Tiedän tämän tytön koulusta. Vaikuttaa niin erilaiselta kuin muut. Minua vuotta nuorempi.
Häntä näkee harvoin, ja silloin kun hänet näkee, siihen ei saa MINKÄÄNLAISTA kontaktia. Sitä tyttöä näkee n. 3 kertaa viikossa, eikä siihen saa ruokalassakaan katsekontaktia vaikka itse unohtaisi kokonaan syödä ja tuijottaisi vain sitä tyttöä niin ei, tämä ei katso takaisin. En tiedä onko se huomannut tuijotteluani..
En tiedä nimeä, linjan voin ehkä arvailla...
Kaveri kerto et sai pariksi sekunniksi katsekontaktin sen kanssa. Haluaisin niin paljon tutustua siihen ihmiseen, mutta olen ujo ja luultavasti tyttökin.
Onko ainoa mahdollisuus mennä puhumaan sille hammasta purren ja kärsiä nöyryytys jos kaikki menee pieleen?
Häntä näkee harvoin, ja silloin kun hänet näkee, siihen ei saa MINKÄÄNLAISTA kontaktia. Sitä tyttöä näkee n. 3 kertaa viikossa, eikä siihen saa ruokalassakaan katsekontaktia vaikka itse unohtaisi kokonaan syödä ja tuijottaisi vain sitä tyttöä niin ei, tämä ei katso takaisin. En tiedä onko se huomannut tuijotteluani..
En tiedä nimeä, linjan voin ehkä arvailla...
Kaveri kerto et sai pariksi sekunniksi katsekontaktin sen kanssa. Haluaisin niin paljon tutustua siihen ihmiseen, mutta olen ujo ja luultavasti tyttökin.
Onko ainoa mahdollisuus mennä puhumaan sille hammasta purren ja kärsiä nöyryytys jos kaikki menee pieleen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuli epähuomiossa väärälle puolelle tämä...
Ei ketään kiinnosta, joten painu muuaalle itkemään!
olisinpa se minä' se tyttö niin sinä saisit tulla juttelemaan mitä vain niin se olisi mukavaa
Minulla on täsmälleen sama ongelma yhden pojan kanssa! Syön todella hitaasti ja tuijotan, mutten oikein saa kontaktia.. Tosin minä tiedän hänen nimensa ja linjansa. Hän on minua vuoden vanhempi. Joskus ajattelen, että ehkä hän on huomannut tuijotteluni ja ahdistunut, mutta toisaalta en oikein usko että olisi huomannut :D En edes uskalla mennä juttelemaan, varsinkaan kun hänen kaverinsa istuvat samassa pöydässä. Olen liian ujo.. Vaikea tilanne :S