Tästä on varmasti jauhettu jo liiankin kanssa, mutta kun tämä asia näyttää olevan tuolla aikuisten puolella suosittu juttu. Siellä saa lukea välillä aivan uskomattomia juttuja ja varsinkin "kypsien" ja "viisaiden" aikuisten kirjottamia.
Siis kyselen täällä nyt sitä, onko teidän mielestä pettäminen ehdoton paha ja suhteen tuhoaja vai onko se hyväksyttävää ja anteeksi annettava teko?
Ite en usko voivani antaa pettämistä anteeksi, en itelleni enkä toiselle. Jos kultsi pettäis niin se olis kerrasta poikki.
Mutta mitäs mieltä te muut nuoret olette asiasta?
Siis kyselen täällä nyt sitä, onko teidän mielestä pettäminen ehdoton paha ja suhteen tuhoaja vai onko se hyväksyttävää ja anteeksi annettava teko?
Ite en usko voivani antaa pettämistä anteeksi, en itelleni enkä toiselle. Jos kultsi pettäis niin se olis kerrasta poikki.
Mutta mitäs mieltä te muut nuoret olette asiasta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
minä vaihdan joka päivä uuteen
ei tarvii pettää
Mun mielestä pettäminen on kamalaa, röyhkeää ja ja erittäin tyhmää. Miksi olla sen kanssa, josta ei pidä?? Jos haluaa vain yhden illan suhteita, niin parempi olisi sitoutumatta ollenkaan.
Itse en ikinä pettäisi, vaan sanoisin poikakamulleni, että meidän suhde ei toimi. Mutta en IKINÄ rupeaisi pettämään toista. Enkä haluaisi itse koskaan tulla petetyksi. Suhteeseen kuuluu luottamus ja rehellisyys. Tätä mieltä mä olen.
Ehdottomasti samaa mieltä. Ei anteeksi itselle eikä toiselle. Se on merkki siitä että ei oikeasti rakasta jos tarvii toisten perästä juosta ja mitä sitä ihmisen kanssa olemaan josta ei oikeasti välitä.
En mä hyväksy pettämistä, mutta siitä huolimatta ehkä antaisin anteeksi, kerran. Ja kai siihen olisi etsittävä syytäkin, että toisella on tarve pettää. Itse en kuitenkaan pystyisi pettämään ihmistä, joka on rakas. Ja ellei enää ole rakas, niin tavan vuoksi ei pitäisi seurustella.
Tätä pettämiskeskustelua käytiin jokin aika sitten, kun kaveri ulkomailla tuli, ei nyt varsinaisesti pettäneeksi, mutta kuitenkin käyttäytyneeksi hiukan niin, että sen poikaystävä voisi olla vihainen. Hiukan joudun ristituleen, mutta tuskinpa mä sille jätkälle kerron, koska tiedän, että kaveri todella rakastaa sitä kultaansa...
Niin, pitääkö pitää turpansa kiinni jos näkee kun kaveria petetään?? Itse oon kuullu kerran jos toisenkin että mun kamun jätkäkamu on pettäny sitä, mutta koska ite en oo nähny niin en sano. Mutta, pitäiskö kannella jos näkee? [tottakai, ite ainakin haluaisin]
En tiedä. Kai se riippuu tilanteesta.
Onhan se vähän niin, että mä olen herkästi kaverini 'puolella', eli en viitsi kertoa sen sekaannuksesta, mutta jos sen jätkä pettäisi kaveria monta kertaa mun nähteni (mikä sinäänsä olisi jo melkoisen röyhkeää, koska se kuitenkin tietää, että me ollaan oltu ystävät jo 10 vuotta) niin kaipa mä jossain välissä kertoisin, jos tilanne ei muutu.
Mutta huhuihin ei ole luottamista.
Joissain tapauksissa "syrjähyppy" vois parantaa suhteen laatua, piristää tms. (tosin sillon toinen ei sais tietää) mutta jos mua petettäis niin tuskin voisin antaa anteeks... tai sitten kostaisin, lapsellista joo mutta kokisin sen oikeutetuksi.
periaatteessa. no. *kokoaa harhailevia ajatuksia*
olen todennut,etten voisi pettää rakastani.
ja olen joutunut epäilemään rakkaani pettäneen minua parhaan ystäväni kanssa. jos epäilyni olisi ollut aiheellinen,olisin voinut antaa pettämisen anteeksi. mutta en sitä,etteivät he olisi kertoneet sitä minulle. koska silloin olisi tuntunut,että he pitävät minua täytenä idioottina ja sokeana näkemään mitä he ovat tehneet.
mielestäni pettäminen on pettävän osapuolen oma häpeä.jos todellakin olen hänelle rakas ja hän silti pettää minua,niin hän joutuu elämään syyllisyytensä kanssa loppu elämänsä.ja jos hän ei tunne syyllisyyttä,niin sitten hän ei ole ansainnut minua.
uskon,että voisin antaa anteeksi.eihän se ole hänen vikansa,jos hän ei rakasta minua. mutta en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta.
lopputulos: en tiedä.ei ole (ONNEKSI) kokemusta.
Mie yhdyn siun mielipiteeseen, eli että se olisi kerrasta poikki, eikä pettämistä oikeuta MINKÄÄNLAINEN tilanne.
Mä en ole pettänyt tai ainakin olen pistänyt jarrut päälle ennen yhdyntää, mutta itse kyllä antaisin anteeksi ensimmäisen petoksen. Seuraavan petoksen jälkeen sitten mättäisin naista turpaan niin että se linkuttaisi karkuun eikä enää ruikuttaisi päästä takaisin.
Ei oo mua ikinä vielä kahdesti petetty joten en tiedä pystyisinkö suht' rauhallisena luonteena toteuttamaan jaloa suunnitelmaani.
mä en vois koskaan antaa anteeksi,jos mun kultsi pettäis mua.....
Siinä menisi suhteen luottamus,koko suhteen pohja.
Ei suhdetta ois mitää järkee jatkaa,koska on olemassa pelko,että pettääkö jätkä vai ei....
Älkää ihmiset pettäkö!!!!
T:16-vuotias Tyttö
Pettääkkin voi hyvin eritavalla. Jos poikaystäväni suutelisi toista tyttöä, sen antaisin anteeksi. Mutta mitään seksiin asti menevää en vois kuvitella antavani anteeks,mutta rakastan kultaani niin paljon,että en sit tiedä.Itse petin kultaani suutelemalla toista jätkää ja sain sen anteeksi!Onneksi,koska kadun sitä todella paljon! ÄLKÄÄ PETTÄKÖ! Siitä tuli ainakin mulle tosi paska fiilis..
Joo...Mä oon samaa mieltä, et en vois antaa pettämistä anteex...Mut jos todella rakastaa sitä jätkää ja se katuis sitä todella, ni mun mielestä vois antaa anteex!Mut jos se pettäis uudestaan, ni sit ei ainakaan sais antaa anteex, koska sit se huomais et se voi ihan hyvin pettää, mut sä annat anteex!!!Eli siis mä oon sitä mieltä et koskaan jos todella rakastaa toista ni ei oo mitään syytä pettää, ei edes mustasukkaisuus!!!Mä en oo koskaan pettäny, enkä koskaan aiokkaan pettää!!!Mun exälle textaili (sillon ku seurusteltiin) yx toinen tyttö, joka seurusteli...siis se textas kaikkee et sitä vois sanoo pettämisex sen jätkäkaverille!!Mut sen jätkä ei koskaan saanu kuulla siit et sitä petettiin sillon!!!Mut mun mielest mun jätkäkaveri oli sillon tosi ihana ja luotettava...Se ei textannu mitään sellast takas, vaan sellast et sitä ei kiinnosta ja et se rakastaa mua!!!Pettäminen on mun mielestä tosi paha asia!!!!!
Tuota noin.. Tämä on aika paha aihe, mutta rustaanpa minäkin mielipiteeni..
Olen sitä mieltä, että pettämistä ei missään nimessä saa hyväksyä. Ehdoton suhteen tuhoaja se ei kuitenkaan välttämättä ole. Riippuu tilanteesta. Joskus oma pettäminen on parasta jättää sanomatta jos itse siitä todella kärsii ja katuu tekoaan. Omatunto on ehdottomasti paras rankaisija. Jos itsekin kärsii teostaan, miksi särkeä toisenkin sydän ja tehdä näin molemmille erittäin paha mieli.
Jos tempaus kuitenkin toistuu, "kannattaa" siitä kertoa toiselle. Ehkä jopa ensimmäiselläkin kerralla, mielestäni se on niin tapaus- ja ihmiskohtaista.
Riski siitä, että toinen saa muuta kautta kuulla on aina olemassa, eikä se ole paras keino toisen saada tietää asiasta.. Välit voivat siinä tapauksessa katketa aivan kokonaan.
Anteeksi pettämistä ei kannata antaa koskaan, jonkun ajan viileä käytös toista kohtaan on paikallaan etenkin jos suhdetta vielä aikoo jatkaa.
Vain vähän aikaa kestäneesä suhteessa pettäminen on kuitenkin mielestäni anteeksi antamaton teko ja suhde kannattaa luultavasti katkaista. Vuosia kestäneessa suhteessa asia on hieman monimutkaisempi...
Sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti sain pointtini osoitetuksi.. :)
Sekin on niin vaikeeta vetää, että missä se pettäminen menee. Onko suukko/suudelma jo jollekkin liikaa. Ja minkälainen suudelma, kännissä "vahingossa" vai esim. pitkän kaveruuden "jälkeen", siis... vaikia selittää. Mutta mitäs on sellanen, jos jakaa toisen kanssa kaikki ajatukset, tunteet ja on oma ittensä ja toisen kanssa vaan enemmänkin fyysinen...tai silleen.. Argh! Olkoon! =)
Olet Susa oikeassa.
Pettämisen raja on jokaisella henkilökohtainen. Jotkut eivät anna seurustelukumppaninsa edes viettää aikaansa vastakkaista sukupuolta olevan ystävänsä/kavereidensa kanssa, ellei hän itse ole paikalla. Se ahdistaa ja henkii luottamuksen puutetta. Jotkut taas eivät yksinkertaisesti välitä kenen seurassa seurustelukumppani on. Tämä taas saattaa tuntua välinpitämättömyydeltä. Olen kokenut molempia edellämainittuja, eikä kumpikaan ole toista parempi.
Ehkä helpoin ratkaisu on puhua pettämisen raja selväksi, ettei tule pettymyksiä.