Maito ei lopu imettävältä naiselta yllättäen. Maitoa ei tarvitse pumpata varastoon siltä varalta että maito ei yhtäkkiä riittäisikääm. Maidon tuotanto mukautuu lapsen tarpeisiin, jos lasta imettää tiheästi. Lapselle ei tarvitse antaa lisämaitoa kuin tilanteessa jossa lapsi käy keltaiseksi ja paino alkaa voimakkaasti laskea eli tilanteissa joissa lapsi on sairas, eikä pysy heikentyneen tilansa takia "kiihdyttämään" maidontuotantoa sopivalle tasolle. On äärimmäisen harvinaista että nainen ei todella pysty imettämään tai tuottamaan lapselle ravintoa. Minua ärsyttää ainainen selittely maidon loppumisesta tai riittämättömästä maidon tulosta. Hyvät naiset. Miksi se on niin vaikeaa myöntää imetyksen loppumisen todellinen syy eli:
-Rinnat kipeytyivät. Nännit olivat niin haavoilla, että imettäminen oli tuskaa.
-Lapsi söi ja söi. Istuin tuntikausia tissi paljaana. Ajattelin, että lisämaidon antaminen toisi tilanteeseen helpotusta, mutta vauva alkoikin syömään pullosta yhä useammin ja siinä se maidon tulokin pikkuhiljaa hiipui.
-Maitoa tuli hyvin. Pumppasin pakastimen täyteen maitoa. Kiihdytin itse maidontuotantoa siltä varalta, että tulisi vielä huonommatkin ajat. Tällä systeemillähän ne takuulla tulevat.. Lapsi ei kyennyt syömään rinnoista puoliakaan niiden tuotannosta. Oloni oli äärimmäisen epämukava. Sain rintatulehduksen maidon pakkuduttua rintoihin. Imettäminensattui. Kuume nousi. Väsyin koko touhuun. Maitoa ei sitten enää tullutkaan..
-Kuulin että tuttavani "pullovauva" herää vain kerran yössä. Itse imetin yöt läpensä. Aloin antamaan illalla velliä pullosta. Tukevampaa. Nukkuu varmasti paremmin. Pikkuhiljaa oli kätevää siirtyä pullotteluun. Uskottelin itselleni, että velli se nälkää pitää vaikka sisimmässäni tiesin että lapsi oli luopunut tissisymbioosistaan pullottelun myötä. Siinä se maitokin sopivasti alkoi rinnoista hiipua..
-Imettävä äiti ei voi yleensä olla lapsensa luota pois paria tuntia kauempaa. Kyllähän se maito alkaa sopivasti loppua, kun jättää isän säännöllisesti pullon turvin lapsen kanssa vaikka aluksi vain jumpan ajaksi. Sitten ehkä tyttöjen shoppailuretken ajaksi (3-4 tuntia), sitten ehkä yökylään mummolaan. Ja kappas: maito ei enää riittänytkään.
Eli vinkki teille, jotka TODELLA haluatte imettää. Pysykää lapsen luona ensimmäinen puolivuosi tai vuosi. Imettäkää, imettäkää ja imettäkää. Yöt ja päivät. Maito ei lopu. Se on varmaa. Älkää ostako rintapumppua tai yhtä ainoaa tuttipulloa. Usko elimistöösi. Maito ei todellakaan voi loppua.
Imettämisen lopettamisesta voisi mielestäni puhua ihan reilusti tyyliin: En jaksanut enää sitä imettämistä. Aloin siirtyä asteittain pulloon. Nyt meillä menee ihan kivasti.
Itse imetin ensimmäistäni "tunnollisesti" 10 kk. Lapsi ei imetysaikana oikein huolinut edes kiinteitä ruokia. Lopetin sitten pääättäväisesti töiden alkaessa. Alkutaival oli kivikkoinen, mutta en antanut pullosta. Tiedän, että maito ei lopu. Toisen kanssa en halunnut olla yhtä kovilla. Imetin 6 kk ja annoin välillä pullostakin. Tällä konstilla sain aikaan illuusion, että maitoni ei oikein riitä ja oli helppoa lopetella imetys. kiinteät ruuat maistuivat hyvin, koska en ollut paaponut pelkällä tissillä. Yötkin nukuttiin rauhallisemmin. Mitäpä sitä pulloa pyytelemään muuta kuin todelliseen nälkään. Tissin pehmeyteen esikoistani taisivat ajaa ihan muut syyt kuin nälkä. Hyväksyn nämä erillaiset imetystarinat ja tiedostan niissä omat valintani. En harmittele omaa laiskuuttani toisen lapsen kohdalla. Molemmat tavat ovat ihan yhtä hyväksyttäviä ja lapset ovat voineet hyvin. Silti karvat nousevat aina pystyyn, kun kuulen näitä maidonloppumistragedioita.
