Suureksi surukseni olen allerginen kissoille. Tulos saatiin verikokeilla. Joku normaali lukema olisi vielä ollut 0,03 niin minulla se oli 1,3. Minulla on vauvasta asti ollut aina kissa. Pienenä olin pari kertaa testeissä, mutten ollut allerginen. Mainittavia oireita minulla ei ole (joskus harvoin vähän nuhaa, aivastelua).Allergia olisi varmaan jäänyt huomaamatta, jos sitä ei olisi tehty ammatinvalinnan vuoksi (olisin tahtonut pieneläinhoitajaksi).
Minulla on kaksi kissaa, joista emme aio luopua. Asun vielä vanhempieni luona. Parin vuoden päästä kuitenkin muutan pois opiskelujen takia. Kisut saisi jäädä tänne. Haluaisin ne kuitenkin joskus luokseni, jos minulla on joskus isompi asunto. Onko mahdotonta? En välitä mistään muusta eläimestä niin paljon kuin kissoista. Suunnittelin, että pitäisin joskus sijaishoitokotia ja minulla olisi paljon kissoja. Suunnittelin, että kävisin vapaaehtoisena löytiksissä. Kissat ovat niin kovin lähellä sydäntä.
Voiko tämä allergia vielä kadota? Olen 17-vuotias. Olen kuullut, että lapsilta voi kadota aikuisikään mennessä. Minä nyt enää kovin lapsi ole..
Voisiko olla mahdollista, että olisin saanut niin hyvin siedätyshoitoa ettei allergia enää pahentuisi?
Lääkärille olisi tarkoitus varata aika. Allergialääkkeitä kai saan, mutten niitä erikoisemmin tarvitse, kun oireitakaan ei juuri ole. Olen imuroinut nyt useammin, käyttänyt petivaatteita yms. ulkona ja vaihtanut lakanoita. Peitän nykyisin aina sänkyni. Ennen en aina "ehtinyt". Toista kisuani en ainakaan ala pesemään, koska se on niin hirveän arka. Annan kissojeni käydä huoneessani, koska ne kulkevat tuuletusikkunani kautta tarhaan ja arka kisu kokee olevansa turvassa minun luonani.
Pelottaa vähän ajatus astmasta. Tiedän, että me kaikki olemme yksilöitä, mutta kertokaa omista kokemuksistanne. Toivottavasti joku sai jotain selvää..
Luin jostain, että tyttökissat eivät aiheuta niin paljon allergia-oireita? Onko muka totta?
Minulla on kaksi kissaa, joista emme aio luopua. Asun vielä vanhempieni luona. Parin vuoden päästä kuitenkin muutan pois opiskelujen takia. Kisut saisi jäädä tänne. Haluaisin ne kuitenkin joskus luokseni, jos minulla on joskus isompi asunto. Onko mahdotonta? En välitä mistään muusta eläimestä niin paljon kuin kissoista. Suunnittelin, että pitäisin joskus sijaishoitokotia ja minulla olisi paljon kissoja. Suunnittelin, että kävisin vapaaehtoisena löytiksissä. Kissat ovat niin kovin lähellä sydäntä.
Voiko tämä allergia vielä kadota? Olen 17-vuotias. Olen kuullut, että lapsilta voi kadota aikuisikään mennessä. Minä nyt enää kovin lapsi ole..
Voisiko olla mahdollista, että olisin saanut niin hyvin siedätyshoitoa ettei allergia enää pahentuisi?
Lääkärille olisi tarkoitus varata aika. Allergialääkkeitä kai saan, mutten niitä erikoisemmin tarvitse, kun oireitakaan ei juuri ole. Olen imuroinut nyt useammin, käyttänyt petivaatteita yms. ulkona ja vaihtanut lakanoita. Peitän nykyisin aina sänkyni. Ennen en aina "ehtinyt". Toista kisuani en ainakaan ala pesemään, koska se on niin hirveän arka. Annan kissojeni käydä huoneessani, koska ne kulkevat tuuletusikkunani kautta tarhaan ja arka kisu kokee olevansa turvassa minun luonani.
Pelottaa vähän ajatus astmasta. Tiedän, että me kaikki olemme yksilöitä, mutta kertokaa omista kokemuksistanne. Toivottavasti joku sai jotain selvää..
Luin jostain, että tyttökissat eivät aiheuta niin paljon allergia-oireita? Onko muka totta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tässä jotakin..olet ilmeisesti saanut hyvät siedätyshoidot.minun mieheni ei myöskään reagoi omiin kissoihin, eikä juuri vieraisiinkaan enää.jos jossakin elämäsi vaiheessa elät ilman kissoja, voi käydä niin, että ikäänkuin allergisoidut enemmän.se ei tietenkään ole sanottu ollenkaan varmaksi, mutta tiedän näin käyneen.myös uudet tulokkaat voivat laittaa allergian kukkimaan.pitkäkarvaiset kissat eivät kuulema allergisoi niin paljoa, kuin lyhytkarvaiset, koska hilse pysyy paremmin turkissa, eikä pölyä.sängyn petaus on hyvä.parempi olisi tietysti jos evää kokonaan pääsyn makuuhuoneeseen.näin neuvotaan eläinammateissa työskenteleviä tekemään, etteivät allergisoituisikaan.kuivausrumpu on myös hyvä asia allergiselle.kerää petivaatteista hyvin pölyt.kunnon imuri hepa suodattimella tai kostealla pyyhinta on paras tapa siivota.kissoja EI kannata ruveta pesemään.se ei hyödytä mitään, vaan päinvastoin voi pahentaa asiaa. kissa kun pesun jälkeen takuuvarmasti kovasti sukii itseään ja kissan sylki voi olla allergisoivampaa kuin hilse.tyttökissa allergiaan en oikein usko, mutta minä taas olen kuullut, että mustat kissat jostakin geenisyistä vähemmän allergisoi..pentu eläimet allergisoi aikuista enemmän. t.pelko aina persuksissa
...en silti menettäisi toivoani. Oletko kokeillut, saatko oireita muiden ihmisten kissoista? Kuten edellinen jo sanoikin, usein allergiset sietävät omia kissojaan hyvin, mutta toisten kissoihin ei voi edes koskea.
Sinuna minä hoitaisin kissojasi aivan kuten ennenkin. Jos oireita ei ole, niin mitäpä haittaa siitä allergiasta sitten on. Sitten vasta jos allergia pahenee, eikä halua riskeerata mitään, on aika miettiä kissoista luopumista.
Kissojen ei kannata antaa nukkua sängyssä, vaikka ne makuuhuoneessa saisivatkin olla. Ja se kuivausrumpu on oikeasti tosi hyvä hankinta.
Pidetään peukkuja, että allergiasi ei tuosta muutu pahemmaksi!
Pitäisi sitten varmaan harkita, että otan kisut mukaan kun joskus muutan. Yksiöön en kyllä ole kovin innokas ottamaan kissoja enkä kerrostaloon muutenkaan, kun nämä ovat tottuneet olemaan tarhassa ja valjaissa. Poju on kovin vaativa ja huutaa, vaikka koko yön jos ei pääse ulos. Mustavalkonen tytyni taas on niin kovin arka..se luottaa eniten minuun. Sen olisi parasta rauhallisessa ympäristössä, mutten haluaisi erottaa sitä kaverista. Pitäisi sitten kai miettiä, jos hankkisin mustan pitkäkarvaisen aikuisen kissan :D No joo..se on sitten sen ajan murhe.
Vuosi sitten edellinen pitkäkarvainen kisuni kuoli. Parin kuukauden päästä siitä otin tytyn ja tämän vuoden alkupuolella poikakissan. Molemmat ovat lyhytkarvaisia. Nuhailu ja aivastelu alkoivat nähtävästi pojan tulon jälkeen. Kavereiden kissoistakaan en ole ikinä saanut oireita. En oikein voi olla laskematta kisuja luokseni, kun tyttö pelkää melkein kaikkea. Muuten se viettäisi aikansa vanhempieni sängyn alla :(
Kiitos paljon vinkeistä:) Minusta tuntuisikin pahalta pestä kisuja, kun ne eivät siitä varmastikaan pitäisi. Kyllä tämä tästä. Jospa tämä ei pahenisi, kun kuitenkin olen koko pienen ikäni elänyt kissojen kanssa. Pitää kai alkaa siivoamaan innokkaammin :)
En ole saanut oireita kavereidenkaan kisuista. Aina kun menen tuttujen luo, joilla tiedän olevan kissa, menen hellimään niitä. En voi olla ilman kissoja:)
En kyllä millään halua luopua kisuista. Jos tämä pahenee niin ne jäävät vanhempien luo. En voi oikein estää kisuja nukkumasta sängyllä enkä evätä pääsyä huoneeseeni. Arka tytyni olisi muuten koko ajan vanhempieni sängyn alla.
Kiitos vinkeistä:) Toivotaan että tämä ei pahene.
Ps. Kaikki saa vielä kirjoitella lisää vaan. Haluan tietää lisää kokemuksistanne:)
mielestäni kissat mahtuvat kyllä hyvin yksiöön.ja itse ulkoilutan valjaissa kisujani kaupungissa.ihan takapihalla ja lähipöpelikössä tosin, mutta olen minä niitäkin rohkeita ja koiramaisesti kulkevia kissoja nähnyt, jotka vetelevät tuolla pitkin kartsaa:)ja tarhan mahdollisesti pystyy rakentamaan parvekkeelle.yleensä kissa tottuu kyllä elämänmuutoksiin.ja vielä tällainen positiivinen tarina.ystäväni asuu kissan kanssa allergiastaan huolimatta.hänelle tuli vuosia sitten hoitoon kissa, joka sittemmin jäi asumaan.alkuun hän söi vähän enemmän lääkkeitä, nykyään hyvin paljon vähemmän, tosin säännöllisesti, mutta pärjäävät hyvin.kissa vieläpä nukkuu sängyssä..ja siivouksesta: jostakin luin että hyvin tärkeää on allergia kodeissa siivota myös kaikki ylätasot pölystä, eli pään yläpuolelta..
Niin..pitää harkita tuota kissojen mukaan ottoa. Kun on koko ikänsä pitänyt kissoja omakotalossa ja nämäkin ovat tähän tottuneet niin tuntuisi pahalta supistaa niiden elinympäristöä. Tosin lomilla voisi kuljettaa kisuja sitten tänne vanhempien luokse:) Olisi vähän niin kuin kaksoishuoltajuus. Kun vanhemmat ovat myös ehtineet kiintyä kisuihin.
Poikakisuni saattaisikin lenkkeillä ihan innokkaana jossain puistossa, mutta tyttö joutuisi ulkoilemaan parvekkeella..se pelkää valjaita ja meluja..melkeinpä kaikkea. Tätä ehtii vielä miettiä:)
Kiva kuulla, että ystäväsi pystyy pitämään kisua allergiastaan huolimatta:) Jospa minäkin saisin olla onnekas.