mitä tehdä kun lapsi on niin hiljainen koulussa ettei saa kavereita ei viittaa ei pelaa pelejä ei osallistu muutenkaan toisten tavoin leikkeihin? kotona ja tutuilla kavereilla lapsi on ulospäinsuuntautunut ja vilkas. heti kun kyseessä on hieman vieraampi hlö tulee ujous ja ollaan äitissä kiinni. lapsi on nyt tokaluokkalainen. miten saisin lapseeni itseluottamusta yms rohkeutta toisten lasten seurassa? jos on kokemuksia niin kertokaa....
..........apua tarvitaan!
..........apua tarvitaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos kutsutte luokkakavereita kotiin koulun jälkeen. Lapsi voisi aloittaa jonkun kerhon, jossa pelataan samoja pelejä kuin koulussa. Anntakaa lapselle pieniä tehtäviä esim. kaupassa käynti, kirjastossa käynti... Kun on niistä selvinnyt saa lisää itseluottamusta..
Ei kai? Itse olin ujo, ja olen vieläkin. Valikoin tarkkaan, kehen haluan tutustua ja pitää ystävinäni. Ammattini valitsin oudosti, ei ikinä uskoisi, että olen ujo. Olen kuitenkin.
Anna ujon olla ujo, ei kaikkien tarvitse höyrytä suuna päänä jokapaikassa.
Olin pienenä vähän ujo, mutta viihdyin itsekseni aivan muista syistä. Mielikuvitusta riitti, muttei tarvetta julistaa siitä muille. Menestyn erittäin hyvin ammatissa, jossa ei VOI olla ujo, mutta olenpa kumminkin. On näyttelijän vikaa.
Ujous on ongelma vain koulussa, jossa numero putoaa heti, jos ei kättä nostele aina vastauksen tietäessään. Opettajana ollessani katsoin tarkasti, että oppilaan "ujousongelmasta" en rankaissut, vaikka arvosteluohjeissa niin käskettiinkin tekemään.
Itse olisin tarvinnut koulussa vähän "herättelyä", että olisin oppinut sosiaalisemmaksi. Kun pärjäsin kokeissa, niin opettajat antoivat valitettavasti olla rauhassa hiljaa puhumatta tunnilla. Olisi edes vähän tiputettu numeroita, niin olisi ollut kannustetta kehittää tuntiaktiivisuutta. Lapsena olisi ollut niin paljon helpompi oppia aukaisemaan suunsa. Nyt olen aikuisena pakottautunut puhumaan ihmisille edes joskus. Eli kannattaisi opettajankin vaivihkaa pehmeästi aktivoida niitä luokan kilttejä hiljaisia oppilaita.
..et pakottaa, ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre joka säilyy läpi elämän mutta aikuinen tietysti osaa elää sen kanssa erilailla kuin elämää kokematon lapsi. Hyväksy lapsesi sellaisen kuin hän on , älä ainakaan tee numeroa hänen ujoudestaan , anna hänelle aikaa tottua uusiin asioihin ja ihmisiin omassa tahdissaa, ujo ei muutu rohkeaksi väkisin jos koskaan.
Luepa kirjallisuudesta temperamenttipiirteistä ja huomaat miten paljon hyviä ominaisuuksia ujoilla on vaikka tämä hektinen aika ei heitä arvostakaan.