RÄNTÄMAAN BALLADI
Vesi ja lumi ja räntä
se kadut jo kaupungin peittää
bussi tahatta varmaan – tai tiedäpä häntä
ravat kulkijan silmille heittää
on varjoni pieni ja sukat kuin sieni
jalat kengissä molskahtain
ja ihmekö aina jos sitten ne painaa
kuin uitettu koira oon vain
on märkänä vyö hiki kainalot syö
lahkeet reisiini liimaantui näin
voi elämä nurjin, mä kurjista kurjin
en ollut vielä lähtiessäin
Läpi kahlaten veestä pian löytänen eestä
Päämäärän, Maalin ja Kohteen
ja perillä siellä on edessä vielä
kiillotus himmenneen hohteen
vielä hetken mä siedän, niin johan tiedän
on riitti viel eessä mitä loistokkain
kautta Narikan koukkaan, niin en ketään loukkaa
jos kuoriudut hetken myös kuivahtain
Tanssikengätkin mukaan – ei estänyt kukaan
kas jalkani kuivuvat sillä
myös kintaat ja takin ja karvaisen lakin
liina kaulassa ympärillä
ne kuivumaan laita
-voi, märkä myös paita ja seuraavaks teemmekin näin
tila kostea jätä pois riepusi mätä
saliin astuos etehenpäin
vaikka vielä tätä matkaa mä haluisin jatkaa
vieras elämä palatsien
ei ovea löydä niin avointa käydä
kuin luona Montejon rantojen sen
Muistojen siltain ja tummuvain iltain
tuulta lämmintä en tuntea saa
missä paikkoja riitti – ja isäntä kiitti
käydä, poiketa, istahtaa
jossa viivähtäissä tovin ei haitanne kovin
kas isännällä aikaa on hällä
nain maailmalla – napatähtien alla
sydän kerrosta myös syvemmällä
Jos nähdä mä saan, mietin mutta ja vaan
sydänt´ lämmintä kellä nyt maassa täss´ ois
jossa kylmät on mielet ja ahtahat pielet
jossa eteisessä kuores oot antava pois
Vesi ja lumi ja räntä
se kadut jo kaupungin peittää
bussi tahatta varmaan – tai tiedäpä häntä
ravat kulkijan silmille heittää
on varjoni pieni ja sukat kuin sieni
jalat kengissä molskahtain
ja ihmekö aina jos sitten ne painaa
kuin uitettu koira oon vain
on märkänä vyö hiki kainalot syö
lahkeet reisiini liimaantui näin
voi elämä nurjin, mä kurjista kurjin
en ollut vielä lähtiessäin
Läpi kahlaten veestä pian löytänen eestä
Päämäärän, Maalin ja Kohteen
ja perillä siellä on edessä vielä
kiillotus himmenneen hohteen
vielä hetken mä siedän, niin johan tiedän
on riitti viel eessä mitä loistokkain
kautta Narikan koukkaan, niin en ketään loukkaa
jos kuoriudut hetken myös kuivahtain
Tanssikengätkin mukaan – ei estänyt kukaan
kas jalkani kuivuvat sillä
myös kintaat ja takin ja karvaisen lakin
liina kaulassa ympärillä
ne kuivumaan laita
-voi, märkä myös paita ja seuraavaks teemmekin näin
tila kostea jätä pois riepusi mätä
saliin astuos etehenpäin
vaikka vielä tätä matkaa mä haluisin jatkaa
vieras elämä palatsien
ei ovea löydä niin avointa käydä
kuin luona Montejon rantojen sen
Muistojen siltain ja tummuvain iltain
tuulta lämmintä en tuntea saa
missä paikkoja riitti – ja isäntä kiitti
käydä, poiketa, istahtaa
jossa viivähtäissä tovin ei haitanne kovin
kas isännällä aikaa on hällä
nain maailmalla – napatähtien alla
sydän kerrosta myös syvemmällä
Jos nähdä mä saan, mietin mutta ja vaan
sydänt´ lämmintä kellä nyt maassa täss´ ois
jossa kylmät on mielet ja ahtahat pielet
jossa eteisessä kuores oot antava pois
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.