Ajatteinpa kirjoittaa tanne vaikka nakyy olevan asiattomiakin viesteja aika paljon.
(pienen romaanin pituinen)
Tosiaan olin, missapa muuallakaan kuin turkin alanyassa, vuosi sitten kesalla ensimmaisen kerran. Ensimmaisena yöna palatessani hotellille discosta, tapasin taman nykyiseni. Kysyin hanelta tietaakö han auki olevaa kaupaa josta voin ostaa vetta seka jotain syömista. Juteltiin siina sitten muutakin. Suhtauduin aarimmaisella varauksella kuulemieni juttujen perusteella paikallisiin miehiin, niinpa torjuin hanen pyyntönsa tavata uudelleen ja lahdin hotellilleni. Mies työskenteli viereisessa hotellissa joten en voinut olla törmaamatta haneen paivittain. Valilla pysahdyin vaihtamaan muutaman sanan hanen kanssaan ja sitten kerran suostuin lahtemaan ulos. Tanssimme ja juttelimme niita naita. En tuntenut mitaan erikoista hanta kohtaan. En antanut itselleni lupaa moiseen. Sankyyn/yhteiseen hotellihuoneeseen han ei minua pyytanyt, mutta pyysi etta viettaisimme loppulomani aikana enemman aikaa yhdessa. Olin pyynnösta tuohtunut. ''Minua kun eivan paikalliset casanovat höynayta'', ajattelin. Lahdin discosta samalla sanoen hanelle pahoja sanoja, poskellekin laimaisin kerran kun ei uskonut vaan kaveli perassani. Lomani jatkui ja aina naimme hanen hotellinsa edustalla ohimennen. Aina han tervehti minua yhta kohtelias hymy kasvoillaan, mutta ei enaa niin aurinkoisesti kuin ennen.
Toiseksi viimeisena lomapaivanani olin venereissulla katsomassa merirosvoluolaa ja naita perusjuttuja. Istuskelin laivan penkilla, kuuntelin hyvaa musiikkia ja katselin aaltoja. Mietin hanta. Aloin ajattelemaan kaytöstani ja mietin kuinka tyly olin hanta kohtaan ollut. Halusin pyytaa anteeksi ja samalla toivoin etta nakisin hanet heti kun palaan hotellilleni. En nahnyt heti mutta illalla kyllakin. Menin nolona juttelemaan hanelle ja pyysin anteeksi kaytöstani. Ei han vihainen ollut mutta kertoi loukkaantuneensa. Sovimme tapaavamme seuraavana paivana, viimeisena lomapaivanani ja viettavamme sen paivan yhdessa. Vietimme paivan yhdessa. Kavelimme ympari alanyaa. Lopulta otimme eraasta hotellista huoneen muutamaksi tunniksi, koska aamupaivan aurinko oli tuskaisen kuuma viettaa ulkona. Jannitys tiivistyy, harrastimmeko seksia? Emme. Han ei edes yrittanyt makasimme vierekkain (vaatteet paalla :)), juttelimme ja poltimme valilla tupakan.
Lahtöaika koitti. Numerot oli vaihdettu. Emme suudelleet jaahyvaiseksi, tai sopineet jatkosta. Halasimme vain ja lahdin. Han jai seisomaan paikoilleen, mina lahdin kavelemaan hotellille, josta bussikuljetus kentalle nouti minut pian. Kerran katsoin taakseni, han katsoi edelleen peraani. Tunsin ensimmaista kertaa hanta kohtaan ihastumisen ja ikavansekaisen tunteen sydamessani.
Kotosuomessa vakuuttelin itselleni lukemattomat kerrat etta kyse oli vain jonkinasteisesta lomaromanssista enka mina, mutta varsinkaan han ajettelisi minua enaa jonkun ajan paasta. Paivakirjaani silti aina vuodatin ikavaani haneen ja sadattelin etten jaarapaisyyksissani suostunut viettamaan hanen kanssa koko lomani aikana kuin yhden kokonaisen paivan.
Yhteyden pitomme jatkui suureksi ihmetyksekseni kuitenkin tasaiseen tahtiin, tasapuolisesti aina jommankumman aloituksesta. Puhuimme puhelimessa ja lahettelimme tekstiviesteja. Hapesin itseani, voinko mina olla lomaromanssin pauloissa nain? Vaihdoimme chatosotteita ja juttelimme lopulta internetinkin valityksella usein.
Kokonaisen vuoden tuskailin sekaisin tuntein. Valilla olin työskentelevinani taysilla jotta unohtaisin hanet, valilla taas halusin kaikkea muuta kuin unohtaa. Ikava oli kuitenkin aina lasna.
Seuraava kesa lahestyi. Halusin tavata hanet hullun lailla uudestaan mutta samalla pelkasin milta tuntuisi taas jattaa hanet taakse kun loman loppu lahenee. Kaikesta huolimatta paatin etta varaan jalleen loman alanyaan. Han työskenteli siella ainoastaan sen kesan jolloin olin ensimmaista kertaa alanyassa mutta lupasi tulla paikalle vuokseni jos vain paatan tulla jalleen.
Menin. Olin turkkiilahtöpaivana aivan sekaisin jannityksesta. En pystynyt syömaan enka ajattelemaan jarkevasti. Antalyassa jannitykseni vain kasvoi. Bussissa matkalla alanyaan kykenin vain miettimaan milta han nayttikaan, mahtaako han olla siella, mita mina sanon hanelle... Ja alanyassa nousin jarjestettyyn taksikyytiin joka veisi minut hotellilleni. Nain jo kaukaa, siella han on ja odottaa, minua vastassa. Nousin taksista ja seisoimme jalleen naamatusten, vuoden jalkeen. Sen vuoden jonka mietin koko ajan etten tule hanta enaa nakemaan, etta pitaa vain unohtaa.
Olimme molemmat sanattomia hanen katensa tarisivat hanen ottaessaan minun kateni omiinsa. Juttelimme alkuun todella vahan. Hymyilimme kylla sitakin enemman. Vietimme sen lomani yhdessa joka paiva. Han pyysi etta lahtisin kaymaan hanen kotonaan adanassa. Mina lahdin. Olin otettu etta han pyysi minua tulemaan. Tapasimme hanen isansa kanssa, han naytti minulle adanaa ja parin paivan paasta palasimme alanyaan. Hanen aiti, sisko, ja veli tulivat myöhemmin alanyaan nahdakseen minut.
Syntymapaıvanani (jonka han muisti ulkoa) han vei minut ravintolaan, tilasi punaviinia ja kesken kaiken tarjoilijat tulivat ymparillemme syntymapaivakakun ja onnittelulaulun kanssa. Lahjaksi sain hanelta hopeisen sormuksen. En tiennyt mita ajatella mutta olin vakuuttunut ja olen edelleen etta han ei ollut liikkeella petiaikeiden kanssa.
Lomani loppu tuli jalleen. Talla kertaa hyvastelimme erittain lampimasti. Pari kuukautta myöhemmin lahdin hanen luokseen adanaan, ja taalla olen yha, ollut jo kaksi kuukautta hanen perheensa luona (tosin talla hetkella olen kozanissa hanen isoaitinsa, enonsa ja tatinsa luona) Olemme jutelleet yhteisesta elamasta. Han ei haluaisi muuttaa suomeen, koska ei tunne suomea. Sanoo kuitenkin etta jos haluan, han voisi harkita muuttoa vakavasti. Emme ole paatynyt lopputulokseen. En epaile enaa etteikö han olisi tosissaan kanssani ja mina jos kuka olen epailevaista tyyppia. Olen salaa testaillut hanta suunnalta ja toiselta enka löyda syyta epailyyn. Han on jutellut oman aitini kanssa puhelimessa ja toivoo kovasti etta voisin tulla tanne vanhempieni kanssa yhdessa. Kulttuurisia eroja valillamme on kuten olettaa saattaa ja aika nayttaa tuleeko siita suhteemme kompastuskivi. Aika nayttanee myös ratkaisun joka on lahella oikeaa jatkon kannalta.
(pienen romaanin pituinen)
Tosiaan olin, missapa muuallakaan kuin turkin alanyassa, vuosi sitten kesalla ensimmaisen kerran. Ensimmaisena yöna palatessani hotellille discosta, tapasin taman nykyiseni. Kysyin hanelta tietaakö han auki olevaa kaupaa josta voin ostaa vetta seka jotain syömista. Juteltiin siina sitten muutakin. Suhtauduin aarimmaisella varauksella kuulemieni juttujen perusteella paikallisiin miehiin, niinpa torjuin hanen pyyntönsa tavata uudelleen ja lahdin hotellilleni. Mies työskenteli viereisessa hotellissa joten en voinut olla törmaamatta haneen paivittain. Valilla pysahdyin vaihtamaan muutaman sanan hanen kanssaan ja sitten kerran suostuin lahtemaan ulos. Tanssimme ja juttelimme niita naita. En tuntenut mitaan erikoista hanta kohtaan. En antanut itselleni lupaa moiseen. Sankyyn/yhteiseen hotellihuoneeseen han ei minua pyytanyt, mutta pyysi etta viettaisimme loppulomani aikana enemman aikaa yhdessa. Olin pyynnösta tuohtunut. ''Minua kun eivan paikalliset casanovat höynayta'', ajattelin. Lahdin discosta samalla sanoen hanelle pahoja sanoja, poskellekin laimaisin kerran kun ei uskonut vaan kaveli perassani. Lomani jatkui ja aina naimme hanen hotellinsa edustalla ohimennen. Aina han tervehti minua yhta kohtelias hymy kasvoillaan, mutta ei enaa niin aurinkoisesti kuin ennen.
Toiseksi viimeisena lomapaivanani olin venereissulla katsomassa merirosvoluolaa ja naita perusjuttuja. Istuskelin laivan penkilla, kuuntelin hyvaa musiikkia ja katselin aaltoja. Mietin hanta. Aloin ajattelemaan kaytöstani ja mietin kuinka tyly olin hanta kohtaan ollut. Halusin pyytaa anteeksi ja samalla toivoin etta nakisin hanet heti kun palaan hotellilleni. En nahnyt heti mutta illalla kyllakin. Menin nolona juttelemaan hanelle ja pyysin anteeksi kaytöstani. Ei han vihainen ollut mutta kertoi loukkaantuneensa. Sovimme tapaavamme seuraavana paivana, viimeisena lomapaivanani ja viettavamme sen paivan yhdessa. Vietimme paivan yhdessa. Kavelimme ympari alanyaa. Lopulta otimme eraasta hotellista huoneen muutamaksi tunniksi, koska aamupaivan aurinko oli tuskaisen kuuma viettaa ulkona. Jannitys tiivistyy, harrastimmeko seksia? Emme. Han ei edes yrittanyt makasimme vierekkain (vaatteet paalla :)), juttelimme ja poltimme valilla tupakan.
Lahtöaika koitti. Numerot oli vaihdettu. Emme suudelleet jaahyvaiseksi, tai sopineet jatkosta. Halasimme vain ja lahdin. Han jai seisomaan paikoilleen, mina lahdin kavelemaan hotellille, josta bussikuljetus kentalle nouti minut pian. Kerran katsoin taakseni, han katsoi edelleen peraani. Tunsin ensimmaista kertaa hanta kohtaan ihastumisen ja ikavansekaisen tunteen sydamessani.
Kotosuomessa vakuuttelin itselleni lukemattomat kerrat etta kyse oli vain jonkinasteisesta lomaromanssista enka mina, mutta varsinkaan han ajettelisi minua enaa jonkun ajan paasta. Paivakirjaani silti aina vuodatin ikavaani haneen ja sadattelin etten jaarapaisyyksissani suostunut viettamaan hanen kanssa koko lomani aikana kuin yhden kokonaisen paivan.
Yhteyden pitomme jatkui suureksi ihmetyksekseni kuitenkin tasaiseen tahtiin, tasapuolisesti aina jommankumman aloituksesta. Puhuimme puhelimessa ja lahettelimme tekstiviesteja. Hapesin itseani, voinko mina olla lomaromanssin pauloissa nain? Vaihdoimme chatosotteita ja juttelimme lopulta internetinkin valityksella usein.
Kokonaisen vuoden tuskailin sekaisin tuntein. Valilla olin työskentelevinani taysilla jotta unohtaisin hanet, valilla taas halusin kaikkea muuta kuin unohtaa. Ikava oli kuitenkin aina lasna.
Seuraava kesa lahestyi. Halusin tavata hanet hullun lailla uudestaan mutta samalla pelkasin milta tuntuisi taas jattaa hanet taakse kun loman loppu lahenee. Kaikesta huolimatta paatin etta varaan jalleen loman alanyaan. Han työskenteli siella ainoastaan sen kesan jolloin olin ensimmaista kertaa alanyassa mutta lupasi tulla paikalle vuokseni jos vain paatan tulla jalleen.
Menin. Olin turkkiilahtöpaivana aivan sekaisin jannityksesta. En pystynyt syömaan enka ajattelemaan jarkevasti. Antalyassa jannitykseni vain kasvoi. Bussissa matkalla alanyaan kykenin vain miettimaan milta han nayttikaan, mahtaako han olla siella, mita mina sanon hanelle... Ja alanyassa nousin jarjestettyyn taksikyytiin joka veisi minut hotellilleni. Nain jo kaukaa, siella han on ja odottaa, minua vastassa. Nousin taksista ja seisoimme jalleen naamatusten, vuoden jalkeen. Sen vuoden jonka mietin koko ajan etten tule hanta enaa nakemaan, etta pitaa vain unohtaa.
Olimme molemmat sanattomia hanen katensa tarisivat hanen ottaessaan minun kateni omiinsa. Juttelimme alkuun todella vahan. Hymyilimme kylla sitakin enemman. Vietimme sen lomani yhdessa joka paiva. Han pyysi etta lahtisin kaymaan hanen kotonaan adanassa. Mina lahdin. Olin otettu etta han pyysi minua tulemaan. Tapasimme hanen isansa kanssa, han naytti minulle adanaa ja parin paivan paasta palasimme alanyaan. Hanen aiti, sisko, ja veli tulivat myöhemmin alanyaan nahdakseen minut.
Syntymapaıvanani (jonka han muisti ulkoa) han vei minut ravintolaan, tilasi punaviinia ja kesken kaiken tarjoilijat tulivat ymparillemme syntymapaivakakun ja onnittelulaulun kanssa. Lahjaksi sain hanelta hopeisen sormuksen. En tiennyt mita ajatella mutta olin vakuuttunut ja olen edelleen etta han ei ollut liikkeella petiaikeiden kanssa.
Lomani loppu tuli jalleen. Talla kertaa hyvastelimme erittain lampimasti. Pari kuukautta myöhemmin lahdin hanen luokseen adanaan, ja taalla olen yha, ollut jo kaksi kuukautta hanen perheensa luona (tosin talla hetkella olen kozanissa hanen isoaitinsa, enonsa ja tatinsa luona) Olemme jutelleet yhteisesta elamasta. Han ei haluaisi muuttaa suomeen, koska ei tunne suomea. Sanoo kuitenkin etta jos haluan, han voisi harkita muuttoa vakavasti. Emme ole paatynyt lopputulokseen. En epaile enaa etteikö han olisi tosissaan kanssani ja mina jos kuka olen epailevaista tyyppia. Olen salaa testaillut hanta suunnalta ja toiselta enka löyda syyta epailyyn. Han on jutellut oman aitini kanssa puhelimessa ja toivoo kovasti etta voisin tulla tanne vanhempieni kanssa yhdessa. Kulttuurisia eroja valillamme on kuten olettaa saattaa ja aika nayttaa tuleeko siita suhteemme kompastuskivi. Aika nayttanee myös ratkaisun joka on lahella oikeaa jatkon kannalta.
Vastaukset 55
Vanhimmat
on parempia naisia ja miehiä. ei voi mitään. liekö tasa-arvosta vai mistä johtuu.
Thaimaassa naiset on naisellisempia ja turkkilaiset miehet illmeisesti romanttisempia. Ja arvostavat muutakin kuin ulkonäköä tms.
Itse löysin nykyisen kauniin vaimoni thaimaassa lomaillessani ja yhteiseloa kohta 6 kk takana. onnea muillekin moku-suhteissa oleville.
t. Thaimaalaisen mies
Mistä kohtaa thaikut on naisellisempia. Eihän niillä ole muotojakaan???
Huono iho suurimmalla osalla ja yrittävät koikkelehtia piilokoroilla, jotta näyttäisivät naisilta eivätkä pikkulikoilta.
Pukeutuvat myös erittäin huonosti...tyyliin tuulipuku ja Halpahallin vetimet.
ok. Mä olen tavannut useammalla, vaimoni kanssa tekemillä matkoilla, eri loma kohteissa mm. Marmaris, Alanya, Bodrum, useita turkkilaisia miehiä, ovat osanneet hyvää suomea koska ovat olleet , monet Suomessa , lähteneet Suomeen ja olleet täällää eri näisiä aikoja, tehneet lapsen, pari ja aikanaan lähteneet takaisin kotimaahansa Turkkiin takaisin.Olen jututtanut heitä ja ei heillä ole ollut vaikeeta lähteä ja jättää....Nyt heillä on Turkissa liike, turkkilainen vaimo, perhe(joka on tärkeä heille siellä, "status") jne. Heillä oli vaan pitempi "lomaromanssi" suomalaisen tytön/ naisen kanssa, ja Suomi niminen valtio mahdollisti tämän "luontaisetuineen".Ja yksinhuoltajasta, siis tästä suomalaisesta naisesta ja hänen turkkilaisen "miehen" kanssa tekemistä lapsista Suomi pitää hyvää huolta, niinkuin pitääkin.Tuli vaan mieleen että joku pääsi kuin koira veräjästä, eikö?
Ole huoletta, hän on esitellyt sinut perheelleen, ja uskon todella että hän on aidosti sinun kanssa. Ei syytä huoleen, ONNEA kovasti!!!
Lahdin discosta samalla sanoen hanelle pahoja sanoja, poskellekin laimaisin kerran kun ei uskonut vaan kaveli perassani. "
miksi sä noin käyttäydyit ?? eihän mies ole tehnyt sulle mitään pahaa???
ihmeellistä käytöstä susta täytyy sanoa!
voi veeeeeeeee!
tehnyt samoin.. en pidä perässä roikkuvista miehistä jotka eivät älyä lopettaa ajoissa.
Kaikkea sitä!
Mulla onkin sellainen mielikuva että turkin kielessä olisi ö-kirjain, muttei ä-kirjainta... Muistelisin näin...
No huh huh
"lomani jatkui ja aina naimme hanen hotellinsa edustalla ohimennen"
Äläkä väitä ettei sinulla ole ääkkösiä, kun teksissäsi niitä kuitenkin näkyy.
...on kyllä ö, muttei ä:tä! Onnea ensimmäisen viestin kirjoittajalle! Itselläni vähän saman tyylinen tarina takana :)
Hieno homma. Ruma naisluuseri rakastuu helppoheikki-miesluuseriin, sehän on melkein romanttista.
Mutta se romanttisuus loppuu siinä vaiheessa, kun muutatte Suomeen tukia keräämään. Miksi HELVETISSÄ te ette voi koskaan jäädä asumaan sinne Turkkiin?
Huomasin muuten vasta nyt ton milta toi tekstissa nayttaa :D Kaikkea sita sattuu
..minä ainakin olen ihan normaali suomalainen tyttö.. kukaan ei vielä ikinä ole haukkunut rumaksi! Olen ollut samaisen miehen kanssa 4 vuotta eikä mikään ole vielä muuttunut.
Tyhmäksi en itseäni kutsuisi, ainakaan koulutuksellisessa mielessä. Valmistun ammattikorkeakoulusta helmikuussa 2006.. se on sitten eri kysymys, olenko muulla tavalla tyhmä jonkun toisen mielestä.
Seurustelin toista vuotta suomalaisen miehen kanssa ja olin kyllä aluksi onnellinen, mutta sitten ei pitkälle pötkitty. Mietin kanssa turkkilaisista miehistä kuten alkuperäinen kirjoittaja, kunnes toisin kävi.
Pakko vielä sanoa, että pitää paikkansa että 97 % Turkin turistikohteen miehistä on aikamoisia Gigoloja, sikoja ja pettureita.. mutta niitä oikeitakin ihmisiä löytyy! Mielestäni et voi määritellä onko mieheni se oikea vai ei, mielestäni et ole tavannut häntä..
Ja ainiin joo.. hän on tällä hetkellä koulussa ja tekee samalla töitä!
Hyviä jatkoja!
Tradenomi on tyhmyyden symboli. Mut hei, kysypä itseltäsi miksi asutte Suomessa ettekä Turkissa? Yleensä näistä patriarkaalisista kulttuureista tulleille miehille on kunnia-asia, että tyttöystävä asuu miehen kotimaassa. Miksi hän "suostui" (varmaankin näön vuoksi tooooosi pitkin hampain) muuttamaan Suomeen?
