Koulu/perhekoti

Voi ihan tiedustella sos.virastosta,mutta muistakaa,että oppivelvollisuus on 16:toista ikävuoteen.Eli jos ett käy koulua niinsanotusti "normaalisti" niin kyllä voidaan sijoittaa lapsi muualle käymään koulua,mutta ensin tietenkin yritetään kaikki mahdolliset ja mahdottomat.

Sitä paitsi nykyään ei ole enää tarkkailuluokkia, vaan ainoastaan erityiskouluja ja erityisluokkia. Jos lapsi siirretään toiseen luokkaan tai kouluun, niin mitä se auttaa. Lopettaako lapsi, joka ei halua mennä kouluun lintsaamisen? Lapsi, joka ei käy koulussa on yhä oppivelvollinen, eli jos on koulusta pois ja ei opiskele kotona, niin jotenkin se oppi on saatava, tarvittaessa vaikka koulukodista. Se sitten riippuu varmaan myös muista tekijöistä katsotaanko koulukoti esim. sopivaksi paikaksi. Käymätön peruskoulu on joka tapauksessa iso riski syrjäytymiselle.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kunta on velvollinen järjestämään opetuksen kävi lapsi koulussa taikka ei.

Tässä puheessa on ajatusta. Itsekkin kahden nuoren äitinä huomasin, että kaikissa kouluissa ei ole voimavaroja keskittyä enää lasten ja nuorten ongelmiin, eikä tahtotilaankaan. Esikoinen villiintyi 9:llä luokalla ihan loppuaikoina. Koulun ratkaisu siihen, kun jotkut opettajat eivät osanneet pitää kuria oli se, että poika kävi erityisopetuksessa täysipäiväisesti. Itse sanoin, että pojan paikka ei missään nimessä ole erityisopetuksessa, vaan ihan normaaleilla tunneilla. Ei koulussa ajateltu nuoren etua, vaan aivan jotakin muuta.

No sitten tuli pari vuotta nuoremman tytön vuoro tulla murrosikään. Hän ei häirinnyt tunneilla, oli hiljaa, mutta eipä käynyt oikein koulussakaan. Saattoi aamulla lähteä kouluun, mutta ei koskaan päässyt perille. Sitten koulussa olivat kysymättä lupaa siirtäneet täysipäiväisesti erityisopetukseen. Aluksi kaikki näytti lähtevän ihan kivasti, mutta eihän sillä erityisopetuksella ratkaista ongelmaa, miksi kouluun ei mennä. Annoin rajat erityisopetukselle, sanoin, että asiat on hoidettava tähän päivämäärään mennessä ja sen jälkeen ei tytär enää erityisopetukseen tule. lisäksi tytölle annoin ukaasin, että jos poissaoloja vielä tulee, niin sitten tulee myös koulusta lähtö. Kyseessä oli kuitenkin ihan tavallinen normaalijärkinen lapsi, joka ainoastaan itseaiheuttamalla tavalla sai itsensä jäämään koulussa jälkeen. Erityisopetuksesta en saanut selkeitä tavotteita, minkä eteen he työskentelivät. Jotain sanottiin, jonka piti olla jo suoritettuna ja sitten se ei taas ollutkaan, touhu tuntui kokonaisuudessaan harvinaisen leväperäiselle ja tuntuikin, että koko erityisopetus oli ainoastaan esikartanoa erityiskouluun siirtämiseen tai jonkinlainen varastopaikka lapselle. Ko koulusta on tapana aika herkästi laittaa oppilaita erityiskouluihin. Sitten vaihdoin tytön toiseen aivan tavalliseen kouluun kesken kauden ja kielsin kaiken mahdollisen erityisopetuksen. Tukiopetuksen hyväksyin jos se olisi tarpeellista ja sehän ei ole ollut. Jonkin aikaa tyttö urputti vaihdosta, mutta tuntuu, että on sopeutunut paremmin kuin hyvin uuteen kouluun. Poissaolot ovat prosentin siitä mitä olivat edellisessä koulussa.

Näistä kokemuksista viisastuneena olenkin päättänyt, että en enää yhtään ainoasta lasta laita tuohon "erityisopetuskouluun". Meidän aluella on onneksi useampi koulu valittavana. Nykyinen tytön koulu on perinteinen, "vanhanajan" koulun henkeä hönkivä ja se tuntuu olevan nuorelle hyvä. Se entinen koulu puolestaan "edistyksellinen ja dynaaminen" koulu....olen totaalisen kyllästynyt niihin fraaseihin... Kysyjille muistan myös kertoa sen, että onhan se nn-koulu ihan hyvä, mutta jos lapsella tulee ongelmia, niin niitä tämä koulu ei pysty hoitamaan, ei ole omia voimavaroja eikä tahtotilaa, vaan ratkaisuna tarjotaan liiankin helposti erityisopetusta tai siirtoa erityiskouluun. Kuka sellaiseen kouluun tahtoo lastansa laittaa?