Siis... yhteis- vai yksinhuoltajuus? Onko niillä mitään muuta eroa kun toiseen vaaditaan 2 nimeä kun toiseen riittää 1 nimi?
Olemme avoliitossa ja meillä on reilu vuoden ikäinen poika. Isän kanssa kävimme tunnustamassa isyyden, mutta huoltajuus on edelleen minulla. Se piti hoitaa myöhemmin, mutta jäi.
Nyt kun olen lukenut näistä huoltajuuksista, niin (kun koskaan ei tiedä tulevaisuutta) kenties onkin parempi että meillä huoltajuus onkin edelleen minulla?
Olemme avoliitossa ja meillä on reilu vuoden ikäinen poika. Isän kanssa kävimme tunnustamassa isyyden, mutta huoltajuus on edelleen minulla. Se piti hoitaa myöhemmin, mutta jäi.
Nyt kun olen lukenut näistä huoltajuuksista, niin (kun koskaan ei tiedä tulevaisuutta) kenties onkin parempi että meillä huoltajuus onkin edelleen minulla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
yksinhuoltajien liiton sivuihin.
Itselläni sama tilanne. Olin avoliitossa ja lapsen huoltajuus yksin minulla. Sittemmin tuli ero, olen ollut pelkästään tyytyväinen tähän. Isä osallistuu toki lapsen elämaan ja tapaavat säännööisesti viikonloppuisin. Mutta mielestäni on selvempää, että huoltajuus on minulla. Käytännössä tällä ei paljoa ole merkitystä. Esim henkilökorttiin (kun kävimme ulkomailla) riitti pelkästään minun allekirjoitus. Kouluun olen ilmoittanut, että lapsen saa antaa isän mukaan.
"Nyt kun olen lukenut näistä huoltajuuksista, niin (kun koskaan ei tiedä tulevaisuutta) kenties onkin parempi että meillä huoltajuus onkin edelleen minulla?"
Oletan että oot nainen... Perustelehan tuo?
Ensinnäkin myönnettäköön, että sanavalinta oli kenties väärä. En todellakaan ole sitä mieltä, että äiti olisi aina parempi huoltajana!
Mutta, kun näitä "riitoja" lukee, niin huoltajuudesta näkyy tulevan eniten tekstiä. Yks sun toinen haluaa yhteishuoltajuudesta eroon??? Itse en pidä (ainakaan tällä hetkellä) koko asiaa mitenkään tärkeänä, mutta meidän tilanteessa äitinä minä olisin kuitenkin paras vaihtoehto.
Tuo huoltajuus, elatus ja tapaamisoikeus näkyvät sekoittuvan näillä palstoilla kummalliseksi vyyhdiksi. Kysymys on eri asioista, eikä niitä pidä sotkeá keskenään. Suurimmat ristiriidat "lasten asioissa" johtuvat vanhempien välisistä jännitteístä. Kun tämän opitte, meistä "jurristeista" tulee tarpeettomia tällä saralla. Itse työssäni näitä asioita kohdatessani, koen harvoin olevani hyödyksi lapsille. Toki niitäkin on, mutta yleensä syyt johtuvat vanhemmista itsestään.
"...yleensä syyt johtuvat vanhemmista itsestään."
Vanhemmista itsestään? Monikossa vanhemmat????
Ettei kuitenkin olisi niin, että syynä on jompi kumpi vanhemmista, ei molemmat?
Vai onko hyvä lähihuoltaja sellainen, joka suostuu etävanhemman kaikkiin pyyntöihin ja haluamisiin, niin että etä pysyy aina tyytyväisenä? Silloinko yleistys monikko muodossa päättyy?
Eli, olemme turhaan oikeudessa, olisi pitänyt antaa lapset suosiolla isälle, kun hän vuosien jälkeen niin sattui haluamaan. Entä huomenna, jos hän ei haluakaan enää olla lähi-isä, sitten minä hymyilen ja sanon, tietenkin lapset tulevat takaisin kotiin, kun sinä niin haluat. Loppu hyvin kaikki hyvin ?
Kenties olet oikeassa, siinä että täällä laitetaan kaikki yhteen vyyhtiin. Ja juuri siksi varmasti minäkin olen välillä kuin pallo hukassa. Tuossa kun kyselin alussa vain näiden huoltajuuksien eroja, kun tosiaan muistui mieleen meidän "unohdus" eli yhteishuoltajuuden haku. Tietenkin, kun tällä hetkellä meillä menee hyvin, niin ei osaa ajatella mitään näillä foorumeilla luettuja riitatapauksia. Ihmetellä vain... kun omakohtaista kokemusta ei ole, eikä lähipiireissäkään suurempia riitoja, niin eipä sitä osaa muuta kuin ihmetellä!
Jos olette hyvissä väleissä exäsi kanssa, sanallisella huoltajuusmuodolla ei ole merkitystä. Isällä on yksin - ja yhteishuoltajuudessa samanlaiset oikeudet tavata lastaan (vai sanotaanko että lapsella on oikeus tavata isäänsä) kuin yhteishuollossakin.
Minä tein -97 painostuksen alla ratkaisun ja muutin yksinhuoltajuuden yhteishuoltajuudeksi, mikä tuntuu olleen yksi elämäni suurimmista mokista.
KIITOS.
Tosiaan suurin vastaus löytyi yksinhuoltajien liiton sivuilta. Siellä oli kirjoitettu mitä kaikkea yhteishuoltajuuteen liittyy.
Kun näin maallikkona plussat ja miinukset ynnäsin, niin hyvää ja huonoa molemmissa.
Minä varmasti edelleen jatkan tätä "yksinhuoltajuutta", vaikka meillä isukki asuukin saman katon alla, sillä se ei todellakaan vaikuta meidän eloomme mitenkään ja kun tämän asian nyt unohdan, ja jos elomme jatkunee näin, niin sillä ei todellakaan tule olemaan mitään merkitystä ! :)