-Rinnat kipeytyivät. Nännit olivat niin haavoilla, että imettäminen oli tuskaa.
-Lapsi söi ja söi. Istuin tuntikausia tissi paljaana. Ajattelin, että lisämaidon antaminen toisi tilanteeseen helpotusta, mutta vauva alkoikin syömään pullosta yhä useammin ja siinä se maidon tulokin pikkuhiljaa hiipui.
-Maitoa tuli hyvin. Pumppasin pakastimen täyteen maitoa. Kiihdytin itse maidontuotantoa siltä varalta, että tulisi vielä huonommatkin ajat. Tällä systeemillähän ne takuulla tulevat.. Lapsi ei kyennyt syömään rinnoista puoliakaan niiden tuotannosta. Oloni oli äärimmäisen epämukava. Sain rintatulehduksen maidon pakkuduttua rintoihin. Imettäminensattui. Kuume nousi. Väsyin koko touhuun. Maitoa ei sitten enää tullutkaan..
-Kuulin että tuttavani "pullovauva" herää vain kerran yössä. Itse imetin yöt läpensä. Aloin antamaan illalla velliä pullosta. Tukevampaa. Nukkuu varmasti paremmin. Pikkuhiljaa oli kätevää siirtyä pullotteluun. Uskottelin itselleni, että velli se nälkää pitää vaikka sisimmässäni tiesin että lapsi oli luopunut tissisymbioosistaan pullottelun myötä. Siinä se maitokin sopivasti alkoi rinnoista hiipua..
-Imettävä äiti ei voi yleensä olla lapsensa luota pois paria tuntia kauempaa. Kyllähän se maito alkaa sopivasti loppua, kun jättää isän säännöllisesti pullon turvin lapsen kanssa vaikka aluksi vain jumpan ajaksi. Sitten ehkä tyttöjen shoppailuretken ajaksi (3-4 tuntia), sitten ehkä yökylään mummolaan. Ja kappas: maito ei enää riittänytkään.
Eli vinkki teille, jotka TODELLA haluatte imettää. Pysykää lapsen luona ensimmäinen puolivuosi tai vuosi. Imettäkää, imettäkää ja imettäkää. Yöt ja päivät. Maito ei lopu. Se on varmaa. Älkää ostako rintapumppua tai yhtä ainoaa tuttipulloa. Usko elimistöösi. Maito ei todellakaan voi loppua.
Imettämisen lopettamisesta voisi mielestäni puhua ihan reilusti tyyliin: En jaksanut enää sitä imettämistä. Aloin siirtyä asteittain pulloon. Nyt meillä menee ihan kivasti.
Itse imetin ensimmäistäni "tunnollisesti" 10 kk. Lapsi ei imetysaikana oikein huolinut edes kiinteitä ruokia. Lopetin sitten pääättäväisesti töiden alkaessa. Alkutaival oli kivikkoinen, mutta en antanut pullosta. Tiedän, että maito ei lopu. Toisen kanssa en halunnut olla yhtä kovilla. Imetin 6 kk ja annoin välillä pullostakin. Tällä konstilla sain aikaan illuusion, että maitoni ei oikein riitä ja oli helppoa lopetella imetys. kiinteät ruuat maistuivat hyvin, koska en ollut paaponut pelkällä tissillä. Yötkin nukuttiin rauhallisemmin. Mitäpä sitä pulloa pyytelemään muuta kuin todelliseen nälkään. Tissin pehmeyteen esikoistani taisivat ajaa ihan muut syyt kuin nälkä. Hyväksyn nämä erillaiset imetystarinat ja tiedostan niissä omat valintani. En harmittele omaa laiskuuttani toisen lapsen kohdalla. Molemmat tavat ovat ihan yhtä hyväksyttäviä ja lapset ovat voineet hyvin. Silti karvat nousevat aina pystyyn, kun kuulen näitä maidonloppumistragedioita.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos joku on äärimmäisen harvinaista, niin oikeuttaako se mielestäsi unohtamaan kyseiset ihmiset kokonaan? Mistä voit tietää kenestäkään vastaantulijasta, MIKSI hän ei imetä? Ovatko kaikki äidit mielestäsi tilivelvollisia sinulle sairaskertomuksistaan, syistään, motiiveistaan ja elämästään ylipäänsä? Eikö niillä "äärimmäisillä harvinaisuuksillakin" ole oikeus elää rauhassa omaa elämäänsä ilman että joka toinen vastaantulija paheksuu ja kommentoi ikävästi.
