Mies on jo vihjaillut häistä ja kertonut puolileikillään minkälaisen sormuksen ostaa.
Mutta se ei ole kosinut ja luulen, että se kuvittelee sen olevan minulle merkityksetöntä, koska kumpikaan ei kuulu kirkkoon.
Mutta kyllä se merkitsisi, ihan kihlatkin.
Eli miten vihjaan nätisti, että "Nyt"?
Vai kysynkö itse..?
Mutta se ei ole kosinut ja luulen, että se kuvittelee sen olevan minulle merkityksetöntä, koska kumpikaan ei kuulu kirkkoon.
Mutta kyllä se merkitsisi, ihan kihlatkin.
Eli miten vihjaan nätisti, että "Nyt"?
Vai kysynkö itse..?
Vastaukset 71
Vanhimmat
Jos haluat naimisiin, kosi itse.
En välttämättä halua naimisiin.
Haluaisin kuitenkin, että mies kosisi ja menisimme kihloihin. Pointtina on sitoutuminen ja lupautuminen toiselle.
Luulen vaan, että mies epäröi, koska ei tiedä mitä vastaan. Jos otan asian oikein puheeksi, on siitä "glamour jo poissa.
Pyytäisin siis neuvoja miten vihjata hienovaraisesti ja ehkäpä kokemuksia naisten kosimisesta..?
Mitä sinä nyt sekoilet?
"En välttämättä halua naimisiin.
Haluaisin kuitenkin, että mies kosisi ja menisimme kihloihin."
Kosinnasta seuraa naimisiinmeno, välissä on kihlausaika. Jos et halua naimisiin, et sinä silloin kihloihinkaan voi mennä. Syytkin sinulla on varmaan vähän muut kuin se, että tahdot olla miehesi kanssa loppuelämän: "Jos otan asian oikein puheeksi, on siitä "glamour jo poissa." Miksi kosimisessa (siis kysymyksessä "Tahdotko mennä naimisiin kanssani?") pitäisi olla jotain glamouria?
KOSKA en kuulu kirkkoon, ei häilläkään ole minulle merkitystä, kuten ei miehellekään.
Mutta tahtoisin kuitenkin jonkun merkin sitoutumisesta, samasta syystä kun muut menevät naimisiin.
Kuka sanoo, että jos menee kihloihin, on mentävä naimisiin?!
"Kuka sanoo, että jos menee kihloihin, on mentävä naimisiin?!" Laki.
Kihlapari on pari, joka on antanut toisilleen avioliittolupauksen. Sormuksia voitte toki ostella mielin määrin, mutta se ei tee teistä kihlaparia.
No, laki voi sanoa mitä vaan. Kyllä se tekee meistä parin, jos me se niin itse päätetään.
Sormukset on sormessa, saman katon alla ollaan asuttu jo kauan. paperit vaan puuttuu.
Ei niillä ole kaikille merkitystä.
Voihan olla että kymmenen vuoden päästä päätetetään sitten "vihkiytyä maistraatissa.
Taidat olla hieman vanhanaikainen.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta lienet ymmärtänyt avioliiton merkityksen hiukka väärin..? Naimisiin mennään juridisista syistä, perintöveron ja perimysjärjestyksen, leskeneläkkeen ja omaishoidon tuen vuoksi.
Rakkaus on luonnollisesti syy miksi yhdessä ollaan (toivottavasti) mutta se ei ketään avioliittoon saattele. Erityisesti kun yhdessä asutaan, on syytä ajatella asioita tarkemmin; vähintään tehdä testamentti ja antaa avopuolisolle hallinto- oikeus jos on jostain syytä vaikeaa mennä naimisiin. Kukaan, sen enempää 12- vuotias kuin 47- vuotias ei voi tietää joutuuko seuraava ohitse ajava bussi vesiliirtoon ja listii. Siinä vaiheessa vain hyvin itsekäs ihminen (ja mielestäni kykenemätön rakastamaan ja kunnioittamaan) tuumaa että ihan sama.
Siinä teillekin mietiskeltävää..
Häitä suunnittelevalla parilla tuskin on juridiset syyt ensimmäisenä mielessä.
Enkä sanonut, että "Emme koskaan...Vaan mitään kirkkohäitä ei tule n. vuoden päästä kihlauksesta.
Maistraatti EHKÄ, sitten JOSkus.
Mikään taho ei voi pakottaa meitä kihlauksen jälkeen naimisiin.
Tottakai mitä tahansa voi tapahtua itsekullekin, mutta ei sen takia rynnätä naimisiin.
Jaahas nyt jo kosinta sanaakin käytetään miten sattuu. Ei riitä, että kihlaus -sanaakin jo käytetään.
Kun ihminen kysyy toiselta tuletko vaimokseni/miehekseni, menetkö kanssani naimisiin tms. (sanamuoto on vapaa, mutta tarkoittaa siis kuitenkin sitä, että kysytään haluaako toinen mennä hänen kanssaan naimisiin ja toinen vastaa myöntävästi tai kieltävästi) sitä kutsutaan kosinnaksi.
Haluat, että mies kosii ja sitten vastaat kieltävästi (jos et halua naimisiin) ja menette kuitenkin kihloihin...? Monimutkaista!? Haluat kuitenkin varmaan, että mies kysyy että "mennäänkö kihloihin", mutta ei kosi? Vai?Pysyyköhän mieskään kärryillä? Muista kertoa hänelle, että sinusta kihlaus ei merkitse lupausta naimisiin menemisestä vaan jotain muuta ja et välttämättä halua mennä naimisiin. Jotta hän ei luule, että haluat naimisiin. Jos hänelle se kihlauksen pontti ei olekaan sama kuin sinun mielestäsi. Kannattaa varmistaa, että luvataan samoja asioita ja kummatkin tietää mistä on kysymys.
Tuosta on mielestäni muutenkin jo "glamour" poissa joten voit ihan hyvin kysyä.
Vihjailut ei välttämättä toimi, koska toinen ei välttämättä ymmärrä vihjettäs. Kannattaa puhua suoraan.
Kuten olen lukuisia kertoja kirjoittanut, että kihlaus on tarkasti ottaen lupaus naimisiin menosta. (jolloin ei tarvitse välttämättä sormuksiakaan) Jotkut ihmiset ovat alkaneet kutsua kihlaukseksi myös muutakin. Eli vaihdetaan sormuksia ja ollaan sitoutuneempia kun ilman sormuksia. Voitte toki hankkia sormukset ja mennä "kihloihin", mutta itse en kutsuisi sitä kihlaukseksi. Sitoutua ja lupautua voi muutoinkin toiselle ja hankkia vaikka sen merkiksi sormuksetkin, mutta ei sitä tarvitse kihlaukseksi kutsua. Kun se ei sitä ihan tarkasti ottaen ole.
Niin moni muukaan naimisiin menevä ja mennyt ei kuulu kirkkoon. Ja ihmisillä voi olla erilaisia syitä mennä naimisiin.
Kaikki jotka ovat lupautuneet menemään keskenään naimisiin ovat kihlautuneet. Koska sitä lupausta kutsutaan kihlaukseksi. Sormuksia eikä muuta ei tarvita pelkkä lupaus on jo se kihlaus.
Kihlauksen voi toki purkaa ja olla menemättä naimisiin.
Nykyään kyllä jotkut ihmiset ovat alkaneet kutsua kihlaukseksi pelkkää "sormuksien vaihtoa". Jolloin ei ole luvattu mennä naimisiin vaan se on vain jonkinlainen merkki siitä, että seurustellaan vakavammin tms. Mutta ihan oikea kihlaus se ei ole. Siis mitä perinteisesti kihlaukseksi kutsutaan ja mikä on lakikirjassakin.
Mutta "mennäänkö kihloihin" ei mielestäni ole kosinta. Eli mies ei kosi sinua vaan kysyy haluatko mennä "kihloihin" hänen kanssaan. Jos sanoisit jollekin, että mies kosi sinua ja vastasit myöntävästi niin kyllä suurinosa ihmisistä luulee, että hän on pyytänyt sinua vaimokseen! Ihan vaan vinkiksi, jos ihmiset kyselevät tulevista häistä ja ihmettelet mistä he sellaista ovat päähänsä saaneet.
Sinulle on siis aivan sama mitä laki tai muut ihmiset sanovat. Ja mitä sanat merkitsee. Sinusta ne merkitsee sitä mitä ihminen itse päättää. Eli voit väittää olevasi vaikka naimisissa vaikka et olekaan? Tai jotkut voivat väittää olevansa avoliitossa vaikka eivät asu yhdessä. Kun itse vaan niin päättävät. Se riittää.
Jos te 10 vuoden päästä sovitte menevänne naimisiin niin silloin te menette kihloihin. Siis silloin 10 vuoden päästä. Se ei ole vielä lupaus, jos sanoo, että voihan olla, että menemmekin joskus naimisiin. Ei sitä koskaan tiedä...
Tipahdin muuten kärryiltä taas? "Sormukset on sormessa, saman katon alla ollaan asuttu jo kauan." Siis oletteko jo "kihloissa"? Vai mitkä sormukset ne on? Vai puhutko mahdollisesta tulevaisuudesta?
Ei kukaan teitä tietenkään voi pakottaa menemään naimisiin. Ja te voitte sanoa olevanne kihlaukseksi ja kutsua mitä vaan kihlaukseksi. Mutta se ei kuitenkaan ole kihlaus.
Miksi haluaisit sitten ehkä mennä 10 vuoden päästä naimisiin maistraatissa, mutta et nyt? Se ei ole nyt mielestäsi tarpeellista, mutta on ehkä myöhemmin? Ihan mielenkiinnosta kysyn?
Kyllä moni haluaa mm. näiden juridisten syiden takia naimisiin. Ehkä se ei monella ole ainoa syy, mutta yksi niistä.
Ei miehelle tarvitse selventää mitään, kyllä me ollaan asioista samaa mieltä.
Eikö sitä kutsuta kosimiseksi, jos on jo tiedossa, että vihkiminen tulee myöhemmin?
Ihme jankkausta, miksi kaiken pitäisi mennä ns. yhteiskunnan sääntöjen mukaan.
Ps. kaikki ei ole mustavalkoista.
.."Sormukset sormessa" oli tulevaisuuden maalailua..
"Mies on jo vihjaillut häistä ja kertonut puolileikillään minkälaisen sormuksen ostaa."
Miksi hän puhuu häistä, jos sillä ei ole hänelle merkitystä? (Tai naimisiin menosta, häistä itselleni tulee mieleen hääjuhla. Ja naimisiin voi mennä ilman varsinaisia häitä?)
Mun sisko on ollut n. 13-14 vuotta kihloissa. Tai he kutsuvat sitä kihlaukseksi. Mun mielestä kihlaus on päätös ja lupaus, että menemme naimisiin. Me ei mun avomiehen kanssa olla oltu vielä valmiita siihen joten ei olla menty kihloihin. Ja jos mennään niin ei ehkä hankita sormuksiakaan sen merkiksi vaan vasta sitten vihkisormukset. Mun kaverikin meni kihloihin miehensä kanssa kun olivat olleet 10 vuotta yhdessä ja menivät 6 kuukauden päästä naimisiin. Mun sisko ei ole halukas naimisiin. Mies on kosinut, mutta sai rukkaset. Silti he ovat kuitenkin kihloissa. Joka on mun mielestä erikoista. En tiedä onko kyse sitten jonkun näköisestä väärinkäsityksestä. Siskon mies ainakin luuli, että mä en ole mun avomieheni kanssa avoliitossa. Kun emme ole kihloissa. Hän oli ajatellut, että kun mennään kihloihin ollaan avopari! En tiedä mitä muita syitä heillä oli mennä kihloihin. Ei ole tullut koskaan puheeksi.
Mä en omalla kohdallani usko, että pelkät sormukset sitoo yhtään mihinkään. Kihlaus on helpompi purkaa kuin avioliitto. Ja kihlaus on vain kahdenkeskinen sopimus. Mulle avoliitto riittää tällä hetkellä merkiksi sitoutumisesta. Ja sitten kun sen aika on niin avioliitto. Vaikka sekään ei ole mulle välttämättömyys.
Mutta alkuperäiseen kysymykseeen vastauksena, että kun et ole vanhanaikainen niin voit kyllä modernina naisena ehdottaa miehelle kihlautumista. Ja samalla kertoa (tai sitä ennen), että mitä se kihlaus sinulle merkitsee ja mitä toivot sen teille merkitsevän.
Hyvä, jos olette samaa mieltä ja selvillä toistenne ajatuksista kihlauksen ja muun suhteen. Nimittäin mä en viestisi luettuani ainakaan ihan varma ole mitä tarkoitat (ja muitakin ihmettelijöitä löytyi).
Kerrot, että mies vihjailee häistä. Mutta kerrot myös, että sinä et välttämättä halua naimisiin ja sinulle eikä miehelle ole naimisiin menolla merkitystä. Kihlauksen pointtina sinulle on sitoutuminen ja lupautuminen toiselle eikä päätös ja lupaus avioitumisesta. Ja että voi olla, että menette joskus naimisiin. EHKÄ. Se on minusta eri asia, kun se että on tiedossa että vihkiminen tulee myöhemmin?
Aiotteko siis mennä naimisiin myöhemmin vai ette? Aiotteko siis kihlautuessanne sopia naimisiin menosta? Jos sovitte niin sitten te olette kihlautuneet, sittenhän tässä ei ole mitään epäselvää.
Jos mun avomies pyytäisi mua vaimokseen niin se olisi mun mielestä kosinta. Häät pidettäisiin sitten kun siihen tulee sopiva tilaisuus (kun on varaa järjestää häät). Mutta jos me mentäis vaan maistraatissa naimisiin niin varmaan voitas mennä vaikka kuukauden päästä kihlauksesta naimisiin. Jos naimisiin kuitenkin aiottais mennä niin mitä sitä siirtelemään vuosien päähän.
Vastaan kosintaan myöntävästi vain, jos tiedän haluavani miehen kanssa naimisiin ja se on aikomukseni.
Jaa, no meillä oli ainakin..? Emmekä menneet kirkossa naimisiin, miksi olisimmekaan kun emme moisista menoista piittaa. Kyllä, mm. asianajajani mukaan, nimenomaan juridisista syistä suurin osa naimisiin menevistä häitään suunnittelee. Miksikäs ei? Avomiehesi voi kuolla yhtä lailla huomenna kuin 53 vuoden kuluttuakin, miten turvaat oman asumisesi tällaisessa tilanteessa olematta ajatellut tilannettasi juridisesti? Avoliitto ilman testamenttia ei merkitse mitään juridisesti.
Minä ymmärsin myös että hänelle häät ja naimisiin meneminen merkitsee eri asiaa ja että sillä, tapahtuuko vihkiminen ev. lut- vai siviilimenettelyn mukiaan on jokin mullistava ero. Luulen, että hänestä nyt tämä koru, eli sormus, on se kiva juttu siitä naimisiinmenosta ja juridisista oikeuksista viis. En vain ymmärrä, miksi mies ei voi antaa hänelle vaikka kuinka montaa sormusta ihan muuten vain. Olen minä saanut useita sormuksia mieheltäni!
No, ihan sama sinänsä, mutta mukavahan se olisi että ihan kaikkia tapoja ja lakeja maailmassa ei pitäisi kumota sen takia että on nuori ja syntynyt "perseen esittelyn kulta- aikaan" jolloin millään muulla kuin omalaatuisuudella, ei ole mitään virkaa.
Joo ei ole mustavalkoista vaan näköjään hyvinkin värikästä! Tehkää miten haluatte, mutta mä nyt vaan ihmettelen, että jos et halua naimisiin niin miksi vastaisit kosintaan myöntävästi tai haluat että mies kosii…? Ehkä kannattaisi miettiä ennen miehen mahdollista kosintaa mitä haluat.
Itsehän kerroit, että ”mies kuvittelee sen olevan minulle merkityksetöntä”. Vaikka miehelle ei siis tarvitse selventää mitään? Juu… selvä!
Minäkin menen naimisiin mm. sen takia, että jos satun kuolemaan ennen miestäni niin en halua, että omaisuuteni menee jollekin muulle kuin hänelle (ja ettei tarvitse maksaa paljon veroa). Ja että hän saa jäädä asumaan yhteiseen kotiimme.
Vastaisin mielelläni sinulle vain tähän kosimis –kysymykseen, mutta kun en tiedä millaisesta kosinnasta ja kihlauksesta on kyse niin on vaikea antaa hyviä neuvoja!
”Miksi kaiken pitäisi mennä ns. yhteiskunnan sääntöjen mukaan.” No siihen on montakin syytä, mutta esimerkiksi se, että se olisi paljon selkeämpää! Jos tapoja on monia jne. niin ei tiedä mitä milloinkin joku tarkoittaa! Ja sen takia pitää kysellä ja jankuttaa.
Ja minä kuulun kirkkoon, kun en ole saanut aikaiseksi erota. Mutta en ole mitenkään uskovainen. Eli se ei vaikuta naimisiin menooni. Eikä se menenkö kirkossa vai maistraatissa naimisiin. Se on sivuseikka.
Jos se, että pitää Suomen lakia korkeimpana säädöksenä tässä maassa, niin kyllä, minä olen vanhanaikainen. Missään vaiheessa en ole sanonut ettette te ole pari, tai että minun mielestäni teidän on pakko mennä naimisiin. KIHLApari te ette kuitenkaan ole, mikäli ette avioliittolupauksia ole antaneet. Voittehan te kutsua itseänne kihlapariksi, niin kuin vaikka Pamela Andersoniksi ja Richard Gereksi, jos haluatte.
Sinä olet tainnut nukkua yhteiskuntaopin tunnit.
Eihän tässä olekaan mitään epäselvää, eikä mua kiinnosta vaikka tämä olisikin muille epäselvää.
Ihmettele ihan rauhassa.
Kummallista kun pitää alkaa väittelemään!
- En sanonut että mennään EHKÄ..MAhdollisesti naimisiin, sanoin että HÄitä ei tule. Se ei tarkoita että emme menisi naimisiin.
- Miksi rynnätä maistraatissa naimisiin..vain koska se on "helpompaa?
- Mitä eroa on sitoutumisella ja lupautumisella toiselle vs. naimisiin menolla..?
"Mun kaverikin meni kihloihin miehensä kanssa kun olivat olleet 10 vuotta yhdessä ja menivät 6 kuukauden päästä naimisiin. Mun sisko ei ole halukas naimisiin. Mies on kosinut, mutta sai rukkaset. Silti he ovat kuitenkin kihloissa. Joka on mun mielestä erikoista."
Erikoista tuo on minustakin. Koska kihlaus on lupaus naimisiin menosta ja koska siskosi vastasi kieltävästi kosintaan, ei pari voi olla kihloissa. Jos he olivat kihloissa ennen rukkasia, niin pitäisin tuota kosinnasta kieltäytymistä lähinnä kihlauksen purkuna. Jos minä olisin ollut moisessa tilanteessa, olisin ottanut kihlasormuksen pois sormestani rukkasten jälkeen. (Tosin minä en olisi ollut tuossa tilanteessa, koska en koskaan ole mennyt "vain kihloihin".)
"Mitä eroa on sitoutumisella ja lupautumisella toiselle vs. naimisiin menolla..? "
Muutama pikku ero tosiaan löytyy. Otahan lakikirja ja käy asiat läpi vielä tänään, ja tule sitten takaisin.
Mua ei kiinnosta mitä se muiden mielestä merkitsee! Jos sillä on meille arvoa, niin muiden mielipiteillä ei ole v***n väliä.
- Mikseikö heti naimisiin? Sä voit mun puolesta mennä vaikka kk:n seurustelun jälkeen naimisiin, mutta mulla ei ole tapana. Onko ihmekään, kun avioerotilastot kasvavat.
- Muut menköön myös naimisiin juridisista syistä vaikka siksi, että saa enemmän valtion tukia, koska toisen tulot eivät vaikuta. Mutta tätäkään en ihan periaatteesta tee.
Mitä sillä on merkitystä, mitä lakikirjassa lukee!
Mulla ei ole tapana perustaa mielipiteitäni lakikirjoihin.
Kaikki ei voi olla asioista samaa mieltä. Voi voi!
"Mitä sillä on merkitystä, mitä lakikirjassa lukee!"
Ei kai sitten mitään, jos niin sanot. Laissahan on kielletty mm. toisen kotiin tunkeutuminen. Mutta jos lakia ei tarvitse noudattaa, niin minäpä tulen sinun luoksesi asumaan muutamaksi viikoksi. Eihän lakia tarvitse noudattaa, eihän?
Pysähdypä hetkeksi miettimään, mitä yhteiskunnasta tulisi ilman lakia.
"Mulla ei ole tapana perustaa mielipiteitäni lakikirjoihin."
Ei minullakaan, mutta nyt ei puhutakaan mielipiteistä. Katsos kun se kihlauksen määritelmä ei muutu sen mukaan, mikä on sinun mielipiteesi. Vielä et ole sillä tasolla, että mielipiteesi voisi muuttaa laissa määriteltyjen sanojen merkityksiä. Jos siis laissa sanotaan, että kihlaus on avioliittolupaus, se on avioliittolupaus täysin riippumatta sinun mielipiteestäsi.
"Mikseikö heti naimisiin? Sä voit mun puolesta mennä vaikka kk:n seurustelun jälkeen naimisiin, mutta mulla ei ole tapana. Onko ihmekään, kun avioerotilastot kasvavat."
Ei kukaan sanonut, että naimisiin pitäisi mennä heti kun on tavattu, vaan joku mainitsi, että oikeastaan ihmisen pitäisi olla valmis menemään naimisiin heti kihlauksen jälkeen (olettaen, etteivät käytännön syyt estä). Kihlaus kun on lupaus avioliitosta. Miksi luvata että menee toisen kanssa naimisiin, jos tosiasiassa vielä tarvitsee harkinta-aikaa?
Te voitte toki vaihdella sormuksia, "kihlautua", olla avo- tai avioliitossa tai tehdä ihan mitä tykkäätte, ei teidän tarvitse elää normien mukaan. On kuitenkin turha hermostua siitä, että ihmiset yrittävät sinulle selittää, mikä kihlaus on: se on hyvin selvästi laissakin määritelly, ja jos me kaikki rupeamme itse keksimään sanoille omia merkityksiä, ei niillä sanoilla ole enää mitään arvoa. Koko kieli kun perustuu siihen, että sanoilla on yhdessä sovitut merkitykset. Minä voin kutsua peruskoulun päättötodistustani kokkikoulun lopputukinnoksi, mutta silloin minun on turha hiiltyä, jos työnantajani olettaa minun osaavan laittaa ruokaa. Tai muutenkin minun on turha olettaa, että kukaan tajuaisi, mistä puhun...
"...koska toisen tulot eivät vaikuta..."
Sorry vaan, avioliitossa ne toisen tulos vasta vaikuttavatkin, useimmiten vaikuttavat jo avoliitossa. Sinun ei tietenkään tarvitse mennä juridisista syistä naimisiin (niin ei kukaan ole väittänyt), mutta monille ne ovat syy ja hyvä syy ovatkin (kunhan ei jää ainoaksi...).
Tietääkseni ainakin opintotukiasioissa tulot vaikuttavat avoliitossa, mutta ei avioliitossa...
Tiedän eräänkin tapauksen, jotka aikoinaan menivät naimisiin 17 vuotiaina juuri tästä syystä. Oliko siinä nyt sitten järkeä.
Kyllä minä tiedän mikä kihlaus on, ei sitä tarvitse selventää. Meneekö jakeluun!
Mitä sinulla on sitä vastaan, että menemme kihloihin, mutta emme HETI naimisiin!?!
Ei minua ainakaan noin suuresti kiinnosta vieraiden ihmisten asiat.
