kyllästynyt lapseensa

Mistäpäin olet?

Ota yhteys neuvolaasi, siellä osataan kertoa paikkakuntasi tarjonnasta avun suhteen. Älä ainakaan jää yksin väsymyksesi kanssa, siitä ei seuraa hyvää koskaan! Ihminen ajautuu käsittämättömiin tekoihin ja ajatuksiin, kun on tarpeeksi väsynyt. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen tai vanhempi on, koska unen puute vaikuttaa aivojen toimintaan. Vauvan itkukin on tutkitusti maailman stressaavin ääni.

Pieni valonpilkahdus tunnelin päässä on se, jos hoet itsellesi kuin mantraa: "tämä ei kestä ikuisesti"... Mutta että jaksat siihen asti, hae apua ajoissa. Kerro kaikille mahdollisille käytettävissä oleville ystäville, kavereille, sukulaisille ym, kuinka väsynyt olet ja sano, että mikä tahansa apu on tervetullutta.

Muista, että sinulla on lupa kaikenlaisiin tunteisiin ja ajatuksiin, älä lisää taakkaasi tuntemalla syyllisyyttä niistä. Tärkeää on, ettet anna asioiden mennä siihen pisteeseen, että ne muuttuvat teoiksi.

laittaa sellanen kierre ruuvi ovenkarmiin ja paksulla köydellä ripustaa turvakaukalo siihen keinuksi. Meillä vauva oli siinä keinuessaan hiljaa, että sai ite edes hetken kerätä voimia. Raskasta on koliikkivauvojen kanssa. Kyllä se sitten lopulta helpottaa. Oletko puhunut neuvolassa? Että on vain koliikia, eikä mitään muuta.

Meillä oli tytöllä koliikki huuti yöt ja päivät.Sitä kesti neljä kuukautta,hermoja raastavaa! Koita jaksaa! Kokeile rauhottuisiko mahallaan,meillä auttoi.

Vaan ihan normaali äiti.
Olisi ihan hyvä että otat asian puheeksi neuvolassa.Onko se vaan nälkää vai onko mahavaivaa.
Joskus jos äiti väsynyt ,niin maitokin muutuu "stressimaidoksi"ANNA lisämaitoa.Sulje pois mahdollisuus että yksinkertaisesti vain nälkä.
Tuleeko kakka miten usein,joutuuko äähkimään sen tekemiseksi.Anna keitettyä,haaleaa vettä jos juo.
Hieromasua ja jalkapohjia.Jos tiedät vyöhyketerapeutin,kokeile.
Onko sinulla kavereita,joilla on pieniä lapsia.
He osaavat neuvoa parhaiten.
Oletko yksin vauvan kanssa vai onko miehesi tukenasi.NUkkukaa vuorotellen.Äidit ja isätkin tarviivat lepoa jaksaakseen.
Ja ihan oikeasti puhu neuvolassa.YKsin ei tarvitse selvitä.Pienen vauvan tuleminen on mullistava asia ,sitä ei voi etukäteen opiskella mitä se todellisuudessa on..Noiden samojen asioiden kansssa tuskailee ihan varmasti moni äiti ja isä.Ja se todellakaan ole huonoa vanhemmuutta jos tuntee itsensä väsyneeksi ja ihan neuvottomaksi .Ja se hermoromahduksen tulemisen tunne on mullekin tuttua,tulipa kerrankin väännettyä hieno rintapumppu solmulle ,ja heitettyä tuttelipurkki keittiön seinään.Kummasti sitä vaan selvisi.Ja hyvää jatkoa teille.Äitinä ja isänä oleminen on hikeä ja kyyneliä,mutta myös sitä iloa ja naurua aina välillä..

katso www.robopax.com

Minulla on yksi Suomessa jota lainaan mielelläni kokeeksi. Maailmalta on todella hyviä kokemuksia tästä laitteesta joka toimii samalla tavalla kuin mainitsemasi kaupassa käynti.

Vastaa jos herätti kiinnostusta.

Tuttuja tunteita reilun kuukauden takaa...

Mun lapsi huuti 3vko-2,5kk ikäisenä välillä aamusta iltaan aina hereillä ollessaan, usein 4-6 tuntia putkeen.

Olin todella jaksamisen äärirajoilla, niin kuin sinäkin.

En tiedä auttaako mikään, mutta yritän silti:

Laita vauva välillä omaan sänkyyn huutamaan, sulje ovi, mene ulos kiljumaan, itkemään, hengittämään ja sano ääneen: kyllä tämä tästä.

Syö, käy vessassa ja suihkussa vaikka vauva huutaa. Pidä huoli itsestäsi. Jätä vauva välillä isälle tai muulle hoitajalle ja lähde lenkille tuulettamaan aivoja.

Kokeile eri keinoja rauhoittaa vauvaa. Meillä rauhoittui autossa (ajeltiin usein iltakaudet) ja rintarepussa ulkona reippaasti kävellen. Imetys auttoi myös. Vauva oli joka ilta rinnalla monta tuntia.

Yritä nähdä vauvassa hyviä puolia siitä huolimatta vaikka se huutaa ja meinaa hermo mennä. Se ei huuda ilkeyttään, sinua kiusatakseen. Se rakastaa sinua joka tapauksessa ja olet sille tärkein ihminen maailmassa.

Se menee ohi vaikka nyt sitä on vaikea uskoa. Meidän vauva on nyt 3-kuukautisena maailman ihanin hymypoika joka kiukkuaa vaan nälkäisenä ja väsyneenä. Sekin auttaa kun vauva reilun kuukauden iässä alkaa hymyilemään ja ottaa koko ajan enemmän kontaktia, näyttää silloin tällöin tyytyväisyyttään.

Voimia! Jaksat kyllä vielä!

Hei!

Älä hermostu, minäkin menetin melkein hermoni lapsen kanssa kun sillä oli tosi paha koliikki. Kannattaa puhua neuvolassa siitä. On ruokia jotka aiheuttaa ilmavaivoja lapselle ja sitten jos rintaruokinnassa tulee paljon maitoa eikä vauva ime vaan haukkoo maitoo senkuin kerkeää niin mahaan menee puolet ilmaa ja sekös pienen vatsassa tuntuu tosi ilkeältä. Ne on paljon kauheammat ilmavaivat kuin aikuisella. Juotko kahvia siitä tulee kofeiinia ja se aiheuttaa rauhattomuutta. Raskaasti ei kannata syödä ja ei suklaata, se on kans yks joka tuo kipuja.
Minä tein kaikkeni vauvan oloa helpottaakseni. Hieroin varovasti vatsaa. Jos jaksaa vaipaa vaihtaessa jaloista jumpata niin sekin auttaa. Syönnin välillä tehdä väliröyhtäyksiä. Minä kallistelin varovasti puolelta toiselle jotta kuplat osasivat tulla mahasta purplatuksena pois. Voimia. Minulla se kesti kolme kuukautta ja loppui sitten kuin seinään. Lapsi nukkui sen jälkeen kuin ei mitään 9 tuntia yössä.

hajoo, vaikka siltä tuntuisikin.
Voit lohduttaa itseäsi sillä, ettet sinä niinkuin ei moni muukan äiti tiedä mitä tuleman pitää. Väsynyt sinä olet, et huono. On olemassa termi riittävän hyvä äiti.
Itse kävin vanhimmaiseni kanssa läpi lapsivuodepsykoosin, josta nousin ilmeisesti nukkumalla tarpeeksi. Hae apua itsellesi ja vauvallesi;neuvola on sitä varten. Minulle ei kukaan ollut sanomassa edes tuota pientä vinkkiä, ajauduin viimein terveyskeskukseen lapseni kanssa, sekaisin kuin sepelimylly. Jostain syystä lapsen isä ei nähnyt oloani, mutta sairaanhoitajan soitto hänelle, että minua ollaan viemässä mielisairaalaan lepäämään sai hänet hereille. Toivottavasti sinun ei tarvitse joutua ihan tuohon saakka, apua saa vähemmälläkin.
Ei ole mikään häpeä sanoa kyllästyneensä huutoon, tai omaan avuttomuuteensa. Moni äiti on tyystin yksin lapsensa kanssa, ja silloin alkaa vintti pimenemään helposti, vailla realistisia mittakaavoja.
Viestistäsi on jo muutama päivä. Toivottavasti voit jo paremmin.

PROVO

oliskos kannattanut tekovaiheessa ajatella mitä toi lapsen saaminen tuo mukanaan, koliikkiinhan ei voi varautua, mutta kyllä sä saat vanhainkodissa sit nukkua :)ja raskauden jälkeen, pieni dieetti tekee hyvää :)

Meillä oli tytöllä laktoosi-intoleranssi, eikä hän käytännössä nukkunut yhtään kokonaista yötä ennen kuin kolmevuotiaana, silloin tuo saatiin kokeella testattua ja saatiin oikea ruokavalio.

Nykyään tuo käsittääkseni selviää verikokeella ja oikean diagnoosin jälkeen saadaan ruokavaliokohdilleen ja oireet pois.

Voimia sinulle... ei sitä montaa vuotta kestä, pian on uudet murheet...

Mä olin 4kypänen, ku sain viimeisen muksuni ja oli koliikkivauva. Itki kaiket päivät ja illat, yön antoi onnex nukkua, mut senkin pätkis. Sain apua vyöhyketerapeutilta, sekä vauva että minä. Siellä piti kyllä käydä monta kertaa, mekin käytiin peräti 10 kertaa, ennen ku apua alkoi tulla ja se opetti ne hieromisliikkeet, että sekin rauhoittaa vauvaa. Jos et muuta keksi, ni ota neuvolaan yhteys ja sano, ettet sä jaksa!! Niiden on pakko ohjaa sua jonnee päin. Mul oli samat ajatukset, et halusin työntää sen vauvan takas, mistä se oli tullutkin,mut se oli ONNEKSI ohimenevää. Sitä kesti 3 kk, joten voimia sulle!! Pyydä sukulaisia tai naapureita välillä vauvaa hoitamaan, että itse pääset edes yksin kauppaan tai lenkille. Jos oikein sylettää, ni jätä vauva yksin huutaa sänkyyn ja mene ulos vaikka 10 minuutiksi. Se vauva ei siihen kuole, mut sä saisit itses rauhottumaan. HAE APUA AJOISSA, ettei käy mitään vakavampaa. Mullakin oli toi baby blue meinaan!! TSEMPPIÄ SULLE ja vauvallesi..... Iso halaus sulle täältä etelästä.... JAKSAMISTA...

Heippa!
Luulenpa minulla olevan niksin joka tehoaa!

Voit aluksi pitää taukoa d-vitamiinista, noin viikon.
Tämän jälkeen vähennät annostusta.

Ja jos ei auta, pidät jonkin aikaa taukoa ja annat sitä pari kolme kertaa tämän jälkeen viikossa. Kokeillen ensin sitä määrää joka on suositeltu, mutta jos itkuisuus alkaa vähennät annostusta.

Pidät kuitenkin taukoja, jos itkuisuus alkaa. Kokeilemalla löydät oikean määrän.

Me ja monet muut koliikkilasten vanhemmat keskustelimme nähdessämme ja olimme huomanneet saman asian omilla tahoillamme. Kaiken muun tehtyämme.

Mieheni surffasi tietoa ja kokemuksia koliikista ja kaikki antoivat d-vitamiinia.
Oli usein myös d-vitamiini annostukset korkeita ja joillakin reilusti yli suositusten määrätty ulkomailla.
Lääkärit eivät tajunneet mikä lasta vaivasi vaikka kaikki merkit viitasivat d-vitamiinin yliannostukseen.
Ne olikin rajuja määriä mitä niille lapsille oli lääkäri määrännyt annettavaksi.

Kokonaan pois ei kannata kuitenkaan niitä jättää. Pidät ensin taukoa ja määrät sitten pienemmiksi ja jos sekään ei auta niin vain muutamana päivänä viikossa, enkä usko että itkee enää.
Lapsi kuitenkin tarvitsee d-vitamiinia luuston kehitykseen, että pois sitä ei saa jättää kokonaan.

Meillä lapsi huusi noin 16 h. vuorokaudessa ja olin todella poikki, mutta kun hän nukkui ja katselin häntä, hän oli koko elämäni.
Kyllä sinä häntä rakastat, hän on sinun lihaasi ja vertasi.
Kyllä se hymy sieltä tulee ja vielä kädet kietoutuvat kaulallsesi, entäs se kostea suukko!

Miehesi täytyy auttaa sinua, että saat nukutuksi tai pääset kävelylle!
Appi tai omat vanhemmat ovat suuri apu.
Nyt pitää olla terveesti itsekäs eikä ylpeydelle olenyt sijaa.
Anopista kokemusten jälkeen voikin löytyä paras ystäväsi miehesi jälkeen, sillä hänhän on tehnyt rakkaan puolisosi.

Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, se on kohta enää muisto vain ja mietit ihmetellen että onko se ollut tottakaan.

Minunkin koliikkini tepsuttelee joka aamu letit keikkuen ruususuu supussa ekalle luokalle kouluun:)

Melko pian lapsi kasvaessaan rupeaa sietämään suositeltuja annoksia,että hups vaan.
Meilläkin lapset saavat d-vitamiinia vielä marraskuulta maaliskuulle ja ulkona ovat paljon, että tulee auringon omat vitamiinit.

Muista huolehtia lapsen riittävästä valon saannista myös talvella, paljon ulkoilua.
Kunnon ulkoilukin auttaa lasta rauhoittumaan ja nukkumaan, vaikkakin olisi vain vaunuissa.
Kannattaa myös huolehtia lapsen oikeasta unirytmistä.
Joillakin voi myös hampaat tulla melko aikaisella iällä, nekin tulevat itkettämään.

Usko minua, kaikki kääntyy vielä hyväksi ja aurinko tulee pilvien takaa!
Voimia ja siunausta:)