Minulta on molemmat rinnat poistettu syövän vuoksi. Tissit ovat olleet kaatopaikalla kohta kymmenen vuotta enkä usko, että niistä saisit edes sinä enää maitoa tihkumaan. Itse pidän tärkeämpänä, että lapsillani on äiti kuin että he saavat tissimaitoa.
Ja omista sairauksistani, syistäni, motiiveistani tai äitiyteni paremmuudesta/huonommuudesta sinuun nähden en ole mielestäni tilivelvollinen sinulle enkä kellekään muulle tuntemattomalle tai puolitutulle. Minulla ei ole mitään velvollisuutta raportoida syitäni kellekään paheksujalle ja siitä huolimatta minulla on täysi oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti.
Imettämättömyyteni todellinen syy ei siis kuulu sen kummemmin sinulle kuin kellekään muullekaan, eikä sinulla ole sitä lupa julkisesti spekuloida tai paheksua. Syyn myöntäminen ei ole ongelma vaan se, että sinun kaltaisesi kuvittelevat olevansa oikeutettuja tietämään jokaisen vastaantulijan syyt.
Olenko arvostellut imettämättömien naisten äitiyttä? En mielestäni. Nimen omaan: Yritän nostaa naisten itsetuntoa näissä asioissa. Naisella on oikeus valita imettääkö vai ruokkiiko pullosta. Syiden ei tarvitse olla lääketieteellisesti painavia. Syy voi olla mukavuudenhalu, väsyminen, käytännön syyt (varhainen töihin paluu). Eikä itseasiassa tarvitse olla mitään erityistä syytäkään. Voi vain valita parhaaksi katsomansa tien tässä imetysasiassa. Turha silti puhua maidon loppumisesta.
Tiedättehän fiiliksen kun työkaveri ilmoittaa olevansa flunssan (kova kuume jne.) takia kotona pari päivää. Tultuaan töihin, hän haluaa kovasti kertoa työkavereille, kuinka sairas on ollut. Tulee tunne, että: Ok, oli flunssa ja varmaan ihan hyvä oli jäädää kotiin. Mutta miksi kaikki tuo selittely. Olikohan työkaverilla itselläänkin sellainen olo, että jäi vähän kevyin perustein kotiin. Pitääkö sitä imettämättömyyttäkin aina kaunistella. Myöntääköhän moni nainen edes itselleen, miksi se imettäminen loppui. Puheet maidon loppumisesta tms. saavat ehkä asian tuntumaankin juuri siltä ja lopulta tähän tarinaan alkaa itsekin uskoa. Ensimmäinen vastaaja ei ollut ilmeisesti ymmärtänyt juttuani ollenkaan, kun veti tämän rinnattomuutensa tähän keskusteluun. Joten ei siitä sen enemää. Toiselle vastaajalle vielä: voit olla sitä mieltä, että maito loppui kuin seinään. Eihän sinun sitä kenellekään tarvitse todistaa. Asiaa voi olla silti ihan vapauttavaa miettiä jälkeenpäinkin. Mitkä tekijät ehkä myötävaikuttivat maidon loppumisessa..Vielä sellainen näkökanta. Ehkä me suomalaiset olemme niin "täydellisyydentavoittelijoita ja tunnollisia", että imettämättömyys pitää aina selittää joillakin hyvillä syillä. Ehkä näin ei aivan joka paikassa maailmassa ole. Jos lopetit imettämisen siksi että MAITO LOPPUI, mietipä onko tämä ajatuskuvio myös tuttu. "Meillä on nyt vähän sotkuista, koska lapset ovat siinä iässä, että siivoamisen jälkeen täällä ei ole kahta minuuttia siivotun näköistä" Vai onko sinusta sanomaan: " Olen aika laiska siivoilemaan. Siitä huolimatta toivotan myös yllätysvieraat tervetulleiksi. Elämäähän se vain on."
Toivottavasti me naiset oppisimme vähän suopeammiksi niin itseämme kuin kanssasisariammekin kohtaan.
Totesit kirjoituksessasi mm.” On äärimmäisen harvinaista että nainen ei todella pysty imettämään tai tuottamaan lapselle ravintoa”, ” Minua ärsyttää ainainen selittely maidon loppumisesta tai riittämättömästä maidon tulosta”, ” Miksi se on niin vaikeaa myöntää imetyksen loppumisen todellinen syy eli...”, ” Imettämisen lopettamisesta voisi mielestäni puhua ihan reilusti tyyliin: En jaksanut enää sitä imettämistä”, ” Hyväksyn nämä erillaiset imetystarinat ja tiedostan niissä omat valintani”,...
Mielestäni on nimenomaan arvostelua, että ei luota henkilön omaan arvostelukykyyn imetyksen suhteen. Jo se on arvostelua, että sinun täytyy julkisesti esittää mielipiteesi toisten imettämättömyyden syistä. Vielä enemmän arvostelua on kertoa ärsyyntymisensä tavasta, jolla toiset imettämättömyyttään selittävät (selittävät siksi, että ympäristö heidät siihen enemmän tai vähemmän pakottaa, ihan eri asia, miten he asian itse tiedostavat ja ajattelevat).
Toisten aliarvioimista on myös se, että mielestäsi olet oikeutettu saamaan rehellisen "myöntämisen" siitä, miksi joku toinen ei imetä - mitä helvettiä se sinulle kuuluu? Ja miksi ihmeessä muiden pitäisi reilusti puhua sinulle imettämättömyydestään? Ei kai se sinulle sinun asiasi ole!
Vaikka hyväksyisit mitä, ei se tee sinusta yhtään sen oikeutetumpaa saamaan muiden ihmisten intiimejä tietoja arvosteltavaksesi.
No, toisessa viestissäsi seuraa sitten vieläkin pahempaa: "Pitääkö sitä imettämättömyyttäkin aina kaunistella" - haloo!!!!
Ymmärsin viestisi kyllä oikein hyvin: sinä olet mielestäsi oikeutettu saamaan kaikki tiedot toisten äitien imettämisestä ja imettämättömyydestä pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotta voit sitten omassa erinomaisuudessasi pohtia, ovatko syyt olleet riittävän hyviä, onko äiti esittänyt ne riittävän rehellisesti ja onko esitystapa jollakin lailla ärsyttänyt sinua vai ei. Parhaimmille esiintyjille voit sitten myöntää papukaijamerkin ja niitä, jotka eivät ole halunneet tietojaan levitellä voit sitten seuraavallakin kerralla tulla arvostelemaan nettipalstalle.
Onko mieleesi koskaan tullut, että ehkä ne "selittelijät" vain eivät halua todellisia syitään julkisuuteen, mutta kun yleisön painostuksesta jotakin on sanottava, niin mumisevat sitten jotain tyhjänpäiväistä? Miksi jokaisen pitäisi levitellä omia yksityisasioitaan julkisuudessa?
Siinä olen samaa mieltä, ettei se maito yllättäin lopu. Mä imetän ja lypsän ja jätän vauvan isälle joskus tunneiksikin pullon kanssa ja teen suunnilleen kaikki muutkin mainiysemasi virheet, mutta maito ei taatusti lopu.
Sen sijaan mä siivoan suunnilleen koko ajan mikä nukkumiselta ja vauvan hoidolta säästyy. Meillä vaan on aina sotkuista, koska en saa edes koko taloa siistiksi ennen kuin isommat lapset ovat jo sotkeneet toisen pään talosta. Saa yllätysvieraat tulla, mutta siistiä ei oo koskaan, eikä varmaan kukaan ole yhtä hysteerinen siivoamaan kuin minä.
Itse olen useamman lapsen äiti ja jokaista imettänyt. Yhden kohdalla maito kyllä loppui lähes seinään, ja tämä on fakta.
samaa mieltä!!
haluaisi kertoa jokaiselle kysyjälle todellisia syitäni imetyksen lopettamisee. Siks myös miekii saatan mumista jotain maidonloppumisesta jne..
Jos pitäis alkaa selitellä oikeita syitä niin kysymys vaan johtais toiseen. Eli helpoin tapa on sanoo et maito loppu. Tuntuu olevan joka paikas nii yleinen kysymys nykyää et ootko imettäny, ihan niinkun se asia kuuluisi muille.
Tismalleen samaa mieltä kanssasi!
Imettämätön äiti ei ole kellekään puolitutulle tai vastaantulijalle velvollinen kertomaan syitään. Jos joku käyttäytyy niin tökerösti ja törkeästi, että syitä tivaa niin hänelle on lupa sanoa ihan mitä tahansa.
Jos joku haluaa valehdella syynsä niin se on täysin sallittua samoin kuin silmille käyminen ja haukkuminenkin!
Olen osittain kanssasi samaa mieltä siitä, että maito ei KAIKILTA lopu ihan tuosta noin vain. Nykyään on varmasti myös näitä äitejä jotka lopettavat imettämisen, koska imettäessä lapsi on äitistä riippuvainen ja äidin oma aika jää vähiin. Nuo kertomasi tavat maidon loppumiseen on totta, mutta kaikessa on myös se asian toinen puoli. Niitäkin on joilla se imettäminen on mahdotonta.
