Kun aamunsara illan ruskoon saapuu, olen luonasi ikuisuuteen. Ehkä saan sen tietää kun päivämme eroavat yöhön ja usva kietoutuu varjoon.
Lumimaiseman punaiseksi värjää, vesi verta sakeampaa on. Kun jäätikön aavat loputtomina kantavat kulkijaa kohti lopullisuuden tuntematonta majaa.
Poissa olet nyt kun säteet kultaiset polttavat poskiani, muistojen liikuttaessa liian syvään. Ei selvinne koskaan venhon taru, se sinut tuhoon houkutti ja turmioon. Sydämeni mukanasi hukkui..
Lumimaiseman punaiseksi värjää, vesi verta sakeampaa on. Kun jäätikön aavat loputtomina kantavat kulkijaa kohti lopullisuuden tuntematonta majaa.
Poissa olet nyt kun säteet kultaiset polttavat poskiani, muistojen liikuttaessa liian syvään. Ei selvinne koskaan venhon taru, se sinut tuhoon houkutti ja turmioon. Sydämeni mukanasi hukkui..
Vastaukset 3
Vanhimmat
pitänee sanoa että vaikka itse enemmän modernismin lapsi olen, enkä runoudesta ymmärrä mitään, hienon ja valtavan kuulonen olet toisinaan. mahtipontisia ilmaisuja.
Kylläpä olit kauniin runon osannut kirjoittaa. Ihan kyyneleet tuli silmiin. Tuntuu kuin olisi kyseessä ihan omakohtainen kokemus.
Voisin lohduttaa sinua, ottaa kainaloon ja halia. Olen tukenasi!