Todistaja Tarja Sahakangas on kertonut tavanneensa 4.6.1960 illalla Bodominjärven rannalla oman seurueensa telttapaikalla sinne käymään tulleen riidanhaluisen ja päihtyneen Gustafssonin ja tämän seurueen sekä edelleen kuullensa tämän jälkeen noin puolen yön aikaan riiteleviä miesten ääniä sieltä, missä Gustafssonin seurueen teltta oli ollut. Gustafsson on ilmoittanut, ettei kertomus pidä paikkaansa ja että hän ei tunne Sahakangasta.
Sahakangas on henkirikosten tapahtuessa ollut 17 - vuotias, ja hänen on siten täytynyt käsittää ilmoittamiensa havaintojen tärkeys vakavan asian selvittämisessä. Sahakangas ei ole kuitenkaan ottanut yhteyttä poliisiin tai keneenkään muuhunkaan kertoakseen tietojaan, vaan hän on kertonut tapahtumista työtoverilleen vasta keväällä 2004 sekä televisio-ohjelmassa 10.6.2005. Sahakankaan kertomuksen paikkansa pitävyys koskien havaintoja Gustafssonista ja tämän seurueesta 4.6.1960 ei ole miltään osin tarkistettavissa. Kertomuksesta ilmenevät muut seikat kuten tiedot surmapaikasta ja Gustafssonin kuljettamisesta ambulanssilla ovat olleet kaikkien saatavissa vuosikymmeniä jatkuneen surmien laajan uutisoinnin seurauksena.
Sahakankaan kertomuksessa on huomattavia epätarkkuuksia ja ristiriitaisuuksia. Sahakangas ei ole muistanut telttaseurueensa jäsenistä nimeltä kuin yhden, joka henkilö on kuollut, kahden muuan henkilöllisyyttä ei poliisi ole pystynyt Sahakankaan antamien tietojen perusteella selvittämään. Sahakangas on käräjäoikeudessa ensin todennut nähneensä Björklundin ja Mäen ensimmäisen kerran 4.6.1960 Bodominjärvellä mutta sitten ilmoittanut, että hän oli nähnyt nämä aikaisemmin yhdessä Gustafssonin ja Boismanin kanssa jossakin baarissa. Sahakangas ei ole kyennyt kertomaan mitään tarkempia tuntomerkkejä Björklundista tai Mäestä, hän ei ole tiennyt oliko jompi kumpi heistä ollut tumma vai vaalea sekä kumpi heistä oli seurustellut Gustafssonin ja kumpi Boismanin kanssa. Sahakangas on televisio-ohjelmassa kertonut oman seurueensa telttailleen yleisellä leirintäalueella, vaikka mitään yleistä leirintäaluetta ei paikalla ole ollut. Sahakankaan ilmoittama seurueensa telttapaikka sijaitsee Dahlbyn kartanon alueella, jolla todistajien Henrik Lindelöfin ja Henrik Rosenqvistin kertomusten mukaan oli kaikenlaiseen ulkopuolisten liikkumiseen suhtauduttu ehdottoman torjuvasti, eikä telttailu alueella olisi huomaamatta siten ilmeisesti ollut mahdollista. Sahakangas on kertonut lähteneenä katsomaan tapahtumia surmapaikalle 5.6.1960 kulkien Dahlbyn ja Oittaan kartanoiden maiden kautta rantaa pitkin, vaikka Lindelöfin ja Rosenqvistin kertomuksista ilmenee, että mitään kulkuväylää ei rannassa ole ollut. Sahakangas on kertonut nähneensä Gustafssonia nostettavan ambulanssiin mutta todennut ettei poliiseja ollut paikalla, kun taas todistaja Kauko Paavola on kertonut olleensa poliisin virkapuvussa kantamassa paareilla ollutta Gustafssonia ambulanssiin.
Kenenkään Sahakankaan seurueeseen kuuluneen henkilön ei ole ilmoitettu vuosien aikana kertoneen tapahtumista poliisille.
Aikaisemmin todetuin tavoin Björklundin muistikirjassa ei ole mainintaa mistään riidasta tai erimielisyydestä Gustafssonin ja muun seurueen välillä sen enempää kuin mainintaa käynnistä toisella telttapaikallakaan. Edellä todetut lukuisat Sahakankaan kertomuksen luotettavuutta heikentävät seikat huomioon ottaen on hyvin mahdollista, että vasta yli 40 vuotta tapahtumien jälkeen esille tulleen Sahakankaan kertomus, jonka kertomuksen paikkansa pitävyyttä olennaiselta osalta ei voida tarkistaa, ei vastaa todellista tapahtumien kulkua. Sen vuoksi kertomukselle ei asiaa arvioitaessa ole
annettava merkitystä.
Sahakangas on henkirikosten tapahtuessa ollut 17 - vuotias, ja hänen on siten täytynyt käsittää ilmoittamiensa havaintojen tärkeys vakavan asian selvittämisessä. Sahakangas ei ole kuitenkaan ottanut yhteyttä poliisiin tai keneenkään muuhunkaan kertoakseen tietojaan, vaan hän on kertonut tapahtumista työtoverilleen vasta keväällä 2004 sekä televisio-ohjelmassa 10.6.2005. Sahakankaan kertomuksen paikkansa pitävyys koskien havaintoja Gustafssonista ja tämän seurueesta 4.6.1960 ei ole miltään osin tarkistettavissa. Kertomuksesta ilmenevät muut seikat kuten tiedot surmapaikasta ja Gustafssonin kuljettamisesta ambulanssilla ovat olleet kaikkien saatavissa vuosikymmeniä jatkuneen surmien laajan uutisoinnin seurauksena.
Sahakankaan kertomuksessa on huomattavia epätarkkuuksia ja ristiriitaisuuksia. Sahakangas ei ole muistanut telttaseurueensa jäsenistä nimeltä kuin yhden, joka henkilö on kuollut, kahden muuan henkilöllisyyttä ei poliisi ole pystynyt Sahakankaan antamien tietojen perusteella selvittämään. Sahakangas on käräjäoikeudessa ensin todennut nähneensä Björklundin ja Mäen ensimmäisen kerran 4.6.1960 Bodominjärvellä mutta sitten ilmoittanut, että hän oli nähnyt nämä aikaisemmin yhdessä Gustafssonin ja Boismanin kanssa jossakin baarissa. Sahakangas ei ole kyennyt kertomaan mitään tarkempia tuntomerkkejä Björklundista tai Mäestä, hän ei ole tiennyt oliko jompi kumpi heistä ollut tumma vai vaalea sekä kumpi heistä oli seurustellut Gustafssonin ja kumpi Boismanin kanssa. Sahakangas on televisio-ohjelmassa kertonut oman seurueensa telttailleen yleisellä leirintäalueella, vaikka mitään yleistä leirintäaluetta ei paikalla ole ollut. Sahakankaan ilmoittama seurueensa telttapaikka sijaitsee Dahlbyn kartanon alueella, jolla todistajien Henrik Lindelöfin ja Henrik Rosenqvistin kertomusten mukaan oli kaikenlaiseen ulkopuolisten liikkumiseen suhtauduttu ehdottoman torjuvasti, eikä telttailu alueella olisi huomaamatta siten ilmeisesti ollut mahdollista. Sahakangas on kertonut lähteneenä katsomaan tapahtumia surmapaikalle 5.6.1960 kulkien Dahlbyn ja Oittaan kartanoiden maiden kautta rantaa pitkin, vaikka Lindelöfin ja Rosenqvistin kertomuksista ilmenee, että mitään kulkuväylää ei rannassa ole ollut. Sahakangas on kertonut nähneensä Gustafssonia nostettavan ambulanssiin mutta todennut ettei poliiseja ollut paikalla, kun taas todistaja Kauko Paavola on kertonut olleensa poliisin virkapuvussa kantamassa paareilla ollutta Gustafssonia ambulanssiin.
Kenenkään Sahakankaan seurueeseen kuuluneen henkilön ei ole ilmoitettu vuosien aikana kertoneen tapahtumista poliisille.
Aikaisemmin todetuin tavoin Björklundin muistikirjassa ei ole mainintaa mistään riidasta tai erimielisyydestä Gustafssonin ja muun seurueen välillä sen enempää kuin mainintaa käynnistä toisella telttapaikallakaan. Edellä todetut lukuisat Sahakankaan kertomuksen luotettavuutta heikentävät seikat huomioon ottaen on hyvin mahdollista, että vasta yli 40 vuotta tapahtumien jälkeen esille tulleen Sahakankaan kertomus, jonka kertomuksen paikkansa pitävyyttä olennaiselta osalta ei voida tarkistaa, ei vastaa todellista tapahtumien kulkua. Sen vuoksi kertomukselle ei asiaa arvioitaessa ole
annettava merkitystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En todellakaan usko, että Sahakangas on telttaillut aidatulla laitumella, josta kartanon työntekijät häätivät ulkopuoliset pois. Laitumille ei muutenkaan koskaan kukaan pyrkinyt.
Lintubongari Salonen todisti oikeudessa, että näki liikettä juuri Sahakankaan kertomassa paikassa ja juuri siksi ihmiset kiinnittivät hänen huomionsa, koska kyseisessä paikassa ei yleensä saanut telttailla..???
Niin, ettäkö "tuo" Salosen todistus on "arvoton" ja se "toinen" Salosen todistus "kelpuutetaan"? Siis se, että muisteli nähneensä kengät!!
ollut ihmisiä, karjakkokin oli siellä liikkeellä jo neljältä. Ei hän ole mennyt takaisin nukkumaan ja varmaan muitakin (talon väkeä aamu askareissaan, lehmiä lypsämässä?). Alueella oleskellut Kivilahti oli myös kartanon väkeä.
No toi on tollasta asioiden yksisilmäistä katsontaa. Laamanni Mikkola oli päättänyt, että mikään ei riitä, eikä sitten tälläkään eikä monella muulla asialla ollut oikeudessa mitään merkitystä. Näinhän se oli, että Kivilahti näki kartanon mailla liikettä, siellä missä Sahakankaan leiri oli ja se ihmetytti häntäkin, koska yleensä siellä ei saanut olla, vieraat häädettiin pois.
No ilmankos Tuominen ja Haapala saivat kolmannella yrityksellä Tarja-paran esittämään em. niemeä leiripaikakseen...
Onko Tarja Kumbergin sukulaissuhteet Bodomille jo selvitetty? Saattaisi paljastua yllättävä asia!
Tuntuu olevan kova tarve siteerata oikeuden näkemyksiä ja puolustella NG:tä. Uskokoon kuka haluaa oikeudenkäynnin puolueettomaksi, minä en!!
Vaivaako sittenkin epäilys, kun jaksat yrittää todistella kaikelle kansalle oikeuden erinomaisuutta, kaikkia ei vakuuttanut tämä yksisilmäinen näkemys..
Ja tyhmä.