Onko muilla samaa ongelmaa että naimisiin voitaisiin jo mennä (ja sitä ennen kihloihinkin) jos vaan olisi rahaa pitää kunnon häät. Suku on niin iso ettei voi karsia kovin pieneksi, lisäksi tietenkin ystäviä halutaan mukaan?
Mielestäni kihloihin voitais mennä ja mietittäisiin sitten mistä rahat saadaan ,mutta mies on ehdottomasti sitä mieltä että rahat täytyisi olla.
Mielestäni kihloihin voitais mennä ja mietittäisiin sitten mistä rahat saadaan ,mutta mies on ehdottomasti sitä mieltä että rahat täytyisi olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No sehän on yleinen ongelma, miksi höitä lykätään, ette todellakaan ole ainuita!
mitäs sitä pers'aukisena juhlimaan. jos ei rahaa ole niin silloin ei kannata pitää juhlia vaan mennä naimisiin ihan vain kahdestaan, kyllä se pappi tai tuomari teidät vihkii ilman suurempia juhliakin. Eihän naimisiin menossa ne juhlat mikään pääasia ole.
Sehän nyt on sanomattakin selvä!
Ei minustakaan ole pääasia. Meillä oli juuri häät, säästimme vuoden ja otimme pari tonnia lainaa pankista. 30 vierasta oli kutsuttu ja kaikki ihan vimpan päälle. Pari kuukautta maksellaan balanssi luottoa ja se on sitten siinä. Todella mukavaa oli, ja tuntui hyvältä että odotimme niin kauan, että oli varaa tehdä juuri kuten halusimmekin, tinkimättä laadusta.
Kihloihin menimme vuotta ennen, sormukset olivat hopeaa Kalevala sarjaa ja maksoivat 50€/ kpl. Vihkisormukset ovat nyt sitten oikeat, mutta eivät nekään maksaneet kuin 400€/ kpl. Onnea häihin!!
Ettei vaan se olisi tekosyy? Jos hän ei ole valmis kihloihin ja sanoo, että ei ole rahaa mennä naimisiin? Mutta voi olla, että se on ihan oikea syy. Jos todella haluatte naimisiin niin sitten vain miettimään millaiset häät haluaisitte, mikä olisi bujetti. Eli paljonko rahaa tarvitsette. Ja sitten mietitte, että miten se raha saadaan kasaan. Jos säästätte, niin paljonko kuukaudessa teillä on varaa laittaa säästöön jne.
Säästäminen toisaalta olisi parempi aloittaa, kun olette menneet kihloihin. Vaikka voi kai sitä säästää häihin vaikka ei ole vielä luvattu mennä naimisiin... Mutta kihlautuessa ei ole pakko sopia hääpäivää. Ja jos haluatte niin voittehan te sopia alustavasti päivän tai vuoden.
Ja vaihtoehtona on mennä naimisiin ilman isoja juhlia.
Kyllä on. Mun avomies ei halua vielä kihloihin ja on myös esittänyt syyksi sen, että meillä ei ole rahaa häihin (en ole siis hinkuamassa mitään isoja häitä, mutta mies haluaa hääjuhlan). Enkä myös ymmärrä miksi ei voisi mennä kihloihin ja sitten miettiä millaiset häät järjestetään ja miten ne maksetaan. En mä tiedä mistä ne rahat meille ilmaantuu, muutoin kun säästämällä? Mies kyllä lottoaa, joten kai hän kosii sitten jos sattuu tulemaan tarpeeksi iso lottovoitto! Mies on sitä mieltä, että kihloihin voi mennä paria kuukautta ennen häitä. Hän kuitenkin haluaa kunnon juhlat ja ei niitä kyllä kovin nopeasti järjestetä? Hän siis odottaa, että saamme yhtäkkiä jostain rahaa ja sitten menemme kihloihin ja parin kuukauden päästä siitä naimisiin… Hänen ystävänsä meni kesällä kihloihin ja menevät ensi kesänä naimisiin ja oli puhetta, että kirkot olivat aika varattuja. Musta jotenkin tuntuu, että meillä oikea ongelma ei ole raha. Ja me olemme tehneet isoja hankintoja ja olleet lomalla toisella puolella maapalloa (johon säästimme) jne. Silloin raha ei ole ongelma?
Jos me satuttas saamaan jostain rahaa niin saa nähdä menisikö mies sittenkään kanssani kihloihin ja naimisiin vai löytyisikö jokin muu este.
On niitä kyllä erikoisempiakin syitä kuultu. Mun kaverin avomies sanoi, että ei voi mennä naimisiin ennen kun heillä on omistusasunto (asuvat vuokralla). En tiedä mitä sillä on väliä?
Meillä on kyllä vakituiset työpaikat jne. Ja olisi mielestäni varaa säästää häihin. En halua olla vuosia kihloissa, mutta oon valmis olemaan vaikka kolmekin vuotta, jos rahatilanne olisi sellainen ettei häitä voida järjestää. Mutta ei sitä rahaa tule koskaan olemaan, jos emme ala säästämään.
Me mentiin kihloihin kaksi vuotta sitten ja häät ovat tulevana kesänä. Opiskelijoina ollaan säästetty silloin kolme vuotta. Onnistuu se köyhemmältäkin.
Ollaan oltu 6 vuotta yhdessä (nuoria silti vielä) ja puhuttu naimisiinmenosta paljonkin. Meidän mielestä kihlaus tarkoittaa sitä, että sovitaan menevämme naimisiin ja päätetään (ainakin alustavasti) hääpäivä ts. häiden suunnittelu ja valmistelu alkaa. Aikaa tähän valmisteluun voi luonnollisesti kulua esim. vuosi tai puolitoista.
Olemme molemmat opiskelijoita joten rahaa ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä (lisäksi ostettiin juuri moottoripyörä johon menee kaikki mitä säästöön muuten mahdollisesti jäisi). Mitään ökyhäitä en halua, mutta erityisesti avomiehellä on iso suku joka juhlii kaikkia 50-vuotisiakin yli sadan hengen voimin. Aion mennä naimisiin vain kerran, joten tietysti toivoisin että saisin juuri haluamanilaisen puvun yms.
Tällä hetkellä taloudellista helpotusta ei ole lähivuosina luvassa ja toisaalta kun valmistutaan, alkaa luultavasti asuntolainan maksu. Tuntuu aika kylmältä ajatella että ei mennä kihloihin/naimisiin rahanpuutteen takia, mutta niin se vaan on.
Lähiaikoina olen kyllä alkanut haaveilla kihloihin menosta vaikkei häiden suunnittelu olekaan vielä ajankohtaista. Voih..ei sitä varmaan voi ymmärtää muut kuin samassa tilanteessa olevat, järjellä ajateltunahan se on vain pieni sormus sormessa ja tärkeintä on rakkaus, mutta silti se olisi niin älyttömän ihanaa :)
3 vuotta, eikä häistä ole ollut kuin jotain epämääräistä pulinaa.
Itse tyytyisin sivarivihkimiseen, mutta mies haluaisi kirkkohäät ja kutsua nekin, joiden kanssa ei ole edes tekemisissä...
Me mentiin kihloihin, ilman lupausta avioliitosta. Rahanpuute (asuntolaina,m-pyörä,autonpitäminen yms), juhlatilaisuudesta ja vieraista sopiminen ja vielä sekin, että haluaisin yhteisen sukunimen, mutta hän ei halua minun, enkä minä hänen nimeään, ovat vielä ne esteet, joista joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin.
Sanonpa vaan sen, että kandeis mennä naimisiin, jos on vähäänkään fyffee ja halua. Umpirakastuneiden häät on kauniita. Jos me ollaan yhdessä vielä 15 vuotta ennen kun mennään naimisiin, tuntuu, että ensihuuma on jo mennyt meidän ohi.
Ja sit kun yhteistä omaisuutta, niin senkin takia. Ja jos on vielä riidoissa toisen suvun kanssa, niin toisen kuollessa, ei ole kellään asioihin nokankopauttamista.