Seuraava kysymys on esitetty Pasi Turuselle ja perässä Turusen vastaus. Mielestäni Turunen puhuu asiaa!
"Olen kristitty, mutta minua kiinnostaa kysymys siitä uskotteko, että homoseksuaaleille tulisi sallia lasten adoptoiminen ja hedelmöityshoidot. Syy miksi kysyn tätä on seuraava: homoseksuaalisuus on syntiä, mutta me kaikki olemme syntisiä. Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: "Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia"? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoituksia homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"
Hei, kiitos hyvästä kysymyksestä
Viestiisi sisältyy mielestäni eräitä ongelmallisia taustaoletuksia. Mutta ennen kuin käsittelen niitä haluan ensiksi perustella mielipiteeni homoseksuaalien adoptio-oikeudesta ja hedelmöityshoidoista. Suhtaudun kumpaankin asiaan torjuvasti. Seuraavassa perusteluni.
Näitä kysymyksiä ei voida tarkastella ihmisten yleisen syntisyyden valossa (”me kaikkihan olemme syntisiä”)[1], sillä se johtaisi kaltevalle pinnalle: Emmehän voi lakata keskustelemasta siitä mikä on oikein ja väärin vain siksi, ettei kukaan ole täydellinen. Ihmisten maailmassa vajavaiset ihmiset joutuvat vetämään rajoja hyvän ja pahan välille: poliisi, joka itsekin on syntinen, joutuu sakottamaan kaahareita; tuomari, joka itsekin on syntinen joutuu tuomitsemaan toisia; opettaja, joka itsekin on syntinen joutuu antamaan kurinpalautusta ja jälki-istuntoa kokeissa luntanneille; äiti, joka itsekin on syntinen, joutuu torumaan lapsiaan kun nämä tekevät pahaa.
Hedelmöityshoidot oli alun perin tarkoitettu lapsettomien avioparien avuksi. Siksi niitä kutsutaan hoidoiksi. Homoparien periaatteellinen ongelma ei ole lapsettomuus tai hedelmättömyys. Mitä heidän kykyynsä lisääntyä tulee ovat he kykeneviä lasten saantiin siinä missä kuka tahansa terve aikuinen ihminen. En usko, että edes homoseksuaalit ovat valmiita väittämään omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan "lääketieteelliseksi ongelmaksi”. Lapsettomat avioparit eivät sen sijaan voi halutessaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Ongelma on lääketieteellinen. Homoparien ongelma ei ole lääketieteellinen vaan sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyvä.
Heidän vaatimuksensa eivät siis kuulu hedelmöityshoitoja tarjoavien terveydenhoitopalvelujen piiriin. Ei ole kysymys terveysongelmasta. Siksi on perusteetonta puhua homojen ”oikeudesta” hedelmöityshoitoihin.
Jos homoseksuaalit haluavat tulla vanhemmiksi on vain reilua edellyttää heidän menevän naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja näin perustaa perhe, kuten kaikkien muidenkin tulisi tehdä. Tätä he eivät halua tehdä seksuaalisen suuntautuneisuutensa vuoksi.
Adoptiossa ei ole kysymys lääketieteellisestä ratkaisusta. Ja muutkin kuin lapsettomat pariskunnat voivat adoptoida lapsia. Lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin.[2] Siksi en näe mitään syytä miksi homopareille tulisi suoda adoptio-oikeus. Toki heillä on subjektiivisia ja emotionaalisia syitä, mutta ne ovat mielestäni täysin riittämättömiä lapsen edun rinnalla: Jos haluat saada lapsia mene naimisiin ja perusta perhe, niin kuin muutkin tekevät! Määräävänä tekijänä ei kuitenkaan voi olla kysymys aikuisten subjektiivisesta oikeudesta lapseen, kuin lasten objektiivisesta oikeudesta molempiin vanhempiin. Ympäristö, jossa lapsella on sekä isä että äiti on yhä useimmissa tapauksissa lapselle kaikkein paras ja tasapainoisin kasvuympäristö. Se on jopa parempi vaihtoehto kuin yksinhuoltajuus. Eikä tämä millään tavalla kyseenalaista yksinhuoltajan kykyä toimia hyvänä kasvattajana. Yksi tai kaksi äitiä ei voi korvata isän puutetta, ja päinvastoin.
Toki ymmärrän, että asian ydin on juuri siinä, että homoseksuaalit eivät halua avioitua vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kuitenkin, hedelmöityshoitojen sekä adoptio-oikeuden vaatiminen siitä syystä, että oman henkilökohtaisen seksuaalisen mieltymyksen tai suuntautuneisuuden (joka ei välttämättä edes ole muuttumaton) takia ei haluta avioitua ja saada lapsia luonnollisella tavalla, on vain jälleen uusi perusteeton vaatimus hankkia itselleen sellaisia oikeuksia, joita muut eivät voi saada. Miksi homoparien pitäisi saada adoptio-oikeus, mutta muuten vain yhdessä asuvien samaa sukupuolta olevien ei? Edes heteroseksuaalit avoparit eivät saa adoptoida lapsia nykyisen lainsäädännön mukaan. Entä jos kaksi yhdessä asuvaa sisarusta haluaisi adoptoida lapsen? Miksi jälleen kerran homoseksuaalit pitäisi asettaa muita parempaan asemaan suomalla etuisuuksia, joita muilla ei ole? Kirjassani ”Homoseksualismi – Rakkautta ja Rajoja” (Kuva ja Sana, 2002) perustelen laajasti miksi koko parisuhdelaki on tässä mielessä yhteiskunnallisesti täysin epäoikeudenmukainen ja vailla hyviä perusteita.
Homoseksuaaleilla on periaatteessa täysin samat oikeudet ja mahdollisuudet sekä mennä naimisiin että hankkia lapsia kuin kenellä tahansa miehellä ja naisella. Kysymys ei ole puuttuvista oikeuksista, vaan poliittisesta kampanjoinnista, joilla kaikin mahdollisin keinoin haetaan yhteiskunnallista hyväksyntää käyttäytymiselle, jota yhteiskunnan silmissä pitkään on pidetty paheksuttavana. Tässä poliittisessa kampanjoinnissa käytetään pelinappuloina nyt myös lapsia.
Itse en epäile homoseksuaalien kykyä toimia vanhempina ja kasvattaa kaikin puolin rehellisiä kansalaisia. En usko, että seksuaalisella suuntautumisella suoranaisesti olisi vaikutusta kykyyn toimia kasvattajana.
Moraaliselta kannalta katsottuna homojen adoptio-oikeus (samoin kuin hedelmöityshoidot) huolestuttaa siksi, että homoparin kasvattaman lapsen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta voi vääristyä. En väitä enkä tarkoita sitä, että homoparien lapsista tulisi välttämättä homoseksuaaleja. Sen sijaan lasten moraalinen käsitys siitä mikä seksuaalisuuden alueella on normaalia ja hyväksyttävää vääristyy. Jos sekä sinä että minä jaamme käsityksen homoseksuaalisen käyttäytymisen synnillisyydestä – näin ymmärsin sinun sanovan viestissäsi – silloin en näe mitään syytä ajatella, että homoseksuaalisen käyttäytymisen tulisi saada yhtään lisää sosiaalista hyväksyntää uusien etuoikeuksien muodossa. Pikemminkin meidän tulisi vastustaa vallalla olevaa kehitystä ja osoittaa moraalista paheksuntaa.
Homoseksuaalisuuden kriminalisointiin on tarpeetonta ryhtyä. Mutta varmaa on, että ei ole yhtään hyvää syytä laillistaa lisää erityisvapauksia homoseksuaaleille. Seurauksena olisi vain se, että ihmisten mielissä käsitys homoseksuaalisesta käyttäytymisestä normaalina, moraalisena ja harmittomana elämänmuotona entisestään vahvistuisi. Eikä se ole mitään näistä.
Ongelmalliset alkuoletukset
Kuten aivan alussa viittasin, viestiisi sisältyy eräitä ongelmallisia taustaoletuksia, joihin nyt haluaisin kiinnittää huomiota.
Sinä kirjoitit: "Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: 'Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia'? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoitteita homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"
1) Huomaa, että me emme ole LAATIMASSA mitään kriteerejä. Pikemminkin me yritämme ylläpitää eräitä jo olemassaolevia kriteerejä, joiden on pitkän ihmiskokemuksen valossa havaittu olevan hyväksi niin yhteiskunnalle kuin lapsille itselleen: lapsille on parasta, että heillä on sekä isä että äiti. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, jotka elävät vakaassa parisuhteessa. Emme me edellytä mitään erityiskriteerien laatimista homoseksuaalien suhteen. Kuten edellä yritin osoittaa HE itse pikemminkin ovat haluamassa uusien kriteerien laatimista tuleville vanhemmille.
2) Olen kanssasi eri mieltä siitä, että edellyttää ihmisiltä moraalista elämää olisi vaatimus "poikkeuksellisen jumalisesta elämästä". Eikö meillä kaikilla ole oikeus odottaa moraalista käyttäytymistä toinen toisiltamme? Olimmepa vanhempia tai emme. Sama vaatimus koskee myös avionrikkomista: Me odotamme ja edellytämme parisuhteessa eläviltä aviollista uskollisuutta. Homoseksuaalinen käyttäytyminen - tapahtuipa se rekisteröidyssä parisuhteessa tai sen ulkopuolella - on kristillisen etiikan ja Raamatun valossa moraalitonta. Siitä pidättäytymistä ei tule pitää sen poikkeuksellisempana jumalisuuden vaatimuksena kuin esiaviollisista tai avioliiton ulkopuolisista suhteista pidättäytymistä.
3) Mitä homojen adoptio-oikeuden "rajoittamiseen" tulee – jos haluamme sitä rajoitukseksi kutsua – on se mielestäni perusteltua (samoin kuin homoavioliittojen torjuminen) sen vuoksi, että sallimalla homoadoption me osoittaisimme hyväksyntää moraalisesti ja fyysisesti vahingolliselle käyttäytymismuodolle.
Ajatus siitä, että jos päädymme rajoittamaan homojen adoptio-oikeutta meidän tulisi samalla johdonmukaisuudella rajoittaa myös heteroseksuaalien oikeutta avioitua on väärin aseteltu ja perustuu väärille alkuoletuksille. Heteroseksuaalisen avioliiton ja rekisteröidyn homosuhteen luonne on täysin erilainen.
