Minkälainen meno maaseudun avioliitoissa on nykyään, kun on tiloilla tiukkaa ja työtä paljon ja raha tiukalla, sitten lähdetään esim. risteilylle tai konenäyttelyreissulle ja kun on päästy irti arjen ympyröistä, saattaa paineet laueta ylettömään ryyppäämiseen ja ehkä käydään vielä vieraissakin.
Aviosuhteen laatu
Masa-hiiri
303243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Paineita voi purata vaikka ottamalla omaa kultaa kädestä kiinni ja kertomalla hänelle murheensa! Kehittyneet aikuiset ihmiset ovat valmiita keskustelemaan asioista, kun taas kehittymättömät hoitavat sen toisella tavalla. Tiedän, että kärjistän, mutta oli vain ihan PAKKO kirjoittaa tuo... :))))))
nimittäin asia on niin, että kehittymättömät, niinkuin minun "kultani", joka jäi osittain kiinni vieraissa käymisestä, purkaavat paineitaan eri tavalla kuin kihittyneet.
Suorastaan kadehdin niitä kehittyneiden isäntien kehittyneitä emäntiä. Kaikki sotkut selvitetään yhdessä ja puhalletaan yhteen hiileen. Toisin on meillä.
Pakko on lasten vuoksi jaksaa. Pelkään, että menetän elämän ilon tuon rehjakkeen vuoksi. En jaksa enää kasvattaa miestäni, joten säästän kaiken energian lasteni parhaaksi.
Isäntä ite tekee mitä lystää ja minun pitäisi orjallisesti elää hänen vallan alla. Ha Ha Ha !!!
Luulee olevansa miestä, vaikka onkin täys nolla. Vaikeaa on tehdä työt tilalla, kun ei haluttais isäntää nähdä joka hetki.
Siinä se nähdään.Jokinorsu pihtaa piparia niin pakko miehen ennemmin tai myöhemmin lähteä hakemaan lämpöä ja läheisyyttä ulkopuolelta.
Olet väärässä, toiset miehet menee, joka hameen alle! Kokemuksesta tiedän, että vaikka kotonakaan ei pihdattaisi, niin sitä vonkua piisaa, vielä kylillekkin.
pakko, katsoa sitä kehittymätöntä ukkoasi...Sinä voit panna pillit pussiin ja muuttaa muualle pipareita pyörittelemään...siis teoriassa!!!
No me ei ryypätä eikä rellestetä,touhu tasaista kuin lehmänpaska asfaltilla.Voisin kysyä,että miten toisen sais räjäytettyä kotoa menoon mukaan.Ei perttana lähde ei niin mihinkään sellaiseen vapaa-ajan menoon eikä paljon muuhunkaan.Paineita kyllä olisi,mutta kun ei niin ei,enkä viitti väkisellä raahata.Sitten pitää sitä motkotusta kuunnella kun silti itse haluan olla liikekannalla.
se on pakko jaksaa. Kun maatila on, ja kyllä minä emännän tarviin. Ei siinä auta kuin olla vaan vaikka usein riioja tulee. Ja hyvä emäntä' minulla onkin
Kulemma on hyvä emäntä...
se on? Minun emäntä on Laura
yhtään riiaa, mistäs semmosen saa?
että miehen pitää onnelisena kaksi asiaa. Nainenhan tarvii useita eri juttuja. Mutta mies on niin simppeli, että helppohan se on isäntä pitää hyvällä tuulella ja onnellisessa liitossa.
Mies haluaa 1) SEKSIÄ
2) Hyvää ruokaa
Kumpaakin annan enemmän kuin isäntä ehtii haluta. Näin on onnellisen isännän helppo aamulla navettaan lähteä, eikä tarvi kadehtia lampolan pässipoikaa, jolla on joka miehen unelma: monta nuorta ja kokematonta ja monta vanhempaa rouvaa opettamassa.
Näinhän se menee,valitettavasti mulla sellainen joka nuukailee molemmissa kohdissa. Ei pimppiä eikä viitti laittaa enää kunnon ruokaa,lämmittelee jotain makaronijuttuja.Oon sanonut,makaroni on köyhän ruokaa ,sitä jaetaan ruoka-avustuksissa ja pelastusarmeijan ruokapaikoissa minä en sitä syö niinkauan kun muutakin voi saada.Vaikutat tosi fiksulta emännältä,taidat joskus järjestää kaiken kukkuraksi miehellesi juhla-aterian kunnon jälkiruuilla niin seksin kuin nälänkin taltuttamiseen. Niin se vain on,hyvä seksi ja hyvä ruoka pitää miehen (kaidallakin)tiellä ja hyvällä
tuulella.
arvostusta mieheltä niin kuin kyllä mieskin naiselta. Isäntä sitten vastavuoroisesti arvostaa mun panosta suhteen hoidossa, joten kumpikin pysyy tyytyväisenä. Asenne on tärkeä. Se millä mielellä ruuan tekee ja tarjoaa on puoli ruokaa. Laitan ruokaa rakkaudella ja tarjoan sen rakkaudella. Isäntä puolestaan tekee muita hommia samalla asenteella. Remonttiakin voi tehdä monella tapaa. Isäntä sanoo laittavansa mulle kontoon paikkoja. Ai, että tuntuu hyvälle. Jos isäntä tekisi saman homman kiroillen ja marisis että taas tuolla akalle pitää tehdä.. niin tuntuisi homma naisesta ihan toiselle.
No, oon yrittänyt kaikenlaista.Talonremppa ja laajennus tehtiin että jokaisella pojalla olis ensiksikin oma huone,eli meidän kaikki 5 makuuhuonetta on yläkerrassa.Ja kun alakerrassa on myös yhtäpaljon huoneita niin kyllä niitä riittää,neliöitä n.230 ja lisääkin vielä yläkertaan sais(toinen pääty vielä kylmillä).Hommasin hänelle uudenkarhean pikkudiiselin jotta hänen olisi mukava käydä töissä aivan sentakia ettei tarvitse tuskailla
vanhojen romujen kanssa,hoidan ko.auton lyhennykset,
vakuutukset,käyttömaksut ja jopa aluksi ostin polttoaineet tankkiin.Ja kaikkea muutakin pienempää mutta ainavain on suu mutrulla kuin kissan perseensilmä ja naama hapan.Ei kaikki naiset ole yhtä kiitollisia ja hyväoppisia kuin sinä (melkein kateeksi käy).Ja sen olen valmis allekirjoittamaan ,että tärkein suhde joka liitossa on se läheisin suhde eli suhde puolisoon.
Ja olen ollut valmis sen rakentamiseen,mutta se ei
rakennu vain toispuoleisesti,siihen tarvitaan molemmat.Pikkuhiljaa olen ajatellut että tämä oma
liitto laitetaan kyllä katkolle kunhan nuorinkin tulee täysi-ikäiseksi,ja siihen ei ole enää pitkät ajat.
pitää suhdetta kasassa, jos toista ei miellytä mikään. Ootko yrittäny oikein rehellisesti keskustella, että mikä asia kaivertaa? Monesti meilläkin on kunnon keskustelu ongelmasta sen oikeilla nimillä parantanut tunnelmaa. Mutta silloin on tietysti osattava keskustella. Helposti menee syyttelyksi ja toisesta vian etsiskelyksi, eikä mekään olla siitä joka kerta vältytty.
Mun periaate on, että sanon heti jos joku asia vaivaa. Ei oo mitään hampaan kolossa, enkä harrasta mökötystä. Se ei yleensä ole rakentavaa. Tietysti kannattaa miettiä miten asiat sanoo. hyvin sanottuna asia korjaantuu ja huonosti sanottuna tilanne pahenee.
minä ja en ihmettelemästä lakkaa!
Siis, naisia, nykyään...nehän syö miestä.
