ETTE VARMASTI USKALLA LUKEA TÄTÄ

Lobotomia kirjoitti:

Koirani sanoi: vuh! ja hyppi ulko-ovea vasten. Se halusi ulos mutta minä en. Koira voitti. Vastahakoisesti sammutin television, pyyhkäisin keksinmurut sylistäni ja kaivauduin pois upottavan nojatuolini suloisesta syleilystä. Pistin koiralle kaulapannan ja vilkaisin vielä peiliin. Hitto, takapuoleni oli t a a s kasvanut ja tukasta näkyi juurikasvu. Kaivoin laatikosta kalenterin johon merkitsin ensi viikolle 'dieetti' ja 'kampaaja'. Koirani alkoi ulista ja kiiruhdin ovelle. Tuo innokas hoopo kultainennoutaja melkein kaatoi minut portaissa ja jatkoi reuhtomistaan aina läheiseen metsikköön asti.
Oli myöhäinen kesä, hämärsi, ja mesiangervon äitelä tuoksu ympäröi meidät. Päästin koiran vapaaksi, oli ilta ja kukaan tuskin häiriintyisi siitä, ja heittelin sille männynkäpyjä aikani kuluksi. Se mitä seuraavaksi tapahtui oli kuin groteski parodia kaikista niistä varoituksista ja ohjeista joita huolestuneet vanhemmat lapsilleen suoltavat koskien pimeillä kujilla liikuskelua yksin yöaikaan. Olin juuri poimimassa koirani mielestä aivan erityisen kiehtovaa käpyä, kun pensaasta loikkasi mies. Tajusin heti ettei kaikki ollut kohdallaan. Miehellä oli kyllä vaatteet päällä -siisti tummanvihreä puku ja solmio,epäilyttävää- mutta myöhäinen ajankohta sekä tietysti pusikossa piileskely ja sieltä hyppiminen saivat minut enemmän kuin varuilleen. Kutsuin koiraani joka jo tuttavallisesti haisteli vierasta. Jos en ole huomaavinanikaan häntä, ajattelin, niin ehkei hänkään huomaa minua...totisesti, miksi hän sitten poukkoilee eteeni tuolla tavoin...mutta onpa hän komea! arvokkaan ja vaikutusvaltaisen näköinen...
Ja siinä pohtiessani syntyjä syviä mies ojensi pitkän, laihan kätensä kuin silittääkseen koiraa, joka valmistautui rapsutukseen kellistämällä päätään oikeaan asentoon. Vaikkakin säikähdin, en lainkaan yllättynyt kun mies äkkiä tarrasikin koiran kaulapantaan ja i s t u i rakkaan lemmikkini päälle. Siinä vaiheessa kun hän väänsi kivusta ulvovan mutta paikalleen naulitun koiran päätä taaksepäin -krunts!, aloin kirkua niin kovaa kuin pystyin. Koira ei enää ulissut, se oli aivan hiljaa. Kauhusta lamaantuneena en voinut liikahtaa ja ennen pitkää huutokin kuivui kurkkuuni. Mies hääri rauhallisesti kuolleen lemmikkini ympärillä. Hän taputteli koiran vatsaa kuin tunnustellen, kohottautui sitten pystyyn ja asetti toisen kiiltävän kenkänsä koiran kurkulle. Hän loi minuun pitkän, tyynen ja lähes ystävällisen katseen. Jos silmistä voisi päätellä ihmisen mielentilan,väittäisin, että asialla ei ollut mikään mielipuoli vaan mies toimi täydessä ymmärryksessä ikäänkuin hänellä olisi tärkeä päämäärä. Miehen puuhat eivät tukeneet teoriaa, koska kauhistuneiden silmieni edessä hän tarttui kaksin käsin koiran päähän ja alkoi kiskoa. En kääntänyt katsettani pois mutta tukin korvani välttyäkseni kuulemasta kamalia rusahduksia ja napsahtelua joita vielä muutama minuutti sitten elossa olleen koirani ruumis päästeli.En pysty selittämään miksi vielä siinä vaiheessa seisoin ja katselin hölmönä kuinka vieras runteli pitkäaikaisen kumppanini velttoa vartaloa. Mies ähisi, laittoi viekä toisenkin jalan eläinparan kurkulle ja kiskoi, kiskoi...kiskoi. Mitä enemmän mies ponnisteli, sitä enemmän ruhon kaula venyi kunnes se muistutti enemmän gasellia kuin kultaista noutajaa. Oksensin. Mies toisti saman operaation vielä jaloille sekä hännälle ja kaivoi sitten povitaskustaan lähikaupan muovikassin. Mies sulloi lemmikkini pussiin -se mahtui järkyttävän pieneen tilaan- hymyili minulle hieman, k u m a r s i ja katosi samaan pusikkoon mistä oli tullutkin.
Kotimatkastani en muista mitään, tilanne oli ylipäätään niin absurdi etten kyennyt edes itkemään. Koko illan olin tokkurassa, kuin laskuhumalassa, osaamatta tehdä mitään järkevää- soittaa vaikkapa poliisille tai edes ystävilleni. Seuraavana aamuna pääni alkoi selvitä ja tilanteen kamaluus puski päälleni fyysisesti, kehoani kivisti joka puolelta kuin rankan urheilusuorituksen jälkeen. Hirveää oloa lievittääkseni päätin kokeilla vanhaa lääkettäni, televisiota.
Uutisissa haastateltiin paraikaa mielleyttävän näköistä vihreäpukuista miestä. Hän oli menestyvän vaatekkauppaketjun toimitusjohtaja ja lanseerannut markkinoille uuden, jättimenestykseksi povatun tuotteen. En kuullut tuotteen enkä miehen nimeä sillä minulla oli liikaa tekmistä tukehtuessani kieleeni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä