Haluaisin varoittaa kaikkia kissaihmisiä ja myös ihmisiä, joilla on jonkinmoiset tunteet olemassa; ÄLKÄÄ menkö katsomaan Grimmin Veljekset -elokuvaa. Elokuvassa on mm. yksi todella raaka kissakohtaus, joten en soisi kenenkään näkevän...Elokuva on elokuvaa, mutta ihmisethän senkin ovat tehneet. Ovat varmasti palkanneet tunteettoman psykopaattijoukon kasaamaan tuon kurjan tekeleen elokuvamuotoon.
Grimmin Veljekset
varoitus!!
7388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elokuvan nähneenä voin sanoa ettei elokuva ole mitenkään erikoisen raaka. kissakohtaus näyttää julmalta, mutta muistakaa nyt : se on vain elokuva ja paljon raaempaakin olen kyllä valitettavasti nähnyt. nyt kun joku sitten ihmettelee mitä leffan kissakohtauksessa tapahtuu, voin sen paljastaa: pieni pörröinen kissanpentu potkaistaan silppuriin. tosiaan, tämä on elokuva. oikeassa maailmassa tämänkaltaisia pahoja asioita tapahtuu joka päivä, valitettavasti :/
Ja elokuvassa kissa tuskin on oikea, kun taas tosielämässä kyllä...
Kaikki ihmiset joilla on tunteita, menkää katsomaan peta-tv:tä iltojenne ratoksi.
Hyvä tietää
En tieten tahtoen halua katsoa tunteettomia elokuvia, en eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa
enkä ihmisiin kohdistuvaa.
Sitä kun tosiaan taphatuu ihan riittävästi oikeassakin elämässä.
Minkä ihmeen takia sitä pitää vielä keksiä.
Vapaa-ajallani yritän edes hetkeksi päästä irti tästä "pahasta elämästä" ja keksiä jotain kivaa tekemistä tai ilahduttavaa, kaunista katseltavaa.
Valitettavasti en enää kohta pysty katsomaan edes uutisia. Olen varmaan pumpulissa kasvanut.
Tunteet ovat voimakkaasti pinnassa, vaikka olenkin jo kohta 50 v.
Pumpulipallero
Elokuvien epämiellyttävistä eläinkohtauksista tulee aina mieleen ajatus, että mitenhän kohtaus on oikeasti tehty. Se on hyvin piinaavaa. Vaikka elämmekin loistavien tehosteiden aikaa, esim Lentävien tikarien talon hevosten kaatumiset näyttivät häijyn aidolta. Multa meni maku koko leffasta, koska en oikein usko että ne oli tehty tehosteilla. Jos joku tietää asian olevan toisin, niin kiitollisena otan tiedon vastaan. Eläinten satuttaminen viihteen nimissä on hävytöntä.
Eikös vanhat kunnon westernit olleet ihan yleisiä hevosenlahtaustilaisuuksia. Muistan nähneeni pienenä jonkun pätkän, jossa hevoset ajettiin jyrkänteeltä alas. Viis-kuuskytluvuilla ei trikit huijanneet ketään. Hoh..
Maailmassa on muuten paljon kaunista ja hyvääkin, kuten kissat :) Sulla varmaan sellainen onkin, jos ei ole, niin ehkä pitäisi.
Jäi mainitsematta, että minulla on itselläni kaksi kissaa, jotka ovat minulle valtavan tärkeitä.
Välillä tuntuu, että tietoa on liikaakin.
Joskus ajatukset jäävät kiinni johonkin kurjaan asiaan niin, ettei siitä meinaa päästä ylitse pitkään aikaan. Kenties se on tarkoituskin.
Pitäisi toimia ja tehdä asioille jotain.
Se vain ei jostain syystä aina mene niin.
Asia jää sille asteelle, että tulee paha mieli.
Ei minusta ole aina toimijaksi.
Tässä meni koko kesä kun yritin hommata yhdelle hylätylle kissalle uuden kodin. Onneksi eläinsuojeluyhdistys vihdoin onnistui siinä.
Mutta kun elämässä sattuu ja tapahtuu niin paljon muutakin mikä vie voimat.
Eivät kaikki ole yhtä vahvoja jaksamaan näitä pahoja juttuja.
Toisten hartiat ovat leveämmät kuin toisten.
Haluaisin nähdä mahdollisimman paljon hyvää ympärilläni, koska siitä saa taas lisää voimaa.
Minulla on ne kaksi kissaa ja niistä minä saan voimaa joka päivälle. Ne ovat niin viattomia ja ihania katsella.
En haluaisi täyttää joka sopukkaa raskailla ajatuksilla.
Otan kyllä asioista selvää ja olen mutenkin ajanhermossa kiinni, mutta kun menen elokuviin tai katson televisiota voin sentään tehdä valintoja, koska vapaa-aika on myös sitä varten, että silloin ladataan akkuja ja kerätään voimia oikeaa elämää varten.
Ymmärrän tuon tunteen todella hyvin. Mulla menee usein monen tunnin aamuyön unet, kun päähän hiipii ajatuksia asioista, jotka ovat huonosti, joihin ei kuitenkaan ehkä voi vaikuttaa, vai voiko, ja tätä rataa. Ei maailmaa voi pelastaa, vaikka jotain voikin tehdä, pieniä asioita. Sitten rankoo itseään kun ei tee enemmän. Olen jo oppinut siihen, että "pahuus" ei kauheasti vaivaa jos se ei kosketa kovin läheltä (omia eläimiä, tietämiäni eläimiä).
Olen sitä mieltä, että ne ihmiset jotka jaksavat liiankin hyvin pahoja juttuja, ei oikein kykene enää näkemään hyviä. On ihan hyvä olla vähän heiveröinen, mutta tuntea. Älä katsokaan peta-tv:tä ;) Monille muille se kyllä tekisi hyvää.