Hei kaikki te jo vauvan saaneet.
Meillä pitäisi vauvan syntyä jouluksi.
Ystävieni kanssa jutellessa olen huomannut eri näkemyksiä siitä missä vauvan "pitäisi" synnyttyään,siis omassa huoneessa vai samassa huoneessa vaunhempien kanssa...ken ties samassa sängyssä vanhempien kanssa?
Tästä tietysti saisi riidan aikaiseksi mutta haluaisin kuulla kokemuksianne mikä tapa on hyväksi todettu?!
Jokainen tekee tietysti niin kuin parhaimmaksi näkee ja mukavammaksi tuntee,mutta kiinnostaa silti.
Meillä pitäisi vauvan syntyä jouluksi.
Ystävieni kanssa jutellessa olen huomannut eri näkemyksiä siitä missä vauvan "pitäisi" synnyttyään,siis omassa huoneessa vai samassa huoneessa vaunhempien kanssa...ken ties samassa sängyssä vanhempien kanssa?
Tästä tietysti saisi riidan aikaiseksi mutta haluaisin kuulla kokemuksianne mikä tapa on hyväksi todettu?!
Jokainen tekee tietysti niin kuin parhaimmaksi näkee ja mukavammaksi tuntee,mutta kiinnostaa silti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
alusta asti omassa sängyssä yöllä, pinnasänky oli ihan vanhempien sängyn vieressä ja äitin puolella. Itseni viereen en uskaltanut jättää nukkumaan. Sylissä tai vieressä nukutettiin ensi ja sitten laskettiin omaan sänkyyn, jos heräsi niin otettiin takaisin syliin. Päivällä nukkui vaunuissa tai kantoliinassa tai aikuisten sängyssä tai olohuoneen sohvalla yms. Eli aina oli siellä missä äitikin.
Mielestäni vastasyntyneelle ei voi antaa liikaa läheisyyttä ja hänelle on ensiarvoisen tärkeää kuullua äidin ja isän läsnäolo lähellään. Syöttämisetkin sujuvat ilman suurempia siirtelyjä ja heräämisiä kun vauva on lähellä ja äiti kuulee vauvan tarpeet paremmin. Kyllä lapsi ehtii yksin nukkua omassa huoneessaan kun isommaksi kasvaa eikä ole enää kokoajan niin riippuvainen äidistä. Nykyajan kovassa maailmassa joutuu väkisinkin itsenäistymään liian varhaisessa vaiheessa. Tutustukaa rauhassa vauvaanne ja viettäkää paljon hänen kanssaan aikaa (myös yöllä kun nukutte) niin jatkossa osaatte tulkita hänen viestejään aina vain paremmin ja tunnistaa mitä mikäkin ähinä tai kitinä tarkoittaa. Ja antakaa vauvan olla vauva.
Meillä poika nyt 4kk ja nukahataa yksin omaan sänkyyn mutta nukkuu edelleen meidän huoneessa ja nukkuu koko yön, jos yöllä herää niin nukahtaa itse uudestaan takaisin uneen kun kuulee että äiti ja isä on lähellä...
Jokainen perhe tekee tavallaan ja niinkuin parhaaksi näkee, ei sen vuoksi kannata ystävien kanssa ruveta riitelemään. Kysykää esim. miten teidän omat vanhempanne ovat toimineet.
Tämä on meidän perheen mielipide.
..ja nukkuu edelleen samassa huoneessa, vaikka ikää on "jo" 1,3 vuotta. Meillä oli myös aluksi pinnasänky isossasängyssä kiinni ja laita oli alhaalla, eli pinnasänky oli ns. sivuvaununa:)
Nukutimme pojan yleensä aina syliin tai viereen tissille, josta nostimme sitten omaan sänkyynsä. Yösyöttöjen jälkeen poika usein jatkoi uniaan äidin kainalossa. Niin kauan kun poika söi tissiä (11,5kk) ja hän heräili öisin syömään, hän nukkui n. puolet yöstä meidän keskellämme.
Täytettyään vuoden yöheräilyt loppuivat ja hän alkoi nukkumaan kokonaisia öitä omassa sängyssään. Vain kipeänä ollessaan hän tulee enää viereen.
Meillä tälläinen järjestely toimi loistavasti! Itseasiassa mulla itselläni oli vaikeuksia oppia nukkumaan ilman että poika tuhisi vieressä:)
Seuraavan lapsen kanssa ajattelimme kuitenkin alkaa opettamaan omaan sänkyyn nukahtamista hiukan aikaisemmin... Tämä esikoinen kun on nyt vasta parisen kuukautta nukahtanut iltaisin omaan sänkyynsä.. Mutta eipä siitäkään ole haittaa ollut, että nukutimme pojan siihen asti viereen ja sitten vasta nostimme omaan petiin.
