Hei

mutta silloin olin juuri täyttänyt 14 vuotta ja tulin kotiin hieman arkailen, sillä olin saanut todella heikon todistuksen koulusta. Kun avasin kotioven juoksi minua vastaan ihmeellisin koskaan näkemäni otus. Isäni huusi iloisena olohuoneesta, yllätys sinulle kun olet ollut niin ahkera koulussa.
Siinä se sitten oli elämäni ensimmäinen Brysselin Griffon. Sen jälkeen ei elämässäni ole ollut päivääkään ilman tätä ihastuttavaa rotua. En ollut ennen edes tiennyt tällaisen rodun olemassaoloa.

Se oli elämäni yksi tärkeimmistä hetkistä, ja se näytti minulle suunnan nykypäiviin.

oman koiran ostin heti,kun kotoa muutin. Tai oli siinä hetken viive,että sain rahat säästettyä,pentu maksoi silloin 2500 mummoa.
Se tyypillinen tarina,koira mulle heti nyt ja mieluummin eilen. Keltaisesta pörssistä selaamaan ilmoituksia saksanpaimenkoirista ilman mitään tietoa kasvattajista,tai koirien suvuista.Sen verran oli vaatimuksia,että paperillinen pitää olla.
Kriteerinä vielä se tyhmääkin tyhmempi,että mitä lähempää sen parempi.
No pentue löytyikin samasta kaupungista ja sieltä sitten varasin poikapennun itselleni.
Onneksi osui kohdalle ihan loistotapaus,koira oli terve koko ikänsä,melkeen 12 vuotta ja luonteeltaan lähes täys 10. Mikään kukkanen se ei kyllä rakenteeltaan ollut,mutta kukkiihan se kyllä perunakin.
Maailman hienoin koira se oli ja paras kaverini,jota edelleen kaipaan,vaikka sen kuolemasta onkin jo aikaa.

petoksella ja pienen tytön viekkaudella.