Kyllä saa hävetä ihmisten puolesta.... me jotka kyselemme täältä saksanpaimenkoirista, kenneleistä,kasvattajista niin saamme vaan tylyjä vastauksia,"ei tollaiselle voi antaa koiraa", "mitä täältä kyselet". jos minulla olisi oma saku/sitten kun olen löytänyt omanlaiseni niin kerron mielelläni uusille harrastajille ylpeänä omasta haukusta :)
Ymmärtäkää ihmiset hyvät että koiraa oikeasti haluava ja koirasta välittävä haluaa tietoa viettäen unettomia öitä selaillen kasvattajien sivuja, lähetellen sähköpostia, kyselee, kuulostelee ja haluaa jakaa kokemuksia toisten kanssa!!
Kommenttini sinulle joka jokaiseen asiaan kommentoit "saku ei sovi ensimmäiseksi koiraksi" sinullakin varmaan on ollut saku ensimmäisenä koirana? vai millä koiralla suosittelisit että harjoittelisimme koiraharrastusta/koiran ottoa kunnes olisimme valmiita tulevia ensimmäisen sakun omistajia :)
Ymmärtäkää ihmiset hyvät että koiraa oikeasti haluava ja koirasta välittävä haluaa tietoa viettäen unettomia öitä selaillen kasvattajien sivuja, lähetellen sähköpostia, kyselee, kuulostelee ja haluaa jakaa kokemuksia toisten kanssa!!
Kommenttini sinulle joka jokaiseen asiaan kommentoit "saku ei sovi ensimmäiseksi koiraksi" sinullakin varmaan on ollut saku ensimmäisenä koirana? vai millä koiralla suosittelisit että harjoittelisimme koiraharrastusta/koiran ottoa kunnes olisimme valmiita tulevia ensimmäisen sakun omistajia :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
hyvä kirjoitus. terveisin "otin sakun ekakoirakseni"
Taitaa olla joillakin oma "muotovalio" nousta huppuun, kun muita pitää halveksia ja vähätellä.
siis tarkoitin että aloituskirjoitus on oikeasti hyvä, sillä minulla on nyt ollut noin vuoden ajan ensimmäisenä koirana saksanpaimenkoira.että mitä meinasit?
koirarotuja joita ei suositella ekaksi koiraksi, mutta emmehän me kaikki voida aloittaa jollain helpolla spanielilla! ymmärrän täysin ketutuksesi syyn! sillä mieluiten minäkin haluaisin tietää muiltakin ihmisiltä sakuista, ja mielipiteitä myös, olettaen että semmosta hankkisin. Minulla ei kuitenkaan sitä pokkaa ole että jokaista sakun ulkoiluttajaa haastattelisin kun he vastaan ulkona kävelevät..
vaikka ennen ei ole koiraa jollain ollut ja täältä kyselevät mielipiteitä tietystä rodusta, silti asiallisia vastauksia pitäisi saada! olen täysin samaa mieltä kanssasi! jos jotkut suhtautuisivat hieman ystävällisemmin meihin "keltanokkiin", niin ehkä emme olisikaan niin tietämättömiä enään! :) mutta täytyy myöntää, on täällä kyllä aika paljon näkynyt niitä provojakin, kieltämättä voi usko mennä...
Itselläni on sakemanni ensimmäisenä koirana, nyt jo kolmatta vuotta. Tuo sanonta "ei sovi ensimmäiseksi koiraksi" on vähän jännä. Jos joku haluaa vaikka saksanpaimenkoiran, niin pitääkö hänen ottaa ensin joku toisen koiralajin edustaja ensin ja pitää sitä kymmenkuntavuotta?
Kummallista minusta.
Minusta on hyvä jos otetaan tuollainen palveluskoirarotuinen otus, niin otetaan selvää rodusta ja keskustellaan kasvattajan kanssa rodusta. Sitten olisi hyvä ottaa yhteyttä johonkin koulutusporukkaan tms, jotta voitaisiin käydä pennun kanssa kouluttamassa koiraa ja imemässä neuvoja yleensäkkin koirista.Koiran kuin koiran tulee oppia käyttäytymään ihmisten ja toisten koirien parissa. Saksenpaimenkoirille on ihan rotukohtaistakin koulutusta tarjolla.