Kuvasi perusteella olet muuten lähempänä rumaa kuin kaunista.
..sovitaan sitten niin :)
Terveisin, RESTONOMI-opiskelija (käy googlaamassa, josset tiedä mikä se on!)
Ps. Odotan innolla kuvaasi, olet varmaan Jumalan lahja Suomen naisille, *smak* x)
Mut hei, miksi te muuten oikeesti asutte Suomessa ettekä Turkissa?
.. asuimme eka pari vuotta erillään, niin että mieheni asui Turkissa, minä "asuin" siellä.. eli sen verran mitä koulultani kerkesin. Sitten mieheni vieraili puolestaan täällä.
Muutimme tänne Suomeen yhdessä ihan sen takia, että opintoni olivat pahasti kesken ja onhan se nyt, hemmetti, totta että täällä on parempi palkkataso jne. Ainut vaan, joka harmittaa on se, että ihmiset luulevat että esim. turkkilaiset miehet tulevat tänne hippulat vinkuen jonkun rahan takia.. Tiedätkö edes miten vaikeaa heidän on saada töitä?! Tämä on sen verran "rasistinen" (ehkä ennakkoluuloinen on parempi sana) maa, OIKEASTI, vielä :/ Itse olen asunut muutaman vuoden Tukholmassa ja voin sanoa, että siellä on aika eri meininki..
Turkkilaiset ovat kaiken lisäksi TODELLA perherakkaita, etkä voi edes ymmärtää sitä ikävän määrää, jota mieheni potee perheensä takia.
Hän käy tällä hetkellä koulussa ja tekee samalla töitä (maksaa 15 % veroa).. voin sanoa, ettei saa sen enempää rahaa kuin mitä Turkissa ollessaankaan (itse asiassa tienasi Turkissa jopa hieman enemmän), joten epäilen vahvasti että hän on tänne muuttanut rahan takia. Sossussa ei olla vielä IKINÄ käyty, katsos minäkin olen töissä ja sossu ei edes myöntäisi meille rahaa!
Näillä näkymin olemme muuttamassa Turkkiin töihin vuodeksi/kahdeksi ihan sen takia, että on mukava kokeilla eri juttuja vielä kun on nuori, eikä lapsia. Sitten kyllä harmiksesi muutamme varmaan takaisin tänne. Mutta älä huolehdi, emme elä veromarkoillasi.. Itse olen Kelalta saanut tänä vuonna 5 kk opintotuet, josta joudun 3 kk, eli 1200 € maksamaan takaisin ennen maaliskuuta koska olen tehnyt liikaa töitä. Eli kahden kuukauden tuet on tullut nostettua.. anteeksi!
Taidat olla itse vähän tyhmä? Siis toi kirjoittaja, jota haukuit on restonomiopiskelija, ei tradenomi. Ja sitä paitsi hän on enemmän kaunis kuin ruma, vai onko silmissäsi vikaa? Tosin kauneushan on katsojan silmissä... Mutta jos hän ei ole muka kaunis, niin kuka sitten?
Heh juu, onhan se varmaan miehelle ihan hirveän kovaa tulla tänne rasistiseen Suomeen, kovan uhraukset on tehnyt takiasi, äitiäkin tulee ikävä. ;)
Oikeesti, nyt herätys... Ja kyllä, turkkilaiset miehet tulevat Suomeen sekä ilmaisen rahan että helpon seksin takia.
..saa?? Kerro mullekin!! Jos mies on töissä, en usko että sitä ilmaista rahaa noin vain taivaalta tipahtelee.
Jos ilmaista seksiä halajaa, niin ei kyllä tarvitse Suomeen asti tulla!
saa kun perustaa kebab-ravinteleita pitkin poikin koko suvun voimalla ni johan tippuu starttirahaa vaik ravinteli ei ois auki kuin viikon.
en ole välttämättä samaa mieltä kanssasi mutta jotenkin kommenttisi naurattavat... "savolainen pallinaama" hihii.. mut totta puhuen ,olen sitä mieltä et toi tyttö on aavistuksen normaalia tyhmempi vaikka onkin RESTONOMI-opiskelija (Wau, todella tärkeä ja älykkyyttä vaativa ala..)
Turkkilaisten mielestä nyt kuka vain vaaleatukkainen kahdella jalalla kävelevä, suurinpiirtein naisen näköinen on kiinnostava tapaus.
Ja "innolla" odotan mitä tapahtuu kun tuollainen suomalainen tyttö muuttaa pariksi vuodeksi Turkkiin, koska "on vielä nuori ja haluaa nähdä maailmaa".. hehe, siellähän sitä maailmaa on mitä nähdä. Olen lähes 100% varma että takas tulee puolen vuoden päästä, kakit housussa.
joskus jotain asiallistakin tällä palstalla... ja varsinkin että jollain on jotain positiivistakin sanottavaa :) oli todella kiva lukea että teillä on asiat noin hyvällä mallilla. itse olen kanssa ollut onnellisesti neljä vuotta iranilaisen miehen kanssa. ja tosiaan on tullut koettua nämä tämän maa/ ihmisten ennakkoluulot! ei oo aina helppoo... mutta paras kun antaa ihmisten kommenttien vaan jäädä omaan arvoonsa! (varsinkin tällä palstalla) mutta onnea teille jatkoon :D
Juu.. pakkohan ne on jättää omaan arvoonsa. Aina välillä tekee mieli vastata näihin kommentteihin kun luulee pystyvänsä kommunikoimaan täällä ihan aikuisten tavoin, mutta joka kerta joutuukin pettymään! Kai sitä luulee pystyvänsä "opettamaan", ettei maailma ole niin mustavalkoinen..
