tietoa tahtoisin. Tyttäreni opiskelee ammattiin eka vuotta. Nyt hänen sievään pieneen päähänsä on noussut ajatus muuttaa pois kotoa. Kaveri (tyttö)täyttää 18v. ja on muuttamassa omaan asuntoon, tahtoisi (luulisin) maksumieheksi lapsemme. Itse hän sanoo tahtovansa aikuistua ja kuulemma tulis halvemmaksi asuminen??? Nyt ei tietenkään mikään maksa mitään, voinko tehdä niin etten anna rahaa opiskeluun, ruokaan enkä puhtauteen kodin ulkopuolelle. Sanoin hänelle siitä ja mitään riita juttuja meillä ei ole ollut. Mitä tarkoittaa elatusvelvollinen 17v. ikään? Onko minun pakko syöttää hänet omaan osoitteeseen? Ei kai tuon ikäinen mitään tukiaisia saa.??Olen ehkä tyranni mutta tahtoisin tytön käyvän koulunsa ja muuttavan sitten omaan pesään.Kyse ei todella ole kiinnipitämisestä.
tytär 16v.
takuuvarmaa
202753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olet elatusvelvollinen alaikäiselle lapsellesi jos hän muuttaa pois kotoa kunnes hän täyttää 18 vuotta.Sitä ennen ei tule kuin opintotuki,asumislisä siihen ja opintolaina.Toimeentulotukea ei saa alle 18 vuotiaana ja jos sitä hakee sossu laittaa vanhemmille elatusmaksut.
Siis jos tytär muuttaa pois, sossu "määrää" elatusmaksun? Tulojen mukaan kenties?? Huh huh.Täytynee yrittää olla kuin ei oliskaa, Joskus tuntuu tämä maailma on ihan P. Tai paremminkin nyky-lapset, sillä lapsi hän todellisuudessa on.
tältä syksyltä.Lapsi muutti omaan asuntoon kun alkoi opiskelut,ikää 17 vuotta.Opintotuesta jää 20 euroa elämiseen kuukaudeksi ja opintolainan kanssa 180 euroa yhteensä.40 euroa menee pelkkiin bussilippuihin kuussa.Sossuun kun meni hakemaan toimeentulotukea ne ilmoitti sieltä että koska olet alaikäinen,tukea ei saa vaan vanhemmille määrätään tulojen mukaan elatusmaksut.Mistäs minä työtön yh-äiti sille mitään elatusmaksuja maksan kun kotona on vielä 4 nuorempaa lasta.
Nou hätä sanoi sossutäti,masan vaan 30 euroa omavastuuta ja kaupunki loput.Siinä on vaan sellanen mutta että ne menee multa sitten myöhemmin perintään.
Nyt sitten elätän vielä vanhinta omaan kämppäänsä.
Ei sinun ole mikään velvollisuus antaa tyttäresi muuttaa minnekään. Pysyköön koton siihen asti kun tulee täysi-ikäiseksi. Sinä ole aikuinen ja päätät niin kauan kuin hän on alaikäinen.
Huh huh. Itse pääsin tänä syksynä lukiosta suoraan yliopistoon ja olen huomannut miten kallista kaikki on: varsinkin ruoka ja vuokra ovat pääätä huimaavia!!
En ymmärrä miten kukaan haluaa vapaaehtoisesti ottaa opintolainaa pelkkää amista varten??? Hullun touhua.
Itse olen kiitollinen vanhemmilleni että saan asua vielä kotona, saan suurimmaksi osaksi mennä kuten haluan, tottakai pitää elää vielä vanhempien säännöillä, eli tullaan ajoissa kotiin ja kerrotaan mihin mennään ja keiden kanssa jos lähdetään baariin, mutta ruoka ja asunto on ilmainen ja kaiken muun maksan minä.
Ei ole vuokraa peritty, eikä hätistelty pois kotoa. Tottakai omaa kunniantuntoa on sen verran, että tästä haluaa ponnistaa omaan kotiin ja itsenäistyä, mutta tuntuu turvalliselta että voi vielä luottaa siihen ettei tarvitse kotoa lähteä kun koko aikuistumisen mylläkkä on päällä.
