POJILLE(ei siis miehille esim.)

minusta tärkeämpää on se luonne. Tosiaan, tälläkin palstalla monet sanoo, että "sitä vain sanotaan, että luonne on tärkeämpi... mutta todellisuudessa ulkonäkö ratkaisee" Mutta ei se ihan noin mene, ajatteleppas oikein nätti ja seksikäs tyttö. Kyllähän sellainen kelpaa kenelle pojalle vain. Mutta jos tytön luonne onkin aivan kauhea, tytölle ei kelpaa mikään mitä teet, hän ei kuuntele, on tyly, ajattelee vain itseään; kuka sellaista jaksaa katsoa ? niimpä, ei kukaan pitkään, ellei sitten ole vain "sen" takia tytön kanssa.

Luonne pitää olla hyvä, ja monella se onkin. Jos tyttö on mukava, rehellinen, jne. niin voi siitä tulla ihan hyvin jotain vakavampaakin kuin vain kaveri.

Paras yhdistelmä minusta on "tavallinen" tyttö, eli ei tarvitse olla viimeisintä muotia olevat vaatteet, vaan kunhan ne nyt edustavat 1990-2000-lukua suunnilleen. Ja painoon ja pituuteen en sano mitään. Kunhan on vaan mukava ja rento... ei sitä osaa kuvailla sen paremmin :D

No siis mun mielestä asiahan on niin että...Tottahan toki sisäinen kauneus on aina parempi pitkällä tähtäimellä kuin ulkoinen, mutta oikeasti sinäkään nyt varmasti et ole vielä etsimässä itsellesi puolisoa, vaan enemmänkin mukavaa seurustelukumppania jonka kanssa voi jakaa tunteitaan ja pitää hauskaa, eikö vain? Ja semmoista varten pitää nähdä vähän vaivaa...sanon nyt sen suoraan ja rehellisesti (en vittuile)...oikeasti miksi sä käytät kirpputorikuteita? Menisit H&M:iin, Seppälään, Kappahl:iin...tai joihinki muihin samantyylisiin kauppoihin koska sieltä löytyy muotikuteita halpaan hintaan...liikutaan samoissa hinnoissa kuin kirppiksillä (lähes, ei suurta heittoa). Ja sit kannattais ehkä miettiä omia elämäntapojaan, ei tartte tehdä mitään suurta muutosta, ihan pieni vain...puolet lautasest salaattia ja kämmenenkokoinen annos hiilareita(riisi/peruna/...jne.) ja lihaa/kalaa. toi 2 kertaa päivässä, aamupalaksi 1 tumma voileipä ja iltapalaksi esim. appelsiini ja joghurt...ja tietysti kandee alkaa käyttää esim. Möllerin kalanrasvatabuja 2 kpl päivässä joka päivä...ne ei maistu miltään, on helppo nielaista ja se polttaa kovasti rasvaa. Päivässä 1h liikuntaa esim. reipas kävely ja se on siinä. Karkit/sipsit/kokis jne. pois arkipäiviltä (viikonloppuna voi jos on pakko) ja tietysti jos juot ni itsestäänselvää on rajottaa käyttöä (olut lihottaa todella paljon btw!). Sit tohon puhepuoleen...siinä ei ole mitään vikaa olla ujo tai hiljainen, mut ei saa antautua itsesääliin että ei saa deittiä kun oon UJO/HILJAINEN!! Ujoutta/hiljaisuutta voi itse kouluttaa (omia kokemuksia!), minä itse olen ollut äärimmäisen ujo ja vähäpuhelias nuorempana, kunnes kerran päätin että ujous ja hiljaisuus saa riittää. Mä rohkasin itseni ja aloin hommaamaan itseäni paikkoihin (aluksi vastahakoisesti kylläkin) missä joutui puhumaan ja pitemmän päälle huomasin että omat mielipiteeni ja huumorini ei ajanutkaan muita pois vaan toi ihmisiä lisää ympärilleni joka taas kasvatti itsetuntoani kovasti. Nykyään en ole ujo/hiljainen lainkaan. Toivottavasti nämä auttavat sinua eteenpäin.

Tosiaan, pääs unohtuu viel pari seikkaa...Kun sanoit et oot hiljainen ja sillo ku puhut ni puhut liian hiljaa...todellakin, tuo kuulostaa huonolta itsetunnolta! Itsetuntoa voi nostaa sillä kun "oppii puhumaan"...en tarkoita puhumaan oppimisella nyt sitä että muodostaa sanoja...vaan puhetekniikan kehittämisellä. Jos kuuntelija ei kuule tai saa selvää mitä sanot, on se puhujan vika, ei kuuntelijan. Hyväkin läppä saattaa pilaantua jo sillä että sanot sen liian hiljaa/epäselvästi tai LIIAN MYÖHÄÄN! Sano kommenttisi aina heti kun se tulee mieleen (jos siis kommenttisi/läppäsi asiasta tulee mieleen juuri edeltävän puhujan lopetettua) sillä tässä asiassa sekunnin murto-osatkin voivat ratkaista oliko kommenttisi hauska vai ei. Tämä johtuu siitä että jos oivallat jonkun mielestäsi hauskan kommentin ennen kuin muut sen tajuavat, on kommenttisi hauska, koska se tulee muille ns. "yllätyksenä" ja oivalluksena, joten älä odota sekuntiakaan! Toiseksi, muista liikuttaa suutasi ja huuliasi samalla kun puhut koska se selventää puhettasi (artikulaatio) ja antaa sille myös voimaa. Anna sävyjä kertomuksellesi äänenpainoilla...tarinan hauskuus riippuu joskus äänenpainoista. Tarinaa saa myös vähän "värittää", eli liioitella hiukan joitain kohtia; se ei ole valehtelua eikä se muuta tarinan oikeaa luonnetta. Muista sanoa asiasi kuuluvasti, koska silloin se onnistuu parhaiten. Jos juttelet jonkun kanssa kahdestaan (varsinkin pojan), pyri aina katsomaan silmiin kun kerrot jotain mielestäsi tärkeää, koska silmät ovat sielun peili.Ja vielä kerran, LUOTA ITSEESI, ilman sitä et pysty onnistumaan täysillä! Nämä ovat elämän pikkujuttuja joita ei tule aina huomaamaan, mutta jotka vaikuttavat kovasti omaan onnistumiseen ja muiden viihtyvyyteen! Joten rohkeasti eteenpäin ja ajattelemalla "eihän tässä minulla ole downsideakaan, joten miksi ei?"...ja ole aina positiivinen, positiivisuus tuo ihmisiä jo vaistomaisesti luoksesi!

kertonutkaan, että mimmonen luonne sillä "rumalla" tytöllä olis.ei taida itelläskään mikään paras itsetunto olla, kun tommosta pitää kysellä...