Minä luulin onneni kadonneen,
häipyneen syksyn kaamokseen.
Niin minä luulin ja yksiksein,
itkin suruni ,kyynelein.
Minä luulin että ei surkeempaa
ole ihmistä päällä maan.
Niin minä luulin ja huomasin sen
että olen vain itsekäs ihminen.
Ei ole onneni häipynytkään
on vain mennyt lepäämään.
Että se ehompana tulla vois,
ja ilon pintaan tuoda vois.
häipyneen syksyn kaamokseen.
Niin minä luulin ja yksiksein,
itkin suruni ,kyynelein.
Minä luulin että ei surkeempaa
ole ihmistä päällä maan.
Niin minä luulin ja huomasin sen
että olen vain itsekäs ihminen.
Ei ole onneni häipynytkään
on vain mennyt lepäämään.
Että se ehompana tulla vois,
ja ilon pintaan tuoda vois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onni, joka ajoittain tuntuu olevan kadoksissa, on aina yhtä tervetullut takaisin. Mukava oli runosi.
Hyviä yön hetkiä Sinulle.
Ehkä se on niin että jos onni meitä jatkuvasti ympäröi, niin sille ei osaa antaa arvoa
Hienon runon kirjoitit!