OLGA
oma mielipide tekstistä
-Olga kerro vain ,jos sinun mieltäsi vaivaa jokin , sillä minä tiedän että me emme ole mitään maailman rikkaimpia ihmisiä ja ruokaakaan ei ole aina rittävästi.-Voi äiti,mieltäni ei vaivaa juuri mikään.-Ihana kuulla kiharapäinen pullaposkeni, äiti sanoi.-Oletko ajatellut Olgaseni ,että vuoden päästä sinä menet jo kouluun?-Onko minun pakko?Olga sanoi huokaisten.-Kaikki lapset menevät kouluun lapsoseni,ja sinunkin täytyy.-Enkö voisi olla vielä yhden vuoden kotona auttamassa sinua kotiaskareissa äiti kiltti,Olga nyyhkytti.-Vaikka haluaisinkin ,että saisit olla kotona niin sinun on vain pakko mennä kouluun, se on sinun velvollisuutesi.
Olga lähti ulos Molly kainalossaan.-Molly sinulle voin joka tilanteessa kertoa huoleni, kuten nytkin.-Luuletko ,että minä saan kavereita koulussa,eikä minua kiusata?
-Ai sanoitko sinä että saan kavereita ja minua ei kiusata.Molly nyökytti päätään.-Kiitos Molly.-Sinuun olen aina voinut luottaa.-Haluatko tietää mihin ajattelin viedä sinut tänään?- No tietenkin karkkikauppaan, jossa herkulliset tuoksut saavat veden herahtamaan kielelle.-Saatanpa ostaa pari suussa sulavaa toffee karkkiakin,Olga sanoi.
Olga käveli Molly kainalossaan mutaista kylätietä pitkin, jota reunustivat pitkät korkeat puuaidat. Aitojen yli saattoi erottaa ränsistyneitä taloja,joiden katot oli rakennettu löydetyistä vanereista ja metalli levyistä ja seinät itsetehdysistä tiilistä ,jotka olivat halkeilleet pahasti.Talojen värit olivat harmaat ,sillä taloja ei oltu maalattu.Joidenkin talojen seiniin oli piirrelty ja kirjoteltu ja joissakin taas ikkunat rikottu,mutta tämä oli Olgalle arkipäivää sillä hän oli varttunut Mollyn kanssa tämän kaltaisissa kurjissaa oloissa.Siksi kaikki tuntui niin kotoisalta.-Tuolla pieni karkkikauppa jo näkyikin,Olga iloitsi.Karkkikauppa sijaitsi kylän keskellä ja siksi sitä ja sen ympäröimää aluetta kutsuttiin kylän keskustaksi.Karkkikaupan vieressä oli kauppa, jossa myytiin elintarvikkeita ja jossa toimi kylän ainoa posti.Vastapäätä kauppaa oli koulu, jota Olgakin alkaisi käydä vuoden päästä,mutta sillä hän ei halunnut vaivata vielä päätään.Olga avasi oven. Sisällä oli paljon lapsia, ja kaikki pitivät kovaa ääntä,mutta ääni ei haitannut Olgaa.Hän nuuhkaili huumaavaa tuoksua.Erilaisten hedelmä-,suklaa- ja salmiakkikarkkien tuoksut saivat hänet nälkäiseksi.-Missä se toffee hylly oli?Olga ajatteli ääneen-Tuolla kassan vieressä,siro ääni sanoi Olgan takana.Olga kääntyi.Hänen edessään oli pieni,laiha ja pitkätukkainen tyttö.-Minun nimeni on Tatjana ,tyttö sanoi. Olga sai sanotuksi ,että hänen nimensä oli Olga.Hän kiinnitti katseensa tytöllä olevaan nukkeen.-Onko tuo sinun,Olga sanoi vilkuillen tytön nukkea.-Se on minun,mutta se on myös ainoa ystäväni tyttö sanoi huokaisten.-Minulla kun ei ole ollut ikinä muita ystäviä kuin oma rakas nukkeni.-Minullakaan ei ole ollut ikinä muita ystäviä kuin oma nalleni,Olga sanoi.-Mutta sittenhän me ja minun nukkeni ja sinun nallesi voisimme olla ystäviä,Tatjana sanoi iloisesti.-Mikäs siinä Olga sanoi.Tyttöjen kasvoista paistoi hymy.-En ole esitellyt vielä nukkeni nimeä,sanoi Tatjana.-Tämä tässä on Jelena.Olga hymyili.-Minun nalleni nimi on Molly,Olga sanoi.Katsoin Tatjanaa.Hänestä näkyi suru,ujous ja sirous,mutta silti hän tuntui rohkealta vahvalta.-Tatjana,Olga sanoi.-Voin ostaa meille toffeet jos vain haluat?-Ilomielin.Kokeilin taskusta,että löytyisikö sieltä riittävästi rahaa.Eipä tietenkään.Supisin Mollylle ,että voisiko hän antaa oman osuutensa uudelle ystävälleni. Molly suostui.Syödessään karkkejaan tytöt tekivät tuttavuutta ja juttelivat toisilleen monista asioista.Kävi ilmi ,että Tatjana oli saman ikäinen kuin Olga ja että hän eli lastenkodissa kylän laidalla.-Monet asiat harmittavat minua,Tatjana sanoi.-Minä saan lähteä lastenkodista vain aamupäivällä ja olla kylällä vain vähän aikaa tiettyinä päivinä.-Jos taas palaa vähänkin myöhässä lastenkotiin saa kepistä.-Voi Tatjana,Olga huokaisi.-Ja aina kun aikuiset haluavat niin ne kurittavat,haukkuvat ja eivät anna ruokaa kun meidän on nälkä.Minulla nousi sydän kurkkuun.Niin kauheata oli kuunnella.-Kauheinta kuitenkin on ,että kukaan ei välitä tai rakasta.Pari kyyneltä valui poskiani pitkin.Tajusin miten vahva piti olla kestääkseen tuota taakkaa.-Voisin karata vaikka heti sieltä kauheasta paikasta,Tatjana raivosi hillitysti.-Mikset sitten karkaa?Olga kysyi suruissaan.-Missä minä asuisin?Mitä minä söisin?-Kuka huolisi minua?Tatjana itki.Halasin häntä.-Minulla on idea.-Muuta meidän talomme ullakolle,Olga sanoi kuiskaten.-Mitä mieltä sinun vanhempasi olisivat siitä?-Siis äitini.Meidän ei olisi pakko kertoa hänelle heti,että asut meillä.-Mutta tuohan on loistava idea,voisiko se onnistua?-Mitä mieltä olet Molly,onnistuisiko se?Molly nyökytti päätään.-Molly sanoi ettäse onnistuisi,Olga sanoi hymyillen.-Ensimmäinen suunnitelma pahasta lastenkodista pois,Tatjana kuiskasi innostuneesti.-Lähdetäänkö?Olga sanoi.-Enää sinun ei tarvitse mennä sinne lastenvankilaan.Tytöt juoksivat kylätietä pitkin.-Älä juoske niin kovaa Olga!Tatjana huusi.Olga jäi odottamaan.-Ei kai sinulla jäänyt mitään tärkeitä vaatteita tai tavaroita sinne lastenkotiin?Olga kysyi.-Ei ja jos olisi jäänyt niin sieltä en olisi niitä enää hakenut.Tytöt kävelivät loppumatkan.Pian he saapuivat talolle.-Tälläinen se sitten on---minun kotini,Olga sanoi.-Oi kuinka ihana.-Paljon parempi kuin se lastenkoti jossa minä ennen asuin.-Hauska kuullaTatjana.-Tähän sinä sitten asetut taloksi,mutta muista ,että päivisin saat olla kanssani ,mutta illaksi menet aina ullakolle.-Ullakolle?Niin ullakolle,sillä siitä tulee nyt väliaikainen piilopaikkasi.
Äiti olikin jo pienessä keittiössä laittamassa illallista.-Terve äiti!Minä sain tänään uuden ystävän,joka tulee nyt meille.Ja mikäs tämän sinun ystäväsi nimi on?-Nimeni on Tatjana.-Hauska tutustua Tatjana.-Äiti kiltti voisiko Tatjana olla meillä huomiseen.-Kai se käy ,mutta muistakaakin mennä nukkumaan heti kun minä lähden töihin.-Kyllä äiti.-Ja ruokaa on kattilassa ,että heti kun tulee nälkä,niin syökää vaan niin paljon kuin haluatte.-Kiitos äiti.-Me menemme katsomaan nyt Tatjaanan kanssa vähän paikkoja äiti,Olga sanoi.-Selvä.
