Hei,
Olemme olleet ilman ehkäisyä parisen vuotta ja kertaakaan ei ole edes tärpännyt. Mieheni ei halunnut lasta, vaan lykkäsi asiaa useamman vuoden. Yritys alkoi vasta maagisen 30-v jälkeen. Tämä tietysti aiheutti minulle kovasti pahaa mieltä...
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että monilla joilla aloitus on viivästynyt miehen epäröinnin takia on ollut vaikeuksia saada lapsia (kun yritys on vihdoin ja viimein aloitettu)? Oletteko huomanneet samaa?
Olemme olleet ilman ehkäisyä parisen vuotta ja kertaakaan ei ole edes tärpännyt. Mieheni ei halunnut lasta, vaan lykkäsi asiaa useamman vuoden. Yritys alkoi vasta maagisen 30-v jälkeen. Tämä tietysti aiheutti minulle kovasti pahaa mieltä...
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että monilla joilla aloitus on viivästynyt miehen epäröinnin takia on ollut vaikeuksia saada lapsia (kun yritys on vihdoin ja viimein aloitettu)? Oletteko huomanneet samaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sillä ole mitään merkitystä että miehesi ei ensin halunnut lapsia. Ei hän pysty ajatuksillaan vaikuttamaan siittiöidensä kuntoon (huom. stressi kyllä vaikuttaa jossain määrin) tai sinun munasarjojesi toimintaan. Menkää käymään tutkimuksissa niin selviää mistä kiikastaa.
Ps. monella miehellä on ns. ei toivottuja lapsia, että nainen on hankkiutunut raskaaksi ilman miehen suostumusta.
Mieheni suostui lapsettomuustutkimuksiin vasta 10 vuoden päästä lapsen "teon" aloittamisesta. Lapsettomuuden syy selvisi heti eikä hoidot tuottaneet tulosta. Olemme ikuisesti lapsettomia, mutta miehen viivyttely ei asiaan vaikuttanut mitenkään. En tiedä olisinko tullut hoitojen avulla raskaaksi nuorempana. Mutta turha sitä jossitella. Tämä on meidän kohtalomme.
sillä haluan lapsia ja olemme olleet ilman ehkäisyä kohta vuoden.
mieheni ei halua lapsia, ja olen jo alkanut miettiä että minussa on vikaa.
olen jo 33vuotias ja biologinenkello tikittää. en tiedä mitä teen, jätänkö miehen tämän takia vai tyydynkö odottamaan että mitä jos vaikka joku päivä...?
Meillä tilanne on se, että mies kyllä haluaa lapsia - vaan ei vielä, tiedä sitten milloin. Itselleni ikää on kertynyt jo reilusti yli kolmenkympin eli toivottomalta tämä tällä hetkellä tuntuu. Rasittavinta on kai se, että ei ole edes "oikeasti" lapseton, kun ei tiedä, voiko niitä lapsia saada vai ei. Täytyy vaan kärvistellä ja odotella, että josko mies tulisi toisiin aatoksiin ja päästäisiin edes siihen vaiheeseen, jossa lapsia yritetään saada. Mies on muuten kyllä kaikin puolin sellainen, jota en elämästäni pois halua päästää. Tässä asiassa vaan on vähän turhan paljon kuormaa yksin kannettavaksi.