..Mistähän tuon harkinta-ajan vetäisit..
Voi ******!
Miksi vääristelet sanomisiani?
Olenko sanonut, ettei lakia tarvitse noudattaa..puhuin mielipiteistä!!
Eikä tarkoitukseni olekaan muuttaa lakia.
En ole kieltänytkään, etteikö se olisi avioliittolupaus, tajuatko. Etpä titenkään, vaan asiat täytyy selventää kymmeneen kertaan.
Olen ainoastaan sanonut, että en mene heti kihlauduttuani naimisiin.
"Tietääkseni ainakin opintotukiasioissa tulot vaikuttavat avoliitossa, mutta ei avioliitossa... "
No, tietosi on väärä.
"Kyllä minä tiedän mikä kihlaus on, ei sitä tarvitse selventää. Meneekö jakeluun!"
Siltä ei ihan vaikuttanut, koska sanoi mm.
"En välttämättä halua naimisiin.
Haluaisin kuitenkin, että mies kosisi ja menisimme kihloihin. Pointtina on sitoutuminen ja lupautuminen toiselle. "
Eli haluat että mies pyytää sinua kanssasi naimisiin ja haluat luvata hänelle, että menette naimisiin, mutta et silti välttämättä halua naimisiin...? Sitoutua ja lupautua voitte ilman kihlojakin, mutta kihloihin ette voi mennä, jos ette halua naimisiin.
"Kuka sanoo, että jos menee kihloihin, on mentävä naimisiin?!"
No, onko sinusta lupaukset pidettävä? Jos ei, niin silloin ei tietysti tarvitse mennä naimisiin, vaikka meneekin kihloihin. Kihlaus=lupaus avioliitosta.
"No, laki voi sanoa mitä vaan. Kyllä se tekee meistä parin, jos me se niin itse päätetään. "
Jep, pari te minusta olette, vaikka ei olisi mitään sormuksia. Sen sijaan kihloissa te ette ole, vaikka toisiinne sitoutuneita olisittekin. Olemme minä ja avokin pari (ja toisiimme sitoutuneita), mutta emme ole kihloissa, koska vielä naimisiinmeno ei ole tuntunut tärkeältä.
"Enkä sanonut, että "Emme koskaan...Vaan mitään kirkkohäitä ei tule n. vuoden päästä kihlauksesta.
Maistraatti EHKÄ, sitten JOSkus.
Mikään taho ei voi pakottaa meitä kihlauksen jälkeen naimisiin. "
Sanaa EHKÄ ei enää naimisiin menosta oikein kihlauksen jälkeen voi käyttää. Naimisiin voi mennä heti tai myöhemmin, mutta jos ette ole päättäneet mennä naimisiin (vaan se on EHKÄ-tasolla), ette ole kihloissa. Teitä ei pakoteta naimisiin, mutta te ette voi olla kihloissa, jos ette tosissanne aio naimisiin. Mitenköhän päin tämän vielä voi sanoa...
"- En sanonut että mennään EHKÄ..MAhdollisesti naimisiin, sanoin että HÄitä ei tule. Se ei tarkoita että emme menisi naimisiin. "
Luepa tuo ylempi lainaus. Sanoit, että mastraatti EHKÄ sitten JOSKUS.
"Kaikki ei voi olla asioista samaa mieltä. Voi voi! "
Jep, jonkun mielestä peruna voi olla porkkana. Eikä siinä tilanteessa ole yllättävää, että tämän henkilön valmistama perunamuusi aiheuttaa kummastusta.
"Mitä sinulla on sitä vastaan, että menemme kihloihin, mutta emme HETI naimisiin!?! "
Ei niin yhtään mitään. Olet vain koko ajan sanonut, että menette naimisiin EHKÄ. Eli kihloihin menemiseen ei liittyisi päätöstä naimisiinmenosta. Ja se johtaa suoraan siihen, ettei kyseessä ole kihlaus.
"..Mistähän tuon harkinta-ajan vetäisit.."
Et välttämättä halua naimisiin, mutta haluat kihloihin. Eli tällöin kihlautuessasi et olisi vielä varma siitä, haluatko naimisiin. Siinä se harkinta-aika: miksi haluat kihloihin, jos tosiasiassa et ole vielä varma, haluatko mennä naimisiin?
"Ei minua ainakaan noin suuresti kiinnosta vieraiden ihmisten asiat. "
Anteeksi jos olen väärässä, luulin sinun itse aloittaneen keskustelun. Ja kun kävi ilmi, että sinä puhut aidasta ja muut aidan seipäästä, oli selkesti tarvetta päivittää sanastoa niin, että itse kukin tässä sopassa edes ymmärtää, mitä itseasiassa alunperin kysyit.
Ehkä olet vain selittänyt asian vaikeatajuisesti ja me kaikki muut olemme siksi eksyneet raiteilta. Vastaapa siis yksinkertaiseen kysymykseen, niin tämä ongelma ratkeaa:
Jos poikaystäväsi sinua kosii ja sinä sanot kyllä (eli olette kihloissa), mitä se tarkoittaa sinulle?
a) menette mahdollisesti naimisiin joskus
b) olette jo varmasti päättäneet, että menette naimisiin
c) olette sitoutuneet toisiinne vailla aikomusta mennä naimisiin
d) jotain muuta?
Jos asut avopulison asunnossa, hän kuolee auton alla tänä iltana ja sinun oikeutesi asua siinä asunnossa päättyy siihen hetkeen, se voi kiinnostaa. Omaa parastaan kannattaa ajatella jokaisen, pakko ei ole. Missään nimessä.
Voi myös olla, että miehesi saattaa olla toista mieltä suhteestanne tietäessään että et piittaa sellaisista pikku jutuista kuin lakikirja ja että voit vaikka kirjoittaa oman kirjan. Jos hän ei tajua lähteä, heitä hänet ulso, sillä on edesvastuutonta asua ihmisen kanssa joka viis veisaa suomen laista.
On se taas helppo kääntää ja vääristellä toisen sanomia.
Kai siitä saa sekasotkun kun irrottaa lauseet asiayhteydestä.
Sano mitä sanot, minua ei kiinnosta. Piste.
Tuhannen kerran, asia ei ole se, etteikö me mentäisi naimisiin. Menemme EHDOTTOMASTI tulevaisuudessa naimisiin.
Juttu on se, että minua ottaa päähän teidän kapeakatseisuutenne,ette selvästi voi ymmäärtää pareja jotka pysyvät lopun elämäänsä kihloissa. Ei sen enempää. Sellainen on siis MAHDollista, se on joidenkin valinta.
Voisitko sinäkin taas olla vääristelemättä sanomisiani!
En ole edelleenkään antanut ymmärtää, että en piittaa suomen laista.
Toistan nyt itseäni, kun sanon, että Joidenkin, EI siis meidän, valinta vain on olla menemättä naimisiin. Ja pysyä kihloissa lopun elämäänsä, niin vain on. Ei se ole laista piittaamattomuutta. Tai vaikka olisikin, niin se on samaa luokkaa kun kävellä punaisia päin suojatiellä.
Ei sun tarvitse saarnata, kyllä mun mies tuntee mun ihan läpikotaisin.
Ja vielä asumisesta, ainahan voi jossitella, mutta näin ei nyt jokatapauksessa tulisi käymään.
Avarra vähän maailmankuvaasi!
En nyt mielestäni kovasti irroitellut ja luin kyllä ihan koko viestit. Jotain voisi päätellä siitäkin, että en tosiaan ollut ainoa, jolle jäi mielikuva "kihloihin, muttei ehkä naimisiin". Ehkä olisit voinut kimpaantumatta selittää, mitä tarkoitit?
"Sano mitä sanot, minua ei kiinnosta. Piste. "
Ei se mitään :)
"Juttu on se, että minua ottaa päähän teidän kapeakatseisuutenne,ette selvästi voi ymmäärtää pareja jotka pysyvät lopun elämäänsä kihloissa"
Voin kyllä ymmärtää (oma äitinikin on ollut kihloissa 10 vuotta, kun säästävät vieläkin rahaa vuosisadan hääjuhliin), jos käytännön syyt estävät tms. En ole tuominnut kenekään menettelytapoja, olen vain ja ainostaan puhunut sanojen merkityksestä ja siitä, ettei kukin voi merkitystä itse määritellä, tai muuten syntyy sekasoppa (kuten huomaat).
"Sellainen on siis MAHDollista, se on joidenkin valinta."
Jos nimenomaan on päätetty, ettei naimisiin mennä, niin ei, ei ole mahdollista olla kihloissa. Piste. Sen sijaan jos ollaan kihloissa ja syystä tai toisesta naimisiin meno ei olekaan ollut mahdollista, on kihlaus silti todellinen (kun on vakaasti luvattu mennä naimisiin). Tällaisia syitä joillekin ihmisille ovat rahapula, aikapula, ristiriitaiset toiveet itse juhlista, saamattomuus jne. Pääasia siis on, että naimisiin on luvattu mennä.
"Menemme EHDOTTOMASTI tulevaisuudessa naimisiin. "
Okei. Tämä nyt vain ei tullut ilmi aiemmista kirjoituksista, kun mm. sanoit, ettet välttämättä halua naimisiin. Ei minun tarvinnut sitäkään kommenttia asiayhteydetä irroittaa, kun et sitä sen enmpää selitellyt.
Vastaisen varalle: joskus näissä keskusteluissa tulee väärinymmärryksiä. Tällä kertaa ne minusta johtuivat sinun epäselvistä selityksistäsi. Silloin on paikallaan korjata omia sanomisiaan niin, että muutkin ymmärtävät (itsekin joudun tarkemtamaan sanomisiani harva se päivä, enkä silti heittele otsikkoon ärräpäitä ja hauku muita). Sinä sen sijaan lensit silmille heti, kun ihmiset alkoivat ihmetellä logiikkaasi. Selventämällä olisit ehkä saanut parempia vastauskia, kun muut olisivat ymmärtäneet kysymyksen.
Hyviä jatkoja sinulle!
Ei, he eivät ole kihloissa vaan suhteessa jossa käytetään sormusta kädessä. Point exactly. Sellaisessa voi olla vaikka maailman tappiin.
"Toistan nyt itseäni, kun sanon, että Joidenkin, EI siis meidän, valinta vain on olla menemättä naimisiin. Ja pysyä kihloissa lopun elämäänsä, niin vain on"
Voi tsiisus. Siis, jos minä lupaan viedä roskapussin, niin onko ihan ok olla viemättä sitä ikinä? Mikä jrki minun on luvata miehelleni, että vien roskapussin, jos en sitä aio viedä ja mieskin sen tietää? Onko tuollainen lupaus sinusta oikea lupaus? Vai kenties pelkkää sanahelinää?
Kihlaus ei ole kihlaus ilman lupausta avioliitosta, eikä lupaus ole lupaus jos sitä ei aiota pitää. Mikä ihme tässä voi olla niin vaikeaa sinulle? Tietenkään kenenkään ei ole mikään pakko mennä naimisiin ikinä, jos ei halua, eikä sitä kukaan ole paheksunut. MUTTA KIHLOISA EI VOI OLLA JOS EI OLE LUVANNUT MENNÄ NAIMISIIN TOISEN KANSSA: SILLÄ KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA: EI MITÄÄN MUUTA!
Ja tuskin täällä kukaan tarkoitti, että kihloissa oleminen ilman avioliittoaietta olisi jotenkin rikollista, se nyt vain sattuu olemaan mahdotonta. Tähän perusteeksi he käyttivät suomen lakia, jossa sanan "kihlaus" merkitys on selvästi määritelty.
Ihmiset, jotka ovat "kihloissa" mutteivät aio naimisiin eivät ehkä ole laista piittaamattomia, mutta tyhmiä (tai ainakin tietämättömiä) he ovat, kun eivät edes tiedä, mitä on tullut luvatuksi.
"Näin ei nyt tulisi käymään", siis et tiedä että ihan joka ikinen ihminen kuolee 0-120- vuotiaana äkillisesti tai hitaasti kitues? Samasta syystä jokainen suhde päättyy.
By the way, äsken olit EHDOTTOMASTI menossa naimisiin, nyt aiot pysyä kihloissa lopun elämääsi.. En jaksa edes puuttua tähän kirjoituksen muuttumiseen vuorokauden aikana, mutta että aiot pokkana valehdella sille miehellekin vielä loppuikäsi? Jos unohtaisitte koko tämän kosimis- kihlaus- hässäkän ja selvittelisit itsellesi ensin vaikka ihan elämän perusasioita ja sitä mikä mihinkin johtaa, mistä yksilön on oltava vastuussa ja kenelle. Melko huitomiselta vaikuttaa koko touhu. Kauhistuttaa oikein ajatella, että saatat olla vaikka oikeasti ihan aikuinen ihminen. Hrr..
Etkö suomea ymmärrä? Äo:si on tuskin yli 70.
JOTKUT, Emme siis me, haluavat pysyä kihloissa koko elämänsä.
Ja tajuan kyllä, että ihmiset kuolevat, tässäkin puhuin selvästi asumisestani. Eli jos toinen meistä kuolisi, ei minulle kävisi kuten sanoit.
Noniin selvisihän se, että todellakin haluatte vain väitellä täällä.
Ps. En todellakaan ole teini.
"JOTKUT, Emme siis me, haluavat pysyä kihloissa koko elämänsä."
Tässä on nyt yritetty sinulle selittää sitä, että tuo on käytännössä täysin mahdotonta.
Kihlaus on avioliittolupaus. Ihminen on kihloissa, jos JA VAIN JOS hän on lupautunut menemään naimisiin. Tuo on kihlauksen määritelmä, eikä se ole mielipideasia.
Kun mietit tuota määritelmää tarkemmin, huomaat että ihminen ei voi käytännössä tietoisesti olla kihloissa lopun ikäänsä. Jos ihminen päättää, että on kihloissa lopun ikänsä, eli että EI MENE KOSKAAN NAIMISIIN, hän ei ole antanut avioliittolupausta, joten hän ei ole kihloissa. Tämä päättely tulee ihan kihlauksen määritelmästä. On siis yksinkertaisesti mahdotonta päättää olla kihloissa lopun ikäänsä.
Sinä korostat sitä, että tämä on mielipideasia, mutta kun nimenomaan sitä tämä ei ole. Kihlauksen määritelmä on selkeä ja yksiselitteinen. Siitä määritelmästä voidaan suoraan tehdä päätelmiä, joista yksi on tuo ylle kirjoittamani.
Jos hiuksia aletaan halkomaan, niin voidaan ajatella, että joku lupaa mennä naimisiin, mutta samalla itse tietää, ettei pidä lupaustaan koskaan. Näin hän olisi muiden mielestä kihloissa. Hän kuitenkin itse sisimmässään tietää, että hänen lupauksensa ei ole aito. Ainakin siis hän itse tuossa tilanteessa tietää, että kihlaus ei ole aito.
Jotta asia ja kihlauksen merkitys sinulle valkenisi, korvaa mielessäsi kihlaus-sana avioliittolupaus sanalla. Mieti sitten, onko seuraava virke totta: "Jotkut haluavat elää lopun ikänsä niin, että ovat antaneet avioliittolupauksen mutteivat koskaan mene naimisiin."
..ja minä kun olen yrittänyt selventää, että se on mahdollista..suunnitelmallista tai ei.
Suunniteltu on puoliksi tehty, joillekin riittää jo se Lupautuminen.
Keksi sitten itse uusi sana kihlautumiselle, mulle ihan sama.
Jarski käyttää kihlaus sanaa ihan oikein, sinä väärin. Keksi sinä oma sana tuolle "ehkä luultavasti joskus aion mennä naimisiin tai ainakin antaa siitä lupauksen ja sitten pettää sen" -toiminnallesi.
Aika outoa on, jos jollekin riittää vain lupaus jostakin, jos tietää ettei lupausta tulla koskaan täyttämään. Tai jos itse lupaa jotakin, mutta ei yritäkään pitää lupaustaan. Jos toinen lupaa olla pettämättä toista, mutta kuitenkin pettää, niin hyvä että kuitenkin lupasi olla pettämättä?
Miten se olisi pettämistä, jos se on kummankin sopimus?
En EDELLEENKÄÄN puhunut itsestäni, mutta kun täällä vaan jankataan samaa, eikä ymmärretä muita kantoja.
Luepas askeinen vielä sana-sanalta-kun-et-ymmärrä.
Kestääkö se liitto sitten varmasti kauan, ilma "pettämistä", jos menee HETI naimisiin?
Eihän täällä ole puhuttukaan siitä, meneekö naimisiin seitsemän päivän vai viidenkymmenen vuoden kuluttua kihlauksesta. Itse sinä sanoit eräässä viestissäsi että ihminen voisi olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä (tahattomasti tai TAHALLISESTI). Tahattomastihan se on mahdollista, jso toinen kuolee ennen avioitumista. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, että itselle ja toiselle lupaa mennä naimisiin, ja sitten ei menekään, ainakaan ilamn että pettää tätä lupausta. Voit olla vaikka viisikymmentä vuotta kihloissa, mutta jos jo "kihlautuessasi" tiedät ettet tule menemään naimisiin, et ole kihloissa Suomen lain (jonka alaisuudessa elät) mukaan. Oman pienen pään sisäisessä maailmassasi voit minun puolesta olla vaikka Syyrian kunningatar.
Miten järkevältä tuntuu lause: "Joo, luvataan vaan mennä naimisiin, mutta käykö ettei kuitenkaan koskaan mennä?" Joka tuommosta kysyy kumppaniltaan, sillä viiraa pahasti päässä..
Minä oletan nyt, että avioliittolupaus annetaan vilpittömästi, eli sitä antaessa ollaan rehellisin mielin liikkeellä.
Tuon oletuksen valossa kerro, miten on mahdollista olla kihloissa koko ikänsä, jos koko ajan tietää, ettei koskaan mene naimisiin. Sen ymmärrän, että voi antaa avioliittolupauksen ja sen jälkeen kuolla yllättäen niin, ettei voi pitää lupaustaan. Mutta miten voi antaa avioliittolupauksen samalla, kun tietää, ettei koskaan mene naimisiin? Kerropa tuo.
Toistan: Oletan nyt, että lupaus annetaan sillä mielin, että se pidetään.
"Se ei kuitenkaan ole mahdollista, että itselle ja toiselle lupaa mennä naimisiin, ja sitten ei menekään, ainakaan ilamn että pettää tätä lupausta. Voit olla vaikka viisikymmentä vuotta kihloissa, mutta jos jo "kihlautuessasi" tiedät ettet tule menemään naimisiin, et ole kihloissa Suomen lain (jonka alaisuudessa elät) mukaan."
Tästäpä syystä sanoinkin, että kutsu sinä sitä sitten joksikin muuksi kuin kihlaukseksi jos haluat.
siitäkö nyt kiikastaa yhdestä sanasta....
JOSPA en "kihlautuessani ole varma, tulenko menemään naimisiin, ei syystä että eroaisimme tms.
VAAN koska koemme(yhdessä) että se että olemme jo lupautuneet olemaan yhdessä riittää.
On hyvin mahdollista olla, että menemme vielä myöhemmin myös naimisiin.
Tämä kaikki oli siis teoreettista, vain sinulle selvennykseksi.
Sinä(ja muut) voit edelleenkin tässä tapauksessa kutsua sitä joksikin muuksi kuin kihlaukseksi, mutta kuten jo sanoin, on hyvin todennäköistä että menemme vielä myös naimisiin. Vaikka sitten 50 vuotiaina, joten me kutsumme sitä kihlaukseksi.
Jaha, että tämmönen tapaus... Asenteesi, kirjoitustyylisi ja kielenkäyttösi viittaa siihen, että ei taida olla ikääkään naimisiin menoon. Tai ainakaan kypsyyttä.
P.s. Jos et halua kiirehtiä naimisiin niin miksi kiirehdit kihloihin ja lupaamaan toiselle, että menet hänen kanssaan naimisiin? Siinäkään asiassa ei kannata hätiköidä? En ole väittänyt, että pitäisi mennä esim. kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin, mutta JOS on silloin valmis kihloihinkin niin luulisi olevan valmis naimisiin? Jos ei ole varma haluaako kyseisen henkilön kanssa naimisiin niin miksi lupailla sellaista. Vaikka sekin on eri asia kuin se, että ei edes lupaa mitään. Jolloin ei pidä sitä kihlauksena laisinkaan.
Jos kihlauksetkin rekisteröitäisiin niin miltähän kihlauksen purkaus tilasto näyttäisi!
Sitä mä en ainakaan väitä etteikö "kihlauksella" voisi olla jollekin arvoa tai että he eivät voisi kutsua sitä kihlaukseksi. Vaan ainoastaan olen sanonut, että kaikki kihlaukset ei ole kihlauksia vaikka kihlautuneet sitä siksi kutsuvat. Vain silloin ollaan ihan oikeasti kihlauduttu, kun on luvattu mennä keskenään naimisiin. Muuta ei tarvita (esim. niitä sormuksia). Mutta sinä siis aiot kihlautuessa luvata mennä naimisiin, joten silloin olette kihloissa.
Ja jos et välitä muiden mielipiteistä yhtään niin miksiköhän vastaat niihin...?
Ja valtion tuista en ole kirjoittanut mitään... Kun en tiedä asiasta mitään. Tarkoitin omaisuuteen liittyviä asioita (ero ja kuolintapauksessa) sekä leskeneläkettä. Tietysti muitakin etuja on. Jos naimisiin menosta ei ole haittaa niin miksi ei voisi mennä naimisiin jos siitä on yksikin hyöty...
Maistraattikin oli muistaakseni EHKÄ (ei vain häät)? Tietysti vielä on muitakin paikkoja mennä naimisiin kuin maistraatti ja kirkko. Jos sitä tarkoitat?
Sinun sanojasi ei kukaan varmasti tarkoituksella vääristele. Me emme ehkä vain ymmärrä mitä tarkoitat. Tai sinä et ymmärrä mitä me tarkoitamme.
Esim. onko naimisiin menonne vain "ehkä" tasolla vain onko asiasta päätetty (siis sitten kun menette kihloihin). Lupaatteko siis toisillenne mennä joskus naimisiin vai ette? Vai lupaatteko EHKÄ mennä naimisiin joskus. Eli jos mies vaikka kosii (kysyy menetkö hänen kanssaan naimisiin) niin vastaatko, ehkä? Vai kyllä? Vai onko tilanne se, että kihlauksenne ei liity mitenkään naimisiin menemiseeen?
Sinäkään et taida ymmärtää mitä me yritämme sinulle selittää? Kukaan ei taida nyt väittää, etteikö ihmiset voisi olla koko loppuelämänsä yhdessä menemättä naimisiin. Mutta esim. jos on jo ennen "kihlausta" päättänyt ettei mene koskaan naimisiin niin se ei ole silloin kihlaus. He voivat sanoa sitä kihlaukseksi, mutta se ei ole sitä. Samoin joku voi kutsua avoliittoa kihlaukseksi, että kun muutetaan yhteen = mennään kihloihin. Mutta he eivät oikeasti ole kihloissa.
Kuten joku kirjoitti niin lupauksensahan voi pettää. Mutta se on eri asia kuin, että ei ole koskaan mitään luvannutkaan. Jos ei ole luvannut, ei ole kihloissa. On vaikea olla kihloissa lopun elämäänsä, jos ei ole luvannut mennä naimisiin eli ei ole kihloissa...
Miksi ihmeessä sovitaan, että saa pettää mutta kuitenkin luvataan toiselle, että ei petetä... Vai mitä ihmettä taas tarkoitat?
