Varmasti löytyy näiltä sivuila heitä, jotka ovat sairauslomalla burn outin vuoksi. Mitä ajatuksia ja kuinka kauan olette olleet.. Itse kohta kaksi kuukautta ja muuta valoa ei "putken" päässä näy kuin joulu.
burn out
vilkku
82622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet siis ollut sairaslomalla 2 kk,mieheni oli sairaslomalla burnoutin takia viime syksystä alkaen lähes 5 kk:tta.Edelleen vielä tänäkin päivänä on aikoja kun hänellä menee paremmin ja sitten taas joskus tuntuu kaatuvan kaikki päälle.
Keskustelukumppania hän saman
taudin kokeneesta olisi kaivannut ja kaipaa edelleenkin.Kyllä se valo pilkoittaa vielä....joskus.
Itse kokeneena tiedän, ettei ole mikään nopeasti pois alta hoidettava juttu. Sairastuin 90-luvun taitteessa, tehtyäni aivan liikaa töitä ensin parin vuoden ajan. Oikeastaan paras lääke olisi täydellinen elämänmuutos, vaihto toisiin hommiin, toisenlaisen elämänmallin rakentaminen. En vaihtanut, siihen ei olisi ollut asuntovelallisella mahdollisuuksiakaan, joten toipuminen kesti tosi pitkään. Pitkiä sairaslomia ei silloin ollut tarjolla, joten päivästä toiseen piti vain yrittää vaikka pelkästään herääminen uuteen päivään oli aivan käsittämättömän raskasta. Erityisesti IT-alalla on työntekemiseen tarjolla vain yhdenlainen malli: kaikki irti heti nyt. Huomista ei ajattele kukaan. Ja aina löytyy niitä saatanan lusmuja, jotka hyötyvät yhdestä ahkerasta, motivoituneesta ja kovasti yrittävästä tiimitoverista. Aika raadollista sinänsä. Kohta kovasti on jo liikaa. Meillä on vain tämä yksi elämä.
Se valon puute oli kaikkein raskainta. Valon palaaminen elämään olikin sitten vastaavasti aivan valtavan hieno kokemus. Ensin palasivat unet, sitten alkoi näkökenttä ja huomiointikyky ympäristöstä palata. Se oli hyvä kokemus. Silti tänä päivänä eniten harmittaa, ettei voinut irtaantua ja levätä oikein kunnolla, sillä sitä olisi oikeasti tarvinnut ja varmasti olisin toipunut nopeammin. Nyt on onneksi viisaampi ja hakee elämäänsä tasapainoa ja sisältöä muusta kuin työhön liittyvistä asioista. Siitä muusta on jo tullut paljon työtä tärkeämpää, mitä ei olisi silloin uskonut. Ihmisiin olen vieläkin aika pettynyt.
Tuo uni asia tuntui tutulta. En myös nähnyt moneen vuoteen unia. JOskus tuntui että meni kuukausia niin ettei saanut nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Loput ajasta meni tuskaillen ja piehtaroiden sängyssä.
Joku korkeampi taho (työnantajat?) on varmaankin kieltänyt työterveyslääkäreitä tunnustamasta sellaista sairautta kuin työuupumus. Olen käynyt olettamani työuupumuksen takia kahdessa eri työsuhteessa kahdella eri lääkäriasemalla ja useammalla lääkärillä. Vaikka olen kaikille lääkäreille esittänyt omana kantanani, että sairaudessani on todennäköisesti kyse työuupumuksesta, niin eipä vaan kummastakaan potilaskertomuksesta löydy mainintaa, että olisin sellaista sanonut, kaikkia muita (merkityksettömiäkin) sanomisiani oli kyllä uskollisesti kirjattu sinne.
No, nyt on kaksi työsuhdetta mennyt poikki saman burnoutin takia ja toivoa toipumisesta ei ole. Lääkärit ne vaan arpoo lääkkeitään. Näissä arpajaisissa näyttää valitettavasti voitto olevan yhtä todennäköinen kuin lotossa.
Muistakaa pyytää jokaisen lääkärikäynnin jälkeen kopio potilaskertomuksestanne, niin että huomaatte heti kun lääkäri on hakoteillä. Se on masentavaa huomata vasta kuukausien päästä, kuinka väärin lääkäri on sanomisenne ymmärtänyt.
Pyydä lähete mielenterveystoimistoon. siellä on ammattitaitoa selvittää, mistä on kysymys. Työuupumus on aika epämääräinen otsikko, mutta se kertoo varmaan sen, millainen elämäntilanne on vienyt huonoon kuntoon. Taustalla on aina monta tekijää. Aika usein alkavaan työuupumukseen auttaa työpaikan vaihto, mutta pahemmin oireilevassa tilanteessa on saatava hoitaa ihminen ensin kuntoon. Muuten sama tilanne toistuu koko ajan. Jos julkinen terveydenhoito ei auta, olisko yksityisestä apua?
Molemmat olivat isoja yksityisiä lääkäriasemia. Samoissa suomalaisissa lottokouluissa tai DDR:ssä ne lääkärit on koulutettu, oli sitten kyseessä yksityinen tai julkinen.
Tarkoitin yksityisellä siis muuta kuin firman tarjoamaa työterveyshuoltoa, jossa siis ainoa lääkäri-potilas -suhdetta säätelevä sopimus on asiakkaan ja lääkärin välillä. Älä nyt kuole tällaiseen pieneen epätarkkuuteen. Sujuvasti ohitit ehdotuksen käydä mt-toimistossa. Suosittelen. Siellä pääset psyk. sairaanhoitajan tai tarvittaessa psyk. juttusille, missä toivottavasti solmut alkavat aueta. Tarvitset sinne lähetteen, jonka saat työterveyslääkäriltä, yksityiseltä lääkäriasemalta tai sitten terveyskeskuslääkäriltä, kaikilla heillä kynä pysyy kädessä samalla tavalla. Sinun pitää sitä vain pyytää ja he kirjoittavat sen mieluusti. Vaihtoehtoisesti voit ihan rauhassa jatkaa kurjaa oloasi, jos siltä tuntuu. Ymmärrätkö, että se on oma valintasi, ei kenenkään muun.
Itse vältyin burnoutilta tuossa vähän aikaa sitten. Tilanteen kehittyminen kesti about 4 vuotta ja siitä toipuminen on kestänyt nyt noin kolme.
Jatkuvaa pinnankiristystä ei ole just nyt. Mutta pienikin liike edes siihen suuntaan saa heti räjähdyksen aikaan. Aika herkälle on siis laukaisin laitettu. ;)
Onneksi siinä vaiheessa kun vitutusta alkoi olemaan tarpeeksi noissa perusduuneissa alkoi satelemaan korotuksia että pääsee pois paskasektorista.