Ehdottomasti kiellät tietenkin!!! Sinulle ja koirallesi suosittelen pentukurssille menemistä. Kerran viikossa kuuntelemaan sinne neuvoja ja vinkkejä ei tässä vaiheessa tuottane suurta ongelmaa...:) Mutta sitten kun koira on vanhempi niin on myöhäistä katua...!
0Äänestä
Jocu
Riippuu koiran rodusta. Pentu touhuaa omia leikkejään, hakee rajojaankin. Toki tuollainen murina on hyvä karsia pois, mutta tulevaisuus on rodusta kiinni. Jos koirasi on jokin hurjaluontoinen metsästys- tai vahtikoira, on rajojen asettelu jo pentuna tärkeämpää kuin jollakin lauhkealla rodulla. Ei siihen toki mitään kursseja tarvita.
0Äänestä
Mari
Jocu kirjoitti:
Riippuu koiran rodusta. Pentu touhuaa omia leikkejään, hakee rajojaankin. Toki tuollainen murina on hyvä karsia pois, mutta tulevaisuus on rodusta kiinni. Jos koirasi on jokin hurjaluontoinen metsästys- tai vahtikoira, on rajojen asettelu jo pentuna tärkeämpää kuin jollakin lauhkealla rodulla. Ei siihen toki mitään kursseja tarvita.
Miksi pentu ei saisi murista kun se pienenä leikkii??Pääasia on ettei se pure kovaa ihmistä!Minun koira leikkii ja murisee ja pureekin vähän leikillään kättäni mutta sehän on vain pennun leikkiä ei se tosissaan ole!!!Välillä se puree lelua ja murisee lelulle ja minua se naurattaa antaa pennun leikkiä!!!!!Kyllä sinä huomaat onko se leikkiä vai onko se yrittämässä ottaa pomon paikkaa!Leikkiihän lapsetkin pienenä ja huutaa miksi koiranpentu ei saisi leikkiä ja murista? Elä tee siitä arkaa torumalla jos se vaan leikkii!!!
0Äänestä
Meiju
Mari kirjoitti:
Miksi pentu ei saisi murista kun se pienenä leikkii??Pääasia on ettei se pure kovaa ihmistä!Minun koira leikkii ja murisee ja pureekin vähän leikillään kättäni mutta sehän on vain pennun leikkiä ei se tosissaan ole!!!Välillä se puree lelua ja murisee lelulle ja minua se naurattaa antaa pennun leikkiä!!!!!Kyllä sinä huomaat onko se leikkiä vai onko se yrittämässä ottaa pomon paikkaa!Leikkiihän lapsetkin pienenä ja huutaa miksi koiranpentu ei saisi leikkiä ja murista? Elä tee siitä arkaa torumalla jos se vaan leikkii!!!
Olet siis sitä mieltä, että pentu saa leikkiessään murista ja purra isäntäänsä/emäntäänsä? Käsitinkö ihan oikein? Mietihän luonnon laumoja, muriseeko ja pureeko siellä alempiarvoinen ylemmälleen? Tietääkseni ei.
Tottakai pentu pyrkii saamaan selville oman paikkansa laumassa heti taloon tultuaan, tosin hennommin pyrkimyksin kuin murrosikäinen koira. Mutta jos jo pentuna antaa pennun purra ja murista johtajalleen, tulee murrosiästä huomattavan paljon vaikeampi. Epätoivotut toimet on helpompi karsia pieneltä pennulta, kuin täysikasvuiselta täynnä omaa itseään olevalta rotjakkeelta.
Keinoja lopettaa käytös on monia. Kannattaa yrittää heti alussa mahdollisimman luonnollista keinoa, eli murise itse ja näytä hampaita pennulle, kun se tekee jotain kiellettyä. Jos se jo tehoaa pentuun, ei kannata edes ottaa niskasta kiinni. Johtajan "murinasta" edes pehmeäluontoinen koira ei saa mitään traumoja. Jos menet pehmeää koiraa kieltämään fyysisesti tai huutamalla, voi siitä olla paljon jopa haittaa. Itse olen käyttänyt myös keinoa (meidän koiramme on kovaluontoinen), että pentu maahan ja laitan omat hampaani sen kurkulle ja murisen. tepsii ihan hyvin. Kunhan muistat aina lopettaa, kun koira on alistunut/lopettanut ei-toivotun tekemisen. Niin käyttäytyy myös luonnossa normaalisti käyttäytyvät yksilöt.
