Öisiä runoja

Kuuprinsessa kirjoitti:

Tällaisia runoja mun rauhaton mieli kehitteli viime yönä kun en saanut unta. Toivottavasti edes joku niistä herättää jonkinlaisia tunteita.
* * * *
Vaikka olin päättänyt etten enää usko sun valheisiin,
kironnut sut alimpaan helvettiin,
silti sun silmies loukkuun jäin,
rakkauttako niissä näin?
Kunpa voisinkin unohtaa,
kunpa ei tarvitsis rakastaa.
Mut oisinko silloin onnellinen?
Tuskinpa en.
En tunteilleni voi mitään,
sut tahdon mun elämään.
* * * *
Eilen ollessani suihkussa annoin kuuman veden
valua iholleni. Se oli lähes sietämättömän kuumaa,
polttavaa, mutten halunnut välittää. Turhaan,
ei vaikutusta.
Tänään ollessani yksin, viilsin ihoani. Pitkiä,
syviä viiltoja molemmissa käsissä, mutta tajusin,
että sekin on turhaa. Mikään kipu ei peitä sitä
tuskaa, josta sydämeni kärsii lähtösi jälkeen.
Onko kuolema ainoa vaihtoehto päästä tästä tuskasta?
Ei, sä satutit mua niin paljon, ettet ole kuoleman arvoinen.
* * * *
"Hyvää yötä, nähdään huomenna. Mä rakastan sua!"
viimeiset sanat, jotka mä sulta kuulin ja nekin
puhelimessa. Seuraava päivä tappoi kaiken sen
kauniin mitä meillä oli, se tappoi sut.
Poliisi sanoi että se oli kanankuljetusauto, kuski
oli ollut kännissä, eikä ollut nähnyt sua kun ylitit katua. Aika ironista. Sä et koskaan syönyt
kanaa, sanoit et lintujen pitää saada lentää vapaana. Nyt säkin voit lentää vapaana.
Mut rakas lupaa mulle et joku päivä lennät mun luo
ja otat mut mukaan. Lupaathan sen?
Mä en kestä tätä ikuista pimeyttä ilman sua.
* * * *
Mun on pakko löytää se, mä en voi pettää itseäni.
Mut se on niin vaikeaa, en tiedä mistä aloittaisin.
Mun täytyy paeta toiseen maailmaan, toiseen ulottuvuuteen, sillä näistä tyhjistä lasilinnoista, joissa kaikki kulkee yllään valheen naamio, mä en sitä löydä.
Mun täytyy mennä jo, kiirehtiä, muuten en ehdi,
tuotan taas yhden pettymyksen lisää itselleni.
Mutta mitä mä etsin?
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni, se on rakkaus.
Sitähän me kaikki etsitään, vaik ei myönnetäkään itsellemme.
* * * *
Haluan nukkua, nukkua koko loppuelämäni, sillä mun unissa sä oot aina mun, eikä mikään saa meitä eroon toisistamme.
* * * *
Sä et rakasta mua enää. Sanoja en kuullut, mutta
mä tiedän, että ne on siellä jossain. Odottamassa oikeaa paikkaa ja oikeaa aikaa.
Mun mielestä ei voi olla oikeaa paikkaa tai oikeaa
aikaa sellaisille sanoille, jotka särkee jonkun sydämen.
* * * *
Jos mä olisin enkeli, olisin sun ikioma suojelusenkeli. Päivät kulkisin varjona
minne sä vain meetkin ja suojelisin sua
kaikelta pahalta. Öisin valvoisin sun vierelläsi, katselisin kun nukut ja ajaisin painjaisunet pois suudelmillani.
* * * *
Anteeksi että joskus ärsytin sua, anteeksi etten aina tehnyt niin kuin käskit, anteeksi että häiritsin sua kun sulla oli kiireitä, anteeksi etten aina osannut olla hiljaa kun yritit keskittyä johonkin. Anteeksi etten ollut sulle se oikea, mut koska sä pyydät anteeksi sitä et särjit mun sydämen?
* * * *
Viime yönä kun en saanut unta ja pyörin tuntikausia sängyssäni, ajatukseni täyttyi
taas sinusta. Kummallista, vaikka muuten
olen jo unohtanut sut, muistot susta palaa
yhä yön yksinäisiin hetkiin.
* * * *
Rakas mikset sä huuda mulle, hauku edes vähän.
Mun on niin vaikea päästää susta irti kun sä
vain hymyilet suloisesti ja suutelet hellästi.
Mikset sä voi sanoa jotain ilkeää, silität vain
poskeani ja pyydät unohtamaan. Mutta sä et osaa
olla ilkeä, sä oot aina ollut niin hellä ja ihana.
Mun täytyy vaan sopeutua siihen et meitä ei enää
ole. On vain kaksi erillistä ihmistä, sinä ja minä, jotka jatkavat kulkuaan eri suuntiin.
* * * *
Niin paljon sanoja, niin vähän aikaa. Ei
puhuta mitään, kyllä mä tiedän muutenkin.
Annetaan tekojen puhua, sillä yksi kosketus
kertoo enemmän kuin sata sanaa.
* * * *
Toivottavasti jaksoitte lukea edes osan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä