hyvää vauhtia.-Kapteenina ilmoitan ,että olemme päässeet onnistuneesti matkaan.Miehistö hurrasi.-Otamme nyt ensimmäiseksi kurssin kohti,kapteeni keskeytettiin.-Niin siitä kurssin ottamisesta, laivan suuntaexpertti sanoi.-Olimme saaneet kirjeen juuri ennen lähtöämme englannin kuningattarelta.-Kanteen oli kirjoitetettu:Madonnan ensimmäinen matka.-Tässä.-Luenkin sen ääneen teille kaikille,sanoin kun avasin kirjeen:Hyvä laivastonväki ja kapteeni Ferninand Harrison.Haluaisin ,että te matkaisitte ja tutkisitte ensimmäiseksi salaperäistä Bermuudan kolmiota.Sinne laivat ovat hävinneet monesti, eikä siitä paikasta ole muutenkaan ollut kovin tarkkaa tietoa muuten kuin joidenkin merimiehien tarinoissa.Siksi toivoisin Englannin laivojen kulmakiven Madonnan ja sen urhean miehistön matkaavan ensimmäiseksi Bermuudankolmioon ja selvittävän sen arvoituksen T:Englannin kuningatar.
Miehistön keskuudessa nousi mekkala.-Haluaako kuningatar tappaa meidät kaikki?joku huusi.-Se olisi pelkkää hulluutta!-Rauhoittukaa ,rauhoittukaa,kapteeni sanoi.
-Miettikää siltä kannalta ,että minkä kunnian me saisimme.-Ensimmäinen laiva maailmassa ,joka on selvittänyt bermuudankolmion arvoitutksen.-Jokainen ihminen tuntisi meidät Englannissa.-Olisimme kuuluisia koko maailman keskuudessa.-Mutta mitä iloa siitä olisi ,jos emme edes pääsisi takaisin Englantiin?-Mistä tuo epävarmuus,sillä tietenkin me pääsemme takaisin Englantiin ,sillä olemmehan me Maailman parhain merimiehistö maailman parhaimmalla laivalla.-Niin olemme!miehistö huusi.Eli otamme suunnan kohti Bermuudankolmiota.
Merimiehet menivät omille paikoilleen.Heillä kaikilla oli jokin tietty tehtävä laivassa, kuten minulla laivan kapteenillakin.Tarkkailin,että kaikki hommat hoituivat ajallaan ja oikein.Ohjasin myös laivaa aina kun pystyin,mutta vaikein tehtävä oli mielestäni valita turvallisin reitti Bermuudankolmioon. Myrskyt olivat aina sotkeenet monien matkan.Siksi tarkkailin koko ajan ilmanlämpöä,tuulisuutta,vedenlämpöä,pilviä ja lintujen liikkeitä ,sillä niistä saattoi päätellä myrskyn ja sen voimakkuuden melkotarkasti.Lisäksi matalikkoja piti välttää,jotta laiva ei olisi törmännyt pohjaan tai karille.Oikeat tuulet olivat tärkeitä ,jotta laiva pääsisi matkaamaan hyvällä nopeudella kohti määränpäätänsä.
Sää oli hyvä noin viikon ajan,mutta koko ajan lähestyessämme Bermuudankolmiota ilman merkit alkoivat viittaamaan myrskyä.Olin huolestuneena.Ilma oli kuuma ja hiostava ,eikä ilmassa ollut tuulenvirettäkään.Ilmoitin huoleni tutkijalle.Hänestäkin ilman merkit viittasivat tulevaan myrskyyn.Kerroin asiasta yhteisesti kaikille miehille.-Taivashan on pilvetön ja täysin kirkas,joku miehistä sanoi.-Mutta juuri tälläinen ilma on aina ennen myrskyn alkua,sanoin.-Mitä huolta meillä muka voisi olla kun meillä on tälläinen laiva ,joka kestää myrskyn kuin myrskyn,laivapoika sanoi.
Olimme matkanneet kaksi viikkoa,eikä myrskyä ollut näkynyt.Toivoa saattoi vain,että olin väärässä.-Kapteeni,kapteeni!merimies huusi.Kaukana keulan edessä näkyy mustia myrsky pilviä.-Ei saamari.Tätä olin juuri pelännyt.Olimme yhden päivämatkan päässä bermuudankolmiosta ja juuri silloin piti puhjeta myrsky.-Laiva poika ilmoita merimiehille ,että he lopettavat heti ruokailun ja tulevat tänne!-Kyllä kapteeni.-Mitä asiaa kapteeni ,merimiehet sanoivat,kun he tulivat ruumasta.-Katsokaa keulasta eteenpäin.Merimiehet kääntyivät.-Onpas siellä mustia pilviä.-Niin mustia pilviä.-Tänään illalla puhkeaa kauhea myrsky ja teidän kaikkien pitää olla varautuneita siihen.-Kukaan ei tänä yönä nuku ,sen tiedätte!Hengähdin ja jatkoin puhettani--Koska useat laivat ovat uponneet Bermuudankolmion lähellä juuri myrskyn takia,niin meidän pitää olla valmiimpia kuin ikinä.Merimiehet katselivat toisiaan.-Kapteeni taitaa lulla ,että me olemme vellihousuja,yksi merimiehistä sanoi.-Monet meistä ovat kestäneet pahoja myrskyjä ja varsinkin tällä laivalla,jossa kaikki on tehty niin täydellisesti ja hyvin,niin kestämme minkälaisen myrskyn vaan.-Hurraa!Hurraa!-Hyvä,illalla sitten kaikki ovat valmiita.
Ilta tuli nopeammin kuin arvasikaan ja niin myrskykin.Ensiksi yltyi tuuli,sitten alkoi satamaan ja pikku hiljaa aallot kohosivat.Nyt se alkaa,ajattelin.Ensimmäinen salama välähti horisontissa.Laiva keinui laineelta toiselle.Toinen salama välähti ja taas toinen.-Laskekaa purjeet!huusin.Laiva keinui entistä kiivaammin.Kaksi muuta auttamaan Jaakkoa ohjaamisessa,jotta kurssi säilyisi.-Heiveröinen mene laittamaan arvotavarat turvaan ja Partasuu ruuat turvaan,sillä nyt kaikkeen pitää varautua.Tuuli yltyi yltymistään ja sade piiskasi laivaa.Aallokko nousi koko ajan korkeammaksi ja korkeammaksi.-Sitokaa kaikki irtotarava kiinni köydellä!Silloin juuri kohosi suuri aalto ,joka riuskaisi minut laidan yli.-Kapteeni laidan yli!Jaakko huusi.-Heittäkää nopeasti naru kapteenille.Ajauduin yhä kauemmas laivasta.-Kapteeni!!merimiehet huusivat,mutta turhaan sillä olin liian kaukana.Näin viimeisillä silmän iskuilla välähdyksen, johon laiva hävisi.
-Herää kapteeni,herää.Kuka siellä,ajattelin mielessäni.Avasin silmäni.-Jaakko,mutta miten?-Tapahtui jotain outoa.-Sinun pudottuasi kaiteelta veteen niin, niin.
-Niin mitä,sain sanotuksi.-Myrskyn keskellä tapahtui jokin outo välähdys,jonka voimasta laiva ja me jouduimme tähän outoon maailmaan,mutta en tajua ,miten sinä pääsit tänne,koska tipuit veteen?-En tiedä.-Ehkä sama välähdys otti minutkin mukaansa.-Laiva säilyi täysin vaurioitta ja se on tuolla vähän matkaa rannasta.Katsoin rannalta pois päin.Siellä se oli ilman mitään vaurioita.-Merimiehet lähtivät tutkimaan tätä saarta,Jaakko sanoi.Istahdin ja katselin ympärilleni.-Tämähän näyttää ihan satumaalta, sanoin.-Niin näyttää.- Minäkin olin tutkimassa saarta muun miehistön ,kunnes löysin jotain outoa ,mikä sinun kyllä pitää nyt nähdä.-Tule kapteeni.
Minä ja Jaakko lähdimme rannalta kävelemään kohti metsää ,jonka puut olivat kauniita ja erikoisia.Puissa kasvoi erilaisia hedelmä- ,salmiakki-,laku-,minttu- karkkeja.Juurilla oli tikkukaramelleja.Puiden lehdiltä tippui suklaa ja tooffee tippoja maahan.Voika tämä olla totta ajattelin.-Eikö olekkin outoa kapteeni?-No on,sanoin.Jatkoimme matkaa.Kuuletko kuinka puu ja maa puhuvat keskenään,sanoin hiljaa.-Kyllä ,puhuvatkohan he, meistä Jaakko mumisi?Pian metsä loppui ja eteemme levittäyti suuri aavaniitty.Tuhannet erilaiset kauniit kasvit olivat edessämme.Kävelimme niityn läpi kasvien myötäillessä ihoamme.Ne tuntuivat lämpimiltä ja pehmeiltä.-Ne laulavat,sanoin.-Kyllä kapteeni ja miten kaunista laulua ne laulavatkaan.Niitty loppui.Edessämme oli suuri kallio.Kallion päällä oli jättimäinen linna.-Tätä minä tarkoitin,sanoi Jaakko.-Onpa outoa?Linna oli tehty melkein kokonaan valkoisesta marmorista.Siinä oli kultaisetkupolit ja hopeiset tornit.
-Salaperäistä,sanoin.-Etkö ole käynyt vielä linnassa?kysyin Jaakolta.-En.-Palasin heti saamaa reittiä takaisin rannalle.-Rannalla minä istustelin vähän aikaa ja huomasin ,että sinä olitkin ilmestynyt hietikolle.Nyt sitten näytin sinulle linnan ja saat päättää ,että menemmekö sinne?-No kerran kun nyt olemme täällä niin menemme, sanoin varmalla äänellä.-Kyllä kapteeni,Jaakko sanoi.Katsoimme ympärillemme.-Jaakko,näetkö tuolla vähän kauempana olevan sillan.-Sitä pitkin pääsemme suoraan linnaan.Jatkoimme matkaa salaperäisessä saaressa.Pian olimme sillan luona.Astuimme rohkeasti puuaskelille ,mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.Sillan siitä päästä,missä me olimme,poikkesivat narut.Roikuimme puulankkujen varassa loputon rotko alapuolellamme ja jos olisimme pudoneet niin se olisi ollut varma kuolema.-En kestä enää kauaa!Jaakko huusi.Jaakko otti jalastani kiinni.Huusimme ja huusimme apuaa,mutta kuin taikaiskusta olimme toisella puolella ja silta oli ehjä.Makasimme maassa melkein sydämmet pysähtyneinä.Yhtäkkiä maa alkoi järisemään.-Juokse!huusin Jaakolle.Maa jalkojemme alla alkoi halkeilemaan ja yläpuoleltamme tippui jättimäisiä kivenlohkareita.-Olen liian nuori tälläiseen!Jaakko huusi.Juoksimme henki hieverissä kohti linnaa ja porttia.Suuri ovi aukeni ja juoksimme sisään.
Ovi sulkeutui heti kun olimme linnassa.
Olimme suuressa sisäpihassa ,jossa kasvoi täydellisesti sommiteltuja kuusen näköisiä kasveja.Nurmella juoksenteli satoja pieniä eläimiä:possuja,ankkoja,kaniineja,
hiiriä,rottia ja taivaalla oli vielä enemmän lintuja.Eläimet juoksivat meitä kohti.Painauduimme ovea vasten.Ne näyttivät jotenkin sairailta.Linnut lensivät naamallemme ja piipittivät ja kakkasivat päällemme.Kaniinit taas pomppivat edessämme kuin olisivat halunneet sanoa jotain.Muut eläimet vain olivat jaloissamme.Ihan yhtäkkiä eläimet lähtivät piiloon.
-Hyvät herrat,sanoi jokin naisellinen ääni.-Antakaa anteeksi eläinteni töykeys.Kuvan kaunis nainen astui vähän matkaa meistä olevasta kultaisesta ovesta ,josta pääsi linnan sisätiloihin.-Olen Viviliina ja tämä on linnani.Olimme hiljaa ja katsoimme naista.-Olen nyt vähän töykeä ja kysyn ,että mikä tämä saari oikein on?kapteeni sanoi.-Ei viitsitä puhua vielä siitä vaan tulkaa, olen kattanut teille pöydän valmiiksi täyteen herkkuja.-Olette varmasti nälkäisiä.Mustan kiiltelevä tukka,täydellinen kroppa,todella kaunis ja pehmeä ääni.Kukaan ei voinut vastustaa tuollaista naista.Seurasimme häntä sisälle.Kaikki sisällä oli joko kullattua tai hopeattua.