Eihän avioliiton solmimisella mitenkään rohkaista tekemään syntiä. Mies ja nainen eivät solmi avioliittoa sen vuoksi, että sen suomissa puitteissa saisivat tehdä syntiä olemalla uskottomia toisilleen. Asiahan on juuri päinvastoin. Maailman vanhin instituutio, avioliitto, nimenomaan heteroseksuaalisena instituutiona alleviivaa uskollisuutta vastakkaista sukupuolta olevalle puolisolle. Tällä tavoin avioliitto ylläpitää moraalista elämäntapaa, ja kannusta kiinteään yksiavioiseen heteroseksuaaliseen suhteeseen , johon ei kuulu ketään parisuhteen ulkopuolisia tahoja. Avioliittoinstituutioon itseensä on sen omasta luonteesta johtuen tällä tavoin sisäänrakennettuna selkeä moraalinen kannustin avionrikkomista vastaan.
Niinpä ei ole paikallaan rinnastaa toisiinsa sitä mitä mies ja nainen sellaisenaan moraalisen luonteen omaavassa parisuhteessa, avioliitossa, tulevaisuudessa saattavat tehdä ("potentiaalinen" moraalittomuus) sen kanssa mitä varmuudella tiedämme homoseksuaalien omassa, jo sellaisenaan moraalittoman luonteen omaavassa parisuhteessa varmasti tulevan tekemään (aktuaalinen moraalittomuus). He tulevat elämään sukupuolisesti moraalittomalla ja vahingollisella tavalla. Heteroseksuaalinen avioliitto on oikein. Homosuhde – rekisteröity tai ei – on kaikissa olosuhteissa väärin ja syntiä.
Tietenkään kukaan ei ole epätavallisen kiinnostunut siitä mitä toiset makuuhuoneissaan tekevät, mutta kaikki sen sanomattakin tietävät. Ja vaikkei homosuhteissa olekaan kysymys pelkästään seksistä, kuten ei heterosuhteissakaan, niin puhua homosuhteesta ikään kuin sillä ei olisi yhtään mitään tekemistä seksin kanssa olisi harhaanjohtamista. Kuka tahansa voi vaikkapa SETA:n nettisivuilta katsoa miten homojen etuja ajava järjestö määrittelee homoseksuaalisuuden ja havaita, että sillä on hyvin vähän tekemistä yhteisten leffailtojen ja kävelyretkien kanssa.
Yhteenvetona
Mistä siis loppujen lopuksi on kysymys? Miksi kristityn – tai kenen hyvänsä – olisi suhtauduttava torjuvasti homojen adoptio-oikeuteen ja hedelmöityshoitoihin?
Pohjimmiltaan samasta syystä, kuin hänen on suhtauduttava torjuvasti homosuhteiden rekisteröimiseenkin. Molemmissa päämäärä on yksi ja sama: saada homosuhteet näyttämään tavallisilta normaaleilta perheiltä.
Koska homoparisuhteet kristillisen maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan valossa ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallisia ja normaaleja emme voi muuta kuin torjua sellaiset ehdotukset, jotka pyrkivät vääristämään tätä käsitystä.
Toisaalta lapsen oikeus molempiin vanhempiin ajaa aikuisten adoptio-oikeuden ohitse. Mahdollisuus kasvaa perheessä, jossa on sekä isä että äiti on ihmiskunnan pitkässä historiassa osoittautunut parhaaksi, vaikkakaan ei aina täydelliseksi, kasvuympäristöksi lapselle.
"Olen kristitty, mutta minua kiinnostaa kysymys siitä uskotteko, että homoseksuaaleille tulisi sallia lasten adoptoiminen ja hedelmöityshoidot. Syy miksi kysyn tätä on seuraava: homoseksuaalisuus on syntiä, mutta me kaikki olemme syntisiä. Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: "Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia"? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoituksia homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"
Hei, kiitos hyvästä kysymyksestä
Viestiisi sisältyy mielestäni eräitä ongelmallisia taustaoletuksia. Mutta ennen kuin käsittelen niitä haluan ensiksi perustella mielipiteeni homoseksuaalien adoptio-oikeudesta ja hedelmöityshoidoista. Suhtaudun kumpaankin asiaan torjuvasti. Seuraavassa perusteluni.
Näitä kysymyksiä ei voida tarkastella ihmisten yleisen syntisyyden valossa (”me kaikkihan olemme syntisiä”)[1], sillä se johtaisi kaltevalle pinnalle: Emmehän voi lakata keskustelemasta siitä mikä on oikein ja väärin vain siksi, ettei kukaan ole täydellinen. Ihmisten maailmassa vajavaiset ihmiset joutuvat vetämään rajoja hyvän ja pahan välille: poliisi, joka itsekin on syntinen, joutuu sakottamaan kaahareita; tuomari, joka itsekin on syntinen joutuu tuomitsemaan toisia; opettaja, joka itsekin on syntinen joutuu antamaan kurinpalautusta ja jälki-istuntoa kokeissa luntanneille; äiti, joka itsekin on syntinen, joutuu torumaan lapsiaan kun nämä tekevät pahaa.
Hedelmöityshoidot oli alun perin tarkoitettu lapsettomien avioparien avuksi. Siksi niitä kutsutaan hoidoiksi. Homoparien periaatteellinen ongelma ei ole lapsettomuus tai hedelmättömyys. Mitä heidän kykyynsä lisääntyä tulee ovat he kykeneviä lasten saantiin siinä missä kuka tahansa terve aikuinen ihminen. En usko, että edes homoseksuaalit ovat valmiita väittämään omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan "lääketieteelliseksi ongelmaksi”. Lapsettomat avioparit eivät sen sijaan voi halutessaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Ongelma on lääketieteellinen. Homoparien ongelma ei ole lääketieteellinen vaan sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyvä.
Heidän vaatimuksensa eivät siis kuulu hedelmöityshoitoja tarjoavien terveydenhoitopalvelujen piiriin. Ei ole kysymys terveysongelmasta. Siksi on perusteetonta puhua homojen ”oikeudesta” hedelmöityshoitoihin.
Jos homoseksuaalit haluavat tulla vanhemmiksi on vain reilua edellyttää heidän menevän naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja näin perustaa perhe, kuten kaikkien muidenkin tulisi tehdä. Tätä he eivät halua tehdä seksuaalisen suuntautuneisuutensa vuoksi.
Adoptiossa ei ole kysymys lääketieteellisestä ratkaisusta. Ja muutkin kuin lapsettomat pariskunnat voivat adoptoida lapsia. Lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin.[2] Siksi en näe mitään syytä miksi homopareille tulisi suoda adoptio-oikeus. Toki heillä on subjektiivisia ja emotionaalisia syitä, mutta ne ovat mielestäni täysin riittämättömiä lapsen edun rinnalla: Jos haluat saada lapsia mene naimisiin ja perusta perhe, niin kuin muutkin tekevät! Määräävänä tekijänä ei kuitenkaan voi olla kysymys aikuisten subjektiivisesta oikeudesta lapseen, kuin lasten objektiivisesta oikeudesta molempiin vanhempiin. Ympäristö, jossa lapsella on sekä isä että äiti on yhä useimmissa tapauksissa lapselle kaikkein paras ja tasapainoisin kasvuympäristö. Se on jopa parempi vaihtoehto kuin yksinhuoltajuus. Eikä tämä millään tavalla kyseenalaista yksinhuoltajan kykyä toimia hyvänä kasvattajana. Yksi tai kaksi äitiä ei voi korvata isän puutetta, ja päinvastoin.
Toki ymmärrän, että asian ydin on juuri siinä, että homoseksuaalit eivät halua avioitua vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kuitenkin, hedelmöityshoitojen sekä adoptio-oikeuden vaatiminen siitä syystä, että oman henkilökohtaisen seksuaalisen mieltymyksen tai suuntautuneisuuden (joka ei välttämättä edes ole muuttumaton) takia ei haluta avioitua ja saada lapsia luonnollisella tavalla, on vain jälleen uusi perusteeton vaatimus hankkia itselleen sellaisia oikeuksia, joita muut eivät voi saada. Miksi homoparien pitäisi saada adoptio-oikeus, mutta muuten vain yhdessä asuvien samaa sukupuolta olevien ei? Edes heteroseksuaalit avoparit eivät saa adoptoida lapsia nykyisen lainsäädännön mukaan. Entä jos kaksi yhdessä asuvaa sisarusta haluaisi adoptoida lapsen? Miksi jälleen kerran homoseksuaalit pitäisi asettaa muita parempaan asemaan suomalla etuisuuksia, joita muilla ei ole? Kirjassani ”Homoseksualismi – Rakkautta ja Rajoja” (Kuva ja Sana, 2002) perustelen laajasti miksi koko parisuhdelaki on tässä mielessä yhteiskunnallisesti täysin epäoikeudenmukainen ja vailla hyviä perusteita.
Homoseksuaaleilla on periaatteessa täysin samat oikeudet ja mahdollisuudet sekä mennä naimisiin että hankkia lapsia kuin kenellä tahansa miehellä ja naisella. Kysymys ei ole puuttuvista oikeuksista, vaan poliittisesta kampanjoinnista, joilla kaikin mahdollisin keinoin haetaan yhteiskunnallista hyväksyntää käyttäytymiselle, jota yhteiskunnan silmissä pitkään on pidetty paheksuttavana. Tässä poliittisessa kampanjoinnissa käytetään pelinappuloina nyt myös lapsia.
Itse en epäile homoseksuaalien kykyä toimia vanhempina ja kasvattaa kaikin puolin rehellisiä kansalaisia. En usko, että seksuaalisella suuntautumisella suoranaisesti olisi vaikutusta kykyyn toimia kasvattajana.
Moraaliselta kannalta katsottuna homojen adoptio-oikeus (samoin kuin hedelmöityshoidot) huolestuttaa siksi, että homoparin kasvattaman lapsen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta voi vääristyä. En väitä enkä tarkoita sitä, että homoparien lapsista tulisi välttämättä homoseksuaaleja. Sen sijaan lasten moraalinen käsitys siitä mikä seksuaalisuuden alueella on normaalia ja hyväksyttävää vääristyy. Jos sekä sinä että minä jaamme käsityksen homoseksuaalisen käyttäytymisen synnillisyydestä – näin ymmärsin sinun sanovan viestissäsi – silloin en näe mitään syytä ajatella, että homoseksuaalisen käyttäytymisen tulisi saada yhtään lisää sosiaalista hyväksyntää uusien etuoikeuksien muodossa. Pikemminkin meidän tulisi vastustaa vallalla olevaa kehitystä ja osoittaa moraalista paheksuntaa.
Homoseksuaalisuuden kriminalisointiin on tarpeetonta ryhtyä. Mutta varmaa on, että ei ole yhtään hyvää syytä laillistaa lisää erityisvapauksia homoseksuaaleille. Seurauksena olisi vain se, että ihmisten mielissä käsitys homoseksuaalisesta käyttäytymisestä normaalina, moraalisena ja harmittomana elämänmuotona entisestään vahvistuisi. Eikä se ole mitään näistä.
Ongelmalliset alkuoletukset
Kuten aivan alussa viittasin, viestiisi sisältyy eräitä ongelmallisia taustaoletuksia, joihin nyt haluaisin kiinnittää huomiota.
Sinä kirjoitit: "Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: 'Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia'? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoitteita homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"
1) Huomaa, että me emme ole LAATIMASSA mitään kriteerejä. Pikemminkin me yritämme ylläpitää eräitä jo olemassaolevia kriteerejä, joiden on pitkän ihmiskokemuksen valossa havaittu olevan hyväksi niin yhteiskunnalle kuin lapsille itselleen: lapsille on parasta, että heillä on sekä isä että äiti. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, jotka elävät vakaassa parisuhteessa. Emme me edellytä mitään erityiskriteerien laatimista homoseksuaalien suhteen. Kuten edellä yritin osoittaa HE itse pikemminkin ovat haluamassa uusien kriteerien laatimista tuleville vanhemmille.
2) Olen kanssasi eri mieltä siitä, että edellyttää ihmisiltä moraalista elämää olisi vaatimus "poikkeuksellisen jumalisesta elämästä". Eikö meillä kaikilla ole oikeus odottaa moraalista käyttäytymistä toinen toisiltamme? Olimmepa vanhempia tai emme. Sama vaatimus koskee myös avionrikkomista: Me odotamme ja edellytämme parisuhteessa eläviltä aviollista uskollisuutta. Homoseksuaalinen käyttäytyminen - tapahtuipa se rekisteröidyssä parisuhteessa tai sen ulkopuolella - on kristillisen etiikan ja Raamatun valossa moraalitonta. Siitä pidättäytymistä ei tule pitää sen poikkeuksellisempana jumalisuuden vaatimuksena kuin esiaviollisista tai avioliiton ulkopuolisista suhteista pidättäytymistä.
3) Mitä homojen adoptio-oikeuden "rajoittamiseen" tulee – jos haluamme sitä rajoitukseksi kutsua – on se mielestäni perusteltua (samoin kuin homoavioliittojen torjuminen) sen vuoksi, että sallimalla homoadoption me osoittaisimme hyväksyntää moraalisesti ja fyysisesti vahingolliselle käyttäytymismuodolle.
Ajatus siitä, että jos päädymme rajoittamaan homojen adoptio-oikeutta meidän tulisi samalla johdonmukaisuudella rajoittaa myös heteroseksuaalien oikeutta avioitua on väärin aseteltu ja perustuu väärille alkuoletuksille. Heteroseksuaalisen avioliiton ja rekisteröidyn homosuhteen luonne on täysin erilainen.
Eihän avioliiton solmimisella mitenkään rohkaista tekemään syntiä. Mies ja nainen eivät solmi avioliittoa sen vuoksi, että sen suomissa puitteissa saisivat tehdä syntiä olemalla uskottomia toisilleen. Asiahan on juuri päinvastoin. Maailman vanhin instituutio, avioliitto, nimenomaan heteroseksuaalisena instituutiona alleviivaa uskollisuutta vastakkaista sukupuolta olevalle puolisolle. Tällä tavoin avioliitto ylläpitää moraalista elämäntapaa, ja kannusta kiinteään yksiavioiseen heteroseksuaaliseen suhteeseen , johon ei kuulu ketään parisuhteen ulkopuolisia tahoja. Avioliittoinstituutioon itseensä on sen omasta luonteesta johtuen tällä tavoin sisäänrakennettuna selkeä moraalinen kannustin avionrikkomista vastaan.
Niinpä ei ole paikallaan rinnastaa toisiinsa sitä mitä mies ja nainen sellaisenaan moraalisen luonteen omaavassa parisuhteessa, avioliitossa, tulevaisuudessa saattavat tehdä ("potentiaalinen" moraalittomuus) sen kanssa mitä varmuudella tiedämme homoseksuaalien omassa, jo sellaisenaan moraalittoman luonteen omaavassa parisuhteessa varmasti tulevan tekemään (aktuaalinen moraalittomuus). He tulevat elämään sukupuolisesti moraalittomalla ja vahingollisella tavalla. Heteroseksuaalinen avioliitto on oikein. Homosuhde – rekisteröity tai ei – on kaikissa olosuhteissa väärin ja syntiä.
Tietenkään kukaan ei ole epätavallisen kiinnostunut siitä mitä toiset makuuhuoneissaan tekevät, mutta kaikki sen sanomattakin tietävät. Ja vaikkei homosuhteissa olekaan kysymys pelkästään seksistä, kuten ei heterosuhteissakaan, niin puhua homosuhteesta ikään kuin sillä ei olisi yhtään mitään tekemistä seksin kanssa olisi harhaanjohtamista. Kuka tahansa voi vaikkapa SETA:n nettisivuilta katsoa miten homojen etuja ajava järjestö määrittelee homoseksuaalisuuden ja havaita, että sillä on hyvin vähän tekemistä yhteisten leffailtojen ja kävelyretkien kanssa.
Yhteenvetona
Mistä siis loppujen lopuksi on kysymys? Miksi kristityn – tai kenen hyvänsä – olisi suhtauduttava torjuvasti homojen adoptio-oikeuteen ja hedelmöityshoitoihin?
Pohjimmiltaan samasta syystä, kuin hänen on suhtauduttava torjuvasti homosuhteiden rekisteröimiseenkin. Molemmissa päämäärä on yksi ja sama: saada homosuhteet näyttämään tavallisilta normaaleilta perheiltä.
Koska homoparisuhteet kristillisen maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan valossa ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallisia ja normaaleja emme voi muuta kuin torjua sellaiset ehdotukset, jotka pyrkivät vääristämään tätä käsitystä.
Toisaalta lapsen oikeus molempiin vanhempiin ajaa aikuisten adoptio-oikeuden ohitse. Mahdollisuus kasvaa perheessä, jossa on sekä isä että äiti on ihmiskunnan pitkässä historiassa osoittautunut parhaaksi, vaikkakaan ei aina täydelliseksi, kasvuympäristöksi lapselle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vapaa-ajattelijain liiton lausunto hedelmöityshoitojen oikeudesta herätti keskustelua sekä valmisteluvaiheessa että julkistamisena yhteydessä jäsenkentällä. Lausunto itsessään syntyi vastalauseena luterilaisen kirkon hiljattaiselle kannanotolle, jonka mukaan naispareille ei enää tulisi sallia hedelmöityshoitoja.
Keskeinen kysmys asiaa koskevassa väittelyssä on ollut kysymys lapsen oikeuksista. Juuri lapsen oikeuksien nimissä halutaan puolustaa esimerkiksi lapsen oikeutta isään ja äitiin. Lapsen oikeuksiin vetoaminen on kuitenkin tässä kohdin eettisesti pätemätöntä.
Mikäli lastenhankinnan rajoittamista halutaan puolustaa lapsen oikeuksilla, silloin on välttämättä kohdeltava jokaista lasta oikeuksiltaan samanarvoisena. Jos lapsella on oikeus tulla suojelluksi huonolta kasvuympäristöltä, niin silloin _jokaisella lapsella_ on sellaiseen suojeluun täsmälleen yhtä suuri oikeus kuin jokaisella muulla lapsella. Toisin sanoen, adoptioon ja keinohedelmöitykseen kohdistetut rajoitukset ovat täsmälleen yhtä oikeutettuja tai epäoikeutettuja kuin sellainen vaatimus, että lasten hankkiminen tulisi ylipäätään tehdä _kaikille_ vanhemmille luvanvaraiseksi sillä perusteella, että lapsia suojellaan joutumasta huonoon kasvuympäristöön.
Hedelmöityshoitoja vastaan on esitetty myös toisenlaisia vastalauseita. Yksi tyypillinen vastalause on se, että yhteiskunnan ei pitäisi erityisesti tukea kenenkään pyrkimystä lisääntymiseen. Jos on kyse pelkästä vapaudesta teettää itsellään ykistyisin varoin tatuointeja, kauneusleikkauksia tai hedelmöityshoitoja niin silloin tämänkaltainen vastalause ei tietenkään ole pätevä. On yksi asia, mitä yksilö saa tehdä itselleen omalla kustannuksellaan - ja aivan toinen asia, mihin esimerkiksi juilkisen terveydenhoidon pitäisi sosiaalipoliittisin perustein panostaa.
Vaparilistalla esitettiin sellainenkin vastalause, että vaatimus pelkästään naisparien lastenhankintaoikeudesta on sukupuolisesti eriarvoistava, jollei samanaikaisesti vaadita miehille ja miespareille oikeutta hankkia itselleen lapsia kohdunvuokrauksella. Tasa-arvoisemmaksi vaihtoehdoksi esitetiin myös keinokohtujen kehittämistä. Liiton lausuntoon olikin valmisteluavaiheessa aikomus sisällyttää myös adoptio-oikeus, joka olisi koskenut yhdenvertaisesti kaikkia (yksinäisiä ja yhteistalouksia) sukupuolijaosta riippumatta.
Mahdollisesti keinohedelmöitys nykyiselläänkin on monille sitä haluaville eräänlainen adoptiomahdollisuuden korvike - sikäli että adoptio-oikeutta on nykykäytännössä rajoitettu huomattavan tiukasta ja se on kokonaan suljettu pois esimerkiksi samansukupuolisilta pareilta tai avopareilta. Hedelmöityshoitoihin ei toistaiseksi ole tällaisia rajoituksia kohdistettu, ja sen vuoksi niiden säätäminen voi olla omiaan kaventamaan merkittävästi tiettyjen ihmisten elämänvalintoja.
Ref:
Vapaa-ajattelija lehti, 5/2005
Vapaa-ajattelijain liiton lausunto hedelmöityshoidoista /
Rakkaus on geenejä tärkeämpi
Vapaa-ajattelijain liitto ry katsoo, että lapset tarvitsevat kodin, jossa heitä rakastetaan. Kaikki muu - kuten vanhempien sukupuoli ja lasten biologinen suhde vanhempiin - on tämän rinnalla vähäarvoista.
Käsitys geenien tärkeydestä on vanhakantainen. Suomessa elää kymmeniä tuhansia onnellisia uus- ja adoptioperheitä, isiä ja äitejä, joilla on rakkaita lapsia, vaikkei ehkä geneettisesti omia jälkeläisiä. Lainsäädäntöä tulee kehittää tukemaan todellista, sosiaalista vanhemmuutta.
Ajatus hedelmöityshoitojen rajaamisesta vain menetelmiin, joissa käytetään puolisoiden omia sukusoluja, on tarpeeton. Vanhemmilla tulee olla vapaus käyttää valintansa mukaan hedelmöityshoidossa kahta, yhtä tai ei yhtäkään omaa sukusolua.
Oikeus saada lapsia ei ole ihmisoikeus, mutta oikeus tasa-arvoiseen kohteluun sukupuolisesta suuntauksesta huolimatta on. Asiaperusteilla voidaan tietenkin asettaa ihmiset eri asemaan, mutta uskonnolliset käsitykset eivät enää 2000-luvulla saa olla tasa-arvon esteinä.
Hedelmöityshoitojen kieltäminen kaikilta naispareilta olisi oikeutettua, jos naisparin lapsi todennäköisesti kehittyisi ongelmayksilöksi. Tämänhetkisen tiedon mukaan lesboparien lapset keskimäärin kasvavat aivan yhtä tasapainoisiksi kuin heteroparienkin. Asiaperusteita tasa-arvon rikkomiseen ei siis ole, ja naispareille tulee myöntää oikeus hedelmöityshoitoihin.
Yksinäisille naisille tulee sallia hedelmöityshoidot. On lähinnä naisen itsensä asia päättää, onko hän riittävän hyvä äidiksi. Yhteiskunta ei voi sitä tehdä kategorisesti vain perhesuhteiden perusteella. Sitä paitsi jo nykyinen laki sallii adoption yksinäisille, joten olisi epäloogista kieltää hedelmöityshoito tilanteessa, jossa adoptiota ei ole kielletty.
Ref:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kannanottoja/hedhoito.html
"Tämänhetkisen tiedon mukaan lesboparien lapset keskimäärin kasvavat aivan yhtä tasapainoisiksi kuin heteroparienkin"
Ja tämän tutkimuksen taustalla on lesboaktivisti, jonka tutkimuksessa on käytetty aivan liian pientä otantaa ja liian pientä aikajaksoa. Tutkimus ei siis ole kovinkaan vakuuttava..
kerros mikä just sua ajaa tähän asiaan ottaan kantaa ja mikä sun kantas on?
Voisitko ja millä perustein,pitää adoptiolasta omanasi? Rakastaa häntä vanhempana milläs se mitataan? Mä isänä tiedän mitä isyys merkitsee ja mitä velvollisuuksia ja tunne elämän tarpeita eli lisääntymis viettiä isyys toteuttaa. Ihmettelen joidenkin kommenttia joskus kun hetero vanhemmat suurin piirtein leimataan alkoholisteiksi ja lesbo vanhempia raitteiksi rakastavaisiksi ihmisiksi. Totuus kuitenkin on että seksuaalivähemmistöllä esiintyy mielenterveys ongelmia heteroihin verrattuna suhteellisen paljon.Työn puolesta on tietoa. Alkoholismia esiintyy elatusvelvollisilla eronneilla miehillä eniten ei hetero vanhemmilla. Jos lesbo tai homoparien adoptio oikeus toteutuu niin siihen tulee kolmas osapuoli ei pelkästään vastaan heterot ja homot. Minusta lapsi tarttee sekä isän että äidin. Kummemmin provoamatta kuin just homot vaatii ja selittää tarpeitaan tulla vanhemmaksi. Osaksi he itse ovat valinneet elämän tapansa ja aikanaan tienneet että siihen ei isyys kuulu.
et kai luule, että luotan sanaasi tässä asiassa ? ^_^
Mä tiedän, että tää on aivan täysin turhaa yrittää edes selittää. Mä en voi käsittää, että sorrun siihen kerta toisensa jälkeen palstalla, jossa ihmiset eivät edes yritä ymmärtää, vaan tulevat vaan provosoimaan ja ärsyttämään. Tää on varmaan laitimmainen kerta, mutta here goes:
Olen lesbo, ja haluan lapsia ja tiedän tasan tarkkaan, että minulla on paljon annettavaa, ja että olisin hyvä vanhempi. No mistä sen tiedän ? Mistä sitä kukaan oikeasti voi varmasti etukäteen tietää, mutta kyllä se aika paljon kertoo, että aikuinen ihminen todella kokee aidosti sydämestään, että on kykeneväinen hyväksi vanhemmaksi ja haluaa tätä varsin peri-inhimillistä viettiä itsessään toteuttaa.
Varmasti voisin pitää adoptiolasta omanani, tiedetäänhän se, että niihin kiintyy aivan kuin omiinsa - mielummin kuitenkin haluan hedelmöityshoitojen avulla omia lapsia, jos se vain onnistuu. On lopulta yksi lysti, että mitä Suomessa asiasta päätetään, koska hedelmöitys tehdään sitten ulkomailla, jos se ei Suomessa onnistu. Valitettavasti tämä vaihtoehto tulee aivan sairaan kalliiksi, ja en siksi siihen haluaisi ryhtyä.
Mikään ei viittaa siihen, että heteroperheet toimisivat paremmin kuin homoperheet, ei parisuhteen, eikä lasten kasvatuksen suhteen. Kovaa faktaa ei ole. On vain ennakkoluuloja, asenteita, pelkoja. Ei mitään todellista. Vähän niinkuin lapset pelkää pimeää - kun ei tiedä mitä siellä on - samalla tavalla homofobiset aikuiset pelkää homopareja, tai heidän vanhemmuuttaan. Aivan turhaan.
Vanhemman rakkaus lasta kohtaan ei ole mitenkään sidottu vanhemman seksuaalisuuteen. Sillä ei ole mitään merkitystä.
Eikö edellä jo selvitetty se, ettei ole mitään konkreettista uhkaa lasten hyvinvoinnin kannalta siitä, että hänellä on homovanhemmat ? Uhka on kuvitteellinen. Jos vielä otetaan huomioon se, että monet heterojen hankkimat lapset ovat vähemmän tervetulleita vahinkolapsia, niin nähdään, että homoparit jotka ovat valmiina hedelmöityshoitojen raskaaseen kierteeseen tahi adoptioon, lienee selvää, että jälkimmäisessä tapauksessa lapsi on aivan varmasti toivottu. Siitä ei ole epäilystäkään - ja tämä on varmasti parempi pohja vastuulliselle vanhemmuudelle kuin se, että lapsi saatettiin vahingossa alkuun. Otin tämän esille siksi, että ymmärtäisit, että millä tavalla juuri lapsensaamisen vaikeus toisaalta puoltaa sitä, että lapsea hankkivat homoparit todella ovat tosissaan asiassaan.
Edelleen sanot täysin perustelematta, että "Minusta lapsi tarttee sekä isän että äidin.". Se on vain mielipide, vailla mitään konkreettista perustetta, eikä valitettavasti sellaisenaan minkään arvoinen. Kanta tulee argumentoida, pelkät perusteettomat mielipiteet eivät riitä.
Sitäpaitsi - tunnen itse heteroperheitä, joissa tilanne on sellainen, että voida puhua kirkkain silmin siitä, että lapsilla olisi molemmat vanhemmat, niin huonosti toiset isät isyyttään toteuttavat. Se on surullista katsottavaa. Varmasti nämä lapset olisivat onnellisempia kahden vanhemman kanssa, jotka haluavat todella olla lapselleen läsnä - vaikka nämä sitten olisivatkin molemmat samaa sukupuolta.
Ja vielä kerran - homoseksuaalisuutta ei valita. Se on ihmisen ominaisuus siinä missä silmien väri - mutta sinä et tätä ilmeisesti vain halua uskoa. En voi sinua siihen pakottaa, joten joutunen antamaan sinun pitää mielipiteesi, mutta toki en tälle nimenomaiselle mitään arvoa.
Ja mitä sitten - vaikka homoseksuaalisuus olisi valinta, niin en näe mitään syytä, että se sulkisi pois vanhemmuuden.
Olisipa hauskaa, jos en olisi kirjoittanut tätä kaikkea aivan turhaan.
Vanhoollista ajattelua mä voin vain kuvitella kuinka paljon enemmän lapsi saa rakkautta,hellyyttä,huolenpitoa ja lämpöä kun sillä on kaksi äitiä kun mitä se saa hetero perheessä.Ja että sä kalehvi et rupea vaittämään että tottakai homo noin puhuu niin mä olen kyllä ihan hetero.
Ei ole vaan siitä on olemassa vaikka kuinka paljon faktaa ja tutkimus tietoa että esim lesbo perheessä kasvaneet lapset menestyvät elämässä paljon paremmin kuin hetero perheessä kasvaneet.
verran, että käsitys Raamatusta homoseksuaalisuuden tuomitsijana ei ole asia, jonka kaikki uskossa olevat ihmiset jakaisivat itsestäänselvyytenä.
Itse olen uskossa, ja näkemykseni ja raamatuntulkintamallieni mukaan Raamattu ei tuomitse homoseksuaalisuutta. Näin myös monien muiden mielestä.
Homoseksuaalisuuden tuomitsijat ovat yleensä ihmisiä, jotka tulkitsevat Raamattua fundamentalistisesti, kaikki sanasta sanaan "totena" ottaen ja silloin tällöin myös lauseita asiayhteyksistään irroittaen. Yleensä tällaisen tulkintamallin omaavat joidenkin uskonlahkojen (esimerkiksi lestadiolaisuus) jäsenet.
Sellainen, joka yleistyksenä väittää, että kristinusko tuomitsee homoseksuaalisuuden, ei kyllä omaa kovinkaan laajaa näkökantaa edes uskontoon tai uskonnollisuuteen, puhumattamaan muista asioista.
Nim. Uskossa oleva onnellinen lesbo
Yhdyn edelliseen, täyttä asiaa.
Paljon tärkeämpi perustelu on se, että lapsen hoitaminen ensimmäisen viiden vuoden aikana on melko paskaista ja hermojaraastavaa puuhaa.
Jos nainen on niin prinsessaa että homma yököttää jo lapsentekovaiheessa, niin ennuste ei ole kovin hyvä.
Sama koskee tietenkin yksinäisiä ynnä muitakin heteronaisia.
"Jos nainen on niin prinsessaa että homma yököttää jo lapsentekovaiheessa, niin ennuste ei ole kovin hyvä."
Viittaat tällä ilmeisesti lapsentekoon "perinteisin keinoin". Hohhoijaa... Sillä, millä keinoilla lapsi pannaan alulle, ei ole mitään tekemistä sen kanssa millaiset vanhemmat lapsi saa! Epätoivoinen yritys rinnastaa heteroseksi ja lastenkasvatus!
Sen lapsen voi vallan hyvin laittaa alulle hygieenisesti ja humaanisti klinikalla, ilman että nainen joutuisi suostumaan riskialttiiseen ja vastenmieliseksi kokemaansa yhdyntään. Ja suunnitellusti alullepantu, odotettu lapsi tulee varmasti paremmin hoidetuksi kuin heteroiden "vahingosta" seurannut lapsi.