Kysyisin siis etäsuhteesta. Miten olette saaneet sen toimimaan ja mitä kopastuskiviä siinä on? Ei ole kokemusta vastaavasta, mutta olenpas mennyt ihastumaan. Kaipa se voi toimia, vaikka vaatinee enemmän kuin ns. lähisuhde?
Kiitoksella otan vastaan näkemyksiänne.
Kiitoksella otan vastaan näkemyksiänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nooh, vaatii luottamusta, rehellisyyttä, lujaa tahtoa ym hyveitä, ja mania! meillä välimatka on oulu-hki. omaa auto ei oo, opiskelijaetuihin ei oikeuksia ja standbykin maksaa nykyään mansikoita.. onni että on kännyt, vaik neki syö ruokarahaa.:)
aikaa kuluu ennen ku taas näkee mutta se on niiiin söpöä vähän ujostella sit.
kyllä kaukorakkaus toimii
Etäsuhde vaatii todellakin rehellisyyttä ja myös molempien avoimuutta ja pelisääntöjen noudattamista, mutta niinhän suhteet yleensäkin. Itse elin naiseni kanssa 3,5 etäsuhteessa, jossa kilometrejä oli välillämme 450. Välillä tuntui, että ei jaksa, ei onnistu, ei tuu mitään, mutta pitkät puhelinkeskustelut auttoivat kestämään pitkiäkin eroja. Ja jokainen jälleennäkeminen oli aina mielettömän ihana, sitä odotettiin ja pedattiin viikkotolkulla perhosia vatsanpohjassa ja ah sitä hetkeä, kun sai taas painaa toisen lähelleen! Nyt elämme vihdoin samalla paikkakunnalla saman katon alla ja voin vakuuttaa, että odotus kannatti. Tsemppiä omalle etäsuhteellesi, yhdessä pärjäätte varmasti!
niin siis äskeisestä jäi yksi pieni sana pois:) elimme 3,5 vuotta etäsuhdetta, monet elävät varmasti kauemminkin, kenties koko elämänsä....
Etäsuhde tosiaan voi onnistua, ihan samalla lailla kuin mikä tahansa muu suhde. Onnistuminen on ihmisistä itsestään kiinni ja vaatii työtä, kuten aikaisemmissa viesteissä on jo todettu.
Kaikille etäsuhteessa olevilla ei toki edes ole päämääränä saman katon alle muuttaminen tai edes samalla paikkakunnalla asuminen. Parisuhdetta voi ylläpitää ilman sitäkin, jos kumpikin niin haluaa.
vaatii kärsivällisyyttä vaalia etäsuhdetta ja seurustella välimatkan takaa. Itselläni ja kullallani välimatkaa reilut 560 km, ja asumme lisäksi eri maissakin. Silti tapaamme lähes joka viikonloppu, mutta vaatii se toki aikaa, rahaa, ja kärsivällisyyttä istua autonratin takana ja vartoa viikot viikonloppuja..
Etäsuhde on rankkaa, toisaalta eipähän tule hukutettua kultaa kaikilla arjen huolilla ja kiireillä. Mikään ei voita niitä hetkiä kun näemme ja olemme jälleen yhdessä.Yhdessä vietetty aika vain tahtoo kulua kuin siivillä...ja sitten toisaalta uutta näkemistä odottavan aika on pitkä. Meidän etäisyytemme on helsinki-Lontoo..onneksi kiitos halpalentojen tapaaminen onnistuu lähes joka toinen vkl. jotenkin aikaisempiin suhteisiin nähden, nykyisin ei tule kiukuteltua kullalle aivan pienistä asioista..hyvä näin..onpahan sitä oppinut suhteen myötä pitkäpinnaisemmaksi ja enemmän suvaitsevammaksi. Viime viikonloppu oli upea..kahden viikon päästä uudelleen...
Eli asiumme alkujaan eri paikkakunnilla, tapasimme netissä. Reilu puol vuotta kaukosuhdetta, sitten sain siitä tarpeekseni. Irtisanoin itseni töistä ja muutin samalle paikkakunnalle kultani kanssa. Toki en halunnut yhteen muuttaa koska alkuun riitti et nähtiin päivittäin muutenkin. Suhteeseen toi turvaa se että molemmilla oli omat pleissit. Toki nopeesti nälkä kasvoi syödessä. Nyt asutaan yhdessä ja ensimmäinen lapsikin on syntynyt. Jonain päivänä ehkä rakennamme vielä oman kodin. Eli mulla ainakin riskin otto kannatti ja se mullisti koko mun elämäni. On helppo olla onnellinen kun elämä on ihanaa. :)