Sä et nyt ymmärrä. Kihlauksen jälkeen ei tarvitse mennä HETI naimisiin. Kukaan ei niin ole väittänyt heistä joka sinulle on vastannut. Vaan, että kun olette luvanneet mennä keskenänne naimisiin niin olette kihloissa. Muutoin, ette ole. Vaikka sanoisittekin olevanne. Oleellinen asia on se LUPAUS. Jos ei ole luvattu niin ei olla kihloissa.
Mutta sekin on kyllä outoa luvata mennä naimisiin, jos tietää varmaksi, että ei aio mennä koskaan eli ei aikomustakaan pitää lupaustaan. Tai toisena vaihtoehtona, että ei ole vielä päättänyt. Voi olla, että menen naimisiin tai voi olla, että en... Miksi ei voi mennä kihloihin vasta sitten kihloihin kun on päättänyt mennä naimisiin. Ja jos kaiken kukkuraksi kumpikin "kihlautujista" tietää, ettei aio mennä koskaan naimisiin niin miksi he sellaista toisilleen lupaavat? Ja ovat tietoisia toistensa aikomuksista, niin mitä merkitystä sillä lupauksella on? Huvinsa kullakin?
Niin tyhmiä ja sinisilmäisiä meistä ei taida kukaan olla, että luulisi sen olevan tae ettei kumpikaan petä, jos menee heti kihlauksen jälkeen naimisiin... Miksi se olisi? Kukaan ei ole sellaistakaan väittänyt. Miten se nyt tähän liittyy? Et taida vieläkään ymmärtää itsekään mitä yritämme sinulle selittää! Mistähän rautalangasta sen vääntäisi!?
...saimme frendin kanssa päivän parhaat naurut ja kiitos niistä!
Ansaitset hatunnoston kärsivällisyytesi johdosta rautalangan vääntämisestä tyttö-paralle, joka ei loppupeleissäkään tajunnut asian ydintä!
p.s Onneksi ei tarvitse hänen kaltaistensa kanssa IRL vääntää ;)
p.p.s Väärinymmärryksiä ei _sinun_ puoleltasi ole kyllä mielestäni tullut.
Tyttö vaihtoi "EHKÄ:n" "EHDOTTOMAKSI" etc,
että eiköhän asian laita ole niin että
hänen vastauksensa muuttuivat niiden pienien valaistumisien myötä, jotka "tarjoamasi rautalanka" sai aikaan!
Sinä kyllä puhut itsesi koko ajan pussiin ja muutenkin kommenttisi ovat todella ala-arvoisia. Mikset keskustelisi aiheesta asiallisesti kun olet saanut niin fiksuja ja kattavia vastauksiakin? Harvoin näillä palstoilla näin laadukkaita kommentteja annetaan varsinkin kun toinen tulkuttaa koko ajan vastaan. Ottaisit niistä opiksesi
Kihlaus on avioliittolupaus.
Jos miehesi kysyy sinulta, mennäänkö naimisiin, ja vastaat kyllä, olette kihloissa.
Jos et halua mennä naimisiin vastaat tuolloin miehesi kysymykseen ei. Silloin et ole kihloissa.
Huomaatko eron? Et siis voi vastata hänelle: "En halua naimisiin kanssasi, mutta mentäiskö kuitenkin kihloihin?
Kaltasesi ihmiset ovat syy siihen miksi niinkin kaunis asia kuin kihlaus on menettänyt merkitystään. Se on sääli.
Hetkinen...on kyllä ihan uutta mulle että on pakko mennä naimisiin jos on mennyt kihloihin,kuten tuossa viestissäsi mainitset.onko sulla jotain todisteita että laki velvoittaa menemään naimisiin jos on mennyt kihloihin kuten jotain lakipykälöitä.itse olen eronnut kirkosta ja en näe avioliittoa mitenkään merkityksellisenä asiana ainoastaan että aviopuoliso on oikeutettu perimään toisen jos toinen puolisoista kuolee ja ei ole tehnyt avioehtoa tai testamenttia
Otahan iisisti äläkä välitä noista jarskeista ja "entisistä ääliöistä" tai mistä lie. Ne ei IKINÄ kyllästy paasaamaan tästä asiasta. Jauhavat samaa "niin-voihan-sitä-aina-sanoa-perunaa-porkkanaksi" plaaplaaplaa aina vaan ja latelevat jotain lakipykäliä.
Minä ainakin ymmärsin pointtisi täysin, ja niin tekee moni muukin. Mutta täältä et tule saaman järkeviä vastauksia kysymyksiisi - vain pikkuvanhoja ja näsäviisaita "neuvoja" ja kommentteja. Valitan
Hyvää syksynjatkoa!
PS: Oma "neuvoni" olisi kyllä että kysyt itse!
Hei entinen ääliö, pointtimme taitaa kuitenkin olla, että v: täkö on tultava hääpalstalle puhumaan jostain muusta kuin häistä? Tuolta löytyy kaikenlaista "ikäryhmä"- palstaa jossa kukin 14- vuotias tai henkisesti sen tasoinen parisuhteessaan voi pohdiskella korujen käyttötarkoitusta. Jos ei ole lupautumassa naimisiin, eli kihlautumassa, ja sen johdosta avioitumassa, ei liene syytä tulla sitä tänne julistamaan?? Vai?
Varmaan pikkuhiljaa ymmärrätte itsekin, kuka tai ketkä ja millä käytöksellä/ argumenteilla, on aiheuttanut täällä vellovat yleiset mielipiteet teinikihlauksesta ym. sonnasta jota voi yläpuolelta lukea. Ihan turha lienee kysyä miksi hääpalstalla yleisesti ei oteta enää vakavasti näitä tapauksia, eikä kenenkään tee mieli muuta kuin lämpimikseen väitellä?
Kannatan lämpimästi siirtymistä Amoriini.com:iin
Siellä nämä väittelyt on jättetty pois ja keskustellaan paljon ystävällisemmissä tunnelmissa. Tämä "mikä on kihlauksen tarkoistus" on hyvinkin toistuva teema täällä Suomi24:ssä, mutta suvaitsevuus on nolla. Amoriinissa tunnelma on positiivisempi vaikka mielipide-eroja onkin.
Terveisiä sullekin ent. eelia-76, vaikka toivonkin että sua ei siellä amoriinissa tulla näkemään.
Marika, 28v. naimisissa ja kahden tytön äiti.
Eipä täällä olla mielipide-eroista kiistelty...
Minähän olen amoriinin vakikirjoittaja ollut jo vuoden päivät! Miksi ihmeessä toivoisit ettet näkisi minua siellä?? Toisaalta, menin jo naimisiin pari viikkoa sitten, joten surffailen täällä nykyään vähän "jälkimainigeissa" joten ihan hääjärjestely bs ei enää oikein innosta..
Kiva kun olet henkilöitynyt minuun, se todella tuo lämmön sydämeen.
Elina, 29 v. naimisissa ja lapseton, onnellinen nainen.
olet varamsti sinäkin huomannut että siellä amoriinissa on parempi henki kuin täällä :)!
Olet sitten tainnut jättää ne kaikista piikikkäimmät kommentit kirjoittamatta siellä koska en sinua tunnista. Täällä sinusta saa hyvin sarkastisen ja ilkeän kuvan. Sori vaan. (Enkä nyt tarkoita tätä keskustelua, vaan yleisemmin ottaen).
Ehkä pitäisi olla kaksi palstaa. Toisessa keskustellaan kihlauksesta ja toisessa tästä "kihlauksesta".
Häät > Kosiminen & kihlaus jo viittaa siihen, että kihlaus liittyy jotenkin naimisiin menemiseen!
Niin amoriini.com sivuílla taitaa kaikki liittyä häihin. Kuinkahan paljon siellä käy keskustelemassa ihmisiä joilla ei ole aikomusta mennä naimisiin vaan ovat menneet jostain muusta syystä kihloihin??
Mutta menkää ihan vapaasti sinne jos haluatte...
Ihminen joka on naimisissa on naimisissa vaikka hän kutsuisi sitä joksikin muuksi ja väittäisi ettei ole naimisissa. Ja jos on kihloissa (sopinut menevänsä naimisiin) niin sitä voi olla sitä mieltä, että ei ole kihloissa mutta se ei muuta sitä tosiasiaa miksikään että kuitenkin on. Kaikki ei ole vain mielipideasioita.
Samoin joku voi kutsua avoliittoa avioliitoksi. Mutta silti asia ei ole niin. Suo anteeksi, että minua häiritsee sanojen väärin käyttö ja se, että väärää tietoa levitetään eteenpäin. Ja että kaikki on muka vain mielipideasioita. Että asia on niin, jos olet vain sitä mieltä. Sinua se ei ehkä lainkaan häiritse, mutta joitakin häiritsee. Ja jos ei häiritse niin ainakin ihmetyttää mm. että miksi joka haluaa toisen kosivan vaikka ei haluakaan naimisiin… Ja tämä on keskustelupalsta. Joskus keskustelu voi olla kärkevääkin. Haistattelut yms. voisi kyllä jättää väliin.
Jaa? Mielenkiintoista. Ihan samanlainen oma itseni mielestäni olen, niin livenä kuin verkossa, ja niin täällä kuin muilla palstoilla. Yllättyisitpä, jos tietäisit ammattini:)
Epäilen, että muistat minut vain siksi koska olen henkilöitynyt. En ole koskaan, ainakaan tarkoituksella, pyrkinyt olemaan ilkeä kenellekään, suorapuheinen kyllä ehdottomasti. Esimerkiksi tässä keskustelussa ei ole päätä eikä häntää; olkoonkin että aloittaja provosoi tahallaan, hän todella siinä onnistuu :) Minusta, jos tämäntapainen haaste "kihlaus ei ole lupaus naimisiinmenosta" lykätään pokkana hääpalstalle, on syytä osata ottaa vastaan myös sen kirvoittamat mielipiteet. Keskustelupalstallahan voi sanoa "olevansa oikeassa" siinä vaiheessa kun vastapuoli ei enää keksi mitään sanottavaa ja turvautuu henkilökohtaisuuksiin, kuten "sä olet ilkeä ja varmasti ruma, toivottavasti sä et pääse ikinä namisiin" tms bs: aa. Olet oikeassa että amoriinista ko naurettavuudet puuttuvat kokonaan, mutta oletko ajatellut miksi? Siksi, että siellä kukaan ei tee aloituksen kaltaisia absurdeja provosoivia keskustelun aloituksia. Tällä palstalla taas ei tarvitse kuin kertoa mielipiteensä jonkun ruokatarjoilusta ja tulee v: ta ja p: ta niskaan kera henkilökohtaisuuksien. Minua on täällä jopa sanottu teiniksi, mieheksi ja trolliksi. Unohtamatta hienostelijaa, ilonpilaajaa, lapsivihaajaa ja huonoa makuani. Sanos se, miksi näitä ei singahtele amoriinissa, vaikka sieltäkin minut "tunnet"..? Eikö ole mielenkiintoista?
Ps: huomastiko, että itse sorruit kutsumaan minua ääliöksi ja sen jälkeen julistamaan ikääsi ja äitiyttäsi. Sorruitkohan itse samaan, mistä tätä palstaa syyttelet?
Näin sanoin tuossa aiemmin:
"Sinä(ja muut) voit edelleenkin tässä tapauksessa kutsua sitä joksikin muuksi kuin kihlaukseksi, mutta kuten jo sanoin, on hyvin todennäköistä että menemme vielä myös naimisiin. Vaikka sitten 50 vuotiaina, joten me kutsumme sitä kihlaukseksi." Tämä on viimeinen sanani, voit(te) muut olla ihan mitä mieltä tahansa. Takertukaa yhteen sanaan, jos haluatte. Jatkakaa turhaa väittelyä keskenänne.
No mikä hemmetin kiire sitten on mennä kihloihin jos naimisiin mennään 30 vuoden kuluttua? Tämän minä vain haluaisin tietää. Siis *read my lips*
MIKSI SINÄ HALUAT KIHLOIHIN NYT KUN ET OLE MENOSSA NYT NAIMISIIN?
Onko tarpeeksi selkeää vai väännetäänkö rautalangasta vielä toiset 50 kommenttia... :/ miten voi olla noin umpiluinen ihminen että jankkaa niitä omia sanojaan jotka muutkin voivat lukea ihan omilla silmillä???
No taisimpa sortua, ja pyydän siitä anteeksi (tosin en ajatellut mitenkään "julistaa" mitään ikää eikä äityttä sen enempää, kunhan halusin viestittää etten itse ole 14 v. "kihloihin" menevä).
Menepäs vielä kerran amoriinin ja katso mitä keskustelussa "kosinnan odottelijat" on kirjoitettu. Kyllä nämä samat aiheet ovat pyörineet sielläkin, ilman että vastaukset koskaan ovat tylyjä ja että heti haukutaan provoksi. En usko että tämänkään ketjun aloittaja on mikään provo.
En missään vaiheessa ole sanonut "tuntevani" sinua amoriineistä. Sanoinhan juuri että EN tunne, koska sarkastiset ja ivalliset kommenttisi ovat ilmeisesti jääneet pois. Sanot ettet tarkoituksella ole ilkeämielinen, mutta kun selailen viestejä mitä olet aiemmin lähettänyt niin saan kyllä todella inhottavan ja kylmän kuvan. Myönnän toki että todellisuudessa voin olla väärässäkin, mutta tuon kuvan sinä annat itsestäsi tällä palstalla.
Minä siirryn nyt amoriiniin jossa on paljon mielyttävämpi henki kuin täällä. Oli vaihinko kuluttaa edes näin paljon aikaa tähän keskusteluun
Aika moni kuule. Kannatta käydä katsomassa.
Niin "Tytön" mielestä ei kannata kiiruhtaa ja rynnistää naimisiin (esim. kuukauden seurustelun jälkeen), mutta ”kihlaukseen” ehkä sitten voi kiirehtiä?
Ymmärsin, että ”Tyttö” haluaa mennä ”kihloihin” samasta syystä kun jotkut muut menee naimisiin. Ja millään papereilla ei ole väliä. Mutta jos tuo ”kihlaus” on hänen mielestään yhtäläinen sitoumus jne. niin ei kai siihenkään kannata rynnistää?
Mutta eipä enempää taas tästä aiheesta…
....korukaupan (kihlasormuksien),
maistraatin (siviilivihkimisen), ja
kirkon (kirkkohäiden) sijaan sinun tulisi viettää vielä muutama vuosi hiekkalaatikolla !
...Jos siellä sitten oppisit ottamaan vastaan mielipiteitä ja neuvoja, joita hyvänen aika itse tulit hakemaan! Voisi helpottaa elämää mahdollisesti myös ihmissuhderintamalla, sitten kun sen aika on.
(olet kaikin puolin rasittavan kuuloinen. TOIVOTTAVASTI olet max 16-v, jos vanhempi,
-säälin sinua)
miksei voi luvata sitoutumista toiseen esim. antamalla sanallisen lupauksen yhdessä pysymisestä? miksi täytyy mennä "kihloihin" sen takia, jos ei ole täysin varma naimisiin menosta? aivan yhtä hyvin suhde voi kaatua oli kihloissa tai ei. sormus taitaa tässä yhteydessä olla vain halu näyttää muille, kuinka vakavaa suhde on. en tietenkään halua sanoa etteikö suhteenne ole vakava, mutta miksi te ette ole yhtä sitoutuneita ilman sormuksia? käsitteille oikeat tarkoitukset, niin väärinkäsityksiltä vältytään. kultsuttakoon tuota ns. teinikihlautumista vaikka nimellä sormustaminen. kaikki, jotka eivät ole varmoja avioliitostaan, mutta haluavat näytön suhteen kestävyydestä voivat sanoa itseänsä sormustetuiksi.
Sanos muuta. Sitä voidaan yhdessä päättää, että seurustellaan vakavasti ja ollaan sitoutuneita ja vaikka mitä ja luvata se suullisesti. Se kai on se pääasia eikä se miksi sitä kutsutaan ja ne sormukset? Mutta ehkä jotkut haluavat todistaa ja tiedottaa muille jotain?