Opiskelen parhaillaan aineenopettajaksi, ja eräässä ryhmäkeskustelussa virisi kysymys siitä, onko opettajuus enemmän rooli vai persoona. Itse aloin miettiä myös sitä, mitä opettajalta nykyään odotetaan kouluajan ulkopuolella. Ennen vanhaanhan opettaja oli kansankynttilä, joka oli hyvän kansalaisen malli paitsi oppilaille, myös yhteisön muille jäsenille. Papin roolistahan ilmestyi vastikään tutkimus, jonka mukaan enemmistö hyväksyy mm. pappien alkoholin käytön kohtuullisessa määrin. Mitä ajatuksia teillä on opettajan roolista/persoonasta virka-ajan ulkopuolella?
Opettajan rooli vai persoona?
ausku
101822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muille. Yhtään.
Opettaminen on minusta samanlainen kyky kuin piirustustaito tai laulutaito. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan hyviä opettamaan, ja toiset eivät välttämättä koulutuksen jälkeenkään osaa opettaa.
Minusta tuo opettajuus on enempi persoona kuin rooli, sillä rooli -sana viittaisi siihen, että opettaminen on ikäänkuin keinotekoista tai näyteltyä. Ainakaan minä en pysty näyttelemään esim hyvää laulajaa (koska en luonnostanikaan osaa laulaa).
Mitä open vapaa-aikaan tulee, niin tuosta on monenlaista käsitystä. On toki mukava, jos opettaja on suht reilu ja rehti vapaa-ajallaankin, mutta toisaalta taas open pitäisi vapaalla saada tehdä mitä itse haluaa. Jollain pienellä paikkakunnalla voi tulla ongelmaksi se, että jos ope vaikka vetää perskännit joka viikonloppu, niin sana saattaa levitä ja open ammattitaito kyseenalaistetaan (eihän tuo vielä opettajan lahjoista kerro mitään, opehan voi olla vaikka millainen virtuoosi).
Tottakai opettaja on 'roolissa'. Mutta se ei meinaa sitä, että rooli olisi keinotekoinen, se on osa ammattia. Ja sisältää jotain käyttäytymismalleja, kuten sen, että pyrkii asiallisuuteen ja kärsivällisyyteen. Tällaiset piirteet myös ovat yleensä opettajan persoonassa muutenkin eikä tarvitse rautalangasta vääntää.
Koen esimerkiksi, että nykyinen yksi maikkani on hyvin paljon 'roolissaan' eikä tuo persoonaansa tai itseään esille, ei itseasiassa tuo missään asiassa kerro mielipiteitään tai muutakaan itsestään, kuten onko perhettä, harrastuksia jne. Sitten on sellaisiakin maikkoja
jotka kertovat paljonkin asioista, jotka heidän ajatteluunsa ovat vaikuttaneet.
Molempi parempi ja kukin tyylillään.
"Opettaminen on minusta samanlainen kyky kuin piirustustaito tai laulutaito. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan hyviä opettamaan, ja toiset eivät välttämättä koulutuksen jälkeenkään osaa opettaa."
Itse olen kyllä tässä parin kuukauden aikana oppinut yhtä sun toista sellaista, mitä ei olisi tullut ajatelleeksi ennen opettajankoulutusta. Opettajan työ on niin paljon muutakin kuin vain se näkyvä rooli luokan edessä. Kulisseissa tapahtuu tosi paljon. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että kaikista ei ole opettajiksi koulutuksenkaan jälkeen, eli se opettajuus on vahvasti persoonasta kiinni. Tuskin kukaan pystyy vetämään teennäistä roolia neljänkymmenen vuoden ajan.
"Minusta tuo opettajuus on enempi persoona kuin rooli, sillä rooli -sana viittaisi siihen, että opettaminen on ikäänkuin keinotekoista tai näyteltyä."
Aivan, tämä tulikin jo esille.
"Jollain pienellä paikkakunnalla voi tulla ongelmaksi se, että jos ope vaikka vetää perskännit joka viikonloppu, niin sana saattaa levitä ja open ammattitaito kyseenalaistetaan"
Itse olen myös miettinyt tuota. Mitäs sitten, kun abi-lapsukaiseni pääsevätkin 20-vuoden ikärajasta huolimatta samaan baariin, kuin missä itse tykkään käydä? Omassa vanhassa koulussani varmaan puolet opettajista tulivat toiselta paikkakunnalta töihin, näin eivät vapaa-aika ja työ päässet sekoittumaan.
Jännää on se, että opettajathan ovat varsinkin pikkupaikkakunnilla jonkinlaisia "pikkujulkkiksia", koska sukupolvesta toiseen porukka käy saman opettajan tunneilla. Opettajat ovat paljon esillä ja ovat ainakin oman kokemukseni mukaan erittäin muistettavia henkilöitä jokaisen historiassa. Ja vaikka opitut asiat unohtuisivatkin, opettajan persoona muistetaan vielä vanhana kiikkustuolissakin.
"Ja sisältää jotain käyttäytymismalleja, kuten sen, että pyrkii asiallisuuteen ja kärsivällisyyteen."
Missähän se asiallisuuden raja mahtaa mennä? Miten on sopivaa käyttäytyä minkäkin ikäisten edessä? Nämäkin asiat varmaan muuttuvat yhteiskunnan mukana, tuntuu ainakin siltä, että tuolla omassa harjoittelukoulussa on paljon liberaalimpi meininki, kuin mitä omilta kouluajoiltani muistan.
"ei itseasiassa tuo missään asiassa kerro mielipiteitään tai muutakaan itsestään, kuten onko perhettä, harrastuksia jne. Sitten on sellaisiakin maikkoja, jotka kertovat paljonkin asioista, jotka heidän ajatteluunsa ovat vaikuttaneet."
Omakohtaiset kokemukset ovat aina omasta mielestäni tuoneet lisäväriä tunteihin, mutta liika on aina liikaa. Jotkut opettajat saattavat jaaritella kurssista toiseen omia nuoruudenmuistojaan ja kurssin päätteeksi huomataankin, että suurin osa oikeasta asiasta on jäänyt käsittelemättä. Minua tämä ainakin vähän haittasi koulussa, koska opin parhaiten seuraamalla tunneilla, en koeviikolla viimeisenä iltana kirjasta hädissään pänttäämällä.
"Ja sisältää jotain käyttäytymismalleja, kuten sen, että pyrkii asiallisuuteen ja kärsivällisyyteen."
Missähän se asiallisuuden raja mahtaa mennä? Miten on sopivaa käyttäytyä minkäkin ikäisten edessä? Nämäkin asiat varmaan muuttuvat yhteiskunnan mukana, tuntuu ainakin siltä, että tuolla omassa harjoittelukoulussa on paljon liberaalimpi meininki, kuin mitä omilta kouluajoiltani muistan.
-Pohditutti kai tämä, minkä verran opella on lupa hermostua eri tilanteissa. Eihän ope saa haukkua haistattelijoita mutta rajat kuitenkin pitää asettaa.
Toisaalta kun mietin, niin ope ei saisi valittaa oppilaille hänen työhönsä kuuluvista asioista tai vaikkapa ottaa asioita liian henk.koht - toisaalta stressin alla voi sitten lipsumista tapahtua.
Ope ei esimerkiksi saisi urputtaa oppilaille, että tämä asia käsiteltiin viime tunnilla, kyllä pitäisi jo tajuta tämä asia. Open pitäisi löytää keinoja siihen, että opittavat asiat menisivät jakeluun eikä valittaa oppilaille, että nämä ovat tyhmiä. Tällaistakin asennetta vielä on! (Tietysti ymmärrän senkin että opintokokonaisuuksissa pitää edetä tietyn suunnitelman mukaan eikä jäädä jankkaamaan jotain yhtä asiaa tuntikausiksi.)
Juu, tästä asiastahan juttelisi vaikka kuinka kauan.:)
"minkä verran opella on lupa hermostua eri tilanteissa. Eihän ope saa haukkua haistattelijoita mutta rajat kuitenkin pitää asettaa. "
Miksei opettaja saisi haukkua haistattelijoita? Haistattelu on epäasiallista käytöstä, ja jos minulle joku oppilaani haistattelisi, niin hän ei selviäisi siitä mitenkään helpolla.