Lisäisin vielä, että rohkeasti kerroit mielipiteesi ja täällä moni imettämätön äiti hyppää silmillesi aika taatusti. Olen sitä mieltä, että ne jotka täällä hermostuvat kirjoituksestasi potevat jostain syystä huonoa omaa tuntoa imettämisen lopettamisesta. Meitä on moneen lähtöön sitä myöten kaikilla tekemisiinsä hyvät syyt, mutta eiköhän me kaikki äidit tehdä parhaamme lapsiemme eteen.
En todellakaan pode huonoa omaatuntoa siitä, etten ole imettänyt. Ja miten ihmeessä voisinkaan potea: olen sairastanut rintasyövän ennen ensimmäistäkään lasta ja jo ennen kuin aloimme lasta edes suunnitella, oli täysin selvää, että meidän lapsemme kasvaisivat korvikkeella. Vai onko hypoteesisi, että poden ehkä huonoa omaatuntoa lapsihaaveistani ylipäänsä kun olen tällä tavalla vajavaisena kehdannut edes lapsista uneksia?
Hypin alkuperäisen ja muidenkin silmille siitä syystä, että mielestäni minulla on oikeus pitää syyni omana tietonani eikä minulla ole mitään velvollisuutta kertoa sitä jokaiselle vastaantulijalle ja ihmettelijälle. Jos ihmiset eivät suosiolla suostu uskomaan, että imettämättömyyteni syyt eivät ole julkista riistaa, niin pidätän itselläni oikeuden kertoa mitä tahansa soopaa saadakseni kuulijan hiljaiseksi. Jos satun jollekulle kommentoimaan, että maitoa ei tule, niin se pitää paikkansa eikä minulla ole velvollisuutta asiaa sen kummemmin tarkennella, itse asiassa ei ole velvollisuutta kertoa niinkään paljoa!
Alkoholistin lapsena rohkenen olla eri mieltä myös siitä, että kaikki äidit tekisivät parhaansa lastensa eteen, mutta se onkin jo ihan eri keskustelu...
Kun se "todellinen syy" saattaa olla sellainen, että se aiheuttaa maidon loppumisen, kuten esim. äidin väsymys tai henkiset paineet (esim. ympäristön paineet imetyksen onnistumiseen) tai parisuhdekriisi tai jotain muuta. Eipä sitä kovinkaan moni halua tilittää "jokatoiselle" vastaan tulijalle vaikeaa elämäntilannettaan, vaikka tiedostaisikin, että se saattaa olla ainakin osa syynä maidon loppumiseen.
Maidontuotanto loppui kun rupesin odottamaan toista lastani. Siis mikään ei auttanut,vauva itki nälkäänsä ja oli kärttyine.Oli pakko aloittaa korvike ja samalla kiinteät ruoat.
Imetin vauvaani siihen saakka 2 tunnin välein ja huolehdin nesteytyksestäni,ettei se ainakaan ollut "maidon ehtymisen" syy.
Ei kaikki ole "lypsykoneita" joista saa maitoa.
Huomaan, että kaikki jotka ovat viestiäni kommentoineet, ovat oikeassa. Eli ne jotka kritisoivat "esitystäni" ovat närkästyneitä lähinnä siitä, että ylipäätään olen kiinnittänyt imettämiseen ja imettämättömyyteen huomiota ja että uskallan epäillä imetyksen lopettamisen syitä. Mitä se sullee kuuluu asemme siis. Huom! Toisessa viestissäni muistaaksenim kirjoitin, että tarviiko edes julkisesti mennä kertoilemaan imetyksen lopettamisen syistä. Eikö yksinkertaisesti riitä: Olen lopettanut imettämisen. Mielestäni pelkkä toteamus osoittaa luonnetta ja hyvää itsetuntoa naisena ja äitiyttä koskevissa asioissa. Epäileekö imettämisen lopettanut nainen itsekin omaa äitiyttään? Siis kokee ehkä huonommuuden tunteita.. Miksi ihmeessä? Eikö nainen, joka itse valitsee imetyksen lopettamisen, olekaan hyvä äiti? Onko imettäminen lopultakaan äitiyden mitta? Onko lapsensa adoptoinut äiti ( luonnollisestikaan ei todennäköisesti imetä ) mielestänne PAREMPI äiti (imettämättömyydelle hyvä syy) kuin äiti joka ei viitsi tai jaksa imettää ( ei TODELLISTA estettä imettämiselle). Sopisi mielestäni tämä ajattelu imetyksen lopettamista kaunistelevien äitien ajatuskuvioon. HALOO!
Miten siis parantaa äitien itsetuntoa imetykseen liittyvissä asioissa? Koko imetys homma pitäisi mielestäni irrottaa äitiyttä koskevista keskusteluista. Imetystä olisi hyvä pohdiskella vain yhtenä lapsen ruokkimiseen liittyvänä tapana. Eli antaisinko ensin perunaa, tissiä vai hedelmäsosetta???
Lopuksi joutunen ottamaan pienen askeleen taakse muuten niin jyrkässä asenteessani. Eli uskon, että on mahdollista että raskaana olevalta naiselta jossakin vaiheessa maidontulo loppuu tiheästä imettämisestä huolimatta. En sanoisi että näin kuitenkaan aina välttämättä käy. Mutta todellakin: Maito saattaa siis jossakin tapauksessa loppua. Eikö kuitenkin ole aika harvinaista, että tiheästi imettävä nainen tulee raskaaksi? Voi tietysti tulla, eihän imettäminen mikään ehkäisykeino ole. Mutta mitäs sanote täysimetystilanteesta, jossa vauva todella sääätelee täydellisesti tarvitsemansa ravinnon määrää? Eli pulloja ei mukana kuviossa ollenkaan, eikä muutakaan lisäravintoa. Olisiko raskauden mahdollisuus kuitenkin todennäköisempi tilanteessa, jossa lapsi jo saa muutakin ravintoa ja naisen elimistö vapautuu imetyksen aiheuttamasta hormoonikontrollista? Mene ja tiedä. Tuttavapiirissäni lyhyellä ikäerolla ( n. 1 v.) lapsensa saaneet, eivät ole imettäneet raskaaksi tullessaan. Ei siis tietoa sen enempää. Kerokaapa, jos on koemusta.
En olisi osannut itse paremmin kirjoittaa. Kiitos siis sinulle, sanoit sen kaiken. Saat nyt äidit ärsyyntymään ja nousemaan takajaloilleen ja tulet kuulemaan, kuinka joskus "maito todellakin vain loppuu". Tämäkin kertoo omaa kieltään. Ollaan rehelliä itsellemme - ja muille.
Kun nykyään yhä harvempi nainen imettää ja ne harvatkin yhä vähemmän aikaa, olisin oikeasti huolissani tilanteesta. Samaan aikaan on toistuvasti todistettu, että rintamaito ON lapselle sitä parasta ravintoa. Äidit tietävät tämän. Miksi siis imettämisestä on tullut vaikeaa? Miksi ei olla enää valmiita symbioosiin vauvan kanssa? Mihin on kadonnut luonnollinen yhteys omaan, vastasyntyneeseen jälkeläiseen? Näitä minä miettisin.
Faktaa on se, että joskus maito vain loppuu, MUTTA faktaa on myöskin se, että läheskään kaikilla lastaan pullolla ruokkivilla ei ole ollut todellista estettä imettämiselle!
Eli äidit: Miksi imetys ei olekaan tärkeää? Onko joku kumonnut luonnon ikiaikaiset lait? Missä välissä on unohtunut, että nisäkäslapsen imeminen on muutakin kuin ravinnon saamista?
Neljän lapsen äitinä tämä imetys keskustelu alkaa olla jo hupaisaa. Miten te voitte tietää toisten elämän tilanteet. Ettekö ole vielä huomanneet, että jokainen ihminen on oma yksilö ja jokainen tietää omat asiansa paremmin kuin te. Ei sitä maitoa heru kaikilta, vaikka päällään seisoisi ja imettäisi miten.Itselläni on jokaisen lapsen kohdalla maitoa tullut vai muutama viikko:Ei ole ollut tahdosta kiini tai työnpaljous rasittanut, ei myöskään ole onneksi neuvojia puuttunut. Varsinkaan niitä joilla sitä maitoa tulee, heillä pyörii oiken sädekehä päänpäällä. Vai oletteko te sitä mieltä jos ei maitoa heru, niin henki pois niinkuin huonosti lypsävältä lehmältä? Silti emme koe itseäni tai lapsiamme sen huonommiksi kuin muutkaan ja lapseni ovat varsin kehittyneitä ja ennnen kaikkea TERVEITÄ. Onneksi on ollut terve järkiset terveydenhoitajat, jotka eivät ole syyllistäneet, imetys ajan vähyydentakia. Nämä keskustelut tällä palstalla ovat saaneet sellaisen muodon joillakin keskustelijoilla ETTÄ HE TIETÄVÄT JOKAISEN ASIAT PAREMMIN KUIN ASIAN OSAISET ITSE. Onko se niin hauska antaa neuvoja ja ennenkaikkea saada toiset tuntemaan syyllisyytää, vaikkei tiedän toisten ihmisten tilanteista mitään .Kun te tunette olevan niin kaikkitietäviä ja viisaita niin yksi teiltä puuttuu kuitenkin YMMÄRRYS TOISTA IHMISTÄ KOHTAAN JA HYVÄKSYÄ TOISET SELLAISINA KUIN OVAT.
