Ei ketään lasta viedä vanhemm(i)altaan ilman syytä. Katsokaa peiliin ja miettikää sitten, mitä ITSE olette tehneet. Turha täällä on itkeä. Normaali itsestään ja perheestään huolehtiva vanhempi: Ei tarvitse täällä itkeä. Te itse olette ajaneet itsenne ja lapsenne tähän tilanteeseen.
En ole bio- en sijaisvanhempi, joten minulla ei ole henkilökohtaisia siteitä aiheeseen. Itse olette itsenne tähän jamaan ajaneet. NÄIN ON!
En ole bio- en sijaisvanhempi, joten minulla ei ole henkilökohtaisia siteitä aiheeseen. Itse olette itsenne tähän jamaan ajaneet. NÄIN ON!
Vastaukset 16
Vanhimmat
on aikapaljon kokemusta joilta siis lapset ryöstetty ja huostaanotto on ollut täysin oikeutettu. Mutta silti itse eivät sitä näe oikeaksi ratkaisuksi. Sen vuoksi täällä kirjoitukset lapsen ryöstöistä ovat minun näkemykseni mukaan juuri sitä sairasta näkemystä omasta itsestä lapsen huoltajana.
Minulle väittää aivan holtiton alkoholisti että hän on parempi kasvattaja kuin kukaan tuntemansa sijaisvanhempi.Neljä kertaa otti lapsensa pois sijaiskodeista ja muutaman viikon piilotteli itseään sekä lastaan kunnes taas uusi sijaiskoti.
Miten voi olla hyvä kasvattaja kun lapset on häneltä otettu huostaan ja viimeinen suoraan laitokselta.
Perhekoti parempi kuin sijaisperhe!
4.11.2005 5:47
Vastaa viestiin
Olen kertonut, että alueellamme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä, joka otti lapsia huostaan. Hän keskittyi niihin yksinhuoltajien lapsiin, jotka eivät olleet sosiaalitoimen asiakkaita, eli ns. hiljaisia ja kilttejä perheitä. Minä en ollut sosiaalitoimen asiakas. Alakerrassani asui 6-lapsen yh.äiti. Minä vein myös tämän äidin lapsia, jotka olivat saman ikäisiä kuin minun lapseni uimaan ja lasten kulttuuritapahtumiin. Minulta lähti lapset -97 ja tämän äidin lapset lähtivät vuonna 2000. Jatkuva palavereissa juokseminen ja kontrollin alla eläminen uuvutti äidin niin, että hän ei jaksanut kaikkia asioita hoitaa. Eli päivisin hän joutui juoksemaan missä milloinkin palavereissa, joten hän joutui ottamaan yötyön. mm. lehtien jakamista, lentokoneiden siivoamista Vantaan puolella.
Hänellä oli vanhin poika koekotiutettu, mutta tästä pojasta äiti ei saanut elatusmaksua eikä lapsilisää, koska sosiaalityöntekijän mielestä ne eivät koekotiutetulle kuuluneet.
Sitten tuli näin, että äidillä unohtui asumistukipaperit laitamatta ja tuli häätö. Näin saatiin äidiltä lapset otettua huostaan.
Äiti pääsi vanhimman pojan kanssa äitinsä kaksioon ja muut 5 lasta olivat lastenkodissa. Kaksi vanhempaa protestoi lastenkodissa olo niin paljon, että heidät potkittiin pois. Joten myös nämä vanhemmat pääsivät mummin tykö asumaan. Sosiaalitoimi EI MAKSANUT heistäkään lapsilisiä eikä elatusmaksua vaan piti ne itsellään. Tässä vaiheessa äiti oli työtön. Tuommoisen rääkin jälkeen ei varmasti jaksanutkaan hakea työtä.