kävelimme punaista mattoa pitkin.Kysyin vielä Viviliinalta,että mikä tämä saari oli?Hän sanoi ,että kohta hän kertoisi.Saavuimme huoneeseen,jossa oli pöytä täynnä herkkuja.-Käykää vain kimppuun,Viviliina sanoi.Pöydässä oli erilaisia:laatikoita,possua,kanaa,lihaa,ankkaa,kasviksia,hedelmiä ja viiniä.Jälkiruokina:kakkua,keksejä,pullia ja torttuja.Emme olleet viitsineet syödä puista karkkeja siinä pelossa ,että puut olisivat hyökänneet kimppuume.Siksi olimme nälkäisiä.Kävimme Jaakon kanssa heti käsiksi ruokiin.Söimme ja joimme niin kauan kunnes olimme täynnä.-Olipa hyvää,sanoimme.-Hyvä ,että ystävänne maistuivat.Ystävänne.-Taisin paistaa pari miehistön jäsentä teille ruuaksi.-Mutta ne olivat eläimiä!Jaakko huusi.-Niin olette kohta tekin.Nainen muutti olomuotoansa
kuvan kauniista naisesta rumaksi kauheaksi noidaksi.Luuta huoneen nurkassa muuttui pitkäksi taikasauvaksi ,jonka päässä oli punainen smaragdi.Minä loihdin ne kaikki esteet matkaanne,noita nauroi.Minä ja Jaakko katsoimme toisiamme.Noita heilutti taikasauvaansa,jonka smaragdi hehkui kirkkaan punaisena.-Ennen kun sinä taijot meidät eläimiksi niin kerro ,että mikä tämä saari oikein on,sanoin.Sillä oletan,että olet sanasi mittainen nainen,sanoin rauhallisesti.Noita nauroi kauheata nauruansa.-Niin todellakin taisin sanoa.-Pidän sanani,noita sanoi.Hän lopetti loihtimisen ja taikoi meidät johonkin huoneeseen.Huone oli täysin pimeä ,joten mitään ei nähnyt.Hän taikoi itselleen tuolin ja lausui taikasanan ,jolla smaradgi laukaisi valoloitsun.Noita mykisti minut ja ja Jaakon loitsulla ja taikoi meidät huoneen nurkaan.-Aloittanen tarinani sillä ,että olen koko noituus ikäni ollut hulluna pieniin laivoihin.-Siksi taijoin taikasauvan avulla oman saaren bermuudankolmioon.-Ajatella miten rankkaa oli tehdä saari pelkistä taijoista,noita päivitteli.-Olin varma ,että monet laivat matkaisivat tänne seikkailun ja kuuluisuuden perässä.-Siksi tein todellisuuteen portin ,joka johdatti laivat ja miehistöt tähän maailmaan.Noita taikoi meidät taas johonkin huoneeseen.Huoneessa oli jättimäinen hylly täynnä pieniä laivoja.-Olen kutistanut kaikki laivat,jotka tänne ovat tulleet.-Täällä huoneessa minä voin nitä ihailla,noita huokaisi käheällä äänellä.Huomasin ,että noidan taika alkoi loppumaan.Missä Jaakko oli? ihmettelin.Lattialla kiemurteli pieni käärme.-Nyt on sinunkin vuorosi noita sanoi.-Ei vielä,sanoin.-Noita rääkäisi.-Mitä vielä!noita huusi.Näin kuinka Jaakko kiemurteli noidan housun lahkeesta sisään.-Nyt minä taijon sinut sammakoksi!noita huusi.Samalla Jaakko puraisi noitaa jalkaan housun sisällä.Noita vaikeroi ja tiputti sauvansa.Taika oli rauennut.Juoksin ja otin sauvan maasta.-Älä ota sitä ,noita vaikeroi.-Annat sen jos kerrot mitä käy,jos rikon smaragdin ja sauvan?-Kaikki taijat raukeavat!noita huusi.Katkaisin luudan ja heitin smaragdin lattialle,joka hajosi tuhansiksi sirpaleiksi.-Eiiiiiii!!noita huusi.
Samalla noita muuttui tomuksiJaakko oli taas ihminen.-Kiitos Jaakko,tuota urheaa tekoasi en unohda koskaan.-Niin ,mutta pahoin pelkään ,että olemme mennyttä,Jaakko sanoi.Samalla päässäni alkoi pyörimään ja kaikki sumeni.
Kerroin lapsenlapsilleni tämän tarinan aina kun he olivat kyläilemässä minulla.,vaikka eivät sitä uskoneetkaan ,mutta se oli aivan totta.
en paljastanut loppua ,mutta paljastan sen nyt.Heräsin Madonnalla heti kun olimme kotimatkalla.Miehistö iloitsi ja meillä oli juhlat.Mutta uskomattominta oli kuitenkin se ,että kaikki laivat ja miehistö ,mitkä olivat hävinneet Bermuudankolmioon,tulivat meidän vierellämme seilaten kohti Englantia.Niissä kaikissa laivoissa vietettiin yhtä suuria juhlia kuin meidänkin laivassamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.