"Toisaalta kun mietin, niin ope ei saisi valittaa oppilaille hänen työhönsä kuuluvista"
Miksei saisi valittaa nimenomaan työhön kuuluvista asioista, koska työhön kuuluvat asiat kuuluvat myös oppilaalle?
"vaikkapa ottaa asioita liian henk.koht - "
Miksei saisi ottaa asioita liian henkilökohtaisesti? Jos oppilas menee henkilökohtaisuuksiin, niin kyllä opettaja saa niistä hermostua aivan samoin kuin jos ei olisi opettaja.
"Ope ei esimerkiksi saisi urputtaa oppilaille, että tämä asia käsiteltiin viime tunnilla"
Miksei saisi urputtaa oppilaille tuosta asiasta? Jos se kerran on käsitelty, niin siinäpähän oppilaat huomaavat että pitää kuunnella silloin kun asia oli esillä.
"Open pitäisi löytää keinoja siihen, että opittavat asiat menisivät jakeluun"
Jos oppilaat todella keskittyvät ja paneutuvat asiaan, niin kyllä ne menevät jakeluun. Eivät ne nyt niin kummoisia ole. Oppilaan oma vika on, jos ei viitsitä keskittyä, kuunnella ja tehdä töitä oman oppimisensa eteen. Ei siinä opettajalta voi vaatia mitään ylimääräisiä kiemuroita ja hyppyjä, että asia menisi perille niillekin jotka eivät itse viitsi mitään oppimisensa hyväksi tehdä. Ihminen se on opettajakin.
Ja sitten lopuksi: yrittävien ja ahkerien oppilaiden eteen mielellään opettaja tekee ylimääräistäkin työtä runsaasti palkkaa odottamatta, mutta laiskurit ja haistattelijat pitäkööt turpansa tukossa!
Miksei opettaja saisi haukkua haistattelijoita? Haistattelu on epäasiallista käytöstä, ja jos minulle joku oppilaani haistattelisi, niin hän ei selviäisi siitä mitenkään helpolla.
- Minusta ope voi sanoa, että nyt loppu ja tätä en kuuntele, turpa tukkoon. Mutta jos ope sanoo oppilaalle, että olet tyhmä idiootti, hän alentuu typerään väittelyyn, joka ei vie tilannetta eteenpäin.
Miksei saisi valittaa nimenomaan työhön kuuluvista asioista, koska työhön kuuluvat asiat kuuluvat myös oppilaalle?
- Eivät kaikki asiat. Meillä on esimerkiksi koulussa sellainen ope, joka valittaa meille kiltimmille huonosti käyttäytyvistä oppilaista. Yleisesti ottaen valitus ei ole rakentavaa eikä se ratkaise mitään tilannetta. Ope on valta-asemassa eikä valtaa ole järkevää käyttää väärin. Valittaa hänen pitäisi toisille kollegoille tai muille tilanteen ulkopuolisille ymmärtäjille, eikä ensimmäisille, jotka siihen kohdalle sattuvat, jotka joutuvat 'ymmärtämään' vain siksi koska on pakko.
Miksei saisi ottaa asioita liian henkilökohtaisesti? Jos oppilas menee henkilökohtaisuuksiin, niin kyllä opettaja saa niistä hermostua aivan samoin kuin jos ei olisi opettaja.
- Tottakai saa ottaa henk.koht. ja kaikkihan ottavat asiat aina silloin tällöin henk. koht. mutta edelleen ope on vastuussa tilanteen kulusta eri tavalla kuin oppilas. Minusta open
'ammattilaisuuteen' kuuluu se, ettei räjähdä heti paikalla kun tulee tiukempi tilanne. Olenkin ihaillen katsonut kouluni opeja juuri tämän ammattilaisuuden takia.
Miksei saisi urputtaa oppilaille tuosta asiasta? Jos se kerran on käsitelty, niin siinäpähän oppilaat huomaavat että pitää kuunnella silloin kun asia oli esillä.
- Ihmiset ovat oppijoina hyvin erilaisia. Jos oppilas, joka on huono kielissä kohtaa tuollaista asennetta opettajalta, nostaako se hänen motivaatiotaan oppimaan asiaa? Eivät kaikki asiat ole kaikille niin helppoja ja ymmärrettäviä! On turha nöyryyttää oppilasta, jonka on vaikea omaksua jotain ruotsin kielen passiivin muodostusta, vaikka se kuinka olisi käsitelty edellisellä tunnilla.
Tietysti tuo huomautus on joissakin tapauksissa paikallaan, varsinkin peruskoulussa - voisin kuvitella.
"Open pitäisi löytää keinoja siihen, että opittavat asiat menisivät jakeluun"
Jos oppilaat todella keskittyvät ja paneutuvat asiaan, niin kyllä ne menevät jakeluun. Eivät ne nyt niin kummoisia ole.
- Riippuu kyllä asiasta! Sitähän varten opettaja on, jotta osaisi selventää ja laittaa asiat johdonmukaiseen, ymmärrettävään järjestykseen, josta ne voisi purkaa. Oppiminen tietty tapahtuu omassa päässä.
Olen tosi kiitollinen esimerkiksi matikanopelle, joka jaksoi väsymättä selvittää ja selittää matikan kaavojen saloja.
Oma ongelmansa ovat sellaiset opet, jotka eivät osaa kuunnella opiskelijoiden kysymyksiä, vaan heillä on aina jokin valmis vastaus joka annetaan joka kerta, eli osaavat selittää asian vain yhdellä lailla. Siinä jälleen ymmärrän kyllä, että opettaja on vain ihminen, sillä on vaikea kylmiltään saada selville jonkun oppilaan näkövinkkeliä asiaan, kun tämä kysyy jotakin, mitä ei ymmärrä (eikä sitten välttämättä osaa muotoilla kysymystä).
Mainiota, että keskustelua syntyi, joskin alkuperäinen kysymykseni opettajuudesta virka-ajan ulkopuolella jäi nyt vähän vähemmälle huomiolle. Ehkäpä otsikkoni vei harhapoluille..? Olisi vielä kiva saada kommentteja siitä, millainen ihminen opettaja saa olla koulun ulkopuolella.
Vähän aikaa sitten Hesarissa oli myös uutinen opettajiksi hakevien ja muiden lasten parista työtä hakevien rikosrekisterin vaikutuksesta työnsaantiin. Millaisen rikostaustan voi vielä sulattaa? Taitaa olla itsestään selvää, että pedofiliaa ja kovia huumetuomioita ei hyväksytä, mutta entäpä käry miedoista huumeista, pahoinpitelystä tai rattijuopumuksesta useamman vuoden takaa? Tällaiset rikokset käsittääkseni vanhenevat (tai katoavat rekisteristä) kymmenessä vuodessa (korjatkaa, jos olen väärässä). Onko reilua, että yhdestä nuoruuden hairahduksesta joutuu kantamaan taakkaa niin pitkään?
Olen varmaan innokkain kommentoija mutta tässäpä tulee:
yhdestä hyvästä yläasteeen maikastani kuulin jälkeenpäin että hän oli alkoholisti ja kuoli viinaan, jotenka päihteiden käyttäjiä opeista varmasti löytyy. Mutta se oli varmaan koululla ehkä julkinen salaisuus tuokin asia, koska ei me kouluaikana tuota koskaan tajuttu tai kuultu mistään.
Minusta on muitakin töitä, joissa ei saa öykkäröidä, ei varmaan luottamusta herättäisi rattijuoppo pomo jossain muussa työssä. Openhan pitää saada yhteisön (oppilaiden lisäksi myös joissain tapauksissa vanhempien) luottamus ja ylläpitääkin sitä. Vaikka rattijuopomus juridisesti vanhenisikin, voisi opelle jäädä maine ihmisenä, johon ei voi luottaa. Tietysti voi aina vaihtaa paikkakuntaa.
Pahoinpitelijöistä taas arvelen, että heillä ei ole pitkäjänteisyyttä opettajan hommiin (voin tietysti olla väärässäkin).
Ihmisiähän ne opettajatkin on. Joten vapaa-ajalla saa tehdä mitä itse lystää. Tosin mun mielipiteenseen vaikuttaa varmasti se että täti ja muutama hyvä kaveri on opettajia. Mutta opettaja ei ole samanlailla opettaja vapaa-ajallaan kun on sitä töissä.. ööh sekavaa selittää.