Olen 15 vuotias tyttö ja minulla on paljon sisaruksia. Rakastan heitä kaikkia aivan älyttömästi! Tahtoisin että he olisivat aina elämässäni, mutta koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Isoveljeni kuoli n. kaksi vuotta sitten auto-onnettomuudessa. Se oli kova kolaus meille kaikille. Menetin hänet mielestäni aivan liian aikaisin, ja se onkin pistänyt ajattelemaan. Olen läheisteni tukena niin paljon kuin mahdollista, ja heidän hyvinvointinsa on minulle elintärkeää. Riehun pikkusisarusteni kanssa ja lohdutan kun se on tarpeen, käyn isosiskoni kanssa shoppailemassa ja keskustelen vaikeista asioista hänen kanssaan yms. Sama pätee myös muihin sukulaisiin ja ihmisiin. Esim. Käyn katsomassa isovanhempiani niin usein kuin mahdollista ja kuuntelen innolla heidän kertomuksiaan siltä ajalta kun he olivat vielä lapsia, ja lähetän parhaalle ystävälleni toiselle paikkakunnalle mahdollisimman usein pitkän kirjeen. En kestäisi jos jollekin läheisistäni kävisi jotain pahaa.. Kunnioittakaa ympärillänne olevia ihmisiä!
mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
SleepyGirl
2713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin jos osaa arvostaa toisia niin se on vaikeaa, kun oma veljeni kuoli se ei haitannut minua ollenkaan eikä haittaa vielläkään, en itse oikein ymmärrä miksi jotkut välittävät niin paljoa toisista itse en tunne ketään kohtaan mitään kummempaa jotain pientä turhaa tunnetta joka on vieras minulle ja en pidä että kiintyisin johonkin siitä olisi vain haittaa, kaikella on arvo mutta ihan kaikki eivät vain kykene sitä näkemään.
Ketä vittu kiinnostaa sun tylsä elämäs..!?! Mene muualle jauhamaan tota paskaa ja hanki se elämä vihdoin!