Vuonna 2002 nuorimmaiset kolme pääsivät muutaman sadan kilometrin päähän juuri perustettuun perhekotiin, jossa oli perhekodin omistaja ja yksi työntekijä. Tässä perhekodissa ei ollut muita lapsia. Täällä nämä kolme lasta saavat vaatteet ja saavat harrastaa. - Sijaisperheessä minun lapseni eivät saaneet harrastaa ja kengätkin minä jouduin heille tappelemaan -. Nyt perhekoti on rakentanut uuden talon. Kaikki toimii moitteettomasti perhekodissa.
Koulujen lomat lapset viettävät äidillään. Äiti saa ruokarahat tietenkin ja jonkin verran rahaa, jos haluaa käyttää lapsia jossain. Muutapa äiti ei saakkaan. Eli äiti toimii palkattomana lastensa hoitajana koulujen lomien ajan ja perhekoti nauttii palkallisista lomista. Mutta näinhän äiti saa olla lastensa kanssa.
Äiti on täysin absolutisti.
Vielä. Todella vaikeisiin eli alkoholisti perheisiin puututtiin sitten vasta, kun alueellamme vaihtui sosiaalityöntekijä.
Löytyy:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=448063
"alueellamme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä, joka otti lapsia huostaan."
Ööh. Anteeksi tyhmyyteni, mutta tässä lauseessa jokin mättää... Eikös osa sossujen työtä ole tehdä tarpeen vaatiessa huostaanottoja? Vähän sama, kuin jos ihmettelisimme seuraavia:
Siivooja, joka pesi lattioita.
Kitaristi, joka piti konsertin.
Opettaja, joka historiantunnilla kertoi Napoleonista.
Eli, ongelma siis on, että Espooseen viimein tuli sossu, joka teki huostaanottoja? Mitäs tätä yhtä henkilöä ennen oli tehty? Ostettu lisää kaljaa mutseille, että pysyisivät kotonaan eivätkä lähde lähiökuppilaan? Ja nyt tuli joku paskiainen, joka aloitti liukuhihnahuostaanotot, tuosta noin vain?
No, niinhän se meidänkin muksujen satukirjoissa on maailma mustavalkoinen. Hyvä on absoluuttisesti hyvä eikä koskaan tee mitään pahaa, edes erehdyksessä, ja pahassa taas ei ole yhtäkään hyvää puolta.
sille, joka joi kaljaa ja kun kalja loppui kotona, lorautteli tippoja pienen tyttönsä juomaan, että tyttö nukahtaisi ja äiti pääsi lähikuppilaan jatkaan juomista. Tätä äiti sossu tuki, mutta niitä yksinhuoltajia, jotka olivat lastensa kanssa kotona ilman alkoholia, niiltä vei lapset.
Äiti päivät pitkät kännäsi ja kehuskeli, että sossu on auttanut häntä.
Muuten kun sossu vaihtui, niin lähti tältä äidiltä lapsi pois. Useat miehet kertoivat, että äiti oli pyytänyt heidät kylään, ja laittanut tippoja lapsen juomaan, sanonut vierailijalle, että käväsee "tuossa", ja niin vierailija istui odottamassa lapsen kanssa äidin paluuta.
Kun tapasin äidin hänen lapsensa huostaanoton jälkeen, kysyin, että miksi näin kävi, että hänen lapsensa lähtikin, niin äiti sanoi, että epäillään isän, joka on poliisi ja asuu 600 km päässä täältä käyttäneen lastaan seksuaalisesti hyväksi.
Näi ne ammattitaitoiset sossut auttavat!
mutta kun ei:
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1.Minun lapseni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä rhuostaan otto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ
"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
äiti sairaanhoitaja, isä lähihoitaja, jotka kertoivat käyttävänsä keskiolutta tyttövauvansa rauhoittamiseen. Eikö tuo isä pyörinyt kunnanvaltuutettujen kanssa, hänellä oli jalkavaimo sieltä valtuutettujen joukosta. Hyvin erikoista elämää viettivät. Ei heidän lastaan kukaan huostaanottanut.
Tälläisiä keskustelupalstojen helmikirjoituksia lukisi mielellään useamminkin! Kiitos napakasta ja niin totuudenmukaisesta kirjoituksestasi!
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä Pirjon mielentilasta ja syyn miksi lapsensa on huostaanotettu:
Jankuttaa kuukaudesta toiseen täällä samaa. On niin omahyväinen ja itserakas tyyppi, että on kirjoittanut Word:iinsä katkeran elämänkertansa ja kopioi sitä sieltä tänne n. 15kertaa/vko. (Kätevää, näin jää aikaa käväistä lääkekaapilla useammin)
Kaikesta siitä vaivannäöstä huolimatta, mitä PP on nähnyt tehdäkseen tarinastaan uskottavan, hänen satunsa ovat kuin suoraan SuomenLastenHölmöläissaduista. Kukaan ei jaksa enää kommentoida selvästi mielenvikaista itsensätoistamista ja PP kuvittelee näin ollen keränneensä pinnat kotiin. Mutta kotona ei ole ketään.. Vain radio, joka lähettää viestejä PP:stä ja postiluukku josta naapuri tupruttaa myrkkykaasua.
tehny naapureille?
Siis täh? Suomessa lapsi annetaan automaattisesti äidille. Siis _automaattisesti_. Se tarkoittaa sitä, että oli isä kuinka hyvä tahansa, hän saa edes tavata lastaan vain jos äiti antaa luvan. Jos äiti esim. sanoo lastenvalvojalle että isä on kolme kertaa raiskannut tämän ja lisäksi aina ollut väkivaltainen, ei siinä enää tutkita vaan isältä otetaan suoraan pois valvomaton tapaamisoikeus. Isä ei voi saada Suomessa huoltajuutta kuin jos äiti kuolee tai jos äiti tuomitaan jostain törkeästä rikoksesta, esim. murha.
Kyllä jos isä on tunnustanut lapsen niin lapsella on oikeus isään ja yhteishuoltajuus pysyy vaikka isä olisi seksuaalirikoksesta tuomittu.
On ihan paperilla faktaa ettei tarvi mutu tuntumalla kirjoitella.
APPP
Ei kaikki huostaanotot ole pakkohuostaanottoja ja koskaan mikään ei ole niin musta/valkoista kuin annat ymmärtää.
Jos Suomessa olisi pakkohoito päätöksellä katkaisuun laki ja perheitä tuettaisiin heti kun ensimmäiset oireet näkyvät, niin silloin saataisiin parempia tuloksia, kuin että huostaanotetaan lapsia, kun häiriökäytöksinen murkku sijoitetaan niin ollaan hoidossa jo pahasti jälkijunassa.
Ei kaikkien huostaanotettujen lapsien vanhemmat ole huonoja, juoppoja, narkkareita tai mielenterveysongelmaisia.
Totta kai vastuu lapsistaan on aina vanhemmilla ja ei se siihenkään lopu että lapsi otetaan pois.
Ja on vanhemmissa varmasti vikaa kun tällaiseen päätöksen tullaan, mutta on helppo laukoa mielipiteitä, niinkuin itse sanoit sinulla ei ole kokemusta pohjalta, ehkä sävy olisi toinen jos asia koskettaisi sinua itseäsi?
Miksi sitten kirjoitit, tai luet tätä palstaa jos se ei koske sinua?
Joku siihen on syynä, minä en edes tiennyt tästä palstasta ennenkuin asia kosketti itseäni.
Vai onko tämä sinun tapasi purkaa omia olojasi eri palstoilla?
YKSI sosiaalityöntekijä määrittelee muka huostaanoton tarpeellisuuden, ja silloin ne TODELLISET avun taritsijat jäävät ulkopuolelle.
Katso seuraava linkki:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=443219
eroja meillä on kahden työntekijän lausunnot, siis vaikka lausunnon olisi allekirjoittanut vain toinen niin työssä on koko ajan kaksi jotka yhdessä päättävät ratkaisusta.
Olen tutustunut tapaukseen mikä on linkissä ja se nyt on törkeää isän oikeuksien ylikävelemistä. Hyvä että isä jaksaa pitää kiinni ja taistella lastensa tapaamisista.
Tuo tapaus ei mahdu kenenkään normaalin ihmisen oikeustajuun.
Se tässä onkin pahinta että työntekijät sokeutuvat asialle ja menettävät objektiivisuuden.
Ja ihmisiä tässä vaan ollaan.
Itse aikoinani huoltajuuskiistassa taistellessa, vaadin soskun työntekijöiden vaihtoa jäävyiteen vedoten niin en saanut samat tantat vaan jatkoivat ja antoivat jopa oikeuteen lausunnon että suosittelevat (korkeinta oikeutta myöten tuomion muuttumattomana pysyneelle alaikäiseen kohdistuneelle) seksuaalirikolliselle yksinhuoltajuutta perusteena että äiti on muuttanut useita kertoja, vaikka olen raitis ja vaadin että tehdään kaikki psykologiset tutkimukset vanhemmista, minun tutkimustulokset oli oikeudessa, mutta isän papereita ei nähty koskaan. Päätös yhteishuoltajuus niin että lapsi asuu äitinsä kanssa laajoin tapaamisoikeuksin.
Työni puolesta tapaan jonkin verran ihmisiä, jotka ovat sijoitettuja, huostaanotettuja, biovanhempia, adoptiovanhempia tai muuten tekemisissä asian kanssa.
Ja välillä tuntuu niin pahalle.
Kun kuulee, miten 6 vuotias lapsi jätetään kotiin yksin, kun äiti lähtee baariin alkoholisoituneen, persoonallisuushäiriöisen miesystävän kanssa. Tai miten isä on raiskannut tyttärensä, ja tytär synnyttää lapsen isälleen. Tai miten perheen isä on ajanut koko muun perheen 20 asteen pakkaseen ilman vaatteita keskellä yötä. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Välillä on keinot lopussa, miten auttaa ihmistä, joka on rikottu ihan kokonaan.
oli tänään juttu, että Espoolle lisää lasten sijaishuoltopaikkoja. Ja kaikki on Espoossa, laitospaikkoja.
Jutussa sanotaan, että
"Sijoitettujen lasten hoitovuorokausien määrä on kasvussa. Sen arvellaan johtuvan siitä, että lasten kotiuttaminen hankaloituu, kun sijoituspaikat ovat kaukana Espoossa, jopa satojen kilometrien päässä."
HYVÄ ESPOO. Näin pitää pitää lapset omiensa luona!
Minäkin olen työni puolesta tekemisissä erilaisista ongelmista kärsivien ihmisten parissa. Yksi iso ongelma minusta on tuo, että TYÖNTEKIJÄT ajattelevat, että "ihminen on rikottu ihan kokonaan".
Miten ihminen rikotaan kokonaan? Mikä on semmoinen asia, ettei siitä voi ikinä selvitä?
En salli vääryyksiä, enkä silitä pahointekijöiden päätä. Silti olen nähnyt mielettömän vaikeita kokeneiden ihmisten selviävän ja tulen varmasti vielä näkemään. Nämä rääkätyt ja pahoinkohdellut ihmiset ovat uskomattoman voimakkaita ja sitkeitä. Se ei ole oikeutus maailman pahuuksille, mutta meidän työntekijöiden pitää ruokkia tätä sitkeyttä eikä ihmisten kärsimyksiä.
Olen tekemisissä myös seksuaalisen hyväksikäytön kanssa. Osa synnyttäjistä voi salata lapsen isän, jopa niin että lapsen isä on samalla äidin isä. Tämmöisiä ei kuitenkaan tule Suomessa terveydenyhuollon tietoon edes yhtä tapausta vuodessa. Yksikin tapaus on väärin ja liikaa, mutta ei ole oikein sepitellä mitä sattuu tarinoita täällä biovanhemmuutta käsittelevällä palstalla.
Toivon, että voit oppia näkemään rankkoja asioita kokeneissa ihmisissä heidän vahvuutensa ja voimavaransa. Sitä kautta pystyt auttamaan heitä parhaiten.