Minun mielestäni kaikkein järkevintä on olla mememättä naimisiin. Ihmiset ovat kuitenkin niin heikkoluonteisia, että antavat tunteilleen vallan ja ihastuvat ja rakastuvat ja mennä paukauttavat naimisiin ja sen jälkeen kaikki onkin pelkkää alamäkeä.
Miksi pitää tieten tahtoen "kaivaa verta nenästään", eli toisin sanoen, siellä missä on ihmisiä, siellä on ongelmia ja siellä missä on ihmissuhteita, siellä on vielä suurempia ongelmia.
"Älkää olko ihmisten orjia" sanoi jo Apostoli Paavali aikoinaan (ja sanoo vieläkin Isossa Kirjassa, mikä täten huomautettakoon)
Mutta avioliitossa monet alistuvat tietynlaiseen orjuuteen, usein se on nainen, mutta toisinaan myös mies. Ja kun suhde problematisoituu, ja tulee kenties ero, se syö miestä kuin myös naista, ja varmasti myös lasta (ja näin kaikki tulevat ravituiksi)
Parasta siis olla kuin minä, pysyä järkevänä, panna tunteensa ja hormoninsa kuriin ja pysyä erossa naisenpuolista ja kaikenlaisista huolista.
(Katoppas vaan kun päättyi hyvään riimiin tämä kirjoitus.)
Mistä tiedät kaikesta tästä avioliiton karusellista, jos olet pidättäytynyt tunteiltasi ja poikamies?
Osuvasti sanottu! Voiko paremmin sanoa!
olla naiseen ryhtymättä ja jotkut on jo äitinsä kohdussa tehty avioon sopimattomiksi.
Mutta ei meidän liitossa ainakaan yhteiselo ole niin vaikeaa, että olisi mieluummin yksin. Jos joukkoon mahtuu jokunen riita, niin kyllä enimmäkseen on hyviä päiviä ja sellaista hyvää kumppanuutta, jota ilman elämä olisi paljon köyhempää. Antaessaan saa, se pitää paikkansa. Kun kumpikin yrittää parhaansa mukaan palvella toista, niin elämä on aika ihanaa. ( Tämäkin ohje löytyy sieltä Isosta kirjasta, mistä moni muukin elämää kantava neuvo on peräisin).
isolla kirjalla raamattua???
Raamattuapa hyvinkin. Se kirjoitetaan muuten isolla.
"Johan minä alankin jo aavistaa..."mistä löytyy se
elämänmyönteisyys,ilo ja toisen kunnioitus TEILLÄ. Valitettavasti meillä ei siinäkään ole samaan hiileen puhaltamista, vaikka ajatellaankin elämän aivan perimmäisistä kysymyksistä samoin.Vaikka olen tehnyt itseni kanssa töitä jo n.13 vuotta vetäen elämäni kaapeista luurankoja ja erittelemällä asioita ,toinen ei ole lähtenyt niihin mukaan eikä antanut siinäkään tukea.Itse olen alkanut oivaltaa että "elämä on" mahtava juttu vaikka toinen lyökin kapuloita rattaisiin. Jos mun elämässä ei olisi niin paljon hyviä ihmissuhteita,huumoria,harrastuksia ja sitä perimmäisintä turvallisuutta (tiedät mitä tarkoitan) niin voisin olla jo vaikka historiaa.
No olenpa sivusta seuraillut ystävien ja kylänmiesten ja -naisten suhdepuuhasteluja, ei hyvältä näytä eikä varsinkaan kuulosta.
Silloin, kun tahto loppuu, alkaa myös avioliiton viimeiset sävelet. Ainakin itse tunnen, että tahto elää toisen kanssa ja sitoutua toiseen, on vienyt yli mustan veden.
Tietämättä tilannettasi tarkemmin, voisin ehdottaa joko yhdessä avioliittoneuvojan puheille menoa tai jotakin muuta ulkopuolista apua. Jos siis tahtoa vielä löytyy kummaltakin.