Minä myönnän ihan suoraan, että minulta ei maito loppunut tuosta vaan ilman syitä vaan ihan siitä syystä kuinka ja milloin imetin. Täysimetin vauvaani kaksi ensimmäistä kuukautta aika tiheäänkin rytmiin, välillä tunnin välein, öisin kahden tunnin välein. Meillä päädyttiin miehen kanssa korvikkeen lisäämiseen imetyksen rinnalla ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että äiti pääsi välillä huilaamaan. Olemme olleet koko ajan sitä mieltä, että parempi jaksava äiti kuin kärttyinen ja univelkainen.
Eli siis imetyskerrat vähenivät ja yllättäen vauva lopettikin yötissittelyn ennen neljää kuukautta! Ei enää mitään maitoa mennyt yöllä, ei tissiä eikä korviketta. Kun aloiteltiin kiinteät, lapsi söi niitä erittäin hyvällä ruokahalulla ja maito maistui edelleen vähemmän (tarjosin kyllä jokaisessa mahdollisessa välissä sekä tissiä että korviketta, että pikkuinen sai maitoa ainakin tarpeeksi). Lopulta tilanne oli se, että tissiteltiin kerran iltapäivällä ruuan jälkeen ja aamuisin yöunien päälle. Pikkuhiljaa korvike vei iltapäivätissittelyn ja jäljelle jäi aamut. Aamutissittely kesti muutaman viikon ja ne olivat ehkä tähän astisen imetysurani parhaimpia aikoja. Oli vaan jotenkin ihanaa ottaa pieni tuhiseva käärö omaan sänkyyn viereen ja molemmat saivat siinä imetyksen lomassa heräillä hiljaksiin. Aamut on parasta aikaa päivästä!
Nyt neiti on puolivuotias ja tällä hetkellä ollaan oltu ilman tissiä viikon verran. Ei enää tässä tilanteessa se maito riittäny vaan puoli tuntia tissittelyn jälkeen oli nälkä ja meni purkillinen nannia. (Eli siis ihan suoraa sanottuna imetys loppui siihen, että annettiin yhä enemmän korviketta.) Viikko on mennyt eikä maitoa ole näkynyt, ei paidassa, ei suihkussa ollessa, ei missään... Olin varma, että kun imetys loppuu, niin tissit pakkaantuu täyteen mutta ei ole vielä ainakaan niin käynyt. Enkä ole ollenkaan harmissani siitä, että imetys loppui, sehän kuuluu ihan normaalina osana vauva-aikaan.
Olen tyytyväinen tähän, että imetin puolivuotiaaksi asti, minusta se on hyvä saavutus. En ole ottanut imettämisestä stressiä, en alkuvaikeuksissa enkä sen enempää lopettamisessakaan. Imetys on hyvä juttu ja hyväksi lapselle, sitä en kiellä. Mutta milloin kaikki ihmiset tajuavat, että jokainen tekee niinkuin haluaa ja parhaimmakseen näkee? Tapoja ja syitä on yhtä paljon kuin on äitejä, kenenkään tapa ei ole väärä vaan vain toisenlainen. Nauttikaa siis kaikki vauvoistanne, imetitte sitten tai ette, älkääkä stressatko. Ei elämä mene niinkuin paperilla lukee, se menee omaa rataansa.
Kyllä asia on niin, että kaikille naisille nousee maito rintoihin.
Hyvin harvinaista on että äiti ei pysty imettämään, mutta niitäkin tapauksia on.
Kyllä rintamaito on lapselle erittäin tärkeä ravinnon lähde vauvana.
Mutta korvikkeisiin on jouduttu turvautumaan jo kymmeniä vuosia.
Ja nykyään korvikkeet ovat kehitetty korvaamaan äidin rintamaidon.
Imetys on kyllä ihan äidin oma henkilökohtainen asia. Itse en tykkäisi lainkaan jos joku alkais utelemaan imetyksestä. Mitä se hänelle kuuluu. Olen muutenkin ihmisenä hienotunteinen ja vähän hiljaisempi. Vaatii minun kohdallani aikapaljon ihmissuhteesta, että voin ja haluan kertoa, jos haluan kertoa imetyksestä. Vaikka äidillä on rinnat , ja niistä lapsi saa vauvana ravintoa, on ne kuitenkin myös seksuaalise, Että ei ne ole sellaset et niistä vois vain tuosta vaan puhua ja ottaa vaan siitä rehvakkaasti esille ja alkaa imettään julkisella paikalla. Itse olen tällainen. On äitejä, jotka imettävät missä vaan ja ajattelevat asiasta eritavalla ihan ok. Mutta itse hiljaisempana, sisäänpäinkääntyeempänä ihmisenä, ajattelen eritavalla.
Mietin sitäkin, että kun vauva syntyy, niin en kyllä tykkäisi jos mun äiti tai anoppi tmv. alkais uteleen että ootko antanut tissiä? onko syöny hyvin ? tai jotain sellaista tai et: syökö vielä tissiä. Loukkais mua tosi paljon!!!!!!!!!!!
en tiedä miksi. se inhottais mua. Koen asian niin hirveän henkilökohtaisena. ja ensinnäkin mun rinnat eivät ole mitkään TISSIT!!!! ne ei ole mitkään isot, roikkuvat rumat tissit. VAaan KAUNIIT, KIINTEÄT pienet rinnat. eli termikin jo inhottaisi kovasti. miehenikin puhuu aina rinnoista ... käyn kuntosalilla , hoidan itseäni ja ulkonäkö on todella tärkeä.
mutta ehkä asia muutuu kun vauva syntyy. ehkä pystyy sit ajatteleen ehkä toisella tavalla asioista. ehkäs e ei sit ärsyttäiskään vaikka kysyisivätkin, ehkä ajattelee että ovat yleensäkkin kiinostuneita vauvasta ja sen hyvin voinnista-tottakai! niin olisin itsekkin jos minusta tulisi isoäiti,niin haluisin kyllä tietää että vieläkö saa rintaa, vaikka eihän se mulle kuulu, ja en kyllä ottais asiaa puheeksi mutta jos toinen ottaisi niin ei siinä mitään...
oman lapsenlapsen hyvin vointi kiinostaa toki.
Mua naurattaa nämä keskustelut maidosta,tutteleista,imettämisestä ym. No,silti oli pakko lukea tämäkin viesti. Jokatapauksessa syy miksi äidit joutuvat selittelemään imetysongelmiaan ym. on se,että äidit on susia toisille äideille. On pakko selitellä maidon loppumista erilaisilla syillä siksi ettei tuntisi itseään niin äärettömän huonoksi äidiksi. Ja kuka sen tietää voiko maito loppua?Mun mielestä voi, en keksi muutakaan syytä siihen miksi meillä vauva ei tullut kylläiseksi tissistä, vaikka olisin imettänyt vuorokaudet ympäriinsä. Totesivat sitten neuvolassakin, että nyt on aika siirtyä tutteliin, oma maitosi rupeaa selvästi loppumaan. Nyt olen sitten yli 2 vuotta "selitellyt?" tätä maidon loppumista yliuteliaille kyselijöille. Itsetuntoa toki parantaa kaikki nämä kommentit siitä ettei maito lopu,tuttelivauvojen äidit vaan haluavat päästä helpommalla. No tosiasiassahan tutteli on hyvin kallista-mielummin imettäisin. Pullojen ainainen peseminen, mukana rehaaminen ym.on työlästä-mielummin imettäisin.
Ensimmäisen lapsen kanssa maitoa tuli 2kk ikään asti. Maidon tulo vaan yksinkertaisesti väheni päivä päivältä. Vaikka en muuta tehnytkään kun imetin yöt ja päivät,imetin kerran tunnissa joskus saatoin imettää jopa 3tuntia putkeen. Silti vaan se loppui.
Toista lasta olen nyt imettänyt 11kk.Maitoa on tullut välillä hyvin ja joskus vähemmän mutta olen joutunut imettämään tosi usein.Vauvan painokin on välillä laskenut ja jouduimme aloittamaan kiinteiden maistelu jo 3kk ikäisenä. Sen verran raskasta ollut tämä kerta että lapsen täyttäessä 1v lopetan. Jos joskus tulee lisää lapsia imetän max 6kk en yhtään sen pidempään.
oikeutuksen moiseen ajatteluun. Onnea valitsemallasi tiellä.
...tosiaan pelkkaa maidon annostelua?
Vahan sellaisen kuvan saa kun seuraa tata keskustelua.
Tissit tai pullo ovat sentaan vain hyvan aitiyden osatekijoita.
HIRVEÄÄ MORAALISAARNAA!!! KAIKILLA OMAT HENKILÖKOHTAISET TILANTEENSA, EIKÄ NE KUULU MUILLE!