Talvi-iltana...

Keskitalvi. Kello on jo paljon, tiedän että minun pitäisi olla jo kotona. Tiedän että olet väsynyt ja nälkäinen aina töistä tullessasi, minun pitäisi olla jo hääräilemässä keittiössä, pitäisi olla pukeutuneena esiliinaan ja kiirehtiä avaamaan sinulle ovea, riisua takkisi ja laittaa se naulakkoon, ettet taas heittäisi sitä kenkätelineelle ja sadattelisi miten työt ovat taas tänään menneet päin honkia. Että lunta tuiskutti niin ettet kunnolla nähnyt tielle, ja että auton ikkunat olivat tiukassa jäässä taas tänä aamuna, ja että niitä puhtaiksi hinkatessasi myöhästyit töistä. Voi kovan onnen lintua, ajattelen, saat jo ajatuksissani hymyn karehtimaan sinertäviksi paleltuneilla huulillani.

Kun viimein saavun pihaan, huomaan että olet jo kotona. Hämmästyn. Vastahan sinun pitäisi kohta päästä töistä. Vilkaisen vielä kelloa ja kohautan olkiani, mikäs sen mukavampaa. Toivottavasti et ole pahalla päällä tänään.

Avaan oven ja kopistelen lumiset kenkäni ulkopuolella. Lasken koiran irti, se juoksee heti keittiöön ruokakupille. Kuulen kuinka juttelet sille, kysyt kuulumisia. Hymähdän. Päivänsäde on talossa.
-Täällä posteljooni Petzkin, hihkaisen sinulle.
-Jaha, Pörriäinen, naurahdat ja kolistelet astioita, lasket ne johonkin käsistäsi.

Tulet eteiseen. Nojaat seinään kädet puuskassa ja hymyilet. Katson sinua hölmistyneenä lumisine vaatteineni, pakkasen punaamine poskineni ja sinisine huulineni.
-Mitä? naurahdan ja katson virnettäsi.
-Ei mitään, sanot, lumikungattareni on nähtävästi ollut ulkoilemassa.
Poskeni punehtuvat entisestään, se ei ole pakkasen syytä. Sisällä on ihanan lämmintä.
-Niin..

Tulet luokseni. Seuraan silmiäsi katseellani ja hymy tarttuu huuliltasi minuun. Kutitat poskeani lämpimällä sormellasi, ja toteat ulkona olevan paljon pakkasta. Nostat hatun pois päästäni ja heität sen hattuhyllylle, vedät pois lapaset ja kierrät kaulaliinan rullaksi, heität ne hatun seuraksi hyllylle katseesi koko ajan minussa. Avaat untuvatakin vetoketjun ja riisut kastuneen takin yltäni, ripustat sen naulakkoon. Katson sinua mukamas hämmästyneenä.
-Ai, sitä ollaan tavoille opittu, virnuilen sinulle ilkikurisesti.
-Voi kuule, taisin osata tämän jo ennen kuin sinä olit syntynytkään, sanot ja sipaiset märän hiussuortuvan kasvoiltani. Silmäni painuvan hetkeksi kiinni, kun tunnen lämpimän kätesi niskassani, kun työnnät hiukseni hellästi korvan taa.
-Tulehan, madame, sanot hovimestarimaiseen tapaan ja työnnät minut keittiöön.

Katson keittiötä huuli pyöreänä. Olet yllättänyt minut. Pöydän antimia voisi kutsua juhla-ateriaksi, huumaava tuoksu leijailee sieraimiini. Kaksi kynttilää palaa liekit leikkisästi lepatellen kahden puolen pöytää, tiskipöydällä ei ole astian astiaa. Olet ollut huomaavainen.
-Voi.. Enhän minä voi tämän näköisenä lähteä noin hienolle illalliselle, sanon huulet mutrussa ja levittelen collegepukuni lahkeita. Lähdet heti mukaan leikkiin.
-Tämä ravintola ei arvioikaan asiakkaitaan pärstäkertoimen mukaan, sanot vakavana. Kumarrut minuun päin ja kuiskaat korvaani samalla hellästi pyöreää peppuani hipaisten:
-Sitäpaitsi sinä olet hurjan kaunis.

Kaadat punaviiniä lasiini, se sopii tämän paahtopaistin kanssa, kerrot asiantuntevasti. Nyökkään.

Pyörität lasia nenäsi alla ja nuuhkit aromia arvioiva ilme kasvoillasi.
-Hedelmäinen, makea, sanot pokkana. Minua naurattaa. Olet leikkisällä tuulella.

Pyydät ojentamaan lautasen, ja teen niinkuin pyydetään. Lastaat ison annoksen valmistamiasi herkkuja lautaselleni. Maistelen kaikkea. Totean sinun onnistuneen, ruoka on herkullista. Otat kehut vastaan vaatimattomana.
-Halusin kerrankin päästää sinut vähän helpommalla, sanot hymyillen. Tartut pöydällä lepäävään käteeni hellästi ja suutelet kämmenselkääni katse tiukasti silmissäni. Voi ei... Minua hävettää. Punastelen. Missä karski mieheni on ja kuka on tämä charmaattinen hurmuri? Ajattelevaisuutesi saa minut tuntemaan oloni jännittyneeksi. Sisälläni polttelee ja vatsassa on perhosia. Mistä johtuu tämä ylenpalttinen huomaavaisuus?

Syömme hiljaa. Kynttilöiden liekkien luovat valot leikkivät muutoin hämärässä keittiössä. Tunnen katseesi vaeltelevan minussa, näen sieluni silmin kuinka hymyilet välillä. Poskiani kuumottaa. Hipaiset aika ajoin kuin vahingossa varpaitani ja nilkkaani pöydän alla, katseemme kohtaavat välillä. Pakkasen palelluttamat varpaani alkavat sulaa. Saat minut latautumaan. Tahtoisin käpertyä syliisi ja sulaa siihen, varpaista päähän asti, märäksi pieneksi lätäköksi, sekoittua sinuun.

-Joko olet syönyt? kysyt hiljaa ja nyökkäät tyhjään lautaseeni päin.
-Kyllä vain, kiitos, vastaan ja työnnän lautastani keskemmälle pöytää. Suipistan suutani ja pyyhin huuleni hienostuneesti taittelemaasi lautasliinaan.
-Ei kestä kiittää.. Ateria ei ole vielä loppuun nautittu. Hymyilet arvoituksellisesti, pieni kipinä syttyy liekkeihin sisälläni. Se on halu. Halu nautiskella kanssasi luonnon jälkiruuasta, jonka vain kaksi ihmistä voivat tarjota toisilleen.
-Älä.. En jaksa enää mitään, sanon hieroen vatsaani.
-Olen aivan täynnä. Pyörittelet päätäsi ja tartut lämmenneeseen käteeni, vedät minut tuolistani, nousen siitä kuin höyhen ja liitelen perässäsi olohuoneeseen. Kaunis näky on viedä jalat altani. Hemmottelet jo liikaa...




Olet sytyttänyt suureen takkaan tulen. Sohva on työnnetty takan eteen, se availee syliään hohkavassa lämmössä kutsuvan näköisenä. Sohvan edessä on pieni pöytä, jonka päällä on, jälleen, kaksi kynttilää. Lisäksi siinä on kulhollinen kirkkaanpunaisia, herkullisen mehukkaita mansikoita ja pullo shamppanjaa.
-Ei voi olla totta, huokaan, mitä sinä hassu olet mennyt tekemään.
-Shhh, äännähdät hymy huulillasi ja kaappaat minut syliisi.

Lasket minut hellästi sohvalle, istut viereeni. Avaat shamppanjapullon taidokkaasti, kuuluu äänekäs poksaus ja korkki lentää jonnekin lattialle. Etsit jotain katseellasi ja turhautunut ilme leviää kasvoillesi.
-Äh, unohdin lasit. Odota hetki. Olet aikeissa nousta sohvalta, mutta vedän sinut takaisin istumaan.
-Anna olla. Hymyilen sinulle. Katsot minua vastaten hymyyni, empimättä kallistat pullonsuun huulilleni. Hedelmäinen, raikas juoma valuu sisuksiini. Luulitko ettei hieno nainen osaa juoda alkoholia suoraan pullosta?

Otat mansikkakulhon pöydältä. Ojennan kättäni kahmaistakseni sormiini yhden noista kauniin punaisista marjoista. Et anna minun ottaa. Naurahdan kiusaantuneesti, ja yritän uudestaan, mutta taas väistät kulhoa. Katson sinuun virne huulillani. Vai leikitellään sitä.

Poimit suuren mansikan sormiisi ja tuot sen huulilleni. Puraisen siitä puolet ja suljen silmäni, nam. Anna minulle lisää. Tarjoat minulle toisen puolikkaan. Nuolen huuliani silmät ummessa. Kylläpä ovatkin makeita. Jään odottamaan lisää mansikoita, huulet raollaan, mutta niitä ei kuulu. Sen sijaan tunnen hengityksesi paljaalla kaulallani, huulesi hipovat ihoani. Hätkähdän. Vieläkö tarjolla sittenkin on jotain muutakin?

Silmät yhä kiinni kuulostelen kun hengähdät raskaasti korvaani, näykkäät hellästi korvanlehteä. Kätesi avaa collegetakkini vetoketjua.
-Eikö enää mansikoita, mutisen vaivalloisesti kun suutelet leukaani, kaulaani, hamuten lopulta huuliani.
-Sinä olet herkullisempi kuin kulhollinen sokeroituja mansikoita, kuiskaat korvaani kun lasket takin alas olkapäiltäni.

Sivelet paljasta vatsaani ja rintojeni ihoa, haet sormiisi rintaliivien hakasen ja avaat sen yhdellä liikkeellä. Äännähdän. Sivelen rintaasi ja vatsaasi, avaan housujesi vetoketjun ja riisun paidan päältäsi. Alaston kehosi näyttää upealta takkatulen hohteessa.

Kumarrut, nuolaiset nänninpäätäni kevyesti, värähdän. Sivelen niskaasi ja painan päätäsi minua vasten. Otat nännin suuhusi ja leikittelet kielelläsi sen ympärillä, huuleni raottuvat ja kuulet kuinka huokaan syvään. Vien sormiani hiustesi lomassa kun imet rintaani voimakkaasti, kielelläsi kutitellen. Vaikerran nautinnosta, tiedät miten hyvältä se minusta tuntuu. Minun on pakko katsahtaa sinuun, näen kovina törröttävät nännini ja lempeän, himokkaan ilmeesi, kun nouset kasvojeni tasolle ja suutelet huuliani pitkään ja vaativasti.

Lasken käteni housujesi etumukselle. Miehuutesi pullottaa suurena ja kovana boksereittesi alta, en malta olla hieromatta sitä. Työnnän sinut istumaan eteeni, jalat levällään, saan farkkusi pois, pudotan ne lattialle. Minäkin olen odottanut tätä koko illan... Yllytit minua. Potkin omat kollarini pois, tulen alasti kuumaan syleilyysi. Ihosi ihoani vasten. Suutelen kaulaasi ja leukaperiäsi, miehekkäitä piirteitäsi. Lasket kätesi pakaroilleni, leivot niitä lujin ottein, vedät vartaloani kiinni omaasi.

Laskeudun alaspäin, huuleni koskettelevat vartaloasi jokapuolelta, kaulalla, solisluiden yli, lipaisen nännejäsi, kumpaakin vuorotellen. Samalla lasken boksereitasi alemmas, potkit ne kokonaan pois. Tunnen ihanan, lämpimän lihasi kädessäni, se sykähtelee uhmakkaana vaatien minua lähelleen. Suutelen vatsaasi, kylkiäsi, värähdät. Avaan silmäni ja katsahdan eteeni, se on upea, kurkottelee kattoa kohti, hiljaa sykähdellen takkatulen loimussa...

Olet sohvan päädyssä puolimakaavassa asennossa, silität pitkiä hiuksiani, rintasi kohoilee kiihtyvään tahtiin. Katsot minua. Minäkin katson sinua. Katson suoraan silmiisi, ne loistavat kilpaa tulen kanssa. Niissäkin palaa lempeä tuli. Katson noita kahta kaunista roihuavaa, kiiltävää smaragdia ja suutelen tipan sulaa sokeria suuhuni suuren, punaisen mansikkasi kärjestä. Puristat huulesi yhteen, silität hiuksiani. Painan silmäni kiinni ja maistelen herkullisia antimiasi, hitaasti otan sitä suuhuni, kieleni hankaa terskaasi vasten. Takaisin ylös ja taas alas, pehmeästi, vaativana. Kuulen huokauksesi, painan sinut suuhuni juurta myöten, tunnen sinut aina nielussani asti. Kurkotat kätesi puristamaan rintojani, ynisen jotain osa sinusta suussani.

Hyväilen sisäreisiäsi, nivusiasi, se kutittaa sinua ja jalkasi sätkyttelevät, murahdat jotain. Puristan kynteni reiteesi, toisen käden kiveksiisi, ja upotan taas kuuman sauvasi kurkkuuni. Hyväilen huulillani sen paksua suonikasta vartta, kerrasta toiseen, ylhäältä alas, melkein voihkin itsekin. Se on niin täydellinen...