En enää tiedä, mikä olen. Lesbona olen itseäni pitänyt viimeiset viisitoista vuotta ja vain naisten kanssa seurustellut, mutta nyt en enää tiedä. Olen ollut tässä jonkun aikaa sinkkuna ja nyt tuntuu, että ei enää kiinnosta kukaan.. naiset siis. Ja olen saanut itseni useamman kerran katselemasta miehiä "sillä silmällä"! Mitä tämä on? Petosta! Koko maailmankuvanihan se romuttaa, jos nyt alan heteroilemaan! Tai edes bisseileen. Onko muilla ollut samanlaisia oireita? Katseletteko miehiä ollenkaan? Mitä ihmettä minulle on tapahtunut?
Kriisi!
Lintukalalepakko
111961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja olen saanut itseni useamman kerran katselemasta miehiä "sillä silmällä"!
Niin olen siis saanut itseni _kiinni_ katselemasta..
Äkäisenä (itselleni siis) kirjoittelen.. jää sanatkin välistä :(
Voisiko olla kello??
Uskotko koskaan voivasi rakastua mieheen??
Tuntea läheisyyttä ja rakkautta??
Sillä juuri läheisyyttä ja rakkautta on seksuaalisuus! Ei sitä kenen kanssa hyppää sänkyyn (ei ainakaan kokonaan).
Mene jonkun miehen kanssa niin muistat taas miltä se tuntuu (tai paremminkin miltä se ei tunnu). Kaikki se läheisyyden puute... se miten kaipaa naisen pehmeää ihoa, rintoja, huulia...
Se muistuu mieleen, kun menee 15v tauon jälkeen sänkyyn miehen kanssa...
itsellesi vihainen. Kuuntele tunteitasi ja halujasi ja mee rohkeasti sinne mihin mirri sut vie:)
Onnea matkaan
olisiko biologinen kello joka tikittää??
sitäkin. Alkaahan sitä olla siinä iässä, että pian ei lapsentekokaan ihan leikiten onnistu. (Niinkuin se nyt onnistuisi!) Kauhukuvia olen myös maalaillut siitä, että tämä on jokin ikään liittyvä "kylmeneminen"..?!
Olisi se kyllä järkytys itselle ja tuttavapiirille, jos "kääntysinkin" ykskaks ja menisin miehelään:)
Toivottavasti on ohimenevää.
toivottavasti menee ohi.
Ihan hyvä että uskallat kirjoittaa ja sanoa ääneen. Eiköhän kaikilla ole fantasioita ja ajatuksia. Heteronaisilla on varmaan lesbofantasiansa ja meillä on myös omamme.
Mulla ei ainakaan ole huono omatunto, vaikka haaveilisin koko jalkapallojoukkueen yksitellen.
Ajatushan ei ole teko. Ja esteettisessä mielessä miesvartalo on ihan hyväkuntoisena ok,kaukaa katsottuna.
Näitä fantasioita on sinkkuna ollessa enemmän, koska seksiä on vähemmän. Kyllähän aivot toimivat ärsykkeisiin, ovat ne sitten mitä vaan, kun on haku päällä.Tämän olen havainnut monesti, enkä ota mitään stressiä, ajatuksista ei sakoteta.
että miesvartalo on kauniimpi, silti olen aina rakastunut naisiin. Tukahdutettua seksuaalisuutta? Joku sanoi aiemmin palstalla jotain seksuaalisesta psyykkauksesta. En tiedä.
T.LintuKalaPolkupyörä
Olisko se sitten niin kamalaa jos olisitkin bisse?
Mulla on itse asiassa aikalailla samanlainen vaihe menossa, tosin en ole tyytynyt vain katseluun. Meinasin aluksi saada (taas vaihteeksi) identiteettikriisin, mutta sitten lakkasin ajattelemasta mitä muut asiasta ajattelevat. Ei muiden, kavereiden, perheen tai lesboyhteisön (jos sellainen nyt edes on olemassa) ajatuksilla ole mitään väliä, jos minusta vain tuntuu oikealta se mitä teen. Ehkä tämä on vain sitä, että on aika myöntää olevansa bisse. (Onpa kamalaa! ;) )
Onhan se toisaalta eittämättä aika hauska ajatus, että kun just on saanut esim. äitinsä hyväksymään, että tyttäresi nyt vaan tykkää naisista ja sillä on näitä tyttöystäviä, niin sitten jännittää, melkein hävettää sanoakin, että no joo, tässä ois yks poika... Ja sitten "outtailla" kaikille lesbokavereille...Kaappihetero.
On sitä taas ongelmia ihmisellä... heh.
Veit jalat suustani: Olisko se sitten niin kamalaa jos olisitkin bisse?
Miksi elämän aikana ei seksuaalisuus voisi kehittyä?
Itselleni on käynyt juuri päinvastoin. Vasta aikuisena olen kiinnostunut naisista. Kyse on ihan samasta ilmiöstä. Ei pitäisi ajatella, että on jotenkin "jalompaa" rakastaa vain yhteen sukupuoleen kuuluvia ihmisiä koko ikänsä. Vaikka onhan se identiteettikriisin paikka, kun huomaa olevansa jotain mitä ei luullut.
Tietysti tuo vaiheesi voi olla ohimenevääkin. Älä liikaa keskity asiaan, jos et halua sen pysyvän. Mutta voihan olla, että kyse on tärkeästäkin vaiheesta.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ihan järkeilemällä, että homoseksualisuus ja heteroseksuaalisuus ovat (teoreettisia) käsitteitä ja me kaikki olemme jossain siinä noiden käsitteiden välissä. En usko että kukaan on aivan sataprosenttinen homo/hetero, aina on myös sitä toista myös mukana, jos ei muuten niin ajatuksissa/fantasioissa ja yleensä niitä ei kukaan tunnusta kenellekään ja toiset eivät itselleenkään... Ehkä joidenkin ihmisten käsittämätön agressiivisuus homoja kohtaan johtuu siitä että ovat itsessään huomanneet jotain homoseksuaalisia tunteita/haluja ja pelästyneet niitä. Ja mitä pelätään niin sitä vihataan...