Gallup

Tarinaa uskosta:

Lapsille kerrotaan kaikenlaisia satuja ihan pienestä pitäen. Tulee keijut ja peikot, joulupukit ja tontut, puuhapetet kavereineen sekä jumalat, jeesukset ja enkelit kaikki sikin sokin.

Okei, niin rakennetaan pienen mieltä tasapainoisesti. Kuitenkin viimeistään ennen kymmenettä ikävuottaan lapsi, jos yhtään normaali on tai normaalissa perheessä elää, pääsee noitten alussa mainittujen osalta muuten kiinni todellisuuteen, mutta niiden jumalien, jeesusten ja enkelien pakkosyöttöä jatketaan aina aikuisikään asti.

Useimmille jää elinikäinen vamma: Uskonto.

Näin kirkkain silmin ja oikein teologisen ”tieteen” antamin valtuuksin väitetään:

Ennen kuin oli mitään muuta, oli olemassa kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala. Ajankulukseen tämä sitten loi universumin. Harrastus vei mukanaan niin, että kaikenlaista täytettä sinne maailmankaikkeuteensa väkertäessään hän päätyi lopulta eläviksi herättämiinsä olioihin. Näistä yhden sitten rustaili sen näköiseksi kuin itse katsoi olevansa. Ihiminen oli syntynyt!

Jotenkin siitä kuitenkin tuli sittenkin susi. Ei toiminut siten kuin olisi pitänyt.
Muutamankin kerran tämä jumala oli vähällä tuhota koko tyypin. Kokeili kaikenlaisia konsteja, mutta aina jokin sai kuitenkin mielen muuttumaan. Eri asteisia YT-neuvotteluja asian ympärillä käytiin useita.

Viimein välähti: Herra Sebaot keksi toimittaa erään alaikäisen juutalaistytön raskaaksi. Syntynyt poika sitten hänen taitavasti ohjaamansa näytöksen sopivassa vaiheessa joutui tuomittavaksi kapinallisena. Voimassa olleen tavan mukaan ripustettiin tuskallisesti kuolemaan ristillä.

A vot! Nyt oli asiat järjestyksessä. Jumala saattoi nyt antaa itse rakentamilleen viallisille ihmisille luvan toimia virheellisesti. Kaikki synnit oli tuon oman pojan teloituksen myötä annettu jo etukäteen anteeksi.

Kerrassaan upea tarina! Missähän kohtaa siinä oli se logiikka? Täytyy siinä olla, koskapa tuota on parin tuhannen vuoden ajan syötetty totena kaikkialla maailmassa ja vielä hyvällä menestyksellä.

Hum kirjoitti:

Tarinaa uskosta:

Lapsille kerrotaan kaikenlaisia satuja ihan pienestä pitäen. Tulee keijut ja peikot, joulupukit ja tontut, puuhapetet kavereineen sekä jumalat, jeesukset ja enkelit kaikki sikin sokin.

Okei, niin rakennetaan pienen mieltä tasapainoisesti. Kuitenkin viimeistään ennen kymmenettä ikävuottaan lapsi, jos yhtään normaali on tai normaalissa perheessä elää, pääsee noitten alussa mainittujen osalta muuten kiinni todellisuuteen, mutta niiden jumalien, jeesusten ja enkelien pakkosyöttöä jatketaan aina aikuisikään asti.

Useimmille jää elinikäinen vamma: Uskonto.

Näin kirkkain silmin ja oikein teologisen ”tieteen” antamin valtuuksin väitetään:

Ennen kuin oli mitään muuta, oli olemassa kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala. Ajankulukseen tämä sitten loi universumin. Harrastus vei mukanaan niin, että kaikenlaista täytettä sinne maailmankaikkeuteensa väkertäessään hän päätyi lopulta eläviksi herättämiinsä olioihin. Näistä yhden sitten rustaili sen näköiseksi kuin itse katsoi olevansa. Ihiminen oli syntynyt!

Jotenkin siitä kuitenkin tuli sittenkin susi. Ei toiminut siten kuin olisi pitänyt.
Muutamankin kerran tämä jumala oli vähällä tuhota koko tyypin. Kokeili kaikenlaisia konsteja, mutta aina jokin sai kuitenkin mielen muuttumaan. Eri asteisia YT-neuvotteluja asian ympärillä käytiin useita.

Viimein välähti: Herra Sebaot keksi toimittaa erään alaikäisen juutalaistytön raskaaksi. Syntynyt poika sitten hänen taitavasti ohjaamansa näytöksen sopivassa vaiheessa joutui tuomittavaksi kapinallisena. Voimassa olleen tavan mukaan ripustettiin tuskallisesti kuolemaan ristillä.

A vot! Nyt oli asiat järjestyksessä. Jumala saattoi nyt antaa itse rakentamilleen viallisille ihmisille luvan toimia virheellisesti. Kaikki synnit oli tuon oman pojan teloituksen myötä annettu jo etukäteen anteeksi.

Kerrassaan upea tarina! Missähän kohtaa siinä oli se logiikka? Täytyy siinä olla, koskapa tuota on parin tuhannen vuoden ajan syötetty totena kaikkialla maailmassa ja vielä hyvällä menestyksellä.

Teologia ei kyllä tieteenä anna minkään sortin "valtuutusta" Jumalan olemassaololle. Se tutkii miten on uskottu/uskotaan, mutta ei anna mitään lausuntoja minkään oikeellisuudesta.