Saksanpaimenkoira kuitenkin on aktiivinen rotu, ja sen kanssa olisi hyvä harrastaa muutakin kuin lenkkeilyä.
Hävetkää !
TV: Harrastaja joka otti ensimmäiseksi koirakseen sakemannin kotikoiraksi.
Ja mullahan on vain kotikoira joka on väärän värinen. Koulutustunnukset olen ihan itte tehnyt ja jalostustarkastuksessa kipaissut poikkeemaan. Olisko pitänyt kasvattajan jättää minulle koira myymättä vai olisko minun pitänyt olla ottamatta? Kertokaapa kun täällä on näitä niin helvetin viisaita.
Lenkille lähdössä ja aamulla reenaan, toisen kotikoirani kanssa.
Kieli kuriin ja reenatkaa!
minäkin korteni tuon. On ollut saksanpaimenkoira ensimmäisenä koirana. Kotikoiraksi otin ja Hesarista ilmoitus löytynyt. Mieletön elukka. Saku helpon kouluttettavuuden ansiosta ekana koirana tosi kiva. Vei rotu mennessään. Meillä kilpailtiin voittajaluokassa TOKO:ssa, harrastettiin hakua ja rauniokoiratoimintaa. Ja tän piskin vielä sain ale-hintaan, kun sillä oli niin komeat karvatkin =). Edelleen löytyy noita karvasia "kotikoiria" lattialta makaamasta.
neuvoa vaihtelee, mutta täytyy kehua spk- kenneleitä ja yksityisiä omistajia. Henkeen vereen koiraihmiset ovat auliisti kertoneet kokemuksistaan, mielipiteistään jne. Ja mukaan mahtuu monenlaisia harrastajia. Yksi oli spk-tuomari;) Huomasin vasta jälkikäteen netistä kyseisen henkilön kokemusmäärän todellisuudessa. Ja silti yhtään väheksymättä minua jaksoi kertoa omista koiristaan ja yleensä tästä spk- harrastuksesta.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tällaisille koiraihmisille.
Saman olen itsekin huomannut ja hädin tuskin uskaltaudun itsekään tälle palstalle jotain kirjottelemaan,kun en ole harrastanut sakuni kanssa mitään kilpamielessä.Kokemusta on sakemanneista yli parinkymmenen vuoden ajalta.Rotu voi viedä niin mennessään jo siinä vaiheessa, kun koiran hankkimista vasta suunnittelee, että silloin ei vaihtoehtoja juurikaan harkitse-SE ON SAKU.Tuore omistaja ja harrastaja,jos kuka tarvitsee kokeneempien harrastajien neuvoja ja opastusta,ei kukaan ole seppä syntyessään.Sakemannilla ei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa harrastuslajia,vaan on nimenomaan tunnettu monipuolisena harrastuskoirana.Itse olen usein törmännyt siihen,että jos ei harrasta "puruja " ei koirasi tai sinä ole mitään...tylyä,sanon minä.Saksanpaimenkoira ON vaativa rotu,joka ei tosiaan sovellu kaikille,mutta jos on tarpeeksi kiinnostusta ja halua panostaa koiran kanssa harrastamiseen,se on oiva valinta,olipa se sitten omistajalle ensimmäinen tai kuinka mones vaan.Erittäin tärkeänä näen sen, että kokeneemmat harrastajat eivät tyrmää heti vasta-alkajia.Minun mielestäni on ihan asiallista keskustella palstalla siitäkin mikä kennel kasvattaa minkäkinlaisia koiria.Kenneleitä on Suomessa niin pilvin pimein,että niitä on lähes mahdoton soitella läpi,vaan kentän reunoilla,näyttelyissä ja varauksin netissä saa sitä tietoa,mistä päin päin ja minkälaista koiraa alkaa katselemaan.Toki näillä palstoilla liikkuu myös asiallista ja tietävää porukkaa,joka mielellään jakaa tietämystään.Paremminkin tuntuu,että nuo toisten mollaajat ovat niitä,jotka ovat itsestään tärkeitä ja tosiasiassa ovat itse koiransa kanssa k....ssa.
