Miksi henkisestä kärsimyksestä ei saa korvausta?
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli pikku-uutinen: ”Naapurin koiran ampuneelle sakkoja”. Mies oli ampunut naapurinsa koiran sen kotipihan tarhaan ”koiran häiritsevän haukkumisen hiljentämiseksi”. Sitä ennen hän kertomansa mukaan oli ottanut yhteyttä koiran omistajaan ja viranomaisiin. Koira oli hyvin menestynyt suomenpystykorvanarttu. Sakkojen määrä oli 980 euroa; lisäksi ampuja tuomittiin korvaamaan koiran arvosta 2.500 euroa.
Jos kärsimys on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, kärsineen oikeus korvauksen saamiseen on säännelty vahingonkorvauslaissa seuraavasti (alla mainitut säännökset tulevat voimaan 1.1.2006):
--------------------
4 a § (29.1.1999/61) Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
6 § (16.6.2004/509) Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
--------------------
Menetin itse hyvin rakkaan koirani äkilliseen sairauteen viime talvena. Jos joku ”naapuri” olisi sen päästänyt päiviltä, ei hän varmaankaan olisi selvinnyt sakoilla ja nimellisellä koiran arvon korvaamisella. Vaikka koira juridisesti onkin ”esine”, se minulle - kuten varmaan useimmille koiraharrastajille - ei ole esine (tai väline). Ikaros-koirani oli rakkain ystäväni, jonka hyvinvointiin olin panostanut paljon. Se puolestaan oli antanut minulle runsain määrin ruumiin ja mielen terveyttä. Koirani kuolemasta on nyt kulunut yli puoli vuotta, mutta joka päivä se on edelleen mukanani ajatuksissani. Suruani lisää se, että asiantuntevalla hoidolla koirani käsittääkseni olisi saattanut pelastua täysipainoiseen elämään vielä moniksi vuosiksi.
Kärsimykseni olisi toki paljon suurempi, jos joku ”naapuri” olisi koirani tahallisesti tappanut. Silloin saattaisin jopa harkita muinaiseen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” –periaatteeseen turvautumista. Kärsimystä ei tietenkään voida rahalla poistaa, mutta kyllä rahanmenetyksen tekijälle tuottama harmi jotain lohtua kärsineelle saattaisi tuoda.
Mielestäni lemmikkieläimen tappaja pääsee liian vähällä, kun hän nykyisen lain mukaan ei joudu korvaamaan eläimen huoltajalle aiheuttamaansa henkistä kärsimystä. Tämä kärsimys voi (tapauskohtaisesti) olla yhtä suuri kuin jonkun toisen, joka on menettänyt ”lapsensa, vanhempansa, aviopuolisonsa tai muun näihin rinnastettavan erityisen läheisen henkilönsä”.
Vahingonkorvauslain 6 §:n 1-kohdan mukaan kärsimyskorvaukseen on oikeutettu mm. se, jonka ”rauhaa” teolla on loukattu. Tällä tarkoitettaneen lähinnä kotirauhaa. Eikö paljon perustellumpaa olisi, että korvaukseen olisi oikeutettu se, jonka ”mielenrauhaa” teolla on vakavasti loukattu. Läheisen ystävän tahallinen tappaminen, olkoonpa ystävä vaikka koira, tuottaa loukkauksen kohteelle uskoakseni huomattavasti suuremman kärsimyksen kuin vaikkapa kotirauhan loukkaaminen.
Saman pykälän 4-kohdan mukaan korvaukseen on oikeutettu se, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla 1-3 kohdissa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Jos naapuri tappaisi koiraystäväni, kokisin kyllä ihmisarvoani vakavasti loukatun. En kuitenkaan usko, että vaatimus kärsimykseni korvaamisesta tällä perusteella tuottaisi tulosta.
Lakia tulisi mielestäni muuttaa siten, että oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on myös sillä, jonka mielenrauhaa on rangaistavaksi säädetyllä teolla vakavasti loukattu.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli pikku-uutinen: ”Naapurin koiran ampuneelle sakkoja”. Mies oli ampunut naapurinsa koiran sen kotipihan tarhaan ”koiran häiritsevän haukkumisen hiljentämiseksi”. Sitä ennen hän kertomansa mukaan oli ottanut yhteyttä koiran omistajaan ja viranomaisiin. Koira oli hyvin menestynyt suomenpystykorvanarttu. Sakkojen määrä oli 980 euroa; lisäksi ampuja tuomittiin korvaamaan koiran arvosta 2.500 euroa.
Jos kärsimys on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, kärsineen oikeus korvauksen saamiseen on säännelty vahingonkorvauslaissa seuraavasti (alla mainitut säännökset tulevat voimaan 1.1.2006):
--------------------
4 a § (29.1.1999/61) Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
6 § (16.6.2004/509) Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
--------------------
Menetin itse hyvin rakkaan koirani äkilliseen sairauteen viime talvena. Jos joku ”naapuri” olisi sen päästänyt päiviltä, ei hän varmaankaan olisi selvinnyt sakoilla ja nimellisellä koiran arvon korvaamisella. Vaikka koira juridisesti onkin ”esine”, se minulle - kuten varmaan useimmille koiraharrastajille - ei ole esine (tai väline). Ikaros-koirani oli rakkain ystäväni, jonka hyvinvointiin olin panostanut paljon. Se puolestaan oli antanut minulle runsain määrin ruumiin ja mielen terveyttä. Koirani kuolemasta on nyt kulunut yli puoli vuotta, mutta joka päivä se on edelleen mukanani ajatuksissani. Suruani lisää se, että asiantuntevalla hoidolla koirani käsittääkseni olisi saattanut pelastua täysipainoiseen elämään vielä moniksi vuosiksi.
Kärsimykseni olisi toki paljon suurempi, jos joku ”naapuri” olisi koirani tahallisesti tappanut. Silloin saattaisin jopa harkita muinaiseen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” –periaatteeseen turvautumista. Kärsimystä ei tietenkään voida rahalla poistaa, mutta kyllä rahanmenetyksen tekijälle tuottama harmi jotain lohtua kärsineelle saattaisi tuoda.
Mielestäni lemmikkieläimen tappaja pääsee liian vähällä, kun hän nykyisen lain mukaan ei joudu korvaamaan eläimen huoltajalle aiheuttamaansa henkistä kärsimystä. Tämä kärsimys voi (tapauskohtaisesti) olla yhtä suuri kuin jonkun toisen, joka on menettänyt ”lapsensa, vanhempansa, aviopuolisonsa tai muun näihin rinnastettavan erityisen läheisen henkilönsä”.
Vahingonkorvauslain 6 §:n 1-kohdan mukaan kärsimyskorvaukseen on oikeutettu mm. se, jonka ”rauhaa” teolla on loukattu. Tällä tarkoitettaneen lähinnä kotirauhaa. Eikö paljon perustellumpaa olisi, että korvaukseen olisi oikeutettu se, jonka ”mielenrauhaa” teolla on vakavasti loukattu. Läheisen ystävän tahallinen tappaminen, olkoonpa ystävä vaikka koira, tuottaa loukkauksen kohteelle uskoakseni huomattavasti suuremman kärsimyksen kuin vaikkapa kotirauhan loukkaaminen.
Saman pykälän 4-kohdan mukaan korvaukseen on oikeutettu se, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla 1-3 kohdissa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Jos naapuri tappaisi koiraystäväni, kokisin kyllä ihmisarvoani vakavasti loukatun. En kuitenkaan usko, että vaatimus kärsimykseni korvaamisesta tällä perusteella tuottaisi tulosta.
Lakia tulisi mielestäni muuttaa siten, että oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on myös sillä, jonka mielenrauhaa on rangaistavaksi säädetyllä teolla vakavasti loukattu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pitäisi vain käydä valtaapitävien kimppuun lakimuutoksen saamiseksi aikaan. Sairaita ihmisiä ja hulluja naapureita on joka puolella.
Siltä ampujalta olisi pitänyt ottaa ase takavarikkoon ja ikuinen aseenpito kielto sekä pakollinen mielenterveystutkimus ja paikka mielisairaalaan, sen jälkeen asumaan johonkin korpeen pois muiden läheisyydestä.
Tulen niin kiukkuiseksi ja turhautuneeksi tuollaisten tapausten vuoksi.
naapurin henkinen kärsimys?
Itselläni jo neljäs koira ja kaikki olleet eri rotuja. Kaikki olen opettanut olemaan räksyttämättä pihalla, sillä kärsin kovasta ja kimeästä haukkumisesta ihan fyysisestikin.
Suurin osa tutuistamme kiittelee kun koiramme eivät räksytä pihalla. Haukahdus on merkki siitä, että koira haluaa sisälle. Muuten ei louskutella.
Olen naapuria pyytänyt hiljentämään omat koiransa mutta eihän se lässytys mihinkään tehoa. En siis juuri enää vietä pihallani aikaa muulloin kuin öisin.
jolla ei ole yhtään ainoaa koiraa, kaikki haukkuvat joskus, Mutta jos noin herkkä olet äänille, et ole koskaan edes omaa koiraa hankkinut. Miksi tuollaista soopaa kirjoitat.
siitä, että koirat on opetettava olemaan haukkumatta KOKO ajan. Nimenomaan räksyttävästä koiranäänestä tulee pitemmän päälle rasite, vaikka kuinka rakastaisi koiria. Ilmoitushaukut ja muut ovat ok, mutta koko ajan - ei kiitos. On tietysti poikkeustilanteita, esimerkiksi jos koira on hoidossa vieraalla, niin ei se välttämättä käyttäydy yhtä hyvin kuin kotona.
Minullakin on ollut koira, mutta hän ei haukkunut koko aikaa. Ja uusi koira on suunnitteilla.
Naapurin koiran ampumista en hyväksy. Sellaisessa tilanteessa, että naapurilta hermo menee, pitäisi löytyä muitakin ratkaisuja.
itse olen myös sitä mieltä, että korvauksia tulisi liian vähän, mutta eihän raha koiraa korvaa! oma koira on kaikille NIIN rakas, ettei sille voi summaa laittaa.. Itse ainakaan en pystyisi miettimään rahaa, olisin vain tuskan ja surun murtama..
//eihän raha koiraa korvaa! oma koira on kaikille NIIN rakas, ettei sille voi summaa laittaa..//
Eipä tietenkään, enkä niin ole sanonutkaan. Kirjoitin: "Kärsimystä ei tietenkään voida rahalla poistaa, mutta kyllä rahanmenetyksen tekijälle tuottama harmi jotain lohtua kärsineelle saattaisi tuoda."
Ei raha koiraa korvaa, mutta jos rikoksella koiran omistajalle aiheutettu kärsimys katsotaan korvaamisen arvoiseksi, niin miksi sitten ei yhtä hyvin koiran kuin ihmisen menetyksestä aiheutunut kärsimys?
Jos olet rikosuutisia lehdistä lukenut, niin järjestäänhän niissä surmatun ihmisen läheiset vaativat ja saavat tekijältä korvauksen kärsimyksestään.
Koiran tappajan ei voimassa olevan lain mukaan tarvitse korvata koiran omistajalle muuta kuin koiran käypä arvo. Jos koira on vanhahko ja monirotuinen, niin eipä korvaus juuri tappajan kukkaroa kirpaise. Kuitenkin tällainen koira on omistajalleen yhtä rakas kuin joku kauppa-arvoltaan kalliimpi koira. Odotettavissa oleva kärsimyskorvaus saisi koirien vihaajan ehkä vähän enemmän harkitsemaan aikomansa teon seuraamuksia, kenties jopa hänet siitä luopumaan.
Asiasta on koiran omistaja valittanut HO:een, joten tuomio jää vielä avoimeksi. Asianomistaja vaati KäO:lta koiran tappamisesa yht n. 25 000 € korvauksia, jotka KäO huomattavasti laski ja osan hylkäsi. Asian loppuun saatamiseen kuluu luultavasti vielä paljon aikaa.
Nyt oli kysymys omistajalle aiheutuneen kärsimyksen korvaamisesta. Siihen ei vaikuta, onko asiasta valitettu vai ei, sillä lain mukaan koiran omistajalle aiheutunutta kärsimystä ei voida velvoittaa koiran tappajan korvattavaksi. Kärsimyksestä korvausta ei ollut vaadittukaan.
Koiran omistaja oli vaatinut 25.000 euron korvausta, mutta sillä perusteella, että katsoi koiran arvoksi 25.000 euroa.
oliko koiralla tuloksia näyttelyistä? Oliko kokeista. Kaikki nämä nostavat hintaa tuntuvasti. Yleensä oikeuteen tuodaan tueksi Suomen Kennelliiton laatima koiran hinta juttu. En muista sitä sanaa mutta siitä yleensä lasketaan koiran arvo. Jos hyvä käyttökoira jolla meriittejä niin koiralla on silloin myös jalostusarvo, joka nostaa myös koiran arvoa.
Omistaja vaati muistaakseni koiran arvona 19 000€, ja lisäksi yht 6000€ kärsimyksistä, kotirauhan rikkomisesta ja kuolutuskuluista. Korvattavaksi oikeus määräsi koiran arvona 2500€.
Helsingin Sanomissa tapausta ei selostettu noin tarkasti (STT:n välittämä uutinen).
Jos korvausta siis oli omistajan kärsimyksestäkin vaadittu, niin sitä ei nykyisen lain mukaan voida kuitenkaan tuomita. Tältä osin siis lopputulos ei voi HO:ssa muuttua.
koiralla eikä millään muullakaan lemmikillä/eläimellä ole Suomessa mitään henkistä arvoa, vain "tavara-arvoa".
Kun itse aikanaan jouduin kylälle juuri muuttanaan terrorisoimaksi, ilmoitin poliisille asiasta ja kerroin heille, että teen ilmoituksen nimenomaan, koska mulla on arvokkaita ulkomailta tuotuja koiria. Lisäksi mulla on siitostammoja ja varsoja, jotka ovat tietysti arvokkaampia kuin koirat. Tuo otettiin vakavasti. Sitten tuli vielä kotirauhan rikkominen jatkuvasta soittelusta.
Tosiasiassa pelkäsin rakkaiden koirieni ja hevosteni puolesta, mutta tuohan ei oikeudelliseti Suomessa merkitse mitään.
mutta niin totta!
Suomen laki on todellakin kummallinen monissa asioissa, niin myös näissä lemmikkejä koskevissa tapauksissa.
Lemmikkejä koskevissa korvaustapauksissa ne luetaan tavaroiksi, jotka yleensä korvataan sen hankitahinnan mukaan. Eli esim. jos koira on ostohetkellä maksanut 100€, siitä saatava korvausumma on 100€ riippumatta siitä kuinka tärkeä/rakas/hyödyllinen(käyttökoirat) se on omistajalleen ollut.
Kuinka ihminen voi tappaa koiran saamatta siitä vankeutta ? Tämä on ensimmäinen aste siihen että seuraavana voi olla menossa ihmishenki.