Onnea teille ja hyvää jatkoa :D
Onko mitään säälittävämpää kuin pallinaamainen, turkkilaisen miehen lomareissultaan Suomeen raahannut restonomi, joka pitää itseään fiksuna aikuisena...
On, kun katsot peiliin !
Kyllä mä annan sulle täydet pisteet! Sä olet kaunis viehättävä, koulutettu ja älykäs. Olet löytänyt hinennon miehen.
Nää sun morkkaajat ovat lapsellisia ei ole kuvaa eikä nimimerkkiä! Älä piittaa niistä luusereista.
Tsemppiä. :)
Kylla Turkissa asuu paljonkin ulkomaalaisia, siis myos suomalaisia, naisia. Ei ne kaikki miehet Suomeen muuta. Ja monet asuu vuorotellen molemmissa maissa. Ottakaa hyvat miehet huomioon, etta suomi-naiset myos ovat toissa ja opiskelevat. Joten ei se ratkaisu aina ole se, etta muutetaan Turkkiin ja jaadaan sinne. Asuinpaikkoja voidaan vaihdella.
Meillakin on asunnot molemmissa maissa ja on mukava vaihdella ymparistoa valilla lomailun merkeissa. Ja erityisesti lapset tykkaa vaihtaa maata aina valilla.
sinulle :)
.. ja hyvää joulua!
Kiitos samoin ja hyvää joulua! :) ja onnea vuodelle 2006!
Joo kuten ilmi on tullut, turkin kielessa löytyy ö muttei a:ta pilkuilla :)
Ja kuten arvelin siella taas yksi huolestunut miettii ulkonaköani ja veromarkkojaan. Niin juu.. ulkonaösta voi olla montaa mielta mutten ikina ole kuullut sen paremmin suomalaiselta, kuin ulkomaalaiseltakaan olevani ruma, pain vastoin. Tietenkin se on katsojan silmassa se kauneus kaikin puolin.
Mita veroihin tulee, olen takuulla itse syytanyt rahaa valtion pohjattomaan kirstuun sen verran etta silla elattaisin kevyesti vaikka kaksi suomeen muuttanutta, miksi siis en vaikka miestani :) No mutta ei siita sen enempaa.
Turkiin muutosta sen verran etta kyseisesta maasta olen sita mielta lahemman tarkastelun jalkeen etten halua esimerkiksi omien lapsieni kasvavan siella, itsestani en niin valita. Talot avat rapistuneita, ymparistö roskia taynna ja, niin valitettavaa kuin se onkin, Islam nakyy liian selvasti minun makuuni. Tasta on kaytava pitkat keskustelut viela mielitiettyni kanssa. :)
Joo, voin uskoa, että Adanassa jo uskonto ja sen merkitys näkyy huomattavasti vahvemmin kuin läntisellä rannikolla. Olisi kiva kuulla sinusta ja sinun ja puolisosi kuulumisia enemmänkin!
[email protected]
Mnulla on muutaman kymmenen vuoden kokemus "lomaromanssista" jos toisestaki. Ei kuitenkaan samaan aikaan. Seitsemäntoista vuotta siinä vierähti paikassa, jos toisessakin. Nuorena lähdin maailmalle ja hyvässä iässä palasin kotisuomeen. Mies kuoli vuosia sitten. Antoi vahvat eväät jatkaa elämää ja uskaltaa.
Seitsemäntoistavuotta mailmalla meni. Juuriani Suomessa kaipasin takaisin. Olen täällä nyt ja nautin. Käyn töissä, teen omia asioitani, en ole kenellekään tilivevollinen asioistani. Nyt minulla on mukava "samanhenkinen" itseäni hieman nuorempi suomalaismies. Kaikkea ei voi tietää, jos ei lähde rohkeasti kokeilemaan elämän tarjoamia anteja.
moikka!Jatka ja nauti tästä hetkestä.Voi olla että tämä on kohtalosi tarkoitus.hyvää syksyä sulle.Laita viestiä miten menee siellä TURKISSA.
heissan...
ajattelin kirjotella vaikka aiheeni ohi pikkasen meneekin, ensiksi tietenkin toivon onnea suhteellenne. vaikka vaikeuksia varmaankin tulee, koska kokemusta on monikulttuurisesta suhteesta(itse suomalainen ja avovaimoni/kihlattuni espajalainen).
mutta haluaisin kysellä miksi turkkilaisia pidetään gigoloina? siis en halua ketään haukkua, mutta mielestäni esim. espanjalaiset ja italialaiset miehet ovat huomattavasti ainakin näöltään enemmän gigolomaisia kuin turkkilaiset.eli komeempia. siis tämähän on vain minun mielipiteeni ja muutaman ystäväni.
kulttuurieroista vielä sen verran itselläni oli ainakin alussa ihmettelemistä espanjalaisten tunteiden näyttämisestä, vaikka itsekin tunteeni selvästi näytän.
mutta kaikkein parasta suhteessamme oli se, että molempien vanhemmat ja sukulaiset olivat ihan innoissaan toistemme puolisoista, vaikka itseäni jännitti ensi tapaaminen kovasti.
Oikein kaunis tarina! Oli kiva lukea. Vain yksi juttu jäi mietityttämään... Etkö tuon loman aikana tai edes koko vuonna Suomessa ollut kenenkään miehen kanssa tai ajatellut ketään muuta? Onhan tuollainen vuosi pitkä aika ja suurin osa varmasti antaisi periksi. Mutta koska kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitettu, sillä oli tarkoituksensa ja näyttää että teidät oli tarkoitettu toisillenne. Siitä todistaa jo sekin että aluksi ette olleet yhdessä tai kiinnostunut, kohtalo vain ajoi teidät oikeaan suuntaan. Varmasti hän ja hänen perheensä arvostaa sinua, koska olet sen ansainnut. Toivon teille kaikkea hyvää!
Hyvin ammattitaitoista vientiä,sinulla taitaa olla taloudellista taustaa riittävästi,että tuollainen bisnes kannattaa huh huh
pliis, jää sä sinne turkkiin äläkä roudaa sitä ukkoa tänne suomeen, kiitos ja kumarrus.
itse tapasin kyproksella kesällä -04 ruotsalaisen miehen ja vaikka ei valoja vannottukaan kun erottiin, niin ystävyys muuttui rakkaudeksi ja kuukausi sitten muutin tänne ruotsiin,,,
halusin vain sanoa että koskaan ei voi tietää koska ja missä tapaa sen ihmisen jonka kanssa haluaa elää, ei se ole siitä kiinni mistä toinen on kotoisin.
ja muutenkin.. eikö suomalaisissa miehissä ole kusipää-naisten naurattaja-hyväksikäyttäjiä jotka elävät sossun rahoilla?
mielestäni kaikkein naurettavinta on että suomen juopot huutelevat hävyttömyyksiä ulkomaalaisille "saatanan sossu pummit"... kun itse eivät edes tiedä mitä työ tarkoittaa.
joo.. mutta pointti oli että ulkomailta voi löytää rakkauden ja jokaisesta maasta löytyy sekä hyviä että "pahoja" ihmisiä.
Mitäpä, jos lähetettäis kaikki Seppo nimiset juntit vaihtoon maailmalle ja otettais tilalle ulkomaalaisia miehiä!?!Voisko enempää pyytää.Juntit,itseriittoiset kaljamahat pienine aivonystyröineen heijattaisiin pois...Suomesta vois tulla vaikka laadukas maa, kunhan lökäpöksyt ja tuulipuku sankarit saisivat siirron:0
sitten se sun näppäimistös ymmärtää myös Ä:n. Ei se kielestä ole kiinni muuta kun siinä vaiheessa että minkä kielen näppäimistö (eli kieli) kone laitetaan ymmärtämään.
Täällä myös. Tutustuin entisessä koulussani italialaiseen vaihto-oppilaspoikaan, oli pelkkä yhdenyönjuttu. Sitten pelkkä lomaromanssi. Ja nyt... No, yli 2,5v. kulunut ja vieläkin yhdessä:)
En oikein ymmärrä tuota "gigoloasennetta". Tätini haukkui hänet hyväksikäyttäjäksi kuullessaan, kun tapasi hänet oli täysin yllättynyt kuinka kiva ja rehellinen mies oli. Luuli kaikkien italialaismiesten olevan röykeitä sekä ylimielisiä; mihin hän perusti näkemyksensä? lyhyeen lomamatkaan roomassa joskus 70-80-luvuilla... Perustelut yhtä heppoisia muiltakin asiaa ihmetteleviltä.
On äärimmäisen ärsyttävää kun räkälässä humalainen mies tulee iskemään: eikä se lopu siihen, että ilmoittaa olevansa varattu. Ja auta armias jos vahingossakaan lipsautan jotain hänen alkuperästään: minua 20-30v. vanhempi(tai jopa omanikäinen) alkkis joka näyttää siltä ettei ole koskaan työtä tehnyt selittää kuinka hän vain tulee tänne hakemaan helppoa seksiä, elämään sossutuilla ja kun löytää vaimon makaroonimaastaan palaa sinne ja jättää minut 5 kakaran kanssa omilleni. Hetken päästä jo kuulenkin hänen omista lapsistaan ja ex-vaimostaan jotka jäivät viinan ja työttömyyden tultua kuvaan "jonnekin menneisyyteen, mutta shinut minä oikeshti rakash haluannn..." Just joo.
Tämä sen taas todisti, tän palstan naisilla ei todellakaan mene hyvin jos ainoat miesvaihtoehdot on joko känniset suomalaiset sössääjät tai sitten jokaisen blondin perässä juoksevat Italian mammonit. Ei hyvänen aika... Kannattais varmaan katsoa peiliin...
Sun kannattas varmaan kanssa katsoa peiliin, varo ettei mene rikki!!
Anteeksi yleistykseni, tiedän kyllä että suomessa on hyviäkin miehiä ja se ei ollut tarkoitukseni. Valitettavasti vain asiasta kinaavilla on loppujen lopuksi ollut taka-ajatuksia (en kuvittele; suuteluyrityksiä, lääppimistä ym.). En itsekään haluaisi myöntää tällaista piirrettä maanmiehistäni mutta näin on tapahtunut joka kerta.
BTW, olen brunette joten se siitä "joka blondin perässä juoksemisesta".
Onnea sinulle! :)
Itse menin toissa kesänä naimisiin brasilialaissyntyisen mieheni kanssa (häät pidimme Suomessa). Sitä ennen olimme seurustelleet viisi vuotta. Meillä on kaksi pientä poikaa ja asumme Brasilian Sao Paolossa.
Saavuimme viikko sitten lomalle kotisuomeen ja tarkoitus olisin viettää joulu täällä.
Tapasimme mieheni kanssa viisi vuotta sitten kun lähdin ystävieni kanssa neljäksi viikoksi lomalle Brasiliaan (Rio de Janeiroon). Se loma oli ikimuistoinen :) .... ja jatkuu edelleen...
Iältäni olen 27 ja hän 28.
..on mulla nyt!mun elämäni mies on turkissa ja muutan sinne ens kesänä kun oon täyttänyt 18 vuotta.IHANAA :)
että naitte hotellin edustalla ohimennen!!!
Hei!
Onnea vaan, että olet löytänyt ihanan miehen...Älkääkä!välittäkö kateellisista juntti suomalaisista.Itse vaan miehemme kanssa nauramme niille.
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kaksi vuotta,tapasimme myös Alanyassa.Ei ollut varsinainen lomaromanssi.Olen seurustellut useiden suomalaisten miesten kanssa ja voin huomata selvän eron nykyiseen verrattuna. Huomaavainen ja kiltti, perheestään huolehtiva IHANA mies!Joutunut luopumaan monista tärkeistä asioista minun takiani ja olen todella otettu, että joku tekee toisen eteen sellaisia tekoja.
Olin muutaman vuoden naimisissa muslimin kanssa,joka oli ihan kunnollinen, opiskeli, etsi kovasti töitä ja löysikin töitä jne. Mutta; virheemme kai oli just siinä, että yritimme asettua tänne suomeen. Sitä kaikenlaiten rupusakkien paskan heittoa sitten riitti! Voi jestas!! Rasismi ja kateellisuus on täällä todella ehtymätön luonnonvara. Ensin sitä ei juuri piitannut,puheista ja katseista, mutta pikku hiljaa se kaikki paha alkaa syödä ihmistä. Lopputuloksena onkin sitten tilanne, että alat jo vetää "herneet nenään", jos EPÄILET jonkun ajattelevan negatiivisesti sinun "ulkomaalaisesta miehestäsi". Suomi on, jossain jutuissa sangen typerä ja nurkkakuntainen maa. Tulee paha olla, kun muisteleekin kaikkea mitä sai kuulla. Tänä päivänä on siviilisäätyni "eronnut". En usko, että enää koskaan menen naimisiin... Jospa yrittäisitte sitä yhteis elämää siellä turkissa. Siellä ehkä suvaitaan sinua vähän kauniimmin. Onnea matkaan!
Sääli, että jouduitte eroamaan.Itseäni toi loan heitto vain vahvistaa ja lisää tunnetta, että me näytetään ja pärjätään yhdessä.Toivon, että tulevaisuudessa Suomeen tulisi lisää ulkomaalaisia ja suomalaisten asenne vamma muuttuisi.Peräkammarin pojut olisivat suvaitsevaisempia....ja mitä se rasistinen asenne hyödyttää?!?
Nää äijät ei muuta ku huijaa...naisia niillä on joka sormelle ja jalalle myöskin kolmannelle.Kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron..myöhemmin oma tarinani ihan täällä suomessa tapahtunut ja vieläkin rippeitä jäljellä!Hyi saatana, oksettaa......
Minusta oli vahan niinkuin "balsamia haavoille" fiilis lukiessani alkuperaisen kirjoittajan tarinan. En vain tykannyt siita,etta laimaisit hanta (minuakin arsyttaa perassakulkijat,mutta ei nyt sentas tartte vakivaltaa kayttaa)...ihme etta kuitenkin halusi viela nahda sinut sen jalkeen...Talla palstalla vaan mollataan koko ajan, ja yleistetaan.Suurinosa noistakin viesteista mita luin oli pelkkaa roskaa ja luultavasti kirjoittaajt ehka menettivat tyttonsa turkkilaiselle...hehe.. kateutta...Ja heehuu?vai mika sen nimi nyt oli, on todellakin todella kaunis nainen...ei ihme etta turkkilaisen paa meni pyoralle siina. Suomalaisenkin olisi mennyt. Itse olen taalla Amerikassa tavannut turkkilaisen miehen,joka on aivan ihana ja erilainen. Minua inhottaa sellaiset seksinhaluiset miehet.Arvostan miehia jotka eivat halua vains seksia,tai eivat ole valmiita hyppaamaan sankyyn kenen tahansa kanssa.En ikina taalla Amerikassa ollessani ole tavannut "huonoa" turkkilaismiesta. NAma taalla ovat tyossa kayvaa vakea,kunnon tyopaikoissa.
Tässä turllilainen näppäimistö..On siellä ö www.gate2home.com/?language=tr&sec=2
me too kulta i miss u .. ! david