Koti, uskonto ja isänmaa..

on mulle kaikki kaikessa, viihdyn hyvin yksin kotona.
Myös itsenäisyyttämme arvostan syvästi.
Uskonnon kanssa on vähän.......

Isänpäivää vietän henkisellä tasolla.

Kyllä ovat erittäin tärkeitä.
Mitä nämä arvot sitten omalla kohdallani tarkoittavat.
Koti joo, isäinmaa joo, uskonto joo, mikäli se meinaa uskoa kaiken olemassa oloon ja luonnollisuuteen.

...on tärkeä, muista en niin tiedä. isänpäivää en vietä, koska en ole isäni kanssa missään tekemisissä.

Isänpäivä töissä

Koti, ihan oma tukikohta. Tärkeä, kyllä vain

Uskonto /Kirkko - Huojuva Talo,
Jumalatar - lienee jossain. Maallisen version mieluusti tapaisin.
Äidinmaa - miksei maakin, äidinkieli on tärkeämpi

Isänpäivää vietän enintään käymällä haudallaan. Mutta eipä siihen isänpäivää tarvita.

Mutta pikkuisen näissä teemoissa on tätä vanhaa Kirche, Küche, Kinder -ajattelua, joten mieluummin ajattelen kutakin erikseen. Arvojen perinteellisyydessä on juuri se vika, että silloin niitä ei myöskään mieluusti kyseenalaisteta. Sillä mitä muuta kaikki syrjivä ennakkoluulous on paitsi kivettynyttä perinteisyyttä, takanaan kaikenmoisia puoliksiajateltuja hupsuuksia.

ovat kaikki.

Koti:joskus tuntuu , että tällä hetkellä liiankin tärkeä ja kiinni pitävä. (Suomennettuna/kun olen sairastunut masennukseen, tuntuu etten välillä osaa/halua lähteä kotoa mihinkään.)
Olemme juuri näinä päivinä muuttamassa uuteen paikkaan, jospa sieltä olisi helpompi lähteä hoitelemaan sosiaalisia suhteita. Mutta koti erittäin tärkeä ja siihen liittyvät asiat.

Uskonto: Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kun heräsin teholta , tuli uskonto(yhteys johonkin korkeimpaan) jollain tapaa erittäin tärkeäksi.
Minulla on varmasti ns.lapsen usko.Uskallampa tunnustaa lukevani peräti iltarukouksen jos muistan

Isänmaa: kyllä se on tärkeä.Pidänkö sitä itsestään selvyytenä? Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaille töihin, joten en tiedä olisiko se silloin mahdollisti esimerkiksi eritavalla tärkeä.

Isänpäivää vietän kotosalla , rakkaat koirani , joista kaksi täyttää 8 vuotta ja yksi 2 vuotta.
Teemme täytekakun (makean ja suolaisen).
Oma isäni on jo kuollut.

Ilman kotia ja isänmaata minulla ei olisi mitään, minuakaan tuskin olisi, uskonto ei ihan niin tärkeä, mutta usko taas on.
Suurinpia sankareita mielestäni ovat sodissa olleet veteraanit, jotka ovat meille kodin ja isänmaan antaneet, lunastaneet kalliisti. Kiitos heille siitä, vaikka tätä kautta ei perille menekkään :)
Isänpäivänä käyn hautausmaalle viemässä kynttilän, muualle haudattujen muistomerkille.

Koti on tärkeä, ihmisellä pitää olla paikka jossa saarauhassa olla oma itsensä.

uskonto, ei. olen melko pitkälle ateisti.

isänmaa... tietysti rakastan omaa isänmaatani, mutta en niin kiihkomielisesti, ettenkö voisi muuttaa muualle.. Tykkäisin kiertää maailmaa,mutta tulisin varmasti aina takaisin.
Täälä minun juureni silti aina on.

iänkaikkisesti..

Vien kukkia haudalle:)

Koti, uskonto ja isänmaa yhtenä fraasina nostaa karvat pystyyn, assosiaatio viittaa vanhoillisrajoittuneisiin aina_oikeassa_oleviin pässinpäihin, ihmisdinosauruksiin, jotka taannoin olivat maailman valtiaita. Ja jälkiä näkyy yhä, sekä petojen että pehmojen.

Otetaanpas sanat erikseen. Koti, lämmin paikka, turva, ei vain raamit, seinät, katto jne, vaan myös "henki", läheiset, kaikki tuo.

Uskonto, useimmille tärkeä, tai ainakin kanta uskontoon/uskontoihin. Minä uskon, yksi syy siihen on, etten tykkää ollenkaan siitä vaihtoehdosta, että tämän elämän jälkeen ei ole enää mitään. Minusta on paljon kivempi elää kuvitellen, että on. Minun tai muiden uskomiset eivät vaikuta tuon taivaallista (heh) siihen, mikä on totuus, mutta itsellä on mukavampaa. En "kirkkouskovainen", jaan kristinuskon sanoman rakkaudesta ja anteeksiannosta, en usko raamattuun kaikkitietävänä kirjana enkä kirkkoon aina oikeassa olevana.

Isänmaa. Nurkkapatrioottina rakastan Suomea, sen maisemia, kansaa, kieltä, enemmän kuin mitään muuta maata. Ja muukin maailma on sentään tavattoman kiehtovaa nähdä, tuta ja ymmärtää - pysyvästi asumaan en kyllä menis.