Olga esitteli Tatjaanalle kaikki huoneet paitsi ullakon.Sitten he peseytyivät taloyhtiön yhteisessä pesutilassa kellarissa ja söivät keittoa.-Minä lähden nyt,äiti huusi.Olga ryntäsi äidin syliin ja halasi tätä ja toivotti hyvää työpäivää.-kiitos Olga,mutta menkääkin sitten nukkumaan.Äiti lähti.Minä esittelen sinulle vielä ullakon,Olga sanoi.He kävelivät niriseviä lattialankkuja pitkin ensin yläkertaan ,josta he kiipesivät tikkaita pitkin ullakolle.-Täällä sinä sitten asut Tatjana.Ullakkohuone oli pieni kooltaan,mutta silti siellä oli tilaa riittävästi.Nurkassa oli pinnasänky ja jonka vieressä oli lipastokaappi.Katossa riippui pieni hehkulamppu.Huoneessa oli myös pieni ikkuna, josta tuli valoa mukavasti aina päivisin.-Tämähän on tosi mukava huone Olga, mutta mikä tuolla nurkassa oikein on?Ikkunan vieressä oli huntuun peitetty esine.-Itse asiassa en tiedä.-En ole huomannut sitä ennen.-Mennään katsomaan,Tatjaana sanoi uteliaana.Lapset menivät esineen luokse ja heittivät lakanan pois.-Sehän on vanha peili!Tatjana huudahti.-Vanha peili, kuin täydellinen leikkeihin,Olga sanoi.- Miten olisi erä peilileikkiä?Olga kysyi. -Jos kerrot säännöt niin mikäs siinä,Tatjana sanoi innostuneesti.-Säännöt kuuluvat seuraavasti.-Kumpi tekee hauskempia ilmeitä ja asentoja on voittaja.Olga aloitti.Hän teki peilin edessä niin outoja ilmeitä ja asentoja ,että Tatjaanalla nauroi itsensä kippuraan.-No nyt on sinun vuorosi Tatjaana,Olga sanoi puhisten.-Näytä parhaasi.Tatjaana alkoi tekemään ilmeitä kasvoillaan peilin edessä.....-Miksi peilistä ei enää näy meitä?Peilin pinta värähteli.Miksi peilin pinta värähtelee oudosti?Olga sanoi pelokkaasti. Peilistä alkoi hahmottua jotain kuvia: Vihreitä metsiä, kumpuilevia aroja ja suuria vuoria.He katsoivat kuvaa tarkemmin. Kuvasta erottui myös erottua jotain muuta,kuin jokin viesti,mutta samalla välähti ja tytöt olivat poissa.
Osaan lentää!Tatjana huusi.Samoin minä!Olga huusi.-Mitä meille oikein tapahtui ja missä Molly ja Jelena ovat?-Luulen ,että ne jäivät peilin ääreen silloin, kun jouduimme tänne,mutta etkö sinä haluaisi nauttia nyt, joka hetkestä,vaikka ilman Mollya?-Kyllä,Olga sanoi.-Siis mikset nauttisi.Minä ainakin nautin ilman Jelenaa.
Tytöt olivat saaneet valkoiset enkelin siivet ,joilla he lensivät kaikkialla kaarellen.Välillä he kohosivat yläilmoihin ja taas alas.Alapuolella levittäytyi
suuria kauniita metsiä ja isoja vuoria ja yläilmoissa auringon väriloisto ja pilvet.Pian meri oli lasten alapuolella. Valon heihastuessa vedestä meri loisti.Vedessä hyppi merenneitoja ja delfiineitä.-Ihanaa eikö olekkin,Tatjana iloitsi.Käännytään,Olga sanoi.Lapset tekivät ison käännöksen ilmassa ja jatkoivat lentämistä maan yläpuolella.Kauempana erottui suuri linna.-mentäisiikö tuon linnan päälle lentelemään,Olga kysyi.-Mitä vielä odotellaan vauhtia,Tatjana sanoi.
Tytöt oppivat säätelemään siipiensä liikkeitä niin ,että ne myötäilivät tuulivirtauksia.Siten he pystyivät ilman suurempia siipienliikkeitä lentämään nopeasti.Tytöt matkasivat ilmanvirtauksen mukana,kunYhtäkkiä heidän eteensä tuli mies, jolla oli suuret ruskeat siivet.-Tulkaa heti alas,mies sanoi.-Miksi tulisimme!Tatjana huusi.-Tämä on kuninkaallinen käsky.-Tottelette tai sai saatte katua.Olga ja Tatjana katsoivat toisiaan.-Mennään Tatjana,Olga sanoi.
Tytöt laskeutuivaat miehen mukana metsään ,jossa odotti suurempi joukkio.-Tässä ne sitten ovat tulevat kuninkaalliset lentolähetit,suuri parrakas mies sanoi.
Mies istui uljaan valkoisen orin päällä.Luultavasti hän oli kuningas.-Tässä kuningas!se mies sanoi, joka haki meidät ilmasta.Mitä ihmeen kuninkaallisia lentolähettejä?Olga ja Tatjaana kysyivät.-Saatte tietää kaiken ajallaan,kuningas sanoi.Tässä kirje molemmille ja muistakaakin ,että avaatte ne vasta sitten kun on aika.-Silloin tapaamme uudestaan.-Nyt teidän pitää palata omaan maahanne.
Samalla pyörre imaisi Olgan ja Tatjaanan mukaansa.He olivat silmänräpäyksessä saman peilin edessä.-Olipahan matka,Tatjana päivitteli.
Niin,Olga sanoi.-Laitetaan nämä kirjeet lipastokaappiin,Olga sanoi.-Ei laiteta.Tatjana, repäisi oman kirjeensä kahtia.Sitten hän laittoi peilin päälle hunnun.
-Minä en siihen maailmaan enää mene,vaikka olisi tarjottu minkälaisia hommia. -Juuri olen saanut uuden kodin ja minulla on sinut.-Jelenakin sai uuden ystävän.
-Me emme tarvitse mitään satumaailmoita,Tatjana sanoi.Olgalta valui kyyneliä.Hän teki samoin kuin Tatjana.Repi kirjeensä kahtia.Tytöt halasivat toisiaan ja itkivät.
oma mielipide tekstistä
-Olga kerro vain ,jos sinun mieltäsi vaivaa jokin , sillä minä tiedän että me emme ole mitään maailman rikkaimpia ihmisiä ja ruokaakaan ei ole aina rittävästi.-Voi äiti,mieltäni ei vaivaa juuri mikään.-Ihana kuulla kiharapäinen pullaposkeni, äiti sanoi.-Oletko ajatellut Olgaseni ,että vuoden päästä sinä menet jo kouluun?-Onko minun pakko?Olga sanoi huokaisten.-Kaikki lapset menevät kouluun lapsoseni,ja sinunkin täytyy.-Enkö voisi olla vielä yhden vuoden kotona auttamassa sinua kotiaskareissa äiti kiltti,Olga nyyhkytti.-Vaikka haluaisinkin ,että saisit olla kotona niin sinun on vain pakko mennä kouluun, se on sinun velvollisuutesi.
Olga lähti ulos Molly kainalossaan.-Molly sinulle voin joka tilanteessa kertoa huoleni, kuten nytkin.-Luuletko ,että minä saan kavereita koulussa,eikä minua kiusata?
-Ai sanoitko sinä että saan kavereita ja minua ei kiusata.Molly nyökytti päätään.-Kiitos Molly.-Sinuun olen aina voinut luottaa.-Haluatko tietää mihin ajattelin viedä sinut tänään?- No tietenkin karkkikauppaan, jossa herkulliset tuoksut saavat veden herahtamaan kielelle.-Saatanpa ostaa pari suussa sulavaa toffee karkkiakin,Olga sanoi.
Olga käveli Molly kainalossaan mutaista kylätietä pitkin, jota reunustivat pitkät korkeat puuaidat. Aitojen yli saattoi erottaa ränsistyneitä taloja,joiden katot oli rakennettu löydetyistä vanereista ja metalli levyistä ja seinät itsetehdysistä tiilistä ,jotka olivat halkeilleet pahasti.Talojen värit olivat harmaat ,sillä taloja ei oltu maalattu.Joidenkin talojen seiniin oli piirrelty ja kirjoteltu ja joissakin taas ikkunat rikottu,mutta tämä oli Olgalle arkipäivää sillä hän oli varttunut Mollyn kanssa tämän kaltaisissa kurjissaa oloissa.Siksi kaikki tuntui niin kotoisalta.-Tuolla pieni karkkikauppa jo näkyikin,Olga iloitsi.Karkkikauppa sijaitsi kylän keskellä ja siksi sitä ja sen ympäröimää aluetta kutsuttiin kylän keskustaksi.Karkkikaupan vieressä oli kauppa, jossa myytiin elintarvikkeita ja jossa toimi kylän ainoa posti.Vastapäätä kauppaa oli koulu, jota Olgakin alkaisi käydä vuoden päästä,mutta sillä hän ei halunnut vaivata vielä päätään.Olga avasi oven. Sisällä oli paljon lapsia, ja kaikki pitivät kovaa ääntä,mutta ääni ei haitannut Olgaa.Hän nuuhkaili huumaavaa tuoksua.Erilaisten hedelmä-,suklaa- ja salmiakkikarkkien tuoksut saivat hänet nälkäiseksi.-Missä se toffee hylly oli?Olga ajatteli ääneen-Tuolla kassan vieressä,siro ääni sanoi Olgan takana.Olga kääntyi.Hänen edessään oli pieni,laiha ja pitkätukkainen tyttö.-Minun nimeni on Tatjana ,tyttö sanoi. Olga sai sanotuksi ,että hänen nimensä oli Olga.Hän kiinnitti katseensa tytöllä olevaan nukkeen.-Onko tuo sinun,Olga sanoi vilkuillen tytön nukkea.-Se on minun,mutta se on myös ainoa ystäväni tyttö sanoi huokaisten.-Minulla kun ei ole ollut ikinä muita ystäviä kuin oma rakas nukkeni.-Minullakaan ei ole ollut ikinä muita ystäviä kuin oma nalleni,Olga sanoi.-Mutta sittenhän me ja minun nukkeni ja sinun nallesi voisimme olla ystäviä,Tatjana sanoi iloisesti.-Mikäs siinä Olga sanoi.Tyttöjen kasvoista paistoi hymy.-En ole esitellyt vielä nukkeni nimeä,sanoi Tatjana.-Tämä tässä on Jelena.Olga hymyili.-Minun nalleni nimi on Molly,Olga sanoi.Katsoin Tatjanaa.Hänestä näkyi suru,ujous ja sirous,mutta silti hän tuntui rohkealta vahvalta.-Tatjana,Olga sanoi.-Voin ostaa meille toffeet jos vain haluat?-Ilomielin.Kokeilin taskusta,että löytyisikö sieltä riittävästi rahaa.Eipä tietenkään.Supisin Mollylle ,että voisiko hän antaa oman osuutensa uudelle ystävälleni. Molly suostui.Syödessään karkkejaan tytöt tekivät tuttavuutta ja juttelivat toisilleen monista asioista.Kävi ilmi ,että Tatjana oli saman ikäinen kuin Olga ja että hän eli lastenkodissa kylän laidalla.-Monet asiat harmittavat minua,Tatjana sanoi.-Minä saan lähteä lastenkodista vain aamupäivällä ja olla kylällä vain vähän aikaa tiettyinä päivinä.-Jos taas palaa vähänkin myöhässä lastenkotiin saa kepistä.-Voi Tatjana,Olga huokaisi.-Ja aina kun aikuiset haluavat niin ne kurittavat,haukkuvat ja eivät anna ruokaa kun meidän on nälkä.Minulla nousi sydän kurkkuun.Niin kauheata oli kuunnella.-Kauheinta kuitenkin on ,että kukaan ei välitä tai rakasta.Pari kyyneltä valui poskiani pitkin.Tajusin miten vahva piti olla kestääkseen tuota taakkaa.-Voisin karata vaikka heti sieltä kauheasta paikasta,Tatjana raivosi hillitysti.-Mikset sitten karkaa?Olga kysyi suruissaan.-Missä minä asuisin?Mitä minä söisin?-Kuka huolisi minua?Tatjana itki.Halasin häntä.-Minulla on idea.-Muuta meidän talomme ullakolle,Olga sanoi kuiskaten.-Mitä mieltä sinun vanhempasi olisivat siitä?-Siis äitini.Meidän ei olisi pakko kertoa hänelle heti,että asut meillä.-Mutta tuohan on loistava idea,voisiko se onnistua?-Mitä mieltä olet Molly,onnistuisiko se?Molly nyökytti päätään.-Molly sanoi ettäse onnistuisi,Olga sanoi hymyillen.-Ensimmäinen suunnitelma pahasta lastenkodista pois,Tatjana kuiskasi innostuneesti.-Lähdetäänkö?Olga sanoi.-Enää sinun ei tarvitse mennä sinne lastenvankilaan.Tytöt juoksivat kylätietä pitkin.-Älä juoske niin kovaa Olga!Tatjana huusi.Olga jäi odottamaan.-Ei kai sinulla jäänyt mitään tärkeitä vaatteita tai tavaroita sinne lastenkotiin?Olga kysyi.-Ei ja jos olisi jäänyt niin sieltä en olisi niitä enää hakenut.Tytöt kävelivät loppumatkan.Pian he saapuivat talolle.-Tälläinen se sitten on---minun kotini,Olga sanoi.-Oi kuinka ihana.-Paljon parempi kuin se lastenkoti jossa minä ennen asuin.-Hauska kuullaTatjana.-Tähän sinä sitten asetut taloksi,mutta muista ,että päivisin saat olla kanssani ,mutta illaksi menet aina ullakolle.-Ullakolle?Niin ullakolle,sillä siitä tulee nyt väliaikainen piilopaikkasi.
Äiti olikin jo pienessä keittiössä laittamassa illallista.-Terve äiti!Minä sain tänään uuden ystävän,joka tulee nyt meille.Ja mikäs tämän sinun ystäväsi nimi on?-Nimeni on Tatjana.-Hauska tutustua Tatjana.-Äiti kiltti voisiko Tatjana olla meillä huomiseen.-Kai se käy ,mutta muistakaakin mennä nukkumaan heti kun minä lähden töihin.-Kyllä äiti.-Ja ruokaa on kattilassa ,että heti kun tulee nälkä,niin syökää vaan niin paljon kuin haluatte.-Kiitos äiti.-Me menemme katsomaan nyt Tatjaanan kanssa vähän paikkoja äiti,Olga sanoi.-Selvä.
Olga esitteli Tatjaanalle kaikki huoneet paitsi ullakon.Sitten he peseytyivät taloyhtiön yhteisessä pesutilassa kellarissa ja söivät keittoa.-Minä lähden nyt,äiti huusi.Olga ryntäsi äidin syliin ja halasi tätä ja toivotti hyvää työpäivää.-kiitos Olga,mutta menkääkin sitten nukkumaan.Äiti lähti.Minä esittelen sinulle vielä ullakon,Olga sanoi.He kävelivät niriseviä lattialankkuja pitkin ensin yläkertaan ,josta he kiipesivät tikkaita pitkin ullakolle.-Täällä sinä sitten asut Tatjana.Ullakkohuone oli pieni kooltaan,mutta silti siellä oli tilaa riittävästi.Nurkassa oli pinnasänky ja jonka vieressä oli lipastokaappi.Katossa riippui pieni hehkulamppu.Huoneessa oli myös pieni ikkuna, josta tuli valoa mukavasti aina päivisin.-Tämähän on tosi mukava huone Olga, mutta mikä tuolla nurkassa oikein on?Ikkunan vieressä oli huntuun peitetty esine.-Itse asiassa en tiedä.-En ole huomannut sitä ennen.-Mennään katsomaan,Tatjaana sanoi uteliaana.Lapset menivät esineen luokse ja heittivät lakanan pois.-Sehän on vanha peili!Tatjana huudahti.-Vanha peili, kuin täydellinen leikkeihin,Olga sanoi.- Miten olisi erä peilileikkiä?Olga kysyi. -Jos kerrot säännöt niin mikäs siinä,Tatjana sanoi innostuneesti.-Säännöt kuuluvat seuraavasti.-Kumpi tekee hauskempia ilmeitä ja asentoja on voittaja.Olga aloitti.Hän teki peilin edessä niin outoja ilmeitä ja asentoja ,että Tatjaanalla nauroi itsensä kippuraan.-No nyt on sinun vuorosi Tatjaana,Olga sanoi puhisten.-Näytä parhaasi.Tatjaana alkoi tekemään ilmeitä kasvoillaan peilin edessä.....-Miksi peilistä ei enää näy meitä?Peilin pinta värähteli.Miksi peilin pinta värähtelee oudosti?Olga sanoi pelokkaasti. Peilistä alkoi hahmottua jotain kuvia: Vihreitä metsiä, kumpuilevia aroja ja suuria vuoria.He katsoivat kuvaa tarkemmin. Kuvasta erottui myös erottua jotain muuta,kuin jokin viesti,mutta samalla välähti ja tytöt olivat poissa.
Osaan lentää!Tatjana huusi.Samoin minä!Olga huusi.-Mitä meille oikein tapahtui ja missä Molly ja Jelena ovat?-Luulen ,että ne jäivät peilin ääreen silloin, kun jouduimme tänne,mutta etkö sinä haluaisi nauttia nyt, joka hetkestä,vaikka ilman Mollya?-Kyllä,Olga sanoi.-Siis mikset nauttisi.Minä ainakin nautin ilman Jelenaa.
Tytöt olivat saaneet valkoiset enkelin siivet ,joilla he lensivät kaikkialla kaarellen.Välillä he kohosivat yläilmoihin ja taas alas.Alapuolella levittäytyi
suuria kauniita metsiä ja isoja vuoria ja yläilmoissa auringon väriloisto ja pilvet.Pian meri oli lasten alapuolella. Valon heihastuessa vedestä meri loisti.Vedessä hyppi merenneitoja ja delfiineitä.-Ihanaa eikö olekkin,Tatjana iloitsi.Käännytään,Olga sanoi.Lapset tekivät ison käännöksen ilmassa ja jatkoivat lentämistä maan yläpuolella.Kauempana erottui suuri linna.-mentäisiikö tuon linnan päälle lentelemään,Olga kysyi.-Mitä vielä odotellaan vauhtia,Tatjana sanoi.
Tytöt oppivat säätelemään siipiensä liikkeitä niin ,että ne myötäilivät tuulivirtauksia.Siten he pystyivät ilman suurempia siipienliikkeitä lentämään nopeasti.Tytöt matkasivat ilmanvirtauksen mukana,kunYhtäkkiä heidän eteensä tuli mies, jolla oli suuret ruskeat siivet.-Tulkaa heti alas,mies sanoi.-Miksi tulisimme!Tatjana huusi.-Tämä on kuninkaallinen käsky.-Tottelette tai sai saatte katua.Olga ja Tatjana katsoivat toisiaan.-Mennään Tatjana,Olga sanoi.
Tytöt laskeutuivaat miehen mukana metsään ,jossa odotti suurempi joukkio.-Tässä ne sitten ovat tulevat kuninkaalliset lentolähetit,suuri parrakas mies sanoi.
Mies istui uljaan valkoisen orin päällä.Luultavasti hän oli kuningas.-Tässä kuningas!se mies sanoi, joka haki meidät ilmasta.Mitä ihmeen kuninkaallisia lentolähettejä?Olga ja Tatjaana kysyivät.-Saatte tietää kaiken ajallaan,kuningas sanoi.Tässä kirje molemmille ja muistakaakin ,että avaatte ne vasta sitten kun on aika.-Silloin tapaamme uudestaan.-Nyt teidän pitää palata omaan maahanne.
Samalla pyörre imaisi Olgan ja Tatjaanan mukaansa.He olivat silmänräpäyksessä saman peilin edessä.-Olipahan matka,Tatjana päivitteli.
Niin,Olga sanoi.-Laitetaan nämä kirjeet lipastokaappiin,Olga sanoi.-Ei laiteta.Tatjana, repäisi oman kirjeensä kahtia.Sitten hän laittoi peilin päälle hunnun.
-Minä en siihen maailmaan enää mene,vaikka olisi tarjottu minkälaisia hommia. -Juuri olen saanut uuden kodin ja minulla on sinut.-Jelenakin sai uuden ystävän.
-Me emme tarvitse mitään satumaailmoita,Tatjana sanoi.Olgalta valui kyyneliä.Hän teki samoin kuin Tatjana.Repi kirjeensä kahtia.Tytöt halasivat toisiaan ja itkivät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.