No, siis ensinnäkin mun täytyy todeta, että viestistä voi tulla aika pitkä, mutta toivottavasti osa jaksaa sen kuitenkin lukea...
Oikeastaan minulla pitäisi olla kaikki tosi hyvin. Koulu sujuu, perheen kans ei oo ongelmia jne. Mutta ongelmani on "kaverini" siis toi on lainausmerkeissä, koska ei se mun mielestä oo mikään kaveri tai varsinkaan ystävä niin kuin jotkut voivat ehkä kuvitella. Kaikki näyttää päälle päin hyvältä, mutta todellisuus onkin sitten toinen... sovitaan, että hän on vaikka Maija. No, hänellä on masennusta, vanhemmat eroneet, Maija ei pidä isä tai äitipuolestaan ollenkaan, oikeastaan hän inhoaa heitä sydämensä pohjasta. Tämä Maija oli ennen äitinsä lellikki, joka sai aina tahtomansa, mutta kaikki muuttui eron myötä. Hän on suunnitellut viiltelemistä yms. ja sanoo myös usein, että miltäköhän tuntuisi pudota kerrostalon katolta alas. Siinä oli hänen taustansa..
Niin, siis olemme (minä ja oikeasti tosi hyvä ystäväni) yrittäneet ymmärtää häntä ja auttaakin, mutta emme jaksa sitäkään ikuisesti varsinkin kun Maija ei taida apuamme arvostaa. Hän vain v_ttuilee meille. Hän ei sano mitään suoraan( niin kuin vaikka, että haista p_ska), kestäisin sen mieluummin kuin sen että hän tarttuu joka pikkuseikkaan ystäväni ja minun puheissa. Hän nauraa jos minä tai ystäväni vastaamme väärin tunnilla johonkin kysymykseen. Maijalla on myös hyvin välinpitämätön asenne kaikkeen. Hänen mottonsa voisi olla vaikkapa "mitä välii".
Hänellä on tapana puhua p_skaa minusta ja ystävästäni selkiemme takana.
Joskus aiemmin kun olemme luottaneet hänelle jonkun salaisuuden, hän kertoo sen iloisena koko luokalle. Ja niinpä saamme jälleen kärsiä.
Niinä päivinä, joina hän on masentunut, ei kukaan muukaan saisi olla iloinen. Tai silloin kun hän on iloinen niin silloin meidänkin pitäisi suorastaan nauraa koko ajan. Hän on myös todella tietämätön maailman tapahtumista ja sanookin, että mitä väliä on ,jos toisella puolella maapalloa on sota käynnissä tai mitä väliä on jos syyskuun 11. päivänä tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli viattomia ihmisiä. "Ei se mua mitenkään liikuta."
Omaa mielipidettä ei saa ilmaista, täytyy olla samaa mieltä tai on muutaman viikon v_ttuilut taas edessä.
Ystäväni vaari kuoli muutama kuukausi sitten ja kun ystäväni oli koulusta pois mennäkseen hautajaisiin. Hän sanoi ystävälleni:"Miksi sinä sinne menet, mitä väliä on jos joku sellanen vanha kääkkä kuolee?"
Hän ei myöskään koskaan jaksa itse vaivautua kuuntelemaan tunneilla vaan soittaa illalla kotinumerooni ja kysyy, että mitä me siellä tunnilla käytiinkään. Kerran sanoin hänelle, että kuuntelis tunnilla niin saattais ehkä tietääkin. En mä oo mikään sen muistikirja, joka muistaa senkin kaikki asiat!! Tässä oli muutamia asioita joiden takia minä ja kaverimme enää jaksa tätä.
Mulla ja ystävälläni on mennyt tähän kaikkeen hermot jo aikaa sitten, mutta emme vain tiedä, miten pääsisimme hänestä eroon. Siksi toivonkin teiltä apua tähän!
Oikeastaan minulla pitäisi olla kaikki tosi hyvin. Koulu sujuu, perheen kans ei oo ongelmia jne. Mutta ongelmani on "kaverini" siis toi on lainausmerkeissä, koska ei se mun mielestä oo mikään kaveri tai varsinkaan ystävä niin kuin jotkut voivat ehkä kuvitella. Kaikki näyttää päälle päin hyvältä, mutta todellisuus onkin sitten toinen... sovitaan, että hän on vaikka Maija. No, hänellä on masennusta, vanhemmat eroneet, Maija ei pidä isä tai äitipuolestaan ollenkaan, oikeastaan hän inhoaa heitä sydämensä pohjasta. Tämä Maija oli ennen äitinsä lellikki, joka sai aina tahtomansa, mutta kaikki muuttui eron myötä. Hän on suunnitellut viiltelemistä yms. ja sanoo myös usein, että miltäköhän tuntuisi pudota kerrostalon katolta alas. Siinä oli hänen taustansa..
Niin, siis olemme (minä ja oikeasti tosi hyvä ystäväni) yrittäneet ymmärtää häntä ja auttaakin, mutta emme jaksa sitäkään ikuisesti varsinkin kun Maija ei taida apuamme arvostaa. Hän vain v_ttuilee meille. Hän ei sano mitään suoraan( niin kuin vaikka, että haista p_ska), kestäisin sen mieluummin kuin sen että hän tarttuu joka pikkuseikkaan ystäväni ja minun puheissa. Hän nauraa jos minä tai ystäväni vastaamme väärin tunnilla johonkin kysymykseen. Maijalla on myös hyvin välinpitämätön asenne kaikkeen. Hänen mottonsa voisi olla vaikkapa "mitä välii".
Hänellä on tapana puhua p_skaa minusta ja ystävästäni selkiemme takana.
Joskus aiemmin kun olemme luottaneet hänelle jonkun salaisuuden, hän kertoo sen iloisena koko luokalle. Ja niinpä saamme jälleen kärsiä.
Niinä päivinä, joina hän on masentunut, ei kukaan muukaan saisi olla iloinen. Tai silloin kun hän on iloinen niin silloin meidänkin pitäisi suorastaan nauraa koko ajan. Hän on myös todella tietämätön maailman tapahtumista ja sanookin, että mitä väliä on ,jos toisella puolella maapalloa on sota käynnissä tai mitä väliä on jos syyskuun 11. päivänä tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli viattomia ihmisiä. "Ei se mua mitenkään liikuta."
Omaa mielipidettä ei saa ilmaista, täytyy olla samaa mieltä tai on muutaman viikon v_ttuilut taas edessä.
Ystäväni vaari kuoli muutama kuukausi sitten ja kun ystäväni oli koulusta pois mennäkseen hautajaisiin. Hän sanoi ystävälleni:"Miksi sinä sinne menet, mitä väliä on jos joku sellanen vanha kääkkä kuolee?"
Hän ei myöskään koskaan jaksa itse vaivautua kuuntelemaan tunneilla vaan soittaa illalla kotinumerooni ja kysyy, että mitä me siellä tunnilla käytiinkään. Kerran sanoin hänelle, että kuuntelis tunnilla niin saattais ehkä tietääkin. En mä oo mikään sen muistikirja, joka muistaa senkin kaikki asiat!! Tässä oli muutamia asioita joiden takia minä ja kaverimme enää jaksa tätä.
Mulla ja ystävälläni on mennyt tähän kaikkeen hermot jo aikaa sitten, mutta emme vain tiedä, miten pääsisimme hänestä eroon. Siksi toivonkin teiltä apua tähän!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Sä ja ystäväsi olette yrittänyt auttaa Maijaa, muttei se ole ollut reilu teitä kohtaan...Väsyttävää varmaan! Loukkaako Maija tarkoituksella? Välinpitämättömyys ja itsemurha-ajatukset kertoo elämänhalun puutteesta. Voisko siis olla, ettei Maija omalta pahalta ololtaan tajua väsyttävänsä teitä? Ehkä teidän kannattais keskustella asiallisesti ja rehellisesti sen kanssa.
Jos sulla olisi samanlainen tilanne, toivoisitko muiden unohtavan sut? Ehkäpä olisikin parasta ottaa vain vähän etäisyyttä Maijaan, ellei se muuta käytöstään... Silloin olisitte sille yhä ystävällisiä muttette avautuisi sille.
Sinä ja ystäväsi tarvitsette yhteistäkin aikaa...
Kiitos paljon viestistäsi! Voi olla paljon mahdollista tuo, ettei hän tajua ärsyttävänsä ja väsyttävänsä meitä. En kyllä tosin usko, että hänen kanssaan voisi keskustella mistään asiallisesti. :( Haluaisin toki auttaa häntä, mutta minä ja ystävämme alamme olla tosi ärsyyntyneitä hänen käytökseensä. Voin sanoa, että hän on todella lapsellinen 16-vuotiaaksi. En valitettavasti voi kirjoittaa tarkemmin millä tavoin, koska jos hän tai hänet tunteva kävisi täällä lukemassa sen jutun niin varmasti tajuaisi kenestä on kyse.. Mutta voin vakuuttaa, että tuskin kukaan 16-vuotias on niin lapsellinen kuin hän. Tämä Maija on myös lähdössä ensi syksynä vaihtariks. En tiedä mitä hänen masennuksestaan tulee sitten kun hän siellä ulkomailla asustelee. Tarkoitan nimittäin sitä, että tuskin hän sieltä tuollaisella käytöksellä mitään kavereita saa ja kun aika huonon englannin taidonkin omaa...
Kieltämättä ristiriitaisia tunteita, toisaalta haluat auttaa, toisaalta olet väsynyt ja ärsyyntynyt Maijan käytökseen. Mitä enemmän sen kans olet, sitä helpommin luultavasti huomaat sen viat. Auttaisikohan se etäisyyden otto hienotuntoisesti? Muista, että masentunut on yleensä tosi herkkätunteinen!
Maijalla oli huonot välit perheeseensä... Onko sillä ketään mukavaa, luotettavaa aikuista, jolle purkaa sydäntään? Se voi tuntea olevansa yksin ongelmiensa kanssa ja käsitellä niitä siksi epäkypsästi loukkaamalla muita...
Siis tuo on varmaan aivan totta, mutta miten voisin ottaa häneen etäisyyttä, kun ollaan samalla luokalla.. Mehän näemme joka päivä koulussa ja jos sille jotain sanoo, voi olla että sitä piikittelyä ym. on vielä enemmän. Tosin eihän tässä ole enää kuin tämä ysiluokka loppuun ja sitten pääsen hänestä eroon. Ikävää sanoa noin, mutta en vain jaksa enää kuunnella sitä.
En ainakaan tiedä, että hänellä olisi aikuisia, joille voisi puhua, paitsi ehkä koulun terkkari, jonka luona hän käy todella usein nykyään.. Vanhempien eron jälkeen hänen vanhempiensa nais/miesystävät ovat vieneet aikaa heidän tyttäreltään. Näin ei saisi tietenkään olla, mutta minkäs teet. Tuskin he edes huomaavat tyttärensä pahaa oloa... Siis vaikka tietävät kyllä hänellä olevan masennusta..
Kiitos viesteistäsi. Ne ovat olleet ihania ja kannustavia ja mikä tärkeintä, ASIALLISIA. :)Toivoisin, että täällä olisi enemmänkin kaltaisiasi, jotka jaksaisivat vaivautua auttamaan muita siis silleen oikeasti eikä mitään v_ttuilua!!
no piikittele sille takasin, jos se kerran ottaa päähän.
Luuletko, että joku jaksaa lukea paskaa viestiäsi? EI JAKSA!