Poski poskea vasten, sydän karrella vasten toisiaan seisten. Se hetki sininen ei mielestäni kai koskaan haihdu. Ei polttava ihastumisen...rakastumisen tunne sisältäni kai milloinkaan kuihdu.
Tai sitä ennen se hetki kun polvet vastakkain istuttiin, kahvia vapisevin käsin hörpittiin ja puhuttiin. Hetket hiljaiset mutta niin täydelliset...silmäni...sinunkin loistivat, kertoivat hiljaista viestiään.
Me olimme siinä SINÄ ja MINÄ et voi sitä kieltää, et noin vain unohtaa. ME olimme...ME OLIMME, toisiamme vain katsoimme. Ei sanoja tarvittu lainkaan sen silmistä lukea saatoimme.
Se oli jotain mieletöntä yhtenäisyyden tunnetta, poltetta sydämen ja silmien, säkenöintiä sielujen. Se oli jotain aitoa ja oikeaa jonka toivoisi aidosti päivässään olemaan.
Kuin joku mieletön mangneettikenttä joka halusi pakottaa vastakkain jäämään. En toivonut sen hetken loppuvan milloinkaan. Halusin siinä hetkessä, siinä pihalla olla kanssasi vaan. Pyrkiä mahdollisimman lähelle hivuttautumaan.
Ja se hellä yön toivotus juuri sinä iltana. Väitätkö että feikkasit vaan, eikö ollutkaan se aitoa(?) Silloin jäin sinuun kiinni, silloin tahdoin "kylkiäisenäsi" kasvaa...vain sinua rakastaa.
Aika kului, kai minut unohdit kun kauan niin kauan viivyin matkallani, tällä tiellä sinun luoksesi. Se matka on edelleen kesken mut se luoksesi toisi jos sinä ja sinun sydämesi niin toivoisi.
Vain tuoksusi, muistosi ja hellät sanasi puhelimen näytössä, saa minut jaksamaan. Se minut saa uskomaan ja toivomaan, viel kerran kohdataan=)
Tai sitä ennen se hetki kun polvet vastakkain istuttiin, kahvia vapisevin käsin hörpittiin ja puhuttiin. Hetket hiljaiset mutta niin täydelliset...silmäni...sinunkin loistivat, kertoivat hiljaista viestiään.
Me olimme siinä SINÄ ja MINÄ et voi sitä kieltää, et noin vain unohtaa. ME olimme...ME OLIMME, toisiamme vain katsoimme. Ei sanoja tarvittu lainkaan sen silmistä lukea saatoimme.
Se oli jotain mieletöntä yhtenäisyyden tunnetta, poltetta sydämen ja silmien, säkenöintiä sielujen. Se oli jotain aitoa ja oikeaa jonka toivoisi aidosti päivässään olemaan.
Kuin joku mieletön mangneettikenttä joka halusi pakottaa vastakkain jäämään. En toivonut sen hetken loppuvan milloinkaan. Halusin siinä hetkessä, siinä pihalla olla kanssasi vaan. Pyrkiä mahdollisimman lähelle hivuttautumaan.
Ja se hellä yön toivotus juuri sinä iltana. Väitätkö että feikkasit vaan, eikö ollutkaan se aitoa(?) Silloin jäin sinuun kiinni, silloin tahdoin "kylkiäisenäsi" kasvaa...vain sinua rakastaa.
Aika kului, kai minut unohdit kun kauan niin kauan viivyin matkallani, tällä tiellä sinun luoksesi. Se matka on edelleen kesken mut se luoksesi toisi jos sinä ja sinun sydämesi niin toivoisi.
Vain tuoksusi, muistosi ja hellät sanasi puhelimen näytössä, saa minut jaksamaan. Se minut saa uskomaan ja toivomaan, viel kerran kohdataan=)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.