Löysin ikuisesti palavan liekin,
tästä kummallisesta maailmasta.
Jossa niin helposti kompastuu tunteisiin,
ja rakastuu olemattomaan ajatukseen.
Nyt kävelen sinun muistossasi,
kahlaan hengityksesi lämmössä.
Niissä sanoissa ja niiden kauneudessa,
ja siinä kaikesa jonka vain me kaksi ymmärsimme.
tästä kummallisesta maailmasta.
Jossa niin helposti kompastuu tunteisiin,
ja rakastuu olemattomaan ajatukseen.
Nyt kävelen sinun muistossasi,
kahlaan hengityksesi lämmössä.
Niissä sanoissa ja niiden kauneudessa,
ja siinä kaikesa jonka vain me kaksi ymmärsimme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
todella syvällisiä runoja.
Elämä on loppujen lopuksi
kai vain olematon ajatus,
mutta jotenkin se jäljelle jätetään,
jotta tietäsimme olleemme olemassa
ihmisinä ja henkinä
kummallisina olentoina
joita me olemmekin
kaikenkirjavina