Onko kukaan tutkinut, kuinka moni sijoitettu lapsi on tehnyt itsemurhan?
Ja minkälaisiin perheisiin lapset sijoitetaan? Espoossa vuosia sitten sijoitettiin tyttö, jonka äiti kuoli, helluntailaiseen perheeseen. Tämän perheen isä raiskasi tytön.
Kun lapsi joutuu ventovieraaseen perheeseen, kuka takaa, ettei perheessä käytetä henkistä tai muuta väkivaltaa. Vähätellä ja alisteta sitä lasta.
Kauhutarinoita on kuulunut sijoitetuilta lapsilta, kuinka he ovat täysin toisenlaisessa asemassa kuin perheen omat lapset. Ja kuinka juuri sosiaalityöntekijän vieraillessa heidät on pyntätty muka parempiin.
Ja eihän lapsi edes tiedä paremmasta kohtelusta kuin mitä hän on kohdannut sijaisperheessä.
Pari vuotta sitten tyttöni kertoi tavanneensa 17-vuotiaan tytön. Tämä oli kertonut oman tarinansa, kuinka hän joutui sijaisperheeseen. Sijaisperheessä oli muitakin sijoitettuja, nuorempia kuin hän. Vanhimpana lapsena hän joutui tekemään kotitöitä ja huolehtimaan nuorimmista lapsista. Ilmeisesti tyttö oirehti ja oli vaikeuksia sopeutua perheeseen. Kerran hän oli kuullut, kuinka vanhemmat olivat keskustelleet, että pidetään tyttö ainakin niin kauan kun saadaan talo rakennettua. 17-vuotiaana hän oli "kadulla". Sosiaalityöntekijät olivat kirjoittaneet papereihin, että tyttö on häiriintynyt!
Vaikka sijaisperhe olisi minkälainen tahansa ja sijoitus epäonnistuu ja lapsi vammautetaan henkisesti loppuijäksi, silti ei myönnetä, että sijaisperhe tai sijoitus on epäonnistunut. Lapsen papereihin voidaan kirjoittaa ihan mitä vaan.
Ja minkälaisiin perheisiin lapset sijoitetaan? Espoossa vuosia sitten sijoitettiin tyttö, jonka äiti kuoli, helluntailaiseen perheeseen. Tämän perheen isä raiskasi tytön.
Kun lapsi joutuu ventovieraaseen perheeseen, kuka takaa, ettei perheessä käytetä henkistä tai muuta väkivaltaa. Vähätellä ja alisteta sitä lasta.
Kauhutarinoita on kuulunut sijoitetuilta lapsilta, kuinka he ovat täysin toisenlaisessa asemassa kuin perheen omat lapset. Ja kuinka juuri sosiaalityöntekijän vieraillessa heidät on pyntätty muka parempiin.
Ja eihän lapsi edes tiedä paremmasta kohtelusta kuin mitä hän on kohdannut sijaisperheessä.
Pari vuotta sitten tyttöni kertoi tavanneensa 17-vuotiaan tytön. Tämä oli kertonut oman tarinansa, kuinka hän joutui sijaisperheeseen. Sijaisperheessä oli muitakin sijoitettuja, nuorempia kuin hän. Vanhimpana lapsena hän joutui tekemään kotitöitä ja huolehtimaan nuorimmista lapsista. Ilmeisesti tyttö oirehti ja oli vaikeuksia sopeutua perheeseen. Kerran hän oli kuullut, kuinka vanhemmat olivat keskustelleet, että pidetään tyttö ainakin niin kauan kun saadaan talo rakennettua. 17-vuotiaana hän oli "kadulla". Sosiaalityöntekijät olivat kirjoittaneet papereihin, että tyttö on häiriintynyt!
Vaikka sijaisperhe olisi minkälainen tahansa ja sijoitus epäonnistuu ja lapsi vammautetaan henkisesti loppuijäksi, silti ei myönnetä, että sijaisperhe tai sijoitus on epäonnistunut. Lapsen papereihin voidaan kirjoittaa ihan mitä vaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sosiaalityöntekijä jonka vastuulla on sijaisperheen etsiminen ei sahaa omaa oksaansa. Asioita peitellään. Sijoitetun lapsen tai nuoren läheiset joutuvat huomaamaan että heidän sanoillaan, huomioillaan sijoitusperheestä, ei ole painoarvoa. Sosiaalityöntekijän pitäisi olla puolueeton auttaja. Näin ei ole. Vaitiolovelvollisuuden taakse on hyvä piiloutua. Sijaisperheiden valvonta on mitätöntä tai sitä ei ole ollenkaan. Milloin sosiaalityötä tekevät saadaan virkavastuuseen näissä huostaanotto ja sijoitus asioissa?
Sijaisperheet/Ammatilliset perhekodit rikkovat ihmisoikeuksia. Kuinka monella perhekodilla on uskonnollinen yhteisö taustapiruna toiminnassa? Itse tiedän muutaman.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.html
Äitien ja isien leimaaminen jopa psykopaatiksi näiden asioiden tiimoilta -etenkin Espoossa- on varsinainen muoti-ilmiö, olisi syytä alkaa tekemään myös perinpohjaista tutkimusta siitä, kuinka moni sos.toimen asiakas on järjestelmällisesti tällaiseksi "muuttunut" asiakkuutensa aikana... Ja onko moiset, yksipuoliseen spekulaatioon perustuvat "diagnoosit" yleisiä tiettyjen, yksittäisten sos.työntekijöiden aikaan saamia? Merkintöjä asiakkaan käyttäytymisestä tehdään ennennäkemättömällä tarmolla, mutta sos.työntekijän omaa käyttäytymistä ei valvo kukaan!
Jo useampia vuosia sitten Ben Furmanin ohjelmassa oli aiheena seksuaalinen hyväksikäyttö. Siinä pari hyväksikäytön kokenutta naista esiintyi ihan omilla nimillään ja kasvoilla.
Toinen heistä oli kasvanut sijaisperheessä ja sijaisperheen isä oli hyväksikäyttäjä. Tyttö oli mm. kuuroutunut toisesta korvasta, koska hän oli laittanut korvaan vettä jostain syystä, muistaakseni hän halusi sairaalahoitoon perheestä. Tyttö oli tainnut päästä perheestä vihdoin pois joskus 17-vuotiaana. Myöhemmin hän oli kertonut asiasta sijaisperheen äidille, joka ei ollut uskonut häntä.
Tämän ohjelman voisi saada nähtäväksi jostain arkistosta tai pyytää uusintana.
Tietyt tahot muuten väittävät Furmaninkin suojelevan hyväksikäyttäjiä, sillä Furman on kirjoittanut yhdessä Anu Suomelan (PESUE) kanssa kirjan Seksuaalinen noitavaino: tieteellisiä kirjoituksia aikamme tabusta. 1999. Kirjassa suhtaudutaan kriittisesti ylilyönteihin huostaanotoissa ja huoltajuuskiistoissa, kun hyväksikäyttöä käytetään aseena vanhempia ja/tai isää kohtaan.
En siis väittäisi Furmania pedofiilien tai hyväksikäyttäjien puolustajaksi, sillä hän on myös esimerkiksi ohjelmassaan ja kirjoissaan (esim. Ei koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus) nostanut seksuaalisen hyväksikäytön esiin erittäin tuomittavana ja traumaattisena asiana.