Mikäli vaimosi ei halua kertoa mistä kenkä puristaa, et voi yksin oikein asialle mitään. Varsinkin jos koet itse tehneesi liittosi eteen työtä, mutta toinen vain mutruilee. Keskustelutaidot ovat aika tärkeitä avioliiton onnen takeena. Sääli, vaikutat mukavalta mieheltä, joten toivottavasti löydät rakentavan ratkaisun tilanteeseesi.
Muuten Isoon kirjaan palatakseni, sieltä löytyy yhdeksi avioliitonkin onneen ohjeeksi, ettei saa pihtailla:) Sen kun kaikki vaimot( ja miehet) ymmärtäisivät, olisi moni liitto paljon onnellisempi.
Mulla sama juttu. Ilman rukouksia en olisi tässä liitossa.
Siis miten haluttomuudesta kärsivänä voin pitää itseäni pihtarina. Jos haluttais, niin en pihtailis.
Miehet saadaan pysymään onnellisina liitossaan kun laittaa kunnon kotiruokaa ja antaa tarpeeksi usein.
Eiköhän jokaisessa avioliitossa ole niin ylä- kuin alamäkiäkin. Ei se seksi kaikkein tärkeintä ole , läheisyys ja yhteisymmärrys sekä huumori ne
avioliiton koossa pitävät. Maataloudessa ollaan niin paljon tekemisissä puolison kanssa, koska työ on yhteinen sitähän katsellaan samaa naamaa
24 tuntia vrk:ssa. Harrastukset ja ystävät ovat hyviä olemassa. Harrastuspiirit vaan sattuvat pyörimään juuri navettatöiden aikaan mutta ystäviä voi tavata myöhemmälläkin.
Aviossa olemme olleet 26 vuotta, eikä ole tarvinnut muita kuikuilla.
Olinpahan taas 2päivää poissa kotoa, kuoroharjoituksissa n.260 km:n päässä ,aletaan suunnitella CD:n tekoa ensivuoden alussa tämän kuoron kanssa.Ensimmäisessä kuorossa CD ilmestyi 2 vuotta sitten ja toisessa kuorossa jossa olen mukana
ilmestyi CD 2 viikkoa sitten ja tämä olisi sitten se kolmas kuoro ja CD.Kaikilla näillä kuoroilla on myös muitakin äänitteitä,mutta tässä ne joissa olen mukana.No joskus yli 30v. sitten sain olla tekemässä kasettia, kuorossa silloinkin.Näistä vain yksi on ollut viihdemusiikista koostuva ja muut hengellisiä.Toivorikkaalla mielellä tulin taas kotiin pettyäkseni taas totaalisesti,no tämä vastamaa on tuttua ,26:sta vuodesta suurin osa sitä.Sanon suoraan,että omasta halustani on hypätty kaikki perheasiain neuvottelukeskukset, parisuhde jutut,"namikan avioliittoleirit" ja muut
terapeutit "tie mustalla kuralla".Kuten sanoin ennemmin,on se ollut minulle kasvun paikka,hyväksyä se tosi asia ,että aina ei kovasta yrityksestä huolimatta avioliitto onnistu.Kun vuosikymmenet toivoo ja yrittää ,niin olen vetänyt sen johtopäätöksen,turha jatkaa enää.Uskon toki toimivaan parisuhteeseen,mutta jos erilaisuus on päivä päivältä jyrkemmäksi käyvää,niin tyhmä olen jos tämän luulen muuttuvan.Ei tästä mulle "prenikkaa" anneta vaikka olisin tässä "maailman tappiin" asti.Eropäätös on kypsynyt hissukseen,ettei tämä nyt hätiköityä ole.Kunhan nuorinkin täyttää 18v., niin homma on "kaput".Keskustelua asiasta olen halunnut toisen vastustelusta huolimatta,myös jälkikasvun kanssa.
En halua mitään yllätystä ,vaikka niin voisi olla
toisaalta helpompikin. NIIN,että tämmöinen juttu.
kovasti onnea ja siunausta tulevaisuuteen.