En tiedä tuleeko tämä nyt aivan oikealle palstalle, mutta silti...
Kun olin vuoden ikäinen, meille ostettiin koira,collie. Lapsuuteni muistoihin kuuluu tämä koira todella vahvasti, koska hän oli aina kanssani, olinhan perheen nuorin lapsi, jota piti "vahtia". Kuten äitinikin totesi "sinua ei juurikaan tarvinnut ulkona perään katsoa, koska koiran hännän vilahdus kertoi aina, missä olit"
Koira puolusti minua, leikki kanssani, oli paras kaverini. Kun olin 14, isä lopetti koiran. Sillä oli todella huonot jalat ja vanhuuden vaivoja alkoi muutenkin ilmetä. Isä tiesi kuinka tärkeä koira oli minulle, joten hän lopetti koiran salaa minulta kun olin kaverini luona kylässä.
Nyt tuosta on jo pian 6 vuotta aikaa ja olen jo pitkään asunut pois kotoa. Kun olen käynyt kotona (maatila, koira haudattu pellon laidalle) minulle on muutamia kertoja tullut yllättäen erittäin vahva tunne, että tämä koira seisoo vieressäni tai kävelee jossain lähellä. Nämä tilanteet todella tulevat yllättäen, kun en edes ajattele koko asiaa. Tilanteet tulevat aina ulkona, ei koskaan sisällä. Tunne on niin vahva, että minun täytyy ihan kääntyä katsomaan sinne missä koira "on". Vaikka en näe mitään, tunnen missä kohti koira on ja tiedän käveleekö vai istuuko se.
Ymmärrän, että kyseessä voisi olla puhdas mielikuvitus, jos näissä tilanteissa olisin juuri ajatellut koiraa, mutta ajatukseni ovat aina olleet aivan jossain muussa. Tilannetta voisi kuvailla niin, että oikeasti vaikka istut rappusilla tupakalla ja oikeasti joku eläin tulee luoksesi.
Vaikea selittää, mutta minusta tuntuu niinkuin koiran sielu vaeltelisi edelleen maatilalla seuraamassa onhan kaikki hyvin. Vastaavia kokemuksia kellään?
Kun olin vuoden ikäinen, meille ostettiin koira,collie. Lapsuuteni muistoihin kuuluu tämä koira todella vahvasti, koska hän oli aina kanssani, olinhan perheen nuorin lapsi, jota piti "vahtia". Kuten äitinikin totesi "sinua ei juurikaan tarvinnut ulkona perään katsoa, koska koiran hännän vilahdus kertoi aina, missä olit"
Koira puolusti minua, leikki kanssani, oli paras kaverini. Kun olin 14, isä lopetti koiran. Sillä oli todella huonot jalat ja vanhuuden vaivoja alkoi muutenkin ilmetä. Isä tiesi kuinka tärkeä koira oli minulle, joten hän lopetti koiran salaa minulta kun olin kaverini luona kylässä.
Nyt tuosta on jo pian 6 vuotta aikaa ja olen jo pitkään asunut pois kotoa. Kun olen käynyt kotona (maatila, koira haudattu pellon laidalle) minulle on muutamia kertoja tullut yllättäen erittäin vahva tunne, että tämä koira seisoo vieressäni tai kävelee jossain lähellä. Nämä tilanteet todella tulevat yllättäen, kun en edes ajattele koko asiaa. Tilanteet tulevat aina ulkona, ei koskaan sisällä. Tunne on niin vahva, että minun täytyy ihan kääntyä katsomaan sinne missä koira "on". Vaikka en näe mitään, tunnen missä kohti koira on ja tiedän käveleekö vai istuuko se.
Ymmärrän, että kyseessä voisi olla puhdas mielikuvitus, jos näissä tilanteissa olisin juuri ajatellut koiraa, mutta ajatukseni ovat aina olleet aivan jossain muussa. Tilannetta voisi kuvailla niin, että oikeasti vaikka istut rappusilla tupakalla ja oikeasti joku eläin tulee luoksesi.
Vaikea selittää, mutta minusta tuntuu niinkuin koiran sielu vaeltelisi edelleen maatilalla seuraamassa onhan kaikki hyvin. Vastaavia kokemuksia kellään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
koiruuden henki haluu kattoa, että sulla on kaikki hyvin... tavallaan suojelusenkelinä sulle... näin mä käsittäisin.
koiruus varmasti seuraa ja kattelee perääsi. ja on luonasi:) itsekkin olen kuullut ja nähnyt edesmenneitä koiruleitamme.
koirasi henki on levoton eikä ole päässyt lepoon?
On se kuitenkin aika tramaattista kuolla ilman että voi hyvästellä "omistajan" ja se saattaa olla hyvinkin että huoli sinusta estää koiraa pääsemästä eteenpäin.
Jos haluat olla kiltti koirasi hengelle, niin mene sen haudalle ja kerro että kaikki on hyvin sinulla ja että se voi mennä paremmille "metsästysmaille".
Uskoo ken tahtoo mut uskon että myös eläimet voivat joskus jäädä "jumiin" tänne jos se tuntee että jotain on jäänyt kesken sen elämässä.
ihmisetkin jää jumiin. jos jotain toimitettavaa. loistava sanoma sinulla:)