Pistäpä tyttäresi hakemaan työtä esim. kassalta (jos löytyy kauppa johon voi mennä kassalle ilman että myy tupakka- ja alkoholituotteita, ainakin pari kaveriani ovat työskennelleet sellaisella sopimuksella että k-18 tuotteiden ostajat ohjataan toiselle kassalle) tai varastosta tms. Ja miettimään että hänen tulisi ansaita kevyesti kuussa ainakin 500e (ja hoitaa koulu!!) että tulisi toimeen joten kuten. Itse olen hakenut nyt kuukauden sisällä yli 20 paikkaan, ja kun kokemusta ei ole, ei anneta työtä. Eli kotoa muuttaminen on käytännössä mahdotonta vielä nyt. Ensi vuodeksi olisi kuitenkin haave omaan kämppään.
Voithan tietty antaa tyttäresi kokeilla mitä se "itsenäistyminen" oikeasti on. Et anna rahaa, ja kun alkaa arki ahdistaa pahasti niin otat takaisin kotiin, et moiti etkä mitään.
Kyllä kurkkua kuristaa tarpeeksi kun tajuaa ettei ole rahaa edes mehupurkkiin kun rahat ovat todella tiukalla. Siinä vaiheessa koti jossa kaikki maksetaan, alkaa tuntua mukavalta. Itsenäistyminen ei ole mitään lasten leikkiä.
Oma tytär halusi tuon ikäisenä päähänsä myös että kotoa pois!Kova hinku oli itsenäistyä ja "olla aikuinen."Meillä kävi niin että sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja vielä sellaisen johon tosissaan halusikin.
Pohdiskelujen jälkeen päästettiin sitten,ei sekään olisi oikein ollut jos olisi "pakotettu" käymään koulua omassa kaupungissa,ilman mitään mielenkiintoa.
Mutta ilman muuta asuisi kotona jos täällä opiskelisi!
Pelisäännöt on selvät:jos koulunkäynti ei luonnistu,on luvattomia poissaoloja tai töpeksitään niin maitojunalla kotia ja sillä selvä.
Opiskelee nyt toista vuotta ja hyvin koulu sujuu vaikka niitä pieniä töppejä on tullutkin.
Muistan kuinka innolla tytär lähti,oli se niin hienoa päästä kotoa pois.Kului muutama kuukausi niin jo vain perjantaisin ilmoitettiin että "Ihana tulla kotia!"
Noista tukiasioista sen verran että tytär ei saa lanttiakaan mistään,me vanhemmat joudutaan maksamaan kaikki vuokria myöten.Kas,kun ollaan naimisissa ja molempien yhteenlasketut tulot liian suuret...Vihaksi pistää kun ei tässä mitään rikkaita olla,tavallisia "työläisiä."
Mutta maksetaan mieluusti jos tyttö tuosta ammatin saa,oikealla alalla tuntuu olevan.
En sinuna päästäisi tytärtä omaan kämppään vielä jos kerran kotonakin voi asua.Se on tuota nuoruusiän huumaa.Itsekin tuon ikäisenä väen vängällä olisin halunnut asuntolaan,kotoa pois vaan.Vihaksi pisti kun ei tullut moinen kuulonkaan,vanhemmat oli ihan idiootteja ja fossiileja!Nyt naurattaa koko juttu enkä mitään ole menettänyt.
Et todellakaan ole tyranni.Ihan viisaasti minusta ajattelet.Ei se mitään jos lapsi(mahdollisesti) kiukutteleekin päätöksellesi,varmasti ajan myötä ymmärtää asian.
Oma lapseni on myös 16 v ja tuntuisi kovin oudolta ja orvolta että muuttaisi jo pois kotoa huh huh. Jos olet epävarma, sano että mietitään vielä... Jos et tyrmää ajatusta vaan vähän lykäisit...
tiedoista. Lisäkään ei pahaa tee. Kaikki jotka ovat olleet samanlaisissa tilanteissa, miten selvititte ja selvisitte? Jotenkin on helpompi tietäessä ettei ole ainoa, vaan on hukassa tavallaan. Meillä ei todella ole tytön mielestä mitään miksi poismuutto olisi "pakko" tarkoitan juuri erimielisyyttä joka asiassa. Murkku-uhmaako lienee.
Mie taisin uhota tuota 13-vuotiaasta lähtien milloin mitenkin vakavissani. Sinnittelin kuitenkin kotona 18-vuotiaaksi. On myös mahdollista, että tyttö testaa sinua ja TOIVOO sinun kieltävän, vaikkei sitä ehkä itsekään tajua.
Pari luokkakaveriani on muuttanut kotoa 15-16-vuotiaina ammattikoulun perässä, eivätkä he mitenkään kieroon ole kasvaneet. Enpä ala edes yrittää neuvoa tässä asiassa... toisaalta se voi olla ok, mutta ehkäpä hänen kuitenkin olisi syytä vielä se kaksi vuotta ainakin "kestää" kotona.
sama tilanne tyttäreni 16v. haluaisi itsenäistyä/muutta omaan asuntoon siis vuokralle... mutta en hyväksy sitä ennenkuin hän 18v. ja se ilmoitin hänelle ja se on hyväksyttävä..piti tai ei.
Kyllähän näitä 16 vuotisia jo asuu omillansa, mutta jotkut ovat ehkä opiskelujensa vuoksi joutuneet muuttamaan esim. toiselle paikkakunnalle kuin vanhempansa. Mielestäni ei 16 v tarvitse alkaa leikkiä "aikuista", ei hän osaa edes vielä kuvitellakaan mitä yksinasuminen maksaa. Sinä olet äiti ja aikuinen, sano hänelle selvästi ja kauniisti että ei vielä omillensa.
kerroppa tyttärellesi, että minä muutin kotoa pois 15-v ja sen jälkeen alkoi elämä mennä niin perseelleen, halusin vaan olla "villi ja vapaa" ja lähteä. Nyt (18v) kadun suuresti sitä etten enää jäänyt vanhempien siipien suojaan, koska kun pois muuttaa, niin takaisin ei oikein ole tulemista..
Itse muutin heti peruskoulun jälkeen 800km päähän opiskelemaan. Asuin tosin koulun asuntolassa, jossa asui paljon minua vanhempia opiskelukavereita. Kaikki meni ok.
Opiskelu kesti vuoden, jonka jälkeen palasin vanhempieni luokse. En kuitenkaan enää oikein sopeutunut "kotiini", joten muutin omaan asuntoon 17-vuotiaana.
Tulihan sitä muutaman kerran töpeksittyä mm. raha-asioita, mutta nälkä opettaa jne.
Lisättäköön vielä, että minulla oli vanhempieni luona turvallinen ja rakastava koti ja tulin vanhempieni kanssa loistavasti toimeen ennen muuttoa (tulen edelleenkin). Minulla oli myös oma huone ja aika vapaat oltavat, sain tulla ja mennä, kunhan ilmoitin missä olen ja mitä teen.
Joillekin itsenäistyminen vaan tulee aikaisemmin, toiset taas saa hätistää äidin helmoista...
Ehkä voisit tyttöäsi neuvoa etsimään aluksi työpaikan, jossa voisi tehdä koulun jälkeen muutaman tunnin töitä, jotta saa itsensä elätettyä. Jos koulu ja työnteko sujuu mallikkaasti (todennäköisesti tyttösi luopuu muuttamisesta muutaman työvuoron jälkeen), tyttösi on varmastikin tarpeeksi kypsä ja vastuuntuntoinen itsenäistymään.
Työpaikan löytäminen voi olla hankalaa, mutta aina löytyy orjatyötä mm. lehtien jakamista, puhelinmyyntiä. Oppiipahan arvostamaan koulutusta...
Kuules, tyttösi on alaikäinen niin kauan kuin on alle 18-vuotta ja sinun ei ole mikään pakko antaan hänen muuttaa minnekään. Sinä päätät.
Kenenkään ei ole pakko suostua elättämään lastaan johonkin omaan kämppään, jos kotikin on olemassa. Tee vain selväksi, että ehtii kyllä, sitten parin vuoden päästä.
Elatusvelvollinen olet ja vielä opiskelujen osalta osittain senkin jälkeen, kun tyttäresi on täyttänyt 18.
Mä muutin kans lukioon 3h bussimatkan päähän, täytin just 16. Kyllä mun mielestä voi itsenäistyä kotonakin, välillä siis on ollut raskasta esim koeviikolla tehdä ruokaa ja käydä kaupassa ja pyykätä... Ja rahaa menee ainakin sellanen 300e ylimääräistä missä ei mun mielestäni ole mitään järkeä jos asuu vanhempien kanssa samassa kaupassa. Sä et myös silloin näe niin helposti jos tyttärellesi tulee jotain ongelmia ja olen varma että hänenkin elämä sujuu paremmin kotona. Opiskelutkin jaksaa paremmin kun ei tarvii pyörittää itse koko elämäänsä. Mutta onhan se varmaan vaikeaa selittää sen ikäiselle.
Siis jos asuu samassa kaupungissa eikä "kaupassa"
kiitos todella kannustavista mielipiteistä. En tarkoita etten lukisi mielenkiinnolla kokemuksia molemmin puolin, todella kaunis kiitos.t. äippä
halusi muuttaa omilleen 16v. Hän on siitä lähtien hoitanut asiansa, ei niihin ole tarvinnut puuttua. Tarkoitan tuolla sitä, että sanoin neidille, että vuokra on ykkönen ja laskut on maksettava. Ruokaankin pitäisi rahojen riittää, että biletys minimiin.
Kotiovea en ole häneltä sulkenut. Saa tulla kun haluaa, aina yhtä tervetullut.
Rahat riittää mihin riittää, mutta ei enää ole kaveripiirissä tarvis lähteä ulos istumaan, kun on paikka missä voi olla. Nyyttäreiden ansiosta meno rauhoittunut nuorisolla kummasti.
Ei-toivottuja ihmisiä ei päästetä sisään. Siinä se vastuu kasvaa eikä kuitenkaan tarvitse olla yksin ongelmineen ja sopu vanhempien kanssa säilyy, kun ei "kalkkikset ole kyttäämässä". Omassa kodissa on kovempi kuri kuin aikanaan kotona-asuessa omassa huoneessa. Ja kaverit kunnioittavat näitä sääntöjä.
Elatusvelvollisuutesi ei tarkoita että sinun pitäisi kustantaa lapsellesi oma asunto kaikkine kuluineen.
Elatusvelvollisuutesi on sillä kuitattu, että teillä on katto pään päällä jonne tyttö saa tulla ja mennä ja käyttää kuten kotia tavallisesti käytetään, että kaapista löytyy ruokaa, että löytyy vaatetta päälle ja rakastetaan.
Jos ei tarjoamasi koti (oletettavasti perheenne koti) kelpaa tai miellytä, se on tytön ongelma. Hän tarvitsee huoltajan hyväksynnän jos hankkii yksityisen vuokra-asunnon, opiskelija-asuntoihin ei sellaista tarvita. Sinun ei tarvitse maksaa vuokraa hänen puolestaan. Sano että tervetuloa, täällä on koti ja ruokaa ja vaatetta. Et voi kuitenkaan pakottaa tyttöäsi olemaan sisätiloissa, jos hän karkaa kotoa tai muuttaa muualle, olet edelleen vastuussa hänen tekemisistään (jos rikoksia tms.) siihen asti että hän täyttää 18v.
Jos kerrot tytölle tosiasiat, että et maksa mitään ekstravuokria, täällä on hänelle koti tarjolla mutta ei voida pakottaa, hän voi asua vaikka pihalla halutessaan, mutta tarvittaessa laitat poliisit hänen peräänsä hakemaan kotiin, että opintotukia ei saa kun on noin nuori, asumistukia ei saa kun on noin nuori...
Kodin ulkopuolelle sinun ei tarvitse maksaa mitään. Kerro että täytettyään 18 hän on vapaa tekemään mitä tahtoo mutta että kotiin saa aina tulla, oli tilanne mikä tahansa.
sinulle. meillä on todella ihan kiva koti ja perhe. Olen ehkä liikaa rakastanut tätä ilta-tähteä ja hänen on "pakko" muka yrittää irrottaa sidettä meihin, mutta ei niin rakas että säännöt on ja kiinni pidän en tytöstä vaan säännöistä. Olin myös itse sitä mieltä etten maksa vuokraa koska kotona on tilaa ja omaa rauhaa, myöskään muualle en ostaruokaa kuin kodin kaappiin.
Kiitos kannustavista mielipiteistä, onneksi on ihmisiä jotka osaavat ja viitsivät antaa tukeaan.