no mulla ois pieni onkelma... oon ollu yhe jätkän kaa yhes jtn 3 kuukautta (oon siis tyttö) ja nyt musta on alkanu tuntuu jotenki tylsältä sen jätkän kaa ja mun tekee mieli jättää se mut mulla ei oo sydäntä siihe.... se jätkä on tosi mukava ihana ja se rakastaa mua mut mä en haluis särkee sen sydäntä... mä en oo myöskään varma alanko lopulta katuun että jätin sen vai oonko helpottunu... ku jotenki vaan tuntuu et mä oon sen jätkän kaa vaan sen takii et mul olis joku jonka kanssa olla, kun mun yleensäki on vaikee löytää jätkiä, jotka on yhtä mukavii... jotenki ärsyttää ku jätkän kaa ei oo onnellinen eikä surullinen se on ku pullamössöö... turvallista ja sillee ja nytmä siis lyhyesti sanottuna mietin pitäskö mun ottaa riski jättää se vaikka mä tulisin surulliseks vai olla sen kanssa ja kattoo paranisko tää mitenkää....? Mä ny kysyn tätä teiltä siks että en oo ikinä ennen ollu vastaavassa tilanteessa ja toivon että joku vois auttaa.... kiitti jo etukäteen.... (toivottavasti saitte jotain selvää tosta se on meinaa tosi huonoo kielioppia)
onkelma
minä vaa
5454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokaisessa suhteessa tulee eteen se vaihe, että alkaa vähän kyllästymään jne... joillekin se tulee aikaisemmin toisille vasta pidemmän seurustelun jälkeen. Suosittelen että ootat vielä vähän aikaa jos vaiks menininki muuttuis vähän paremmaks :) Jos ei, niin sitten kyl sun pitäis jättää se. Särjet sen sydäntä vaan ENEMMÄN jos oot "väkisin" sen kanssa. Ota ittees niskast kiinni :)
Noh.. Sä teet tietysti sillee ku parhaalta tuntuu.. Jos susta tuntuu että sä et halua seurustella ko. pojan kanssa ei sun ole pakko.. Ja sehän särkee vaan enemmän jätkän sydäntä jos sää väkisin seurustelet vaikka et haluais.. Teet sillee ku parhaalta tuntuu.. Meet juttelemaan sen jätkän kans asiasta niin kyllä sen pitäs se asia ymmärtää..
Tässä törmäämme jälleen kerran tähän niin yleiseen ongelmaan, seurustellaan vain, koska on "pakko seurustella"...
Jos edettäisiin hitaasti, ensin oltaisiin ystäviä, sitten kavereita ja mikäli toinen vieläkin miellyttää ja halua on niin sitten vasta voisi alkaa johonkin ns. seurustelun tapaiseen.
Tarkotat varmaan että ensin oltaisiin kavereita, sitten ystäviä ja niin pois päin? :P Mun mielestä ei ainakaa voi olla ensin ystävä sitten kaveri vaan ensin kaveri sitten ystävä ja jos jostain syystä vaan ei haluta olla niin paljon ystäviä niin sitten ollaan taas kavereita, puolituttuja tai moikkaustuttavuuksia.
Ihan normaalia tuo on, jokaisessa suhteessa varmasti jossain vaiheessa. Jos ei suoranaisesti ahdista, en suosittele jättämään häntä, sillä myöhemmin voi kaduttaa ja kovasti.