Tilanne olisi tällainen:
Olemme etsimässä yhteistä asuntoa tyttöystäväni kanssa. Olemme kummatkin iältämme vähän päälle parikymppisiä ja tämä on meille kummallekkin ensimmäinen seurustelusuhde. Olemme tunteneet toisemme noin parisen vuotta. Olemme onnellisia yhdessä ja kummatkin sitä mieltä, että nyt olisi aika muuttaa yhteen (käytännössä katsoen olemmekin jo asuneet yhdessä kun tyttöystäväni on asunut luonani). Tietyistä käytännön syistäkin olisi pieni pakko saada uusi asunto.
Sitten itse asiaan:
Olemme kaapissa vanhemmillemme. He kyllä tietävät, että aiomme muuttaa yhteen ja etsimme kaksiota, mutta luulevat, että muutamme yhteen vain "kämppiksinä". Olisimmekin tyytyväisiä, jos he pitäisivät meitä pelkkinä kämppiksinä. Eli ongelmana on käytännön järjestelyt. Kun he tajuaisivat, että nukkuisimme samassa makuuhuoneessa, saatikka sitten samassa sängyssä...jne. Kaksioissa kun yleensä on kuitenkin vain yksi makuuhuoneeksi sopiva huone. Emme ole valmistautuneet ulostuloon heille emmekä tiedä miten tämän asian ratkaisisi. Tuntuu ehkä vähän pelkurimaiselta, mutta minkäs teet...
Olisiko kellään neuvoja? Muitakin vaihtoehtoja kuin ulostulo?
Olemme etsimässä yhteistä asuntoa tyttöystäväni kanssa. Olemme kummatkin iältämme vähän päälle parikymppisiä ja tämä on meille kummallekkin ensimmäinen seurustelusuhde. Olemme tunteneet toisemme noin parisen vuotta. Olemme onnellisia yhdessä ja kummatkin sitä mieltä, että nyt olisi aika muuttaa yhteen (käytännössä katsoen olemmekin jo asuneet yhdessä kun tyttöystäväni on asunut luonani). Tietyistä käytännön syistäkin olisi pieni pakko saada uusi asunto.
Sitten itse asiaan:
Olemme kaapissa vanhemmillemme. He kyllä tietävät, että aiomme muuttaa yhteen ja etsimme kaksiota, mutta luulevat, että muutamme yhteen vain "kämppiksinä". Olisimmekin tyytyväisiä, jos he pitäisivät meitä pelkkinä kämppiksinä. Eli ongelmana on käytännön järjestelyt. Kun he tajuaisivat, että nukkuisimme samassa makuuhuoneessa, saatikka sitten samassa sängyssä...jne. Kaksioissa kun yleensä on kuitenkin vain yksi makuuhuoneeksi sopiva huone. Emme ole valmistautuneet ulostuloon heille emmekä tiedä miten tämän asian ratkaisisi. Tuntuu ehkä vähän pelkurimaiselta, mutta minkäs teet...
Olisiko kellään neuvoja? Muitakin vaihtoehtoja kuin ulostulo?
Vastaukset 25
Vanhimmat
ipanat. Ei muuta sanottavaa.
Mutta kaapista tuleminen omille vanhemmille ei aina ole niin helppoa. =Þ
Asiaa paremmin tuntematta; kaikkien elämä ei etene samaa rataa ja tiettyihin tekoihin ja elämäntyyleihin on yleensä olemassa syynsä. Ei kannata arvostella tietämättä paremmin.
pelkuruus keksii sivuteitä ja rakoja, joista sisään pujahtaa.
Tehän voisitte kuitenkin nukkua samassa huoneessa ilman kummallisempia epäilyksiä? Siis asettakaa sängyt erilleen toisistaan, vaikka eri puolille huonetta ja yöksi siirtäkää ne yhteen! :D
kaapista tuloa tuonnemmaksi, vai aiotteko elää ikuisuuden kaapissa? 'Voihan olla että vanhempanne sitä paitsi jo arvailevatkin jotain, mutta eivät uskalla kysyä suoraan.
Mitä pidemmälle te sitä siirrätte, sen isompi mörkö siitä tulee. Ei se maailma siihen kaadu. Elämää se vaan on.
Teillähän on sama tilanne näköjään ku mulla ja mun tyttöystävällä! =)
Elikkäs asutaan kaksiossa. Makkarissa on parisänky ja olohuoneen nurkassa pikkusänky jossa mä(muka)nukun. Tää homma on toiminut meillä jo pari vuotta että kannattaa teidänkin kokeilla!
Toi kaks eri sänkyä samassa huoneessa on muuten hyvä idea mutta on pidemmän päälle hankalaa ja turhauttavaa siirrellä sänkyjä eestaas..
Tuota ollaankin jo harkittu ja paras idea tähän mennessä =)
Ja porukat tuskin käyvät kyläilemässä niin usein, ettei paljon tarvitse sänkyjä siirrelläkkään. Asuvat nääs sen verran kaukana.
Tuollaisia järjestelyjä voisi kutsua pahanlaatuiseksi itsesyrjinnäksi.
Hävettääkö Teitä teidän suhde vai seksielämä vai mikä?
oletteko koskaan kuulleet, että kihlautuneet heteroparit nukkuisivat muka eri sängyissä.
Missähän maailmassa Te elätte,kun täytyy pelätä ihmisiä?
ei mikään pikku pulma ja valmistautukaa siihen että isät ja äidit ei enää tunnusta teitä lapsiksi ja saatte kuulla loppuikänne asiasta ei helppo homma
tylyä tekstiä =(.
Itse kävin yli kolmenkymmenen vanhana saman asian omien vanhempieni kanssa ja kyllä se silloinkin oli ja on elämäni 2 kovin paikka.
Ihmiset suhtautuvat niin monin tavoin, olen edelleen paljon kaapissa mutta se johtuu vain tilanteista, ei minusta ole mitään järkeä toitottaa koko maailmalle olevansa suhteessa juuri Tähän naiseen, hui kauhistus olen lesbo..
"Tutustuin" osaan tämän palstan kirjoitustyyliin kun oli elämämme vaikein paikka silloisen naisen kanssa ja sen jälkeen en uskaltanut kirjoittaa yli vuoteen tänne.
Joten nuoret naiset mitä ikinä kohtaattekaan tai saatte osaksenne, niin jos Rakkaus on vahvin niin se voittaa kaikki muut. Uskokaa vain itseenne ja toisiinne.
Jos tähtiin on kirjoitettu nimenne...
Ei aina käy huonosti mutta me kaikki olemme herkkiä osa enemmin osa vähemmin.
Tsemppiä teille =)) ja onnea uuteen kotiinne, ihmetelkköön kuka haluaa, se on teidän kotinne.
Kiitos sinulle rohkaisevista sanoistasi. Kirjoitit kauniisti. =)
Ymmärrämme kyllä ettei meidän tarvitse välittää kaiken maailman tollojen ja kakaroiden lapsellisista kommenteista. Eivät he merkitse meille mitään eivätkä tunne meitä.
Eiköhän meillä ole jo ne suurimmat koitokset takanapäin, nuoresta iästä huolimatta ja tiedetään kyllä, että tästäkin selvitään. Ei tämä kuitenkaan niin suuren suuri probleema ole. =)
Toisaalta mikään ei tee vanhempia onnellisimmiksi kuin se, että he tietävät lapsensa elävän ihmisen kanssa joka rakastaa häntä ja toisin päin.
Onhan se odotettavaa, että kertomisen jälkeen menee hetki että tunteet tasaantuu, mutta uskallan väittää, että alkujärkytyksestä selvittyään jokainen tasapainoinen isä/äiti osaa suhtautua asiaan.
Mun mielestä salailu pidemmän päälle on kaikille kuluttavin tilanne, niin teille kuin vanhemmillenne.
ens alkuun
Kyl ne vanhukset sit nopeeta sopeutuu tilanteeseen
Antakaa heil ny ensin aikaa tutustua teihin ja sit ens kesänä vaik häät.............
lukemaan viestiänne, suuni loksahti auki: onko tyttöystäväni kirjoittanut tänne? (Meidän parisuhteessamme ainoastaan minä rikastutan tätä palstaa kommenteillani...)
Olemme nimittäin melkoisen samassa tilanteessa, eli muutto yhteen voisi olla ajankohtainen (sen jälkeen kun olen asunut tyttöystävän pienessä asunnossa epävirallisesti lähemmäs vuoden, ja kuljettanut tavaroitani kahden asunnon väliä.
Ainoastaan äitini tietää... Käytännössä tapahtuva yhdessä asuminen on jo aiheuttanut kommelluksia (kerran ehdin juuri ja juuri juosta kymmenen minuutin varoitusajalla sängystä pesutupaan mielenkiintoisiksi 45 minuutiksi, kun tyttöystävän isä tuli sen suurempia varoittamatta kyläilemään, aamulla) :).
Olemme siis miettineet, miten selittäisimme virallistuvan yhdessä asumisen. Meillä on kuitenkin kaksi sänkyä, tavallinen ja parisänky, joten ongelma varmasti ratkaistaisiin jo jonkun edellä ehdottamalla tyylillä: selityksiä ei tarvittaisi, kun asunnossa olisi kaksi sänkyä.
Ja mitä tulee kaapista ulostuloon ja vanhemmille kertomiseen, asumme eri paikkakunnalla kuin vanhempamme, ja voimme sanoa tulleemme ulos käytännössä katsoen kaikille ystävillemme ja tuttavillemme, sekä monille tuntemattomillekin...
Vanhemmille kertominen ei kuitenkaan ole niin aukottoman helppoa, kuin monet kuvittelevat sen olevan. Sen jälkeen kun äitini on ollut valmis raahaamaan minut terapiaan (toistuvien suostuttelujen kera) kerrottuani olevani lesbo, olen päättänyt pitää hieman hengähdystaukoa ennen kuin kerron asian isälleni. Kaikkien vanhemmat eivät valitettavasti kykene suhtautumaan asiaan esimerkiksi ajatuksella "Toivon lapselleni parasta, olipa se mitä tahansa..."
Siksi myös minä toivoisin, että typerät päänaukomiset kehoituksineen tulla kaapista ulos loppuisivat. Kukaan ei voi mennä sanomaan kenellekään, miten toisen kuuluisi elää (ja vielä vähemmän kertomaan, miten helppoa tällainen olisi).
aiheeseen liittyvää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000009998130
Muuten hankala ottaa kantaa, koska en ole ollut käytännössä koskaan kaapissa. En sentään kulje sateenkaarilippua liehutellen kirkkoveneen kuva otsassa, mutta silti.
Ihan rehellisesti sanottuna, kuitenkin luulen että teette pahan aliarvion äitienne/vanhempienne suhteen. Luulenpa että jolleivat jo tiedä, niin ainakin aavistelevat.
Ollaan nyt asuttu tyttöystäväni kanssa saman katon alla 1½ vuotta. Meillä myös kaksio, ja alkuun makkarissa oli kaksi sänkyä. Nyt toinen sänky on heivattu takavasempaan, ja makkarissa enää yksi, yhteinen sänky. Toinen poistettiin kesällä kun minä lopultakin kerroin vanhemmilleni meistä. Tyttöystäväni oli kertonut jo aika päiviä sitten. Vanhemmat asuvat molemmilla aika kaukana, eivätkä he tule meidän yhteistä makuuhuonettamme useinkaan tarkastelemaan. Kaverit tietää. On varmaan hyvä aluksi pitää kahta sänkyä, totutella ajatukseen yhdestä sängystä, ja kaapista ulostulosta. Kämppiksiä mekin aluksi oltiin, mutta kun vanhemmat olivat jo jotain aavistelleet, kertominen oli helpompaa. Ja kämppiksen verukkeella he saivat hyvin tutustua kumppaniini. Nyt elämä on huomattavasti helpompaa, ei tarvitse tuijotella sitä lautaläjää nurkassa, vaan voi sisustaa makuuhuoneenkin mieleisekseen, ilman että tyhjä sänky vie siellä hirveästi tilaa. Jos meillä käy joku, joka ei meistä vielä tiedä, ja jolle emme halua edes kertoa, kerromme että toinen nukkuu levitettävässä sohvassa, jonka ostimme tuon kauhean sängyn tilalle.
Kun me muutettiin mun tytön kanssa puolitoista vuotta sitten yhteen, mä vaan ilmoitin porukoilleni, että muutan kaverini kanssa yhteen. Sit kun ollaan asuttu aikas kauan yhessä niin äiti on pikkuhiljaa hiffannu asian todellisen laidan mut ei oo koskaan kysynyt. Se on käynyt meillä kylässä yksiössä, jossa oli parisänky. Ei kysynyt tai sanonut mitään. Nyt meillä on kaksio, jossa on olohuone ja makkari eikä mitään silmänlumesänkyjä. Tännekin porukat tulee kylään kuukauden kuluttua, enkä mä mitään selitä. Jos kerran olette aikuisia, niin sanotte vain että muutatte ja sillä sipuli. Asioista selviää selittelemättä eikä tarvii valehdella.
Just näin! Ei mullekaan olis tullut mieleenkään selitellä kylässä kävijöille kenenkään nukkuma paikkoja!Ketää kiinnostaa.. Mutta hyvää yötä kaikille, nukutte missä hyvänsä..
Ei mitään selittelyjä. Antaa mennä omalla painollaan. Saahan ystävät nukkua samassa sängyssä :)
toinen sänky.
Voi nukkua kummassa vaan ja yhdessä ja erikseen =;D
erilaisia verhoja... keskiaikaseen tyyliin..
Talvella tarkenee helpommin ilman peitettä ja voi
laittaa värilampun tai muuta mukavaa =;D
Kiitos kaikille neuvoista ja sisustusvinkeistä ynnä muista. ;D
Eiköhän tämä asia tästä nyt rullaa omalla painollaan. Ollaan siis ihan ulkona kaikille kavereille ja tuttaville ja joillekkin tuntemattomillekkin, muutama sukulainenkin tietää, ainoastaan omat vanhemmat eivät vielä tiedä. Kyllä hekin saavat jossain vaiheessa tietää kun asia tulee luonnostaan esiin. Todennäköisesti he jo arvailevatkin mielessään, eivät vain uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin kuin ei mekään, VIELÄ. Mutta ei aleta vääntää rautalangasta, jos eivät itse tajua. =)
mun suvustani vain vähän yli puolet tietää että seurustelen naisen kanssa ja että asun myös hänen kanssaan. Meilläkin on kaksio ja vain yksi ainoa sänky.
mie vain päätine että jos kysytään niin joskus nukutaan samassa sängyssä mutta sohva on hankittu huolella että mie nukun siinä jos tulee kinkkinen paikka.
mutta kyllä nyt vanhemmille pitää kertoa, ei se kirpase kuin hetken. mulla vain isä ja isovanhemmat ja isän suku ei tiedä koska en olen hirveästi tekemisissä heidän kanssaan. Uskon ettei teidän vanhemmatkaan ole niin vanhan aikaisia että oikeesti kuvittelee että olette kämppiksiä....
mutta kyllä se onnistuu ku käyttää maalaisjärkeä ja käyttäytyy luonnollisesti..
onnelisesti naisen kanssa yhteisen katon alla:)
Being brave doesn't mean that you're not scared. It means that you're scared, and that you do the thing you're afraid of anyway. Coming out as a gay, lesbian, bisexual, transgender or as a straight-supportive person is an act of bravery, authenticity and openness. Whether it's for the first time ever, or for the first time today - coming out is the most important thing you will do all day. Talk about it.