Olen tunnettu nirsoilija kirjoita kohtaan.. Esim ne ei saisi olla yli 400 sivua pitkiä eikä mitään hiiriä tai muita eläimiä pääosissa... Onko ehdotuksia?
Muille nirsoille kannatan lukemaa artemikset ja muut eoin colfrien kirjoja!!
Minä itse myös kirjoittelen tarinoita ja nekin ovat ihan saman tyyppisiä kuin lukemani kirjat...
Jännitystä täytyisi riittää alusta loppuun... Mutta kiitos kuitenkin...
Muille nirsoille kannatan lukemaa artemikset ja muut eoin colfrien kirjoja!!
Minä itse myös kirjoittelen tarinoita ja nekin ovat ihan saman tyyppisiä kuin lukemani kirjat...
Jännitystä täytyisi riittää alusta loppuun... Mutta kiitos kuitenkin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eräät parhaat teokset ovat pitkiä ja jopa moniosaisia.
Fantasiassa pidän pohjanoteerauksena tai ainakin yhtenä hyvänä vaihtoehtona sellaiseksi Ashermayamia. ( Suomennettu Ranskassa ilmestyneestä vihkosesta 90-luvun alussa)
Koiskiviihteen pohjimmaisena pidän ryhmänimimerkki Jackson Colen kirjoittamaa Walt Slade -sarjaa. ( Suomessakin ilmestynyt yli 100 numeroa!) Päähenkilökin kun on osin ollut alunperin Jim Hatfield, mutta sitten myyty uudelleen Walt Sladena!!! Eli ts. sama tarina, mutta pienin mutoksin taas ehta!
Ei silti, olen lukenut ko. juttuja lähes puolitoistasataa, mikä kai kertoo, että:
a. en ole nirso.
b. käytän roskalukemistoja alkoholin korvikkeena.
c. Olen nopea lukija.
Eli jos lukija haluaa tutustua todella huonoon fantasiaan, niin Ashermayam on jopa kertakäyttäkirjallisuden viiteryhmässään sitä itseään!
Onko kirjasarjassa pitkäveteistä (vanhanaikaista) paikan ilmaisua tai muuta vastaavaa? Kerro tarkemmin ! Miten pitkiä suurinpiirtein yksi kirja on`?
minäkin olen aika nirso kirjoja kohtaan mutta pisin kirja minkä olen lukenut oli n.500 sivuinen.. xD suosittelen Amy-sarjaa ja spiderwick in kronikat sekä everworld ja remnants. kaksi viimeistä on kirjoittanut k.a. applegate.. niistä kannattaa aloittaa! mutta on totta sun kannattais lukee ehkä hieman pitempii kitjoi tai jotain muitakin kirjoja eikä pelkkää fantasiaa.. fantasia kirjat on yleensä aika pitkii.. :( itse en ole vielä hobitti kirjaa uskaltanut alottaa se kun on niin pitkä! xD
ps. korjatkaa kirjojen nimiä jos mulla on tullu virhe!
Olen lukenut myös pitkiä kirjoja mutta ei ollut mikään paras harry potterit nimittäin.. Nehän täytyy lukea jos aikoo elokuvatkin katsoa luen myös joitakin 500-sivuisia ja kaikenlaisia sarjoja mutta ne on harkitusti valittu... pisin kirja johon aijon pyrkiä vielä 1-2 vuoden sisällä on Taru sormusten herrasta (kaikki osat yhdessä kirjassa!) Yritin lukea ewerworldeja mutta pääsin kakkosen puoleen väliin eli olin nirso siinäkin suhteessa... :D
kirjan pituus vaikuttaa lukemiseen??
Siis jos kirja on hyvä niin eikö se ole yhdentekevää miten pitkä se on? Ja jos se on huono niin sen voi jättää lukematta...
No tietenkin jos heti alkaa tapahtua ja tapahtumat jatkuu jännittävinä sitä jaksaa lukea.. olen yrittänyt lukea kirjoja jotka ovat pitkiä mutta ensimmäiset 20 sivua on jaarittelua..
tuohan on todella yleistä varsinkin fantasia kirjallisuudessa,että alku on niin pitkäveteinen,että tekis mieli heittää koko kirja seinään mutta kun jaksaa lukea ja pääsee kirjaan "sisälle" niin ei haluakaan päästää kirjaa käsistään. Esim. kun luin TSH:sta ensimmäisen kerran niin olin kuolla siihen alkuun kun ajattelin,että ei onko tää koko kirja näin tylsä ja sitten alkoi tapahtumaan ja piti lukea koko kirja melkein kerralla...
Ja TSH:sta voi sanoa,että se kannattaa lukea vaikka siinä on todella pitkä tylsä aloitus jossa ei tapahdu mitään...eli ei kaikkia kirjoja voi tuomita ensimmäisten sivujen perusteella. Sanotaanko,että jos puolessa välissä kirja on vielä tylsä niin silloin se tod.näk. ei muutu =)
Mä voin säästää sulta ajatuksen vaivan ja kertoa, et sinä et tule KOSKAAN lukemaan Sormusten herraa. Se on kirja, johon sinun aivokapasiteettisi ei taida ihan riittää..
Tuo TSH on muuten todella hyvä esimerkki. Ensimmäistä kertaa lukiessa ko. trilogiaa, meinasi sarja jäädä samantien kesken... Alun yli päästyäni, tapahtumat alkoivat edetä ja muuttuivat kiinnostavemmiksi ja no... Luin sitten kaikki osat putkeen sen yhden ja saman päivän aikana :D
Nykyisin sen alun yli uskaltaa melkein jo hypätä, kun sarja on muutenkin tuttu (siis luin sen ensimmäisen kerran jotain viitisen vuotta sitten, kun olin ensin tutustunut Hobittiin).
Kukas täällä sanoikaan, että pelkää aloittaa Hobitin lukemisen, kun se on niin pitkä... Meinasin kyllä revetä naurusta tuossa kohdin, monet fantasiakirjoistahan ovat melkoisia "järkäleitä", niin että Hobitti kyllä edustaa sitä lyhyempien kirjojen päätä/keskiväliä :)
..Minusta hobitti näyttää kerrassaan kamalan pitkältä (ei mitään THS verrattuna). Kuten olen tässä luullakseni jo aijemmin maininnut niin olen itsekin siitä nirsommasta päästä. Pitkät kirjat ei oikein jaksa innostaa. Oli kirja "sisältä" kuinka hyvä tahansa, en jaksa alkua pidemmälle lukea jos se on pelkkää jaarittelua. 500 sivua tuntuu jo aika hurjalta minun mittakaavassani. Minulta meni jo siihenkin aikaa enenkuin uskalsin aloittaa Harry Potterin.
Niin, no kelläpä kiinnostaa lukea 500 sivua pelkkää jaarittelua? Mutta pitkiä kirjoja voi tavallaan ajatella kuin kirjasarjana, joka on tiivistetty yhteen osaan: ei kirjasarjassakaan joka osa ole täydellinen, joten pitkiin kirjoihin mahtuu hyviä ja huonoja kohtia, mutta jos juoni on mukaansatempaava ja kerronta hyvää, menee vaikka tuhat sivuakin kevyesti. Joillakin yhdellä kertaa (*kröhöm* ;)) ja joillakin vaikkapa kuukauden aikana.
Jokainen meistä on lukijana erilainen ja se, mikä on yhden mielestä tylsää ja pitkäveteistä, voi saada toisen rakastumaan ko. tekstiin :)
Siksipä kirjojen suosittelu toisille onkin aika vaativaa puuhaa...
Esim. minä tykkään Pottereiden ja Tolkienin tuotannon lisäksi Universumien Tomu -sarjasta, vanhimmista DragonLance -kirjoista, Diane Wynne Jonesin kirjoista, Eoin Colferin kirjoista, Marianne Curleyn kirjoista... no jaa, tätä voisi jatkaa pitkälle. Tämän viestiketjun aloittajalle voisi osa noista olla mielestäni sopivia, samoin osa Anthony Horowitzin kirjoista (kaikki näistä minun mainitsemistani kirjoista eivät ole paksuja, vaikka osa onkin)...
keskustelun aihe toisaalta siis jos joku ei pidä jostain kirjasta niin ei sitten pidä. En kyllä ymmärrä miten sivujen määrä siihen voi vaikuttaa...
TSH:sta on lyhyt jos ajatellaan vaikka Ajan pyörää joka on edennyt jo 21.osaan ja jatkuu edelleen jos ajatellaan sarjaa sivumäärässä niin se saavuttaa (tai on saavuttanut jo) 10 000 sivun määrän...
Siinä on sivua kerrakseen ;)
Ja luin tuossa joku aika sitten Narnian tarinat kaikki samassa kirjassa ja se on vielä paksumpi kuin TSH:sta sitä oli aika rasittavaa lukea sängyssä kun se painoi niin helvetisti =)
eli siinä suhteessa ohuempi kirja on kivempi...
mutta onhan lasten ja nuorten fantasia kirjoissa ohuita kirjoja paljon jos Tolkien tuntuu kuivalta...
taisit olla väärässä sillä luin jo.. ei kestänyt kuin neljä päivää... Mutta kannattaisi itse vilkaista peiliin ja katsoa onko itelläs aivoja.. ;)