Onnea pennun kasvatukseen ja koulutukseen. Muista olla johdonmukainen ja reilu johtaja koirallesi. Kaikki minkä kiellät kerran, kiellät aina, samoin kaikki minkä sallit kerran, sallit myös myöhemmin. Ja jos joudut kurittamaan koiraasi, älä hellittele koiraasi samantien, vaan odota hetki, äläkä esim. huomioi koiraasi ollenkaan. Hetken päästä laukaiset tilanteen esim. taputtamalla koiraasi ja puhumalla normaalilla äänellä ja unohdat saman tien itsekin tapahtuneen. Silloin olet koirallesi reilu johtaja, eikä koiralle ole epäselvää, kuka talossa johtaa.
0Äänestä
Ite Perkele
Meiju kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että pentu saa leikkiessään murista ja purra isäntäänsä/emäntäänsä? Käsitinkö ihan oikein? Mietihän luonnon laumoja, muriseeko ja pureeko siellä alempiarvoinen ylemmälleen? Tietääkseni ei.
Tottakai pentu pyrkii saamaan selville oman paikkansa laumassa heti taloon tultuaan, tosin hennommin pyrkimyksin kuin murrosikäinen koira. Mutta jos jo pentuna antaa pennun purra ja murista johtajalleen, tulee murrosiästä huomattavan paljon vaikeampi. Epätoivotut toimet on helpompi karsia pieneltä pennulta, kuin täysikasvuiselta täynnä omaa itseään olevalta rotjakkeelta.
Keinoja lopettaa käytös on monia. Kannattaa yrittää heti alussa mahdollisimman luonnollista keinoa, eli murise itse ja näytä hampaita pennulle, kun se tekee jotain kiellettyä. Jos se jo tehoaa pentuun, ei kannata edes ottaa niskasta kiinni. Johtajan "murinasta" edes pehmeäluontoinen koira ei saa mitään traumoja. Jos menet pehmeää koiraa kieltämään fyysisesti tai huutamalla, voi siitä olla paljon jopa haittaa. Itse olen käyttänyt myös keinoa (meidän koiramme on kovaluontoinen), että pentu maahan ja laitan omat hampaani sen kurkulle ja murisen. tepsii ihan hyvin. Kunhan muistat aina lopettaa, kun koira on alistunut/lopettanut ei-toivotun tekemisen. Niin käyttäytyy myös luonnossa normaalisti käyttäytyvät yksilöt.
Onnea pennun kasvatukseen ja koulutukseen. Muista olla johdonmukainen ja reilu johtaja koirallesi. Kaikki minkä kiellät kerran, kiellät aina, samoin kaikki minkä sallit kerran, sallit myös myöhemmin. Ja jos joudut kurittamaan koiraasi, älä hellittele koiraasi samantien, vaan odota hetki, äläkä esim. huomioi koiraasi ollenkaan. Hetken päästä laukaiset tilanteen esim. taputtamalla koiraasi ja puhumalla normaalilla äänellä ja unohdat saman tien itsekin tapahtuneen. Silloin olet koirallesi reilu johtaja, eikä koiralle ole epäselvää, kuka talossa johtaa.
On murinaa ja sitten murinaa. Jos ei osaa erottaa näitä toisistaan, niin kannattaa kieltää kaikki murina. Mutta tota puremista naskalihampailla ei kyllä kestäisi Erkkikään. Luonnosta en tiedä, mutta omaa laumaa seuranneena voin sanoa että kyllä alempiarvoinen puree ja murisee (leikkimurinaa) ylemmälleen.
Tuosta johdonmukaisuudesta; Kyllä minäkin olen koirani kasvattanut johdonmukaisesti, ja tulen aina niin tekemäänkin. Ihmettelen vaan, miksei koirat ole toisilleen johdonmukaisia, kun nuorempiaan "kouluttavat".
0Äänestä
Meiju
Ite Perkele kirjoitti:
On murinaa ja sitten murinaa. Jos ei osaa erottaa näitä toisistaan, niin kannattaa kieltää kaikki murina. Mutta tota puremista naskalihampailla ei kyllä kestäisi Erkkikään. Luonnosta en tiedä, mutta omaa laumaa seuranneena voin sanoa että kyllä alempiarvoinen puree ja murisee (leikkimurinaa) ylemmälleen.
Tuosta johdonmukaisuudesta; Kyllä minäkin olen koirani kasvattanut johdonmukaisesti, ja tulen aina niin tekemäänkin. Ihmettelen vaan, miksei koirat ole toisilleen johdonmukaisia, kun nuorempiaan "kouluttavat".
Missä suhteessa koirat eivät sinusta ole johdonmukaisia toisilleen? Minusta ne ovat juuri sitä. Ihminen on itse se, joka ei aina ole johdonmukainen.
Kyllä meilläkin pentu murisee ja yrittää näppiä vanhempaa koiraamme leikin varjolla, mutta se ei ole oikein ja siitä kielletään. Se on juuri sitä paikan hakemista ja haastamista. Vanhempi koiramme rähähtelee takaisin, saisi rähähtää joskus paremminkin, mutta kun on niin pitkäpinnainen. Meitä kohtaan pentu ei kuitenkaan murise eikä pure missään tilanteessa, ei edes leikillään. se on meillä ollut tabu aina. Myös siksikin, että rotuina ovat rottweiler (vanhempi) ja dobermann (pentu). Ehkä jonkun seurakoiran paikan hakua ja muuta "leikkimurinaa" voi sietääkin, mutta ei tämän rotuisten ainakaan meillä.
0Äänestä
pollon
Meiju kirjoitti:
Missä suhteessa koirat eivät sinusta ole johdonmukaisia toisilleen? Minusta ne ovat juuri sitä. Ihminen on itse se, joka ei aina ole johdonmukainen.
Kyllä meilläkin pentu murisee ja yrittää näppiä vanhempaa koiraamme leikin varjolla, mutta se ei ole oikein ja siitä kielletään. Se on juuri sitä paikan hakemista ja haastamista. Vanhempi koiramme rähähtelee takaisin, saisi rähähtää joskus paremminkin, mutta kun on niin pitkäpinnainen. Meitä kohtaan pentu ei kuitenkaan murise eikä pure missään tilanteessa, ei edes leikillään. se on meillä ollut tabu aina. Myös siksikin, että rotuina ovat rottweiler (vanhempi) ja dobermann (pentu). Ehkä jonkun seurakoiran paikan hakua ja muuta "leikkimurinaa" voi sietääkin, mutta ei tämän rotuisten ainakaan meillä.
Minua kiinnostaa, miksi sekaannutte koirienne väleihin kieltämällä nuorempaa murisemasta vanhemmalle. Miksi ette anna vanhemman koiran hoitaa itse asiaa, jos sitä murina haittaa?
0Äänestä
Meiju
pollon kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miksi sekaannutte koirienne väleihin kieltämällä nuorempaa murisemasta vanhemmalle. Miksi ette anna vanhemman koiran hoitaa itse asiaa, jos sitä murina haittaa?
Lauman johtajan kuuluu palauttaa järjestys laumaan. Ja myös koska nuorempi koiramme on nyt 11 kk, pahimmassa murkkuiässään, eikä kunnioita vanhempaa koiraamme tällä hetkellä juuri kovinkaan, ainoastaan ruokailuhetkillä. Silloin se tietää, ettei toisen kipolle auta mennä.
Mieheni on sitä mieltä, että nuorempi koiramme saa ehkä ylemmän paikan vanhemmalta koiralta vuoden parin päästä, kun vanhempi ei jaksa pitää paikkaansa. Siihen asti nuorempi koira on pahnan pohjimmainen ja johtaja puuttuu asiaan, jos ei muu auta. Kuten meillä tällä hetkellä. Kummatkin koirat ovat uroksia.
0Äänestä
Meiju
Meiju kirjoitti:
Lauman johtajan kuuluu palauttaa järjestys laumaan. Ja myös koska nuorempi koiramme on nyt 11 kk, pahimmassa murkkuiässään, eikä kunnioita vanhempaa koiraamme tällä hetkellä juuri kovinkaan, ainoastaan ruokailuhetkillä. Silloin se tietää, ettei toisen kipolle auta mennä.
Mieheni on sitä mieltä, että nuorempi koiramme saa ehkä ylemmän paikan vanhemmalta koiralta vuoden parin päästä, kun vanhempi ei jaksa pitää paikkaansa. Siihen asti nuorempi koira on pahnan pohjimmainen ja johtaja puuttuu asiaan, jos ei muu auta. Kuten meillä tällä hetkellä. Kummatkin koirat ovat uroksia.
Unohtui se, että nuorempi koiramme on tosiaan tällä hetkellä niin täynnä omaa miehisyyttään, ettei usko vanhempaa koiraa, vaan haastaa sitä kaikista rähähtelyistä ja puraisuista huolimatta. Sellaista käytöstä ei meidän lauman sisällä suvaita.
0Äänestä
Ite Perkele
Meiju kirjoitti:
Missä suhteessa koirat eivät sinusta ole johdonmukaisia toisilleen? Minusta ne ovat juuri sitä. Ihminen on itse se, joka ei aina ole johdonmukainen.
Kyllä meilläkin pentu murisee ja yrittää näppiä vanhempaa koiraamme leikin varjolla, mutta se ei ole oikein ja siitä kielletään. Se on juuri sitä paikan hakemista ja haastamista. Vanhempi koiramme rähähtelee takaisin, saisi rähähtää joskus paremminkin, mutta kun on niin pitkäpinnainen. Meitä kohtaan pentu ei kuitenkaan murise eikä pure missään tilanteessa, ei edes leikillään. se on meillä ollut tabu aina. Myös siksikin, että rotuina ovat rottweiler (vanhempi) ja dobermann (pentu). Ehkä jonkun seurakoiran paikan hakua ja muuta "leikkimurinaa" voi sietääkin, mutta ei tämän rotuisten ainakaan meillä.
Siis... Koirathan käyttäytyvät kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Varsinkin nartut. Esim. pennut saavat välillä tehdä niille (ja myös uroksille) ihan mitä vaan. Toisena päivänä pennut eivät saisi liikahtaakkaan. Sama pätee myös aikuisten koirien keskuudessa (eikä tällä ole mitään tekemistä kiiman kierron kanssa). Toisena päivänä alempiarvoinen saa tehdä yhtä sun toista, toisena taas ei.
0Äänestä
Amelia
Ite Perkele kirjoitti:
Siis... Koirathan käyttäytyvät kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Varsinkin nartut. Esim. pennut saavat välillä tehdä niille (ja myös uroksille) ihan mitä vaan. Toisena päivänä pennut eivät saisi liikahtaakkaan. Sama pätee myös aikuisten koirien keskuudessa (eikä tällä ole mitään tekemistä kiiman kierron kanssa). Toisena päivänä alempiarvoinen saa tehdä yhtä sun toista, toisena taas ei.
Ihmisillä on kumma käsitys, että koirien tulisi saada keskenään tapella mielin määrin selvitellessään välejään.. että siihen ei muka saisi mennä väliin. Meillä ainakin minä olen se pomo, joka sanoo mitä tehdään, ja meillähän ei tapella! Ja se on kaikille koirille hyvin selvää.
0Äänestä
Susi
Useimmat koirat murisevat leikkiessään, koirathan leikkivät samalla tavalla kuin tappelevatkin, eikä murina anna syytä huoleen.
katso kuitenkin ettei leikki mene liian rajuksi, sinun johtajana kuuluu kutsua pentu leikkiin ja myös lopettaa se, jos pentu villiintyy liikaa ja alkaa näykkiä, nouse ylös ja kävele reippaasti pois katsomatta pentuun. Pian pentu oppii leikkimisen rajat.
Joskus pennut riehaantuvat niin etteivät yksinkertaisesti osaa rauhoittua vaan räksyttävät, näykkivät ja roikkuvat puntissa. Ota silloin pentu syliisi (isompi vaikka polvien väliin) ja pidä hellästi mutta tiukasti pentu paikoillaan, kunnes se rentoutuu. Nipistä vaikka kädelläsi kuono kiinni, jos hampaat napsuvat sinua kohti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehdottomasti kiellät tietenkin!!! Sinulle ja koirallesi suosittelen pentukurssille menemistä. Kerran viikossa kuuntelemaan sinne neuvoja ja vinkkejä ei tässä vaiheessa tuottane suurta ongelmaa...:) Mutta sitten kun koira on vanhempi niin on myöhäistä katua...!