niin...eihän noita kasvattajia ole kun 103kpl :) siittä kun alkaa soittelemaan :)
meidän aloittelevien pitää perustaa oma keskustelupaikka.
tsemppiä kaikille sakua hommaaville
kyllä löydämme omamme vielä
luen jalostustietokantoja Suomesta, Saksasta ja välillä liippaa naapurimaitakin. Lisäksi kotisivut ja kilpailutulokset avaavat silmiä.
Opettelen näitä nimityksiä KÄK, V, VA, CACIB jne. on kuin uusi kieli.
Yhdeltä kasvattajalta sain hyviä neuvoja; pyysi tutustumaan livenä emään ja isään, jos mahdollista, niin sellainen tulee pennusta, mitä ilmeisimmin. Ja jos suku on ok terve ja tervepäistä sakkia niin siitä sitten pentua varaamaan.
Googlettamalla ja koiraNet-jalostustietojärjestelmällä saa paljon tietoa ja ensimmäisen kautta kuviakin. Kun on mieleisensä suvun löytänyt, sitten tutustumaan. Ei niitä sataa ehtisi kukaan...
se on totta,että tuo koiranet on mitä verrattomin työkalu,kun koiraa alkaa katselemaan.Kiinnostavaa nähdä, tuleeko se tulevaisuudessa vaikuttamaan lonkkien ja kyynärien terveyteen,kun nuo indeksit ovat nyt helposti kaiken kansan nähtävillä.Itsekin selailen sitä harvase päivä ja suosittelen kaikille koiran hankkijoille.Valitettavasti on vaan niin paljon muuta terveystietoa,mitä ei siitä näe.
Ärsyttävää on aloittelijoiden röyhkeys, missä se toivottu nöyryys?
Ihan yksinkertaisesti, onhan niitä aloittelijoita jotka ovat ottaneet ekaksi sakun, ja pärjänneet, vai väittääkö joku muuta?!
Mutta jos nyt voitte katsoa mailmaa myös isommalla alueella kuin oma napanne, niin huomaatte että myydän palstat täynnä sakuja, räyhääviä sakuja tulee kaduilla vastaan ja onnettomia sakuja kodeissa jossa sitä ei ymmärretä, onko tämä sitten sitä rakkauttaa rotuun, jaetaan upeaa rotua kaikille teineille mielijohteen innoittamana?
Onneksi on sakuja ja Saksanpaimenkoiria, viimeisiä mainittuja ei onneksi paljoakaan anneta aloittelijoille, varsinkin jos sen tiedon halu on noin tympeää ja itsekästä...Ja myös ne koirapuistoilijat voivat sen rodun unohtaa. Sakuja on monella ja niistä moneksi, lähinnä ne on niitä näyttely koiria, valitettavasti tässä en hauku linja jakausta vaan kasvattajia.
Jos tahdotaan pitää rotu aktiivisena ja hyvänä käyttörotuna, niin ei tilannetta helpota kasvattajat jotka kasvattaa niitä vietittömiä lapasia. Toisaaltaan kun joku aloittelija nytten saa vietittömän ulkomuodoltaan melkein saksanpaimenkoiraa muistuttavan karvasen elikkonsa, voi hän sitten leuhkia kuinka täällä pärjää senkaa, vaikka oli eka saku, eka koira, eka eläin, eka ystävä ja ulkomailmasta uusin tuttavuus..Ne harvoin käsittää että oikeat saksanpaimenkoirat ovat useasti vietikkäitä, sopivat kyllä lajiin kuin lajiin (ohjaajasta kiinni), mutta suojelu on se niiden rodunomainenkoe.
Jalostuskäyttöön mitattaessa koiraa on ymmärtääkseni tällähetkellä vain tuo suojelu kehnona mittarina, mutta koira joka ei pärjää suojelussa ei ole jalostuskelpoinen, koira joka pärjää suojelussa voi olla tai ei ole jalostuskelpoinen.
Miksi suojelu? (tähän varmaan kokeneilla hyvät fiksut selitykset), mutta yritän jotain keksiä. Suojelussa käytetään viettejä ym. joita koiralla tarvii olla, jotta se on oikeasti hyvä työ,-virka ja harrastuskoira, ja tätä ylläpitämiseksi jotta saksanpaimenkoira siinä pysyy, pitää rotua tarkkailla ja "testata" jotta kasvattajat näkevät miten koirat toimivat, valitettavasti tulos ei tee autuaaksi, mutta tulos minkä kokenut koiraihminen näkee voi kertoa sille paljonkin.
Agilityt ym tokot eivät kerro koirasta mitään, sen nyt tajuaa kun millä tahansa rodulla voidaan kilpailla, sillä ne muut rodut eivät kuitenkaan ole mitään virka ja työkoiria, niillä ei ole samaja viettejä samoissa mittakaavoissa.
Miksi harrastelu on niin turhauttavaa? Kuvittele kasvattajaa joka on tehnyt jalostusnarttunsa kanssa paljon työtä, viennyt sitä pitkin mailmaa maalimiehille testattavaksi, kisannut kovalla työllä, ja hankkinut pitkällä tiedolla ja kokemuksella hyvän uroksen ulkomailta, haluukohan tämä kasvattaja että hänen lupaavat ja vietikkäät, aktiivisetsaksanpaimenkoira pennut menisi jollekkin sunnuntai_rivi_tottis_nami_naksuttajalle (jonka jälkeen koira turhautuisi ja annettaisin allergia/ pitovaikeuksien takia pois)? Vai että tunnollinen harrastaja ottaisi koiran ja tekisi työtä sillä, niin että se olisi elämäntapa, opettelisi kurasäällä jäljestämistä, ajaisi pitkiä matkoja maalimiehen luo, antaisi koiralle rodunomaista tekemistä, pyrkisi kehittymään ja kuuntelemaan ritiikiä, saisi koirasta paljon mittavaa tietoa kasvatusta ajatellen, ja toivon mukaan hyviä tuloksia.
Miksi ottaa saksanpaimenkoira, jos ei tahdo tukea oikeaa jalostusta, edes auttaa pitämään edes tätä rotua kunnon käyttörotuna, ja jos kiinnostaa itseään joku tokoilu niin ottaa sitten collien kaverikseen.
Kirjotit lähes kaiken sen mitä meinasin itsekkin kirjoittaa,etenkin että on sakuja ja Saksanpaimenkoiria,siinä on ero kun yöllä ja päivällä.Sakuja kysellään täällä mut Saksanpaimenkoiria ihan jossain muualla.
Ja valitettavasti aina ei niiltä "sakuiltakaan" ole onnistuttu jalostamaan pahimmallakaan sohvasamppioonijalostuksella käyttökoiran ominaisuuksia pois.
Siitä tulevat ongelmat, joissa täysin normaali, rodunomainen koira joutuu alle kaksivuotiaana piikille, koska on "luonnevikainen" (= osaamattoman kasvatuksen takia pilattu ja hallitsematon). Valitettavasti silloin ei koskaan puhuta omistajan osaamattomuudesta, vaan aina on vika koirassa ja koiran "luonneviassa".
Oma nykyinen pentuni on pentueesta, jossa vähän kokemattomalle menneen penikan kanssa olivat omistajat ongelmissa jo 10-viikkoisena. Kaikki kokemattomien ihmisten (muttei edes mitenkään erityisen typerien tyyppien) keinot oli kokeiltu, eikä ulkopuolisista neuvoistakaan ollut hyötyä, sillä esimerkiksi niskasta ravistelu ja karjuminen vaan lisäsivät pennun intoa purra ja hyökkäillä.
Oma pentuni oli vielä rajumpi kuin tuo "ongelmapentu", mutta sen kasvatuksessa ei todellakaan ongelmia ole tullut, kun käyttökoiraa haettiin ja se saatiin, liikkeellä oltiin oikealla kokemuspohjalla, useiden aiempien koirien ja sakemannien myötä.
Jos itse olisin ottanut ekan sakemannini ekaksi koirakseni, niin kyllä olisi itku tullut monta kertaa. Sen verran rajusta otuksesta siinä oli kyse.
Kuitenkin olin järkevä, ja unelma saksanpaimenkoirasta sai odottaa niin kauan, että olin hankkinut kokemusta koirista ja _kouluttamisesta_ ensin muilla, helpommin hallittavilla roduilla.
Aina ei ole perusteltua unelman toteuttaminen "heti mulle kaikki nyt" periaatteella. Nykyihmisen on vaikea tajuta, että joitain asioita täytyy pystyä odottamaan. Kyllä ihan pikkulapsikin tykkäisi varmasti kirmata isojen lasten kanssa pihalla, mutta jos on vasta konttausasteella, niin täytyy se seisominen ja käveleminenkin opetella ennen kuin pystyy juoksemaan mukana.
Mutta saksanpaimenesta haaveilevat ei sitä tajua, ja nämä satunnaisesti lemmikkikoiriensa kanssa pärjänneet kannustavat virheellisesti tajuamatta, millainen saksanpaimenkoira oikeasti on.
Ihan oikea Sakemanni on puolustusviettinen, saalisviettinen, joskus terävähkö, aggression omaava dominantti koira, isokokoinen ja erittäin vahva. Ei ole helppo yhdistelmä yhdellekään vasta-alkajalle. Eikä ole koira, jonka kuuluisi sopia koirapuistokoiraksi tai hyväksyä kaikki muut koirat ja ihmiset.
niin suurin osa koirista on päätynyt näille sunnuntai-naksuttelijoille. Ei ole tulosta niin mitään ja jos jossain on, niin usein se on näyttelystä;) Askel niin tai noin ja karvat sopivat jne. Itse olen sitä mieltä, että saksanpaimenkoira tarvitsee rodunomaista tekemistä ja se on omistajan vastuulla. Ei se koira yksin kentälle tai metsään lähde.
Aloittelija on röyhkeä? Kovin arka ei saksanpaimenkoiraa edes harkitse. Teineille koiraa ei saa myydä, oli rotu, mikä hyvänsä.
kerrohan minulle sitten mitä eroa on dobermannilla ja dobberilla?
Tässä oli taas paljon asiaa. Totta myös että nämä sakutkin ( eli ei puhuta käyttiksistä ym.) voivat omata paljon hyvää kapasiteettia ja olla aloittelevalle ongelmaksi.
tuo on jo pahemman sortin snobbailua,mitä ikävä kyllä ilmenee paljon käyttölinjaisten saksanpaimenkoiraharrastajien keskuudessa.
voisin sanoa, miten mikäkin porukka käyttäytyy. Mutta koirasta olen sitä mieltä, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä nimi miestä tai koiraa pahenna.
Niin, siis itse en tahdo alkaa nimeämään linjoja tai koiran nimityksiin liittivillä lempinimillä ym.
Mutta siis on olemassa mielestäni tässä saksanpaimenkoirassa niitä Koiria, ja sitten on niitä jotka ulkomuodoltaan muistuttavat saksanpaimenkoiraa, muttei kuitenkaan ole sitä sisäisesti, joten siintä lähinnä kyse, ei niinkään linja, nimileikistä ym.
Olkoon se näyttelylinjainen, punainen , pitkäkarvainen tai vaikka saku niin jos sillä oikea sisältö pääkopassa se on se Koira mitä kutsun saksanpaimenkoiraksi, sellainen koira mitä en toivovo aloittelijalle tai muutenvain väärälle ihmisille.
On myös olemassa käyttölinjaisia vaikka harmaitakin koiria mitkä voi olla ihan vietettömiä ja sille pärjäis lapsikin, mutta se ei ole pyrkimys, se ei ole se saksanpaimenkoira mitä minä haluan rodun muistuttavan..
Ei niissä mitään eroa ole, samaa kukkua molemmat.
että pennusta aina tulisi samanlainen , kun vanhemmista siihen ei kannata tuudittautua.
jotka osaavat kouluttaa koiransa,tai saavat ne ainakin hallintaan,loppu 20% ovat sellaisia,joiden ei pitäs ottaa koiraa ollenkaan.Kun laskee,että koiria rekataan n.2300 kpl vuodessa,tekee 20% lähes 500 koiraa.Ja aloittelijoissa tuo prosentti on paljon suurempi.Oletko tosiaan sitä mieltä,että sakua tulisi SUOSITELLA ekaksi koiraksi?Totuus sattuu,mutta kyllä koiran hyvinvointi pitäs olla pää asia,eikä ihmisten mielipiteet.
Minä en ainakaan myy pentuja ensikertalaiselle,varsinkin tuollaisella asenteella varustetulle,niille kun ei sitten pysty mitään neuvomaan,kun tietävät kaiken kaikesta.Kauan harrastaneet ja koirista jotain tietävät,pudottavat tietotasoaan ja ovat nöyriä oppimaan,kun sillä kauan kasvattaneella on omista linjoistaan ja koiristaan sellaista tietoa,käytöksestä ja ruokinnasta,joihin ei voi vastata kuin kasvattaja.
Kyllä löytyy hyviä ensikertalaisia,mutta kyllä niitä huonoja on nähty enemmän.Pahimpina ne jotka ei sitten kuuntele kasvattajaa yhtään,vaan surffailevat netissä ja tekevät kaikki mahdolliset mokat,kun kuunnellaan kaikkivihjeet ja vinkit,tietämättä onko ohjeen antajalla mitään oikeaa tietoa koirasta.Minulle tärkeintä on pennun hyvinvointi,ja siksi minulta ei pentu lähde aloittelijalle,sillä nekun tietää liikaa tai liian vähän.
olisit laittanut kennel nimesi niin tiedämme olla soittamatta sinulle.
asutko missäpäin suomea?
kuolevat vielä sukupuuttoon, kun ei konkareita riitä ikuisesti. Oletko kasvattajana sitten sitä mieltä, että ensin täytyy 10 - 15 vuotta kokeilla seurakoiran kanssa ja sitten vasta annetaan mahdollisuus saksanpaimenkoiran kanssa elämiseen jne.?
Uskon, että tollaset kasvattajat, joilla vastuu ja koiran hyvin vointi tärkeää, tekee niitä pentuja silloin kun tietää että niillä on kysyntää (eli harvoin!), eli kaikkitietävät teinitytöt voivat ottaa rauhallisesti, soittelette kuitenkin niille joilla sivut pursuaa mukavan näköisiä koiria ja tuotanto on 1000kpl sakuja viikossa ;)
Sitten, on myös niitä aloittelijoita jotka hakevat sakemania, niiden yhdet hyvät tuntomarkit on aktiivisuus ja tiedon halu, ja ne hakevat sitä kentiltä, lyöttätyvät kokeneisiin, ja näin heistä saadaan jokin kuva, ovatko he ehkä sopivia vaativamman koiran tulevia ohjaajia vai ei.
Siis miten minulta pennun ostavat kuolevat SUKUPUUTTOON?Toi nyt oli varmaan kirjotus virhe...
minulla on pentue kerran 3-5 vuoteen,joten ei tarvii soitella,suuri osa kasvateista menee entisille pennun omistajille ja tutuille,sekä virkatehtäviin.Ei ole tarvinnut kaupata koiria missään medioissa.Pentuetta miettiessäni pyrin varaamaan ostajat pitkälläkin odotusajalla,niin ei ole mikään hetkenmielijohde koiran hankinta.
Mun puolesta ihmisellä voi olla ollu vaikka 10 koiraa,ei se sitä tarkoita,että silti sakemanni olisi sopiva.Ne alottelijat,joilla on minulta pentu,ovat olleet pitkään yhteydessä ja osallistuneet järjestämiini tapahtumiin,ilman koiraa ja näin on tutustuttu rotuun,lajeihin ja toisiimme.Jos tämä järjestely ei ole ostajalle sopinut,koiran voi ostaa muualtakin.
Minusta saku ei sovi ekaksi koiraksi,ainakaan minun kasvattini,joissa terveyden jälkeen suurinta kriteeriä esittää luonne.Saattavat olla aloittelijalle yllättävän haasteellisia,siksi niitä en ekaksi koiraksi myy,ja sehän on jokaisen kasvattajan oikeus,että saa valita ostajat.Ei vain oikeus,vaan myös velvollisuus.
Minulla ei ole yhtään kasvattia,joka olisi palautettu luonteen tai sen seikan vuoksi,ettei omistaja ole koiran kanssa pärjännyt.
koira on munan jatke, siis niin kuin mersu. Tiedän kyllä lähipiiristäkin pari ja ongelmia on tullut heti alussa. Saku tarvii aktiviteettia, se ei ole sohvaperuna.
Huomata että aktiivisin ja tekevin kasvatin omistaja on uusi, aloitteleva rodun pariin tuleva ihminen. Enemmän olen saanut yllättyä näiden kanssa positiivisesti, kuin jo useampia koiria omistaneiden kanssa. (riippuu toki ihmistä ja luonteista muutenkin).
Mutta näinkin päin joskus
Muutaman kerran palstalle eksyneenä en voi kuin ihmetellä sitä, että täällä ollaan aina tukkanuottasilla siitä, kuka soveltuu saksanpaimenkoiran omistajaksi ja kuka ei.
Totuus on, että muidenkin rotujen omistajilla on ongelmia koiriensa kanssa. Toinen totuus on, että joillekkin ihmisille ei sovellu minkäänlainen lemmikki, koskaan. Ja kolmas totuus on, että koira kuin koira pitää kouluttaa, oli se sitten minkärotuinen tahansa.
On totta, että koiran hankkijalla ja koiran kasvattajalla on velvollisuutensa jo siinä koiran hankkimisvaiheessa. Ja etenkin hankkijan pitää tiedostaa omat resurssit tai niiden puuttuminen.
Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, vaikka parhaansa tekisikin. Eikä kysyvä eksy tieltä koskaan.
Itse en lähtisi sättimään jo (saksanpaimen)koiran hankkineita, joilla on ongelma vaan yrittäisin auttaa. Se sättiminen kun ei hirveästi mieltä ylennä, varmasti on muutenkin jo mieli maassa asian tiimoilta.
Ja mitä tulee siihen, että soveltuuko ekakoiraksi niin on täysin siitä ohjaajasta kiinni.
"Ja kolmas totuus on, että koira kuin koira pitää kouluttaa, oli se sitten minkärotuinen tahansa."
Huoh, kun jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä..
Mutta, kun nyt ei puhuta jostain labbiksista tai irliksistä tai mistään muustakaan rodusta, tiedätkö miksi esim. saksanpaimenkoira, dobberi (nykyään kyllä lähes kaikki painottuu näyttely puoleen, eikä sovi verrata sakemaniin), malit ym. eroaa noista muista seurakoira tyyppisistä roduista?
Niillä kato on sellasia viettejä siinä määrin ettei niitä passaa verrata muihin, ihan oikeasti kunnon sakemannilla on sellasia ominaisuuksia ettei se ole verrattavissa perus haukun kouluttamiseen. Koira jolla voi turhauma nostattaa kovan agression, saalis vietti olla sitä lajia ttä hyökkii helposti kaikkeen liikkuvaan (ellei ole hallintaa), dominoi niin että käy päälle väärästä pakotteesta (esim. hihnalla nyppäsy), puolustusvieti sitä laatua että huolimattomalla omistajalla se saattaa päästä jonkun päälle, joten voiko tällästä koiraa verrata collieen ym. ? Ei, niiltä puuttuu joko kokonaan nuo vietit, ominaisuudet tai ne ovat olemattomia (yleistäen)..siksi turha alkaa puhumaan saksanpaimenkoirasta yleiskoirana, ja että sen koulutus on verrattavissa seurakoirien tokoon..
Kiitos kysymästä, minulla on kotonani käyttölinjan saksanpaimenkoira. Harrastamme tottista, jäljestystä ja suojeluun olemme suuntaamassa. Ongelmia ei ole.
Lapsuudenkodissani on aina ollut saksanpaimenkoira, joten rotu ei ole minulle mitenkään vieras.
Ja sen ongelmakoiran saa mistä rodusta vaan, jollei ymmärrä pihaustakaan koiran sielunelämästä.
Totta on, että saksanpaimenkoira on vaativa rotu. En ole verrannutkaan sitä mihinkään seurakoirarotuihin tai niiden koulutukseen. Totesin vain, että koira kuin koira on koulutettava ja sillä hyvä.
Onko tällainen sakemanni mielestäsi rodunoaminen ja rotukuvauksen mukainen ja toivottavilla ominaisuuksilla varustettu???Totta on,että vietikäs saksanpaimenkoira on vaativa koulutettava,eikä todellakaan sovi kaikille.Ettei tässäkin asiassa mennä taas äärilaidasta toiseen,ennenmuinoin saksanpaimenkoira oli vaativa,mutta sellainen koira,että sen kanssa tuli hyvin juttuun hiukan kokemattomampikin.Itselläni on,nyt jo vanha,ns.nykyään sanottaisiin sekalinjainen koira,isä käyttölinjainen,tunnetusta kennelistä,emä näyttelyissä menestynyt.Viettejä löytyi nuorena "sopivasti"Mielestäni vastasi nimenomaan rodunomaista luonnetta.
vähän kärjistää kuvaustani spk koirasta ;)
Ja se oli tosiaan oma kuvaukseni kyseisestä rodusta, ei ehkä kaikkien mielipide..
Linjoista koirasi on? Tai kertoisitko millainen vieteiltään koirasi on, onko viellä pentu?
Sillä moni aloittelija kuvittelee omastaan suuria kuvitelmia, tämä on nyt se oikea saksanpaimenkoira, vietikäs ym. millä ihmeen taidolla ne niitä arvioi? Totuus on kuin koira viedään esim. maalimiehen luo voi olla että koira on hyvinkin matalaviettinen lapanen, tai voi olla että erittäinkin hyvä yksilö.
No enpä viitsi näillä palstoilla alkaa sukuselvitystä antamaan koirastani.Jos olisit tarkkaan lukenut,olisit huomannut,että ei ole pentu,on jo yli 12 vuotias.Aloittelija en myöskään saksanpaimenkoirien suhteen ole,kokemusta on useista omista ja suvun ko.rotuisista koirista yli kaksikymmnentä vuotta.Halusin puuttua tuohon rodunomaisuus kysymykseen,jo niinkin pitkään rodun tilannetta seuranneena ja monien muiden tavoin harmistuneena rodun kahtia jaosta.Mielestäni kaikessa pitäisi pysyä kohtuudessa.Ja kyllä,tiedän,että saksanpaimenkoiraa arvioitaessa on suojelu oleellinen työkalu.
sain väärän käsityksen..
Mun ensimmäinen koira on saksanpaimenkoira ja olen erittäin tyytyväinen siihen! Erittäin hyvä ystävä omistajalleen ja todella helppo kouluttaa!!! Meinasin ensi dobberia, mutta onneksi en ottanut! ovat typeriä otuksia!