Bortsu +Labbis

Riippuu varmaankin mihin tarkoitukseen koira tulee? Ihan kotikoiraksi en ottaisi... ja harrastuskäyttöönkin pohtisin tarkkaan... Ja koska molemman rodun sisällä on todella paljon luonne-eroja, niin riippuu TODELLA paljon emän ja isän luonteista. Molemmissa roduissa on hyviä ominaisuuksia ajatellen koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta. Mutta nämä ominaisuudet eivät kaikki ole mitä parhaimpia kotikäytössä. Varsinkin, kun koirat on jalostettu kovasti toisistaan poikkeaviin tehtäviin. Voi vaihtoehtoisesti olla, että koirien (esim. tiettyä koiraharrastusta ajatellen) ns.hyvät puolet yhdistyvät... ja pennuista tulee kaiken kaikkiaan toimivia. Mutta jos ajattelee pahimman kautta ja ajattelee koiraa jossa yhdistyvät ominaisuudet... bordercollielta: järjetön vilkkaus (koira on nanosekunneissa joka paikassa), (joillain) kova äänen käyttö, paimennusvaisto (liikuvien asioiden kyttäys) ja labbikselta: riistavietti (korvat hukkuu hajun kohdatessa), (joillain) päätön hössöttäminen... enpä tiedä, miten tuollaisen otuksen kanssa sitten elämä sujuisi ;)
Painottaakseni, ettei kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään, niin toisinkin voi käydä ja pennuissa yhdistyy näppärästi monet rotujen hyvät ominaisuudet, kuten bc: kontaktihakuisuus, nopeus oppia asioita... ja labukalta: hyvät hermot, lempeys...

Oma mielipiteeni vaan on, että rotukoirissa on se parempi, että pennusta voi suuremmalla todennäköisyydellä ennustaa, minkä luonteinen siitä tulee. Tietää mihin koira on alunperin jalostettu ja täten tietää, minkälaisia ominaisuuksia se on tehtäväänsä tarvinnut...

Tässä kopio aiemmasta kirjoituksestani, jossa kerron koirastani, joka on bordercollien ja labradorinnoutajan sekoitus:

Koirani on siis noin puolitoistavuotias narttu, ja se on lähes kokomusta. Rinnassa on valkoista, ja takatassujen varpaissa. Korvat ovat lurpat ja kolmiomaiset. Kooltaan koira on melko lähellä labradorinnoutajaa, mutta rakenteeltaan se on sirompi. Olen käsittänyt, että noutajat voivat olla melko ahmatteja ruoan suhteen, mutta minun koirani syö pelkästään nälkäänsä. Monesti aamulla on vielä illalla laitettua ruokaa kupissa, ja koulutettaessa koiraa on melkein turha yrittää motivoida ruoalla! Ohjaaja aina pääseekin raunioilla mainitsemaan minulle, että on huonot eväät, kun koira painelee makkarasta huolimatta touhottamaan omia juttujaan ;o).

Luonteeltaan tämä sekoitus on aika erikoinen. Pentuna se pysyi pihalla jopa "vahtimatta", vaikka ohi kulki ihmisiä ja toisia koiria. Se ei edes haukkunut. Aikuistuttuaan se on tilaisuuden tullen livistänyt silloin tällöin omille teilleen muutamaksi minuutiksi, ja tuliaisiksi se on tuonut naapureiden tuulettumassa olleita koristetyynyjä ja vaatteita... Kerran se oli käynyt kieriskelemässä jossakin kalanperkeissä, sillä se haisi kamalalle, ja oli suomuissa. Koiran irti päästäminen olikin välillä jännää, kun ei voinut tietää, mille päälle neiti sattui. Välillä se tuli luo pyynnöstä, ja välillä se teki noita katoamistemppujaan. Nykyään se jo tottelee luoksekutsua lähes aina.

Koirani arastelee vieraita koiria, mutta on muuten varsin rohkea. Se ei pelkää ääniä, esimerkiksi haulikon pamaus ei tee siihen mitään vaikutusta. Autossa istumista ja vieraita ihmisiä se rakastaa. Se tykkää myös juosta esineiden perään, mutta maltti ei riitä esineen takaisin tuomiseen. Koira on myös ketterä, se kiipeää hämärässäkin jyrkkiä rappusia, tykkää hyppiä esteiden ylitse, uiminen sujuu jne... Mutta siinä se on ihan urpo, että se ei osaa karata tarhasta, vaikka sille olisi kaivettu valmis onkalo aidan ali.

Toinen koiramme osaa avata tarhan haan, ja jos se on lukittu kunnolla, se kaivautuu aidan alitse. Mutta sepä ei lähdekään omille teilleen ulos päästyään, vaan avaa talomme ulko-ovet, ja tulee sisälle. Borderi/labbis vaan istuu tarhassa, ja katsoo hölmönä, mihin kaveri läksi.

Tuo äsken kuvattu piirre ei anna koirastani kovin älykästä kuvaa, eikä sekään, että jo pentuna sillä oli outo tapa istua ja jöröttää mistään innostumatta. Nykyäänkin kun aamulla menemme ulos, toinen koiristamme tulee aina häntää heiluttaen hyppimään aitaa vasten (mikä on mielestäni normaalia käytöstä koiralta), mutta tämä sekoitus saattaa istua koppinsa edessä ja vain tuijottaa. Se ei heiluta häntäänsä, eikä reagoi mitenkään, kun sille puhuu. Sitten kun sitä oikein kovasti kehuu ja kutsuu luokse, se viimein tulee, ja käyttäytyy aivan kuin mikä tahansa koira. Olen ihmetellyt tuota piirrettä, kun muuten se kuitenkin on ihan iloinen, ja nauttii ihmisen seurasta.

Koira oppii asioita nopeasti, mutta mitään hurjan suurta miellyttämisen halua sillä ei ole. Liikkeissään se on nopea ja ketterä kuin bordercollie. Lapsia kohtaan se suhtautuu ylisuurella hempeydellä, mutta saattaa vahingossa innostuksissaan kaataa pienen lapsen maahan, kun se hyppää vasten, ja yrittää nuolla naaman.

Siinä tuli nyt jotain. Jos haluat tietää lisää, niin kysy pois.

Paras mettäkoira mitä minulla on ollut, hakenut satoja lintuja maalta ja vedestä, pienpetojen pintajahdissa loistava ja aivan huippu srva- hommissa. Toki omassa taisi olla jotakin x-hirvikoiraakin..

Muistakaa rekisteröidä risteytyspennut Suomen koirarekisteriin 👌