Riippuu koiran rodusta. Pentu touhuaa omia leikkejään, hakee rajojaankin. Toki tuollainen murina on hyvä karsia pois, mutta tulevaisuus on rodusta kiinni. Jos koirasi on jokin hurjaluontoinen metsästys- tai vahtikoira, on rajojen asettelu jo pentuna tärkeämpää kuin jollakin lauhkealla rodulla. Ei siihen toki mitään kursseja tarvita.
Miksi pentu ei saisi murista kun se pienenä leikkii??Pääasia on ettei se pure kovaa ihmistä!Minun koira leikkii ja murisee ja pureekin vähän leikillään kättäni mutta sehän on vain pennun leikkiä ei se tosissaan ole!!!Välillä se puree lelua ja murisee lelulle ja minua se naurattaa antaa pennun leikkiä!!!!!Kyllä sinä huomaat onko se leikkiä vai onko se yrittämässä ottaa pomon paikkaa!Leikkiihän lapsetkin pienenä ja huutaa miksi koiranpentu ei saisi leikkiä ja murista? Elä tee siitä arkaa torumalla jos se vaan leikkii!!!
Olet siis sitä mieltä, että pentu saa leikkiessään murista ja purra isäntäänsä/emäntäänsä? Käsitinkö ihan oikein? Mietihän luonnon laumoja, muriseeko ja pureeko siellä alempiarvoinen ylemmälleen? Tietääkseni ei.
Tottakai pentu pyrkii saamaan selville oman paikkansa laumassa heti taloon tultuaan, tosin hennommin pyrkimyksin kuin murrosikäinen koira. Mutta jos jo pentuna antaa pennun purra ja murista johtajalleen, tulee murrosiästä huomattavan paljon vaikeampi. Epätoivotut toimet on helpompi karsia pieneltä pennulta, kuin täysikasvuiselta täynnä omaa itseään olevalta rotjakkeelta.
Keinoja lopettaa käytös on monia. Kannattaa yrittää heti alussa mahdollisimman luonnollista keinoa, eli murise itse ja näytä hampaita pennulle, kun se tekee jotain kiellettyä. Jos se jo tehoaa pentuun, ei kannata edes ottaa niskasta kiinni. Johtajan "murinasta" edes pehmeäluontoinen koira ei saa mitään traumoja. Jos menet pehmeää koiraa kieltämään fyysisesti tai huutamalla, voi siitä olla paljon jopa haittaa. Itse olen käyttänyt myös keinoa (meidän koiramme on kovaluontoinen), että pentu maahan ja laitan omat hampaani sen kurkulle ja murisen. tepsii ihan hyvin. Kunhan muistat aina lopettaa, kun koira on alistunut/lopettanut ei-toivotun tekemisen. Niin käyttäytyy myös luonnossa normaalisti käyttäytyvät yksilöt.
Onnea pennun kasvatukseen ja koulutukseen. Muista olla johdonmukainen ja reilu johtaja koirallesi. Kaikki minkä kiellät kerran, kiellät aina, samoin kaikki minkä sallit kerran, sallit myös myöhemmin. Ja jos joudut kurittamaan koiraasi, älä hellittele koiraasi samantien, vaan odota hetki, äläkä esim. huomioi koiraasi ollenkaan. Hetken päästä laukaiset tilanteen esim. taputtamalla koiraasi ja puhumalla normaalilla äänellä ja unohdat saman tien itsekin tapahtuneen. Silloin olet koirallesi reilu johtaja, eikä koiralle ole epäselvää, kuka talossa johtaa.
On murinaa ja sitten murinaa. Jos ei osaa erottaa näitä toisistaan, niin kannattaa kieltää kaikki murina. Mutta tota puremista naskalihampailla ei kyllä kestäisi Erkkikään.
Luonnosta en tiedä, mutta omaa laumaa seuranneena voin sanoa että kyllä alempiarvoinen puree ja murisee (leikkimurinaa) ylemmälleen.
Tuosta johdonmukaisuudesta; Kyllä minäkin olen koirani kasvattanut johdonmukaisesti, ja tulen aina niin tekemäänkin. Ihmettelen vaan, miksei koirat ole toisilleen johdonmukaisia, kun nuorempiaan "kouluttavat".
Missä suhteessa koirat eivät sinusta ole johdonmukaisia toisilleen? Minusta ne ovat juuri sitä. Ihminen on itse se, joka ei aina ole johdonmukainen.
Kyllä meilläkin pentu murisee ja yrittää näppiä vanhempaa koiraamme leikin varjolla, mutta se ei ole oikein ja siitä kielletään. Se on juuri sitä paikan hakemista ja haastamista. Vanhempi koiramme rähähtelee takaisin, saisi rähähtää joskus paremminkin, mutta kun on niin pitkäpinnainen. Meitä kohtaan pentu ei kuitenkaan murise eikä pure missään tilanteessa, ei edes leikillään. se on meillä ollut tabu aina. Myös siksikin, että rotuina ovat rottweiler (vanhempi) ja dobermann (pentu). Ehkä jonkun seurakoiran paikan hakua ja muuta "leikkimurinaa" voi sietääkin, mutta ei tämän rotuisten ainakaan meillä.
Minua kiinnostaa, miksi sekaannutte koirienne väleihin kieltämällä nuorempaa murisemasta vanhemmalle. Miksi ette anna vanhemman koiran hoitaa itse asiaa, jos sitä murina haittaa?
Lauman johtajan kuuluu palauttaa järjestys laumaan. Ja myös koska nuorempi koiramme on nyt 11 kk, pahimmassa murkkuiässään, eikä kunnioita vanhempaa koiraamme tällä hetkellä juuri kovinkaan, ainoastaan ruokailuhetkillä. Silloin se tietää, ettei toisen kipolle auta mennä.
Mieheni on sitä mieltä, että nuorempi koiramme saa ehkä ylemmän paikan vanhemmalta koiralta vuoden parin päästä, kun vanhempi ei jaksa pitää paikkaansa. Siihen asti nuorempi koira on pahnan pohjimmainen ja johtaja puuttuu asiaan, jos ei muu auta. Kuten meillä tällä hetkellä. Kummatkin koirat ovat uroksia.
Unohtui se, että nuorempi koiramme on tosiaan tällä hetkellä niin täynnä omaa miehisyyttään, ettei usko vanhempaa koiraa, vaan haastaa sitä kaikista rähähtelyistä ja puraisuista huolimatta. Sellaista käytöstä ei meidän lauman sisällä suvaita.
Siis... Koirathan käyttäytyvät kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Varsinkin nartut. Esim. pennut saavat välillä tehdä niille (ja myös uroksille) ihan mitä vaan. Toisena päivänä pennut eivät saisi liikahtaakkaan.
Sama pätee myös aikuisten koirien keskuudessa (eikä tällä ole mitään tekemistä kiiman kierron kanssa). Toisena päivänä alempiarvoinen saa tehdä yhtä sun toista, toisena taas ei.
Ihmisillä on kumma käsitys, että koirien tulisi saada keskenään tapella mielin määrin selvitellessään välejään.. että siihen ei muka saisi mennä väliin. Meillä ainakin minä olen se pomo, joka sanoo mitä tehdään, ja meillähän ei tapella! Ja se on kaikille koirille hyvin selvää.
Useimmat koirat murisevat leikkiessään, koirathan leikkivät samalla tavalla kuin tappelevatkin, eikä murina anna syytä huoleen.
katso kuitenkin ettei leikki mene liian rajuksi, sinun johtajana kuuluu kutsua pentu leikkiin ja myös lopettaa se, jos pentu villiintyy liikaa ja alkaa näykkiä, nouse ylös ja kävele reippaasti pois katsomatta pentuun. Pian pentu oppii leikkimisen rajat.
Joskus pennut riehaantuvat niin etteivät yksinkertaisesti osaa rauhoittua vaan räksyttävät, näykkivät ja roikkuvat puntissa. Ota silloin pentu syliisi (isompi vaikka polvien väliin) ja pidä hellästi mutta tiukasti pentu paikoillaan, kunnes se rentoutuu. Nipistä vaikka kädelläsi kuono kiinni, jos hampaat napsuvat sinua kohti.