Vihjeenä kerrottakoon, että omaan sänkyyn nukahtamisen taito kannattaa opetella, ennenkuin vauva oppii nousemaan pystyyn... Se ollaan näin jälkikäteen tajuttu:) Tietysti tämä, kuten miljoona muukin asia on yksilöllisiä!
Tehkää kuten itse parhaaksi näette ja koette. Mutta niinkuin edellinen kirjoittaja jo mainitsikin: Lapsi ei voi koskaan saada liikaa läheisyyttä!
Kaikkea hyvää raskauteesi ja ihania vauva-aikoja teille toivottaen
-K-
mä olen sitä mieltä, että jokainen nukkukoon omassa sängyssään. joskin nyt kun lapset ovat isompia, siitä on jouduttu lipsumaan pimeän pelon tai mörköjen ym. otusten takia.
esikoinen nukkui meidän vanhempien huoneessa omassa pinnasängyssään mun puolellani vuoden ikäiseksi asti. silloin muutimme isompaan asuntoon ja lapsi sai oman huoneen. huoneen vaihdos rauhoitti meillä yöt heti ja oli siis oikein oiva ratkaisu.
kuopus nukkui meidän vanhempien huoneessa viisi kuiseksi, eli sen ajan kun söi öisin, ja siirtyi sen jälkeen isosisaruksensa huoneeseen.
esikoinen otti huoneeseen mielellään kaverin, sillä onhan paljon turvallisempaa nukkua kaksin kuin yksin. nyt höpöttelevät illalla huoneessaan aikansa ja nukahtavat usein käsikädessä (sänkyjen päädyt ovat vastakkain) ja aamulla kun heräävät, niin menevät samaan sänkyyn lueskelemaan ja leikkimään.
nukkui meillä aluksi omassa pienessä rottinkisängyssä vanhempien sängyn vieressä. Tytön ollessa reilun 1kk ikäinen siirrettiin hänet omaan pinnasänkyyn omaan huoneeseen. Kävin sitten siellä imettämässä, hyvin sujui.
Aivan alkuaikoina kun vauva alle nukuttiinn päikkärit yhdessä meijän vanhempien sängyssä.
Siirtyminen omaan huoneeseen sujui hyvin, sillä ensin nukuttiin siellä päikkärit ja sitten yöt.
Haluamme taata isommille lapsille katkeamattomat yöunet, joten siksi vauva on meidän huoneessa. Ensimmäiset ajat hän nukkui vaunuissaan, nyt pikkuhiljaa totutamme häkkisänkyyn. Vieressä en halua nukuttaa, koska silloin en uskalla itse nukkua hyvin, vaan pelkään tukehduttavani vauvan vahingossa. Sitä kokeiltiin edellisen kanssa, ja se johti ihan kamalaan uupumukseen. Ensimmäinen nukkui alusta asti eri huoneessa, mutta sekin oli omalla tavallaan aika hankalaa.
Eli, meillä on 3 viikkoinen tyttö, joka nukkuu omassa pinnasängyssä meidän makkarissa.
Yöllä pitää herätä kuitenkin niin usein syöttämään, että ei tulis mitään mennä jonnekin toiseen huoneeseen...
Joskus aamuyöstä otan toisinaan viereen nukkumaan, jos ei ihan helpolla omaan sänkyyn jää ja itsekin pitäisi saada unta.
Viereen vaan äheltämään ja itse unta palloon.
Tyttö nukkui ensin vieressäni äitiyspakkauksen laatikossa, koska pelkäsin, että pyörähtäisin yöllä päälle. Kuukauden ikäisenä alkoi nukkua vieressäni :) Ei sitä päälle pyörähdä, kun on leveä sänky ja kyllä sitä äiti osaa lapsensa vieressä nukkua! Niin, että nyt sitten nukutaan vierekkäin joka yö :) Pinnasänky on koskemattomana äidin sängyn vieressä ;)
Tällainen systeemi sopii ainakin meille, koska me asumme kahdestaan. Tuntuisi tyhmältä laittaa vauva yksinään suureen pinnasänkyyn ja nukkua yksin leveässä parisängyssä...ja näin se on paljon mukavampaa! Vaikka lapsi on vasta muutaman kuukauden ikäinen, iltaisin näkee, että hän on todella onnellinen, kun äiti tulee viereen ja aletaan nukkumaan :) Nukkuukin tosi hyvin jo yöt ja aamulla herää hymyillen!
Tyttö on nukkunut omas huonees ihan alusta asti (paitsi huonot yöt, jolloin otan viekkuun). Nyt väliaikasesti samassa makkarissa kun on ollu paljon heräilyy ni ei viiti juosta 5min välei laittaa tuttii suuhu. Heti kun mahollista siirrän takas omaan huoneeseen, saan ite nukuttuu paremmin ja jaksan olla pirteenä seuraavana päivänä.
nukkuivat meidän makkarissa ensimmäiset puoli vuotta (niin kauan kun yö imetykset kestivät).
Ensimmäiset viikot jakoivat yhteisen sängyn, sen jälkeen siirtyivät omiinsa. (Tiedän kaksosia, jotka ovat jakaneet jopa 7kk ikäiseksi saakka saman sängyn.)
Puolivuotiaina siirtyivät nukkumaan yhteiseen huoneeseensa.
Joskus heräilevät yöllä ja siloin "tulevat" (me siis haemme) jatkamaan uniaan iskän ja äiskän keskelle, mutta pääsääntöisesti lapset nukkuvat omissa sängyissään, omassa huoneessaan.
vielä, että minkä päätöksen nyt sitten ikinä teettekään, niin pysykää siinä, sanoivatpa muut mitä hyvänsä. Se on kuitenkin vanhempien oma asia, miten nukkumis järjestelyt hoitaa.
Me koettiin lasten lähellä olo (siis sama huone, eri sängyt) käytännöllisimmäksi siksi, että kaksosten imettämiseen menevä aika edes hieman väheni, kun lapset olivat lähellä. Heti imetyksen loputtua lapset opetettiin omaan huoneeseen, että edes joskus saisi äitikin nukkua. (Heräsin pienimpäänkin ähinään ja vääntelyyn.)
Tiedän lapsia jotka nukkuvat vielä vanhempien vieressä neljä vuotiaanakin ja heitä onkin sitten todella hankala yrittää opettaa omaan sänkyyn saati sitten omaan huoneeseen.
Itse ajattelen niin, että lapsi ei siitä eri huoneessa nukkumisesta kärsi, jos hänen tarpeisiinsa kuitenkin vastataan. (Eli esim.kipeänä tai muuten herätessään on turvallinen aikuinen lähellä eikä lapsi koe itseään hyljätyksi.)
Mutta jokainen tavallaan.
Sen vaan on tässä äitinä ollessaan huomannut (ja ystävien/tuttavien/sukulaisten lapsen hoitoa ja kasvatusta seuratessani), että kannattaa puuttua asioihin jo hyvissä ajoin. Tarkoitan siis, että esim. 1-vuotias on ehkä hankala saada tottumaan esim. omaan sänkyyn, mutta jos et sitä "taistelua" silloin käy ja luulet päästäväsi itsesi helpolla antamalla 1.vuotiaalle periksi, niin se on sata kertaa pahempaa esim. sitten kolmen vuoden päästä, ku yrität omaan sänkyyn nukuttamista uudelleen. Toivottavasti edes joku ymmäsri mitä yritän selostaa...=)
Pitää tehdä niinkun itse parhaaksi tuntee, tottakai. Älä tee sitä virhettä, että annant muiden sanoa miten sinun pitäisi tehdä tai toimia. Ota tietysti neuvoja vastaan, mutta ei niitä tarvitse noudattaa. On tullut itse tehtyä virheitä, että on anopin propagandaa kuunnellut ja antanut puhua. Mutta liika on liikaa, Te elätte omaa elämää.
Meillä poju nukkui äitiyspaukkauksen laatikossa, joka oli pinnasängyssä. Pinnasänky oli aivan sänkymme vieressä.. Jossain parin kuukauden iässä vauva alkoi nukkumaan aina samassa sängyssä, se oli mukavampaa ja tuntui kivalta. Kun poika alkoi pyörimään ja liikkumaan paljon, siirsimme oman pinnasänkyyn takaisin joka on aivan kiinni sängyssämme. Siinä on nukkunut siitä asti leppoisasti yönsä, on tänään tasan vuoden ikäinen:). Omaan huoneeseen siirto tulee varmaan sitten kun pinnasänky käy pienenksi ja saa "oikean" sängyn. Eli kai joskus puolentoista vuoden iässä, tilanne kohtasesti katotaan sitten. Kyllä se vauva pienenä tarvii usein öisin maitoa, tuttia jne. On helpompaa pitää pinnasänky aivan vieressä tai sitten vauva aivan vieressä..
Meidän tyttö on alusta lähtien nukkunut yöunensa omassa sängyssään meidän makkarissa. 3,5 kk oli tosi itkuinen iltaisin, ja ainut paikka mihin nukahti oli vanhempien syli. (kaikkea kyllä yritettiin...) Nyt tyttö on 9 kk, ja edelleen nukutetaan syliin, tai itseasiassa nukahtaa siihen kun annetaan iltamaito. Ei olla vielä raaskittu ruveta siihen huudattamiseen, mikä tulee, jos laittaa hereillä ollessaan sänkyyn...Sitäkin yritettiin jossain vaiheessa. Mutta meille kun tästä syliin nukuttamisesta ei ole mitään ongelmaa, niin meille se sopii kyllä.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee!