Kannattaako ottaa 3 vuotiaalle kollikissalle kaveriksi toinen kissa? Tuleeko se siitä "onnellisemmaksi" vai onko niin, että on vaarana, että kisu muuttuu mustasukkaseksi ja nurkissa mököttäväksi. Nyt se on hyvin seurallinen ja ihmisrakas (sisäkissa), ja jotenkin säälittää jättää se yksin kotiin pitkäksi aikaa kun olemme avokin kanssa noin 9 tuntia päivässä poissa. Miten teidän kissat on suhtautuneet uuteen tulokkaaseen?
kisulle kaveri
Kassu
4180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ollaan hankkimassa kisulle kaveri vuoden loppuun mennessä. Meidän karvapallero on senverran vilkas menijä ja seurallinen, että melkein itkettää jättää se päivisin yksin... eli kyllä suosittelisin kaverin ottamista teillekin. Jos "esittelyn" suorittaa oikein, ei pitäisi tulla ongelmia. Tietysti jotkut kissat ei koskaan tule toimeen vaikka miten yrittäisi, mutta en ole monesta tapauksesta kuullut. Parhaiten homma hoituu kun pistät tulokkaan (voi olla pentu, tai jos otat aikuisen, niin sen pitäisi mieluiten olla leikattu, sukupuolella ei ole väliä. Pentukin kannattaa sitten myöhemmin leikata) viikoksi pariksi omaan huoneeseen, jonne nykyisellä asukilla ei ole pääsyä. Silittele kissoja varsinkin naamasta vanhalla pyyhkeellä ja vie toisen pyyhe toiselle ja päinvastoin. Kissojen päissä on hajurauhaset ja näillä se merkkailee ainoastaan "hyviä" paikkoja, omia ihmisiään yms. Muutaman päivän kuluttua voit kokeilla vaihtaa kissojen oleskelualueita, mutta älä näytä niitä toisilleen. Siitä sitten muutaman päivän kuluttua voit kokeilla miten ne suhtautuvat toistensa näkemiseen, silloin on hyvä olla makupaloja ja/tai leluja käsillä, voit sitten antaa herkkuja tai leikkiä vuorotellen kissojen kanssa, tai jos on apuri, niin leikittäkää niitä yhtä aikaa, toinen toista ja toinen toista. Näin kissat osaavat assosioida että toisen kissan läsnäollessa tapahtuu mukavia asioita. Pitäkää niitä yhdessä vain muutama hetki, seuraavana päivänä kauemmin, jne... Jos tulee takapakkia ja alkaa karvat pöllyämään, aloittakaa alusta ja erottakaa ne kokonaan. Kuulostaa hankalalta ja tämä olikin pitkän kaavan mukaan, siltä varalta että kissat tarvitsevat enemmän aikaa tottuakseen toisiinsa. Joillain kissoilla ei menen kuin pari päivää, joillain voi kestää kuukaudenkin, mutta sen jälkeen ne ovat yleensä ylimmät ystävät. Joka tapauksessa ei ole suositeltavaa vain heittää kissoja heti samaan tilaan, kissa on reviirieläin ja siitä seuraa tappelu melko varmasti. Mutta kokeile ihmeessä!! Uskon että teidän nykyinenkin karvapallero osaisi arvostaa kaveria siihen kunnolla tutustuttuaan!
Onnea yritykselle!
suosittelen ottamaan kissalle kaverin, mutta jos kissa on ollut talon lellitty ja keskipiste voi se syvästi loukkaantua ja tulla mustasukkaiseksi uudesta tulokkaasta. Siihen tietenkin vaikuttaa se miten suhtaudutte kissoihin. Eli kissoille tasapuolisesti rapsutuksia niin eiköhän se siitä. Ja kannattaa tutustuttaa kissat rauhakseen, antaa niiden ensin haistella toisiaan kuljetuskopan läpi (toinen kissa kuljetuskopassa) ja vaikka niin, että toinen kissa nukkuisi ekan yön eri huoneessa ja samalla voi hieroa kissojen hajuja toisiinsa kangaspalalla ja ruoka-aikana voi kissoille laittaa kupit niin, että ne näkevät samalla toisensa ja yhdistävät toisensa johonkin hyvään (tässä tapauksessa syömiseen).
Itse otin puolivuotiaalle tyttökisulleni kaveriksi saman ikäisen pojan ja muutaman päivän tyttö sähisi ja murisi, mutta yllättävän nopeasti se hyväksyi uuden tulokkaan, vaikka silti niistä ei ole toistensa sylissä nukkujiksi.
Ja onnellisuus riippuu vähän kissan luonteesta. Jotkut kissat eivät voi sietää lähelleen toista kissaa ja alkavat protestoimaan, kun taas toisista on mukava saada pieni painikaveri yksinäisille hetkille.
Ota veikkonen kaveri kissallesi. Itse otin omalle kissalleni kaverin kissojen löytökodista koska siellä olevat kissat ovat jo tottuneita toisiin kissoihin ja sieltä sai ensiarvoisia vinkkejä tämän tulokkaan luonteenpiireistä ja sain valita sopivan ikäisenkin eli vähän alle vuoden vanhan joka vielä haluaa touhuta ja ei yritä päästä pomoksi jo talossa olevalle. Sillä onko samaa sukupuolta ei ole väliä mutta meillä eivät tytöt tule niin hyvin toimeen keskenään kuin pojat. mutta kärsivällisyyttä se vaatii totuttelu mutta älä anna periksi kyllä ne siitä aikaa myöten toisensa hyväksyy ja tutustuu. me ei pistetty eri huoneisiin vaan katsottiin mitä tapahtuu ja alkukyräilyjen ja sähinöiden ja murinoiden jälkeen sitä haettiin piilopaikkaa mutta piti silti samalla olla utelias sen tulokkaan suhteen. muutaman viikon se kyräily kesti ja nyt ovat mitä parhaimmat kaverit. tietty sai joskus komennella sitä vanhempaa olemaan kunnolla.
Joo kannattaa ottaa kissalle kaveri mut ihan pentu sitä se ei rupee hyljeeksii eikä tuuu musta sukkaseks vaan rupee "